 Thomas Taussi la 26.03.2011 |
En ole koskaan keksinyt mitään järkevää syytä sille, miksi ihmisiä täytyisi tasapuolisesti kannustaa, ohjata tai pakottaa äänestämään. Miksi pitäisi tavoitella muodollisesti korkeaa äänestysprosenttia? Poliitikoilla näyttää olevan huoli matalasta äänestysprosentista. Ei ole mahdotonta törmätä kampanjointiin ja mielipidekirjoituksiin, joissa muistutetaan äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus. Suomessa on jopa ehdoteltu äänestyspalkkiota sekä muita etuja ihmisten ohjaamiseksi uurnille [1]. Joissain totalitaristisissa maissa on voimassa vähintäänkin muodollinen äänestyspakko, jonka laiminlyönti voi johtaa sakkoihin tai jopa vankeusrangaistukseen. Erikoista, että näihin maihin kuuluu myös monia länsimaita, kuten Australia, Belgia ja Luxenburg. Äänestyspakon voi toki yrittää kiertää, mikäli valtion isoveli ei valvo, mitä tuherruksia äänestyslipukkeeseen rustaa. Joka tapauksessa äänestyspakko on alkukantainen voimakeino saada ihmiset valitsemaan vähiten huono vaihtoehto ja antamaan näin näennäinen oikeutus vallitseville vaihtoehdoille. Myös äänestämättä jättäminen on kannanotto. Minusta on naurettavaa väittää, ettei ihmisellä olisi muka varaa valittaa, jos hän ei ole edes yrittänyt vaikuttaa asioihin äänestämällä. Äänestämisellä ei luoda uutta tai poisteta ongelmia. Se on prosessi, jolla vain halutaan antaa oikeutus luottamuksen arvoisille ehdokkaille tai asioille, tai olla antamatta kokonaan. "Äänen antaminen on vain reaktio eikä tapa ratkoa ongelmia", todetaan Risto Harisalon ja Pasi-Heikki Ranniston tuoreessa kirjassa Julkinen hallinto yhteiskunnan rakentajana (2010) On monia muitakin tapoja vaikuttaa asioihin, kuten asiasisältöjen luominen poliittisessa toiminnassa sekä näiden poliitikkojen vakuuttaminen mm. yhteiskuntatieteiden saralla. Oikeastaan tällaisella mielipidevaikuttamisella voi olla paljon suurempi vaikutus kuin yhdellä äänestyslipukkeella miljoonien muiden joukossa. Pakottaminen uurnille raahautumiseen ei selitä sitä, miksi ihmisen mielenkiinto politiikkaa kohtaan heräisi tällaisen pakon johdosta. Jotkut ihmiset ovat vain enemmän kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista kuin toiset. Ihmisen motivoiminen aivan vieraalta tuntuvaan asiaan voi osoittautua hyvin vaikeaksi. Miksi tietämättömien ihmisten pitäisi antaa äänensä arpaa heittämällä? Tuoreen tutkimuksen mukaan vain kolme kymmenestä tietää edes nykyiset hallituspuolueet [2]. Minusta kannattaa äänestää vasta sitten, jos on itse asioista perillä ja kykenee perustelemaan asiat itselleen. Monien mielestä korkea äänestysprosentti on demokratian tae. Korkea äänestysprosentti ei vaikuta mitenkään harjoitettavan politiikan laatuun. Enimmillään ulkoisesta motivaatiosta johtuva äänestysprosentin nousu lisää puolitosissaan annettuja arpaääniä. Tällöin yhä useampia henkilöitä ei äänestetä olennaisin poliittisin kriteerein. |
4 kommenttiaVastaa |
Äänestämisessä on se ikävä puoli, että jos kaikki äänestäisivät, eivät rikkaat ja parempiosaiset enää olisi niin yliedustettuina eduskunnassa. Kokoomuksen suosio laskee tasaisesti äänestysprosensin nousun mukana.
Käänteisesti se tarkoittaisi, että jos äänestysprosentin pieneneminen on verrannollista välinpitämättömien äänestäjien poisjäämiseen, kaikkein kiinnostuneimmat äänestäjät ovat Kokoomuslaisia. Tuskin. Tuollaisten johtopäätösten tekeminen perustuu kuitenkin vuosikausien empiiriseen tilastojen tapittamiseen. Siinä jää huomioimatta seikkoja. Vuosien sisällä puolueiden merkitys ja sisältö ovat ehtineet muuttua suhteessa myös äänestäjiin. Ne muuttuvat edelleen. Puolueet eivät ole mitään kiinteitä joukkueita, vaan ne liikkuvat ja laajenevat poliittisella kentällä. Analyyttisempi äänestyskäyttäytymisen tutkiminen vaatisi myös joitain ennakkoehtoja: ovatko ihmiset rationaalisia vai tunteen perusteella äänestäviä, ja pyrkivätkö ihmiset maksimoimaan lähtökohtaisesti oman asemansa, oman eturyhmänsä edut, vai kannattavatko he rehellisesti ja aatteellisesti jotain kaikille tasapuolisesti näyttäytyvää politiikkaa.
Useiden tutkimusten perusteella on niin, että kaikkein aktiivisimpia poliittisia toimijoita yhteiskunnassa ovat hyväosaiset. Esimerkiksi aina kun eläkkeitä on leikattu, kaikkein hyväosaisimmat eläkeläiset ovat olleet barrikadeilla. Mielenosoitusten sanoma on ollut suunnilleen sellainen, ettei jää kuin ruoto käteen kymmenien tuhansien eurojen eläkettä nauttiville.
Empiiristen tilastojen tapittaminen ei ole huono asia. Perusteltu näkemys pohjautuu aina myös empiriaan.
Jos Suomessa olisi äänestyspakko [ja vaikka äänestyspalkkiokin], niin nykyistä suurempi osa syrjäytyneistä tulisi uurnille. Silloin vasemmistolaiset puolueet saisivat enemmän kannatusta. Edustuksellinen demokratia ei ole mitään rakettitiedettä: jokainen kyllä tunnistaa oman intressiryhmänsä. Ja juuri omaa intressiryhmää kai tulisikin äänestää?
Yleisesti ottaen köyhät ovat itsekeskeisempiä kuin hyväosaiset. He äänestäisivät puoluetta, joka ajaisi heidän etujaan.
Voit tulkita ylläolevan vaikka tutkimushypoteesina, jota mahdollisesti voitaisiin koetella eri yhteiskuntia vertailemalla.
Idea on siinä, että eturyhmäpolitiikka on hajautunut, eikä esim. hyväosaiset tarkalleen tiedä, mitä puoluetta heidän tarkalleen kannattaisi enää äänestää. Ei ole enää mitään yksiselitteistä eliittipuoluetta. Hyväosaiset äänestäjät jakautuvat niin demareiden, vihreiden, keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten, kristillisten jne. välille. Voivat jotkut hyväosaiset äänestää aatteellisista syistä vaikka äärivasemmistolaisiakin. Tästä kertoo juuri se, että ihmisten käyttäytyminen vaaleissa ei ole yksiselitteisesti itsekästä yhteisten varojen haalimista omalle eturyhmälleen. Vaikka esimerkiksi taloudellisessa mielessä maahanmuuttipolitiikka ei aiheuta kaikkein suurinta taakkaa veronmaksajalle, monet hyvätuloiset äänestävät mielummin kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa kannattavia perussuomalaisia kuin ryhmiä, jotka mielletään verotaakan pienentäjiksi.