 Thomas Taussi to 25.06.2009 |
 Alussa ensimmäisten ihmispopulaatioiden kokoa rajoitti niin perustavanlaatuinen asia kuin ravinnon niukkuus. Ensimmäinen alkeellinen, mutta luonnollinen työnjako ilmeni metsästäjä-keräilijöiden kulttuurissa. Kun kädelliset oppivat viljelemään maata sekä kasvattamaan karjaa, kaikkia voimavaroja ei enää tarvittu pelkästään ravinnon hankintaan. Väestö saattoi kasvaa, ja työnjaossa voitiin mennä entistä pidemmälle. Eri yksilöt ja yhteisöt saattoivat erikoistua suhteellisten etujensa mukaisesti mm. viljelijöiksi, käsityöläisiksi, metsästäjiksi ja kalastajiksi. Kun populaatio kasvoi, ihmiset saattoivat täydentää käytössä olevia palveluja ja tuotteita vaihtamalla niitä omaan erikoisosaamiseensa.
Kun ihmiset erikoistuivat, saatiin käytössä olevista varoista enemmän irti. Vaihdannalla jokaisen siihen kykenevän oli mahdollista saada käyttöönsä enemmän hyötyjä kuin mitä olisi kyennyt itse koskaan tuottamaan. Tämä oli seurausta ihmispopulaation kasvusta, sillä se lisäsi mahdollisuuksia erikoistumiseen ja erilaistumiseen. Syntyi uudenlaista kysyntää ja tarjontaa vuorovaikutuksessa erikoistumisen ja erilaistumisen kanssa. Se tarjosi uusille ihmisille tehtäviä ja avasi mahdollisuuksia koko yhteiskunnalle. Niukkojen varojen puute ohjasi ihmisiä mahdollisimman kestäviin ratkaisuihin. Syntyi markkinataloudelle tyypillinen luonnollinen järjestys ilman ylhäältä annettuja käskyjä ja keskusjohtoista suunnittelua. Suunnitelmatalous on aina ollut puolisokea uudelle kysynnälle ja tarjonnalle varsinkin resursseista ja niiden arvoista viestittävien signaalien, hintojen puuttuessa.
Aiemmin uskottiin, että väestönkasvu aiheuttaa köyhtymistä. Se juontaa ajatukseen, että kun tuottavin viljelysmaa on otettu käyttöön, joudutaan suuremman väestön elättämiseksi viljelemään huonommin tuottavaa maata. Uskottiin ihmisen tekemän työn olevan aina saman laatuista. Tämä käsitys syntyi maatalouskeskeisinä aikoina, jolloin ihmisen työvoima todella oli helposti korvattavaa. Se johtui tehottomuudesta, joka puolestaan aiheutui elinkeinojen erikoistumattomuudesta. Malli rikkoutui pian, kun ihmiset keskittyivät johonkin asiaan pääsääntöisesti, siis erikoistuivat. Tuotanto alkoi tehostumaan, ja vaihdannalla täydennettiin omia puutteita. Vapaan vaihdannan ansiosta työnjako tuli kannattavaksi, mikä mahdollisti väestön kasvun. Erilaisista suhteellisista eduista, luontaisista sekä hankituista taidoista ja varoista tuli niukkoja tuotannontekijöitä, joille määräytyi vaihdannan lomassa markkina-arvot. Vapaat tuotannontekijämarkkinat edustivat aikaista kapitalismia. Erikoistuminen avasi mahdollisuuksia.
Väestön lisääntyminen voi johtaa lyhyellä aikavälillä keskimääräisten tulojen laskuun. Talouskasvu syntyy siitä, että otetaan käyttöön mahdollisimman paljon tuotannontekijöitä. Tuotannontekijät voivat olla mm. luonnovaroja, viljelysmaata, työvoimaa, koneita sekä tietoa ja osaamista. Kun syntyy uusia ihmisiä, ei vielä samalla synny uutta viljelysmaata, luonnonvaroja tai edes tietoa ja osaamista. Tällöin mitään aineellisia tuotannontekijöitä lähtökohtaisesti omistamaton proletariaatti on lisäväestö, jota ei ilman uusia työntekomahdollisuuksia olisi koskaan syntynyt. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse köyhtyä tällaisessa kehityksessä. Todellisuudessa pääoman kertyminen ja tuotannon tehostuminen johtivat myös ennen pitkää keskimääräisten tulojen kasvuun.
Aikoinaan ihmisten eläessä omavaraistaloudessa elintason ylläpitäminen vaati aineellista pääomaa, kuten viljelymaata ja karjaa. Käytännössä se täytyi periä. Maan muuttaminen viljelykelpoiseksi ja tuottavaksi vei paljon aikaa ja työtä, eikä monellakaan tilattomalla ollut mahdollisuutta ottaa suuria riskejä. Kaikki eivät voineet syntyä tilallisiksi, ja se olisi asettanut rajoitteet väestön kasvulle, ellei olisi ollut mahdollisuutta muuttaa kaupunkiin töiden perässä. Töitä ei syntynyt kaupunkiin itsestään, vaan se oli erikoistumisen, kysynnän ja tarjonnan sekä erillisten tuotannontekijämarkkinoiden mahdollistamaa. Tehtaanomistajat, jotka olivat saaneet hankituksi tarpeeksi pääomaa, ottivat riskin, jonka kaltaista vastuuta työntekijöiltä ei vaadittu. Työntekijän oli mahdollista saada välitöntä korvausta tehtyä työtä vastaan. Toisin sanoen tilattoman väestön henkiinjäämismahdollisuudet olivat kapitalistien ansiota.
Se, miksi asioita ei mielletä niin kuin edellä kuvasin, johtuu Hayekin tuntemattomuuden lisäksi siitä, että teollinen vallankumous tapahtui hieman ristiriitaisesti. Tekninen kehitys tarjosi kapitalisteille tehokkaita koneita, jotka syrjäyttivät yksinkertaiset ruumiilliset työt. Nämä entiset koneiden töitä tehneet ihmiset jäivät työttömiksi. Kehitykseen liittyi jonkin verran odotuksia, jotka jäivät kuitenkin monien kohdalla täyttymättä. Tavallisten työläisten keskimääräinen elintaso ei noussut kasvaneesta kokonaistuotannosta huolimatta. Elämä ahtaassa tehtaiden saastuttamassa kaupungissa oli aivan erilaista idylliseen maalaismaisemaan verrattuna. Kaikesta huolimatta monet valitsivat kapitalismin ulkopuolella raatamisen sijaan paremmat henkiinjäämis- ja sivistysmahdollisuudet kaupungissa. Taloustieteellisesti kukaan ei oikeastaan riistänyt ketään, vaan kapitalismi mahdollisti perinnöttömille maaseudun asukkaille tulevaisuuden.
|
23 kommenttiaVastaa |
En sanoisi että 1700-luvun tehtaan omistajat mitenkään hirveän inhmillisiä olivat. Työolot olivat aivan järkyttävät siihen aikaan.
Ja taas olet tullut siihen järjettömään lopputulokseen että markkinatalous on ainoa ja luonnollinen vaihtoehto. Miksi kommunismissa tai muussa talousjärjestelmässä kehitys ei voisi tapahtua samaa tahtia?
Inhimillisyys ei liity taloustieteeseen mitenkään, eikä se muutenkaan mitätöisi sitä, että kapitalistit antoivat proletariaatille elämän.
Mikäli olisit lukenut aikaisemman artikkelini, jossa kerrotaan mm. suunnitelmatalouden mahdottomuuksista tarkemmin, pitäisit sitä järjettömänä. Jos et vaivaudu näkemään ja lukemaan, niin voin antaa vastauksen lyhyestikin: Kommmunismissa ei ole tapahtunut kehitystä läheskään siihen tahtiin kuin markkinataloudessa, koska keskussuunnittelun tiedon keräämisen vaikeus ja subjektiivisten arvioiden vertailu objektiivisesti on mahdotonta ilman kysynnän ja tarjonnan kaltaista hintasignaalijärjestelmää. Nämä ovat sellaisia asioita, ettei niitä voi vain kumota mantraamalla: ”kommunismissa kaikki riittää, tuotetaan vain se mitä tarvitaan jne”
Tällöin väittelijä osoittaisi oman kyvyttömyytensä. Jos siis haluat tieteellisesti todistaa, että kommunismi voi toimia, kumoa aikaisemman artikkelisarjani väitteet sosialistista suunnitelmataloutta vastaan.
Kyllä se on totta että ilman kapitalismia 1800-luvulla ja huonoja työoloja yms. ei olisi kehittynyt työväen liikkeitä ja Marin teorioita. Ei se kuitenkaan oikeuta kapitalistien toimia siihen aikaan. Vai olivatko mielestäsi 18 tunnin työpäivät tehtaassa oikein ilman minkäänlaista työturvallisuutta?
Yritin edellistä artikkeliasi lukea mutta tulin siihen tulokseen että se on niin asenteellisesti kirjoitettu ettei siinä voi hirveästi totuuksia löytyä.
Ja yritä jo nyt ymmärtää yli puolen vuoden jankuttamisen jälkeen ettei kommunismissa tuotteita hinnoitella!!! Tämä johtaa siihen ettei mitään kysynnän ja tarjonnan lakeja tarvita. Mutta miten se hidastaa kehitystä? Kuten olen jo sanonut eivät ideat uusista tuotteista katoa vaikka olisi kommunismikin. Esimerkiksi Windows käyttöjärjestelmä keksittiin alunperin vahingossa. Eikä Edissonkaan missään suuressa yrityksessä ollut hommissa kehittäessään hehkulampun.
Mutta sitä edelleenkin ihmettelen että millä perusteella voit väittää markkinatalouden olevan ainoa toimiva talous mall?
Työväenliikkeen kaltaisen tukiverkoston syntyminen on ihan luonnollista, mutta se ei tarkoitakaan samaa kuin kommunismi. Kommunismi syntyi luonnollisesti uudeksi aatteeksi juuriltaan vääristyneen liberalismin pohjalta. En sano, että työolot olisivat olleet mielekkäitä, mutta käsityksesi tuomitsee työllistämisen ylipäätään. ”Ei se kuitenkaan oikeuta kapitalistien toimia siihen aikaan.” Aika törkeää pitää työllistämistä rikoksena. Työsopimus on vapaaehtoinen. Ei tarvitse ottaa työtä vastaan, jos ei huvita, mutta monet valitsivatkin kaupunkiin muuttamisen ja varmemman henkiinjäämisen hanttihommissa sen sijaan, että olisivat todennäköisemmin kuolleet maaseudun niukkuudessa.
Tässä taitaa nyt kanssasi olla se ongelma, ettet tahdo lukea ajatuksella mitään argumenttejani, koska ne ovat yhtä asenteellisesti kirjoitettuja kuin sinunkin kommenttisi. Siitä huolimatta, että pyrinkin käyttämään myös tieteellisiä argumentteja.
Suunnitelmatalouksia on kieltämättä erilaisia, mutta kaikissa tullaan viimeistään siihen ongelmaan, ettei subjektiivisia toiveita tarpeista voida vertailla objektiivisesti ja mitoittaa käytettävissä olevien varojen suhteen järkevästi ja tuottavasti. Se tarkoittaa sitä, että kun monet ihmiset esittävät rajattomia toivomuksiaan suunnitelmatalouden suunnittelijoille siitä, mitä heidän tulisi saada kokonaispotista, ei rajattomia toivomuksia ole mahdollista toteuttaa rajallisista varoista saati laskea jotain kompromissia. Tämä johtuu siitä, ettei kukaan sivullinen henkilö, kuten se yli-inhimillinen suunnittelijasi kykene luonnontieteellisesti, kuten matemaattisesti vertailemaan henkilöiden arvostuksia. On mahdotonta vertailla, arvostaako toinen henkilö enemmän autoaan kuin toinen asuntoaan (muuten kuin yksilöiden välisin vaihtohinnoin, mikä ajaisi meidät takaisin markkinatalouteen)
Vaikka tuotteita ei hinnoiteltaisi, ei se poista luonnollisesti vallitsevia rajoitteita, kuten raaka-aineiden puutetta. Se, että kiellät kysynnän ja tarjonnan lakien tarpeellisuuden ja olemassaolon osoittaa, että olet hieman pihalla taloustieteen perusteista. Kukaan ei ole onnistunut kumoamaan edellä mainittuja argumentteja, joita muodostettiin jo 1920-luvulla, ja jotka on helppo oivaltaa itse kommunistien kanssa keskustellessa (niin kuin minulle on käynyt).
Tästä seuraa se, että jäljelle jää ainoastaan suunnitteluvapaa talousmalli. Se ei kiellä vapaaehtoisen yhteisomistuksen mahdollisuutta, mutta yhdessä tämän kuun artikkelissa käsittelen myös _teoreettisten_, puhtaiden välimuototalouksien ongelmia, kuten markkinataloudessa vallitsevaa makrotason yhteisomistusta.
”Ei se kuitenkaan oikeuta kapitalistien toimia siihen aikaan. Vai olivatko mielestäsi 18 tunnin työpäivät tehtaassa oikein ilman minkäänlaista työturvallisuutta?”
Jos he menivät tehtaisiin töihin, se tarkoittaa lähinnä sitä, ettei heillä ollut muita vaihtoehtoja. Vapaasana.netissä oli myös artikkeli, jonka mukaan porvareilla oli valtion määräämiä etuoikeuksia työolojen säätämisen suhteen. Tämän takia tuolloiset liberaalit seisoivat samassa rintamassa vasemmistolaisten kanssa. (http://vapaasana.net/artikkelit/2005/11/sosialismi-ja-ty-v-enliike-niiden-synty-ja-sekoittuminen-toisiinsa)
”Ja yritä jo nyt ymmärtää yli puolen vuoden jankuttamisen jälkeen ettei kommunismissa tuotteita hinnoitella!!! Tämä johtaa siihen ettei mitään kysynnän ja tarjonnan lakeja tarvita. Mutta miten se hidastaa kehitystä? Kuten olen jo sanonut eivät ideat uusista tuotteista katoa vaikka olisi kommunismikin. Esimerkiksi Windows käyttöjärjestelmä keksittiin alunperin vahingossa. Eikä Edissonkaan missään suuressa yrityksessä ollut hommissa kehittäessään hehkulampun.”
Kysynnän ja tarjonnan laki kertoo muuttuvien hintojen kautta, mikä resurssi on niukkaa(sitä on vähän) ja mikä ei. Kun hinta kallistuu, resurssin määrä vähenee, ja resurssia tarvitsevat reagoivat tähän etsimällä vaihtoehtoisia resursseja, tehostamalla sen saatavuutta jne. Jos hintoja ei ole olemassa, miten suunnittelijat tietävät tällaiset asiat, ja miljoona muuta vastaavaa joita hinnat välittävät ihmisille? Byrokraatit eivät osaa kohdentaa resursseja auton valmistamiseen, jos hinnat eivät ole välittämässä informaatiotaan työvoimasta, materiaaleista sekä tehtaan ostamisesta. Autoehtaan rakentamiseen käytetty aika, työvoima ja raaka-aineet voidaan käyttää tuhansin vaihtoehtoisin tavoin, ja HINNAT kertovat mitä niillä kannattaa alkaa tekemään.
http://fi.wikipedia.or/wiki/Talouslaskun_ongelma
”Mutta sitä edelleenkin ihmettelen että millä perusteella voit väittää markkinatalouden olevan ainoa toimiva talous mall?”
No eipä ole toimivampaa vielä näkynyt.
”Kaikesta huolimatta monet valitsivat kapitalismin ulkopuolella raatamisen sijaan paremmat henkiinjäämis- ja sivistysmahdollisuudet kaupungissa. Taloustieteellisesti kukaan ei oikeastaan riistänyt ketään, vaan kapitalismi mahdollisti perinnöttömille maaseudun asukkaille tulevaisuuden.”
Jos pääoman omistaja saa kohtuutonta tuottoa suhteessa työntekijän saamaan tuottoon, se on riistoa. Riisto on melko subjektiivinen käsite, sillä riippuen perinnöstä ja yhteiskunnallisesta asemasta. Osakesijoittaminen ei sijoittajan mielestä ole riistämistä, kun työntekijän mielestä se on.
Minun mielestäni se, että pääomasijoittaja saa Suomessakin jopa kahdesti enemmän kuin työntekijä keskimäärin samassa yhtiössä. Miten voi olla oikeudenmukaista, että tuotteen valmistaja, työtä tekevä yksilö, saa vähemmän kuin pääoma. Pääoma on ehkä hankittu joskus työllä, mutta pääoma ei saa tuottoa työllä vaan kohtuuttomalla riistämisellä.
On pakko myöntää, että tekstisi on minulle kuin dejà-vu: tuon teksin lienen lukenut jo markkinafundamentalistisista teoreettisesta näkökulmasta asioita katsovista kirjoista. Markkinoiden teorian kertominen on melko turhaa, koska käytäntö on toisenlainen.
Vastustan pääomien kasautumista. Siksi tulojen täydellinen uusjako pitää tehdä, sillä erityisesti 1700- ja 1800-luvulla talous oli täydellistä riistoa työntekijöiltä, vaikka työntekijöiden asema parantuikin.
Matti, saatat olla ehkä mieltänyt markkinat hyvätekeväisyytenä ja omaisuuden jakamisena, jossa vain moraalisista ratkaisuista palkittaisiin. Riistonäkemykset perustuvat vain lyhytkatseiseen kateuteen, mutta harvat tulevat ajatelleiksi, että juuri pääoma on mahdollistanut työpaikan kehittämisen ja riskit, joihin tavallisella työntekijällä ei olisi varaa. Pääomalla ja omistajilla on rooli kapitalistisessa järjestelmässä, eikä ole paha asia, että on ihmisiä, joilla on paljon sijoitettavaa omaisuutta.
Pääomalla on tärkeä rooli, ja se ei ole verrattavissa työntekijän ponnisteluihin. Työntekijät saavat välitöntä korvausta työstään sen kannattavuudesta huolimatta. Pääoma sen sijaan liittyy riskeihin, ja voitot voivat olla vasta pitkäjänteisyyden takana.
Markkinataloudessa ajaudutaan palkitsemaan siitä, mikä tuottaa ja mikä toimii. Siinä on aika evolutiivistakin meininkiä, sillä kaikki eivät aina voita. Jos tällaisen kulttuurisen evoluution kääntäisi sellaiseksi, että kaiken muutoksen täytyisi olla ”oikeudenmukaista”, jouduttaisiin luopumaan elintasosta melko pian.
Tämä meno ei todellakaan ole mitään uskonnollisen palvottavaa, mutta todenmukaista kuin evoluutio, johon kajoaminen täytyy miettiä tarkkaan. Markkinoita ei yksinkertaisesti voi muuttaa universaaleilla säännöillä sosiaalisesti ”oikeudenmukaiseksi” tai juuri utopistisen miellyttäväksi, ellei siihen ole oikeasti puitteita.
Eivät ne työolot siellä ihan oikeasti hyviä olleet mutta mitäpä ei voiton eteen porvari tekisi.
Ja kysynnän ja tarjonnan laki on yksi teoria resurssien tarkkailuun. Miksi ei voi olla muita?
Kuitenkin 1800-luvun taloustieteilijäsi olivat oikeistolaisia. Tarkastelivat yhtä puolueellisesti asioita kuin sinäkin.
Mutta mitä tulee tähän subjektiiviset halut hommaan ei sitä olla vielä edes paljoa teoreettisissa piireissä mietitty. Kuten olen joskus todennut niin Marx ei luonut mitään tarkkaa teoriaa sille miten kommunismi toimii. Markkinatalouteen taas on hienoja teorioita kehitelty. Ne toimivat kyllä mutta se ei johda siihen etteikö mikään muu voisi toimia.
Ja tuohon edelliseen kommenttiisi täytyy sanoa että pienyrityksissä kyllä johtajat kehittävät tehdasta omalla rahallaan. Mutta suur yrityksissä johtajien saamat rahat ovat palkkioita. Rahat joilla tehtaita kehitetään ovat erikseen.
Kysynnän ja tarjonnan laki yksityisomistukseen nidottuna on todistettavasti ainut pidemmän päälle kestävä pohja mm. resurssien tarkkailussa ja varsinkin niiden kohdistamisessa muuttuvassa maailmassa.
Sanopa joku 1800-luvun taloustieteilijä. Sosialistinen suunnitelmatalous teilattiin tieteellisenä teoriana niinä vuosina, kun sitä alettiin soveltamaan reaalipolitiikassa. Siis 1920-luvulla, ja se jatkui koko vuosisadan loppuun asti, kunnes ihmiset huomasivat viimeistään sosialististen suunnitelmatalouksien yskivän.
Ainoastaan Marxilaisen hörhökoulukunnan kannattajat teilaavat nämä teoriat. Siis ainoastaan kaikista äärimmäisimmän laidan vasemmistolaiset kiistävät tämän oikeistolaisena pitämäsi teorian. (vaikka se onkin liberaalien käsialaa)
Myönnät, että Marxin teoriat ovat tavallaan keskeneräisiä, eikä kukaan ole jatkanut koulukunnan perinnettä niin, että se olisi pystynyt torjumaan uuden kritiikin ja tuomaan lisäarvoa marxismille. Kapitalistiset markkinatalousteoriat ovat juuri vahvistuneet, kun niitä on perusteltu vaihtoehtoisten kokonaisuuksien toimimattomuudella. Tässä olet käsittänyt asiat hieman virheellisesti, sillä kollektivismi vs individualismi on vähän kuin luonnolliset kokonaisluvut 0 ja 1, eikä muita ole. Kolmatta tietä ei ole. Käytännön sekataloudet on sitten asia erikseen, mutta ei niidenkään saralla voida löytää mitään uutta mainittujen rajojen ulkopuolelta, mikä olisi tässä tapauksessa tarkoituksesi.
Rahat, joilla tehtaita kehitetään kapitalistisesti, ovat myös joidenkin yksityishenkilöiden rahoja. Sama riski pätee myös siinäkin tapauksessa, mutta sijoittajat ovat usein hajauttaneet riskinsä siltä varalta, että jos yksi kori tippuu, loput munat säilyvät ehjinä.
Suosittelisin tarkempaa perehtymistä taloushistoriaan ja sivilisaatiohistoriaan.
Metsästäjä-keräilijöiden aika ei todellakaan mene ravinnon etsimiseen. Nykyaikana metsästäjä-keräilijöitä on vain todella huonoilla seuduilla, jotka eivät sovellu maanviljelyyn. Nämä ihmiset käyttävät ravinnon keräämiseen viikossa kuitenkin vain vähän yli kymmenen tuntia. Olisi loogista ajatella että vähemmän karuilla seuduilla elanto olisi löytynyt helpommin.
Maanviljelyyn siirtyminen lisäsi työtaakkaa ja myös heikensi yksiselitteisesti ihmisten elintasoa. Tämä on osoitettu esimerkiksi arkeologisilla löydöillä. Lue aiheesta vaikka Marvin Harrisin kirja Kulttuurien synty tai Jared Diamondin kirja Tykit, taudit ja teräs.
Kauppaa on muuten käyty todella paljon juuri keskusjohtoisesti valtion ja valtion kaltaisten toimijoiden (esim. esimodernien valtakuntien keskushallinnon) toimesta. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä kauppa oli hyvin pitkälti juuri Faaraon käsissä. Faarao lähetti kaupparetkikuntia jopa nykyiseen Kongoon saakka. Kauppaa käytiin keskusjohtoisesti ja yksilöt (sic) taas pysyivät viljelemässä maata.
Proletariaatti luotiin pitkälti tiettyjen poliittisten päätösten avulla, jotka uudelleenjakoivat maaseudun resursseja. Etenkin Englannissa ”proletariaatin” oli usein pakko muuttaa kaupunkeihin, koska aatelisto alkoi uuden ajan alussa ymmärtämään keskiaikaisen dominium-suhteensa tietyllä alueella asuviin torppareihin omistusoikeudeksi noiden torpparien satoja vuosia viljelemään maahan itseensä. Aatelisto sekä kaupunkien porvarit, joille aateliston maita erilaisten omituisten kauppojen seurauksena valui, ajoivat maitaan viljelleet torpparit pois ja uudistivat maataloutta vähemmän työvoimavaltaiseksi. Kapitalismi ei siis putkahtanut maailmaan itsekseen minkään luonnollisen prosessin seurauksena, vaan se luotiin herrojen valmistelemien tietoisten poliittisten päätösten seurauksena.
Englannissa maanomistus on edelleen todella harvojen käsissä, koska keskiaikainen herruus ja hallinta muutettiin puhtaaksi omistusoikeudeksi konsultoimatta juurikaan niitä ihmisiä, joiden työllä maa oli muokattu ja joiden työllä sitä viljeltiin.
Kaupungit olivat teollistumisen alkuajoista asti jonnekin 1800-luvulle asti paikkoja, joissa kuoli enemmän ihmisiä kuin siellä syntyi. Ensin kapitalistit siis maanomistajan roolissa ajoivat torpparit pois isiensä mailta ja sitten he vielä teollisuusyrittäjien roolissa pelastivat näiden hengen tarjoamalla paskaduuneja muutamaksi vuodeksi kaupungista ennen kuin kuolema korjasi. Aikamoista laupeudentyötä.
Aristoteles pohdiskeli aikanaan tilannetta jossa kapteeni on joutunut niin ankaraan myrskyyn että jos arvokasta lastia ei heitä mereen, niin laiva uppoaa. Onko kapteenin päätös heittää lasti mereen vapaa päätös? Kysymys on edelleen ajankohtainen koska työläisen vapaus on kapitalistisessa järjestelmässä viime kädessä aina samalla tapaa määrittynyttä kuin kapteenin vapaus Aristoteleen esimerkissä.
Se ei ole merkityksellistä, meneekö metsästäjä-keräilijöiden koko aika vaiko merkittävä osa ajasta ravinnon hankitaan, kun se on kuitenkin maanviljelyyn verrattuna kädestä suuhun elämistä ilman suuria ylijäämiä.
On virheellistä mainita vain lyhyesti teollistumisen madaltaneen elintasoa. Liian helposti siitä saa käsityksen, että köyhyys olisi lisääntynyt teollisuuden takia. Talous kasvoi, mutta keskimääräinen elintaso laski siitä syystä, että väestön kasvamisen myötä käyttöön alettiin ottamaan entistä tuottamattomampia aloja. Vastapainona olisi ollut tilanne, jossa liikaväestö olisi kuollut, ja kokonaistalous olisi pysynyt pienempänä, mutta keskimäärin suurempana ihmistä kohden.
Mitä väliä, jos joku faarao on käynyt kauppaa keskusjohtoisesti? Mitä se todistaa? Tunnetusti Egypti oli orjavaltakunta.
Jos proletariaatin luomiseen liittyy politiikkaa, kuten omistusoikeuden rajoittamista, kyse on silloin perustuslaillisen liberalismin vastaisesta toiminnasta. Erikoista, että tällaisia asioita laitetaan esim. talousliberalismin piikkiin.
Se, että joku kapitalisti käyttää hyväkseen liberaalidemokratiasta poikkeavaa mielivaltalainsäädäntöä ei tarkoita, että se edustaisi kapitalismia. Kapitalismihan tarkoittaa laajasti yksityisomistustaloutta, eikä sitä, että joku saa oikeuden yksityisomistukseen ja joku ei.
Vapaus ei lähtökohtaisesti tapahdu kenenkään kustannuksella. Olosuhteet voivat vaikuttaa valinnanvaraan, mutta ainoastaan ihminen voi rajoittaa sekä valinnanvaraa että Valinnanvapautta. En jaa mitään subjektiivisia vapauskäsityksiä, jotka perustuvat yksilön kokemaan tunteeseen omasta vapaudestaan, vaan yhtäläisiä yhteismitallisia yksiselitteisiä lainsäädäntötiloja siitä, ettei ylin auktoriteetti, valtio salli vapauden rajoittamista.
Toki länsimaisen liberalistisen politiikan aikaansaamat hirveydet aina 1500-luvulta lähtien laitetaan juuri liberalismin nimiin, ihan samalla logiikalla kuin te oikeistolaiset puhutte kommunismin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Jos teot on tehty jonkin aatteen nimissä tai sen edistämiseksi, niin kyllä ne silloin menevät tuon aatteen tilille. Olen kirjoittanut tästä aiheesta pidemmän tekstin omaan blogiini (http://sammalkieli.blogspot.com/2010/04/ideologioiden-aikaansaamat-ruumiskasat.html)
En väittänyt että teollistuminen olisi madaltanut elintasoa. Teollistuminen ceteris paribus poistaa köyhyyttä. Puhuin ensimmäisestä suuresta murroksesta, maanviljelyyn siirtymisestä. Se todistetusti laski elintasoa.
Selvennän vielä hieman teollistumista koskevaa pointtia. Traditionaalisten yhteisöjen murtaminen ja väestönkasvu oli edellytys teollistumiselle. Teollistuminen poisti köyhyyttä, mutta ensin tuo köyhyys täytyi luoda. Agraarisen ajan Euroopassa väkilukua kontrolloitiin lainsäädännön ja perinnäistapojen avulla. Esimerkiksi traditionaalisissa eurooppalaisissa maatalousyhteisöissä suuri osa ihmisistä jäi ilman puolisoa. Väki ei siis lisääntynyt hirveästi. Lainsäädäntöä muutettiin 1600-,1700-luvuilta lähtien niin että lisääntyminen kävi helpommaksi. Samaan aikaan tehtiin myös maareformeja. Köyhyys ei länsimaissa lisääntynyt teollistumisen seurauksena vaan köyhyys oli edellytys teollistumiselle. Köyhyyttä tuotettiin tietoisesti lisää tuhoamalla ihmisten hallussa oleva tuotannollinen ”valinnanvara”.
Ei ole laisinkaan yhdentekevää kuinka paljon aikaa työntekoon on ennen neoliittista vallankumousta mennyt. Lyhyt työaika kun lisää ihmisten vapaa-aikaa ja sitä kautta vapauden tunnetta. Joutilaina aikoina oli aikaa kaikenlaisille peleille ja leikeille. Pitää myös huomata että ihminen on biologisena olentona sopeutunut juuri kiertelevään ja joutilaaseen elämään, jonka pääsisältönä on ravinnon kerääminen, jutustelu ja syöminen. Onkin vain kohtuullista että tällainen ihmiselle luonnollinen raadannasta vapaa elämäntapa on sosiaaliturvan myötä mahdollista myös nyky-yhteiskunnassa kaikille halukkaille.
Metsästäjä-keräilijöiden tuottama ylijäämä on pikemminkin immateriaalista kuin materiaalista. Esimerkiksi Australian aboriginaalien myyttiperinne on todella laaja. Et voi etnosentristisesti lähteä sanomaan, että metsästäjä-keräilijöillä ei olisi ollut ylijäämää. Heillä oli, mutta sen ei tietenkään tarvitse olla sellaista mille minä tai sinä antaisimme jotain arvoa.
Mikä oikeus liberaaleilla on kutsua opppiaan tai käsitteitään vähemmän subjektiivisiksi? Sanoisit vaan ihan reilusti että määrittelet vapauden noin kuin määrittelet, mutta älä väitä tai edes vihjaile että tuossa määritelmässä olisi jotain objektiivista. Liikut kehässä.
Merikapteeni -esimerkikssä kysymys ei ollut vapauden tunteesta vaan kysymyksestä, onko merikapteenin päätös heittää lasti mereen vapaa päätös. Voi tietysti olla että kokenut kippari tuntee toimivansa vapaasti heittäessään lastia mereen mutta yhtä hyvin voi olla että ei koe. Tämä kuitenkin menee liian pitkälle psykologian puolelle. Alkuperäinen ongelma koskee kipparin päätöksenteon vapautta eikä kipparin kokemaa vapauden tunnetta. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Tässä kohtaa on tärkeää huomata ettei kapteenin vapautta koskeva ongelma liity suoraan yhteiskuntafilosofiaan vaan laajemmin moraalifilosofiaan ja mielenfilosofiaan. Yhteiskuntafilosofeilla ja -teoreetikoilla ei kuitenkaan ole yksinoikeutta vapaudesta puhumiseen.
Harva täyspäinen ihminen väittää että ihminen olisi vapaa tilanteessa, jossa valinnanvarana on työsopimus tai nälkäkuolema. Vapaudesta puhuminen jonain yhteiskunnallisena ihanteena on mielestäni typerää juuri sen vuoksi että oikeistolaisena yhteiskunnallisena ihanteena vapaus johtaa tilanteisiin joissa yksittäinen ihminen ei ole arjessaan vapaa. Makrotason lainsäädäntötilat johtavat mikrotasolla tilanteisiin joissa valinnanvapautta ei pragmaattisessa mielessä ole.
Jossain hyvin radikaalissa sartrelaisessa mielessä ihminen on aina vapaa, riippumatta lainsäädäntötiloista tai valinnanvarasta. Miksi valtiolla muuten olisi jokin taikakeino viedä sinulta valinnanvapaus jos mielestäsi millään muulla oliolla maailmassa ei tätä keinoa ole?
Jos vielä mietitään sitä korinttilaista kipparia, niin eikö olisi jotenkin outoa ajatella että kova myrsky, suuret aallot, kuolemanpelko, laivan heikko kunto, purnaava miehistö ja itsesäilytysvaisto eivät rajoittaisi kipparin valinnanvapautta, mutta kaukaisen Korintin mahdollinen merikuljetusten mereen heittämistä koskeva lainsäädäntö veisi kipparilta vapauden?
Tutustu itse paremmin aatehistoriaan ennen kuin alat taas kehäpäättelemään. Liberalismi kehittyi aatteeksi vasta 1700-luvun lopulla, mikä ei kuitenkaan taannut puhdasta liberalistisen politiikan harjoittamista monien kilpailevien aatteiden kuten konservatismin, nationalismin ja sosialismin takia. Kerrot logiikkasi, jonka mukaan esim. Hitler olisi toiminut liberalistisesti, jos hän olisi vain kutsunut totalitaristista aatettaan liberalismiksi. Tuollainen ei ole akateemisesti pätevää ja koherenttia, vaan aivan mielivaltaista ja yksipuolista määrittelemistä, jota ei kukaan ota vakvasti. Jos valtio käyttää mielivaltaisesti tai laajasti voimaa, se on aina jonkin asteista totalitarismia, liberalismin vastakohta. Liberaaleillakin valtioilla kuuluu olla poliisi ja maanpuolustus, mutta niiden olemassaolo itsessään ei tee valtiosta militaristista poliisivaltiota. Olen kirjoittanut eritellymmin aatteiden uhrilaskurista, joka keskittyy valtioiden rooliin ja luonteeseen. http://thomastaussi.blogspot.com/2009/10/kollektivismin-uhrien-muistolle.html Lyhyesti voisin mainita vielä, että uhri on ainoastaan ihminen, joka kärsii jonkun konkreettisesta voimankäytöstä. Ei poliittisista päätöksistä, jotka esim. poistavat elintärkeitä erityisoikeuksia jne. Torjumallani epämääräisellä logiikalla muuten jouduttaisiin tilanteeseen, jossa syy kaikkeen kärsimykseen on puhtaasti siinä, ettei kukaan auta ja peitä ongelmien seurauksia jättäen syyt toissijaiseksi.
Se, että poistetaan väestönkasvua torjuvia rajoitteita ei itsessään köyhdytä ihmisiä, vaan luonnollisesti johtaa tilanteeseen, jossa räjähdysmäisesti syntyy liikaväestöä vailla maaseudun väestön kaltaisia juuria ja tuottavaa elinkeinoa. Esteiden purkaminen ei ole voimallista köyhyyden luomista, sillä köyhyyden luominen tarkoittaisi länsimaisessa diskurssissa enemmänkin ihmisten ryöstämistä ja omaisuuden tuhoamista, jonkin jo olevan viemistä. Väestönkasvu on spontaania, mutta jos se tapahtuu suurena patoumana äkillisesti esteiden poistuttua, syy kaventuneisiin eroihin on pikemminkin aikaisemmassa rajoitusjärjestelmässä, joka edesauttoi harvempien ihmisten rikastumisen ja pääsyn käsiksi suurempiin resursseihin. Kapitalistiset työllistäjät joka tapauksessa antoivat toisen vaihtoehdon varman kuoleman sijaan. Vasemmistolaiset kuitenkin syyttävät ja vaativat, että jos aikoo tarjota toisen vaihtoehdon, sen täytyy olla todella paljon parempi. Sama näkyy esimerkiksi globalisaatiokritiikissä: Jos kehitysmaiden ihmisten elintasoa aikoo parantaa tarjoamalla heille työtä ja infrastruktuuria, sitä täytyy tarjota oikein kunnolla tai jättää heidät kokonaan köyhyyteen. Tästä kertoo monet kynnysverot ja vaatimukset, joilla vain vaikeutetaan elintason tarjoamista ylipäätään.
Metsästäjä-keräilijätiedoillasi ei ole mitään koherenttia yhteyttä arugmentteihin. Pyrit näköjään vain viisastelemaan kirjatiedollasi. Metsästäjä-keräilijät viettivät osin joutilasta elämää senkin takia, että heillä oli varaa siihen, eivätkä he asettaneet suuria haasteita itselleen. Joka tapauksessa primitiivinen elämä on epävarmaa ja monilta osin eloonjäämistaistelua. On mahdotonta määritellä, minkä asteinen joutilaisuus on ihmiselle luonnollista. Joka tapauksessa ihminen varaa sille ja yhteisöllisyydelle aikaa luonnollisten vaistojensa perusteella, ellei joku sitä voimalla kiellä. Kukaan ei pakota ihmistä töihin. Hengissä toki pysyy vähemmälläkin. Jos arvostaa joutilaisuutta, ihminen jättää työn toissijaiseksi asiaksi. Samalla myös elintaso saattaa romahtaa vaikkapa metsästäjä-keräilijöiden tasolle. Olen joskus aikaisemmin maininnut, että ihmisen luonnollisuudelle on annettava tilaa. Esimerkiksi siinä yhteydessä, että jos yhteisöllisyys on ihmiselle luonnollista, häntä ei juuri erikseen tarvitse pakottaa tai pidä ohjata sellaiseen. Jos jokin on luonnollista, se ilmenee automaattisesti ihmisen elämässäkin ilman mitään ulkoista erillispakkoa.
”Mikä oikeus liberaaleilla on kutsua opppiaan tai käsitteitään vähemmän subjektiivisiksi? Sanoisit vaan ihan reilusti että määrittelet vapauden noin kuin määrittelet, mutta älä väitä tai edes vihjaile että tuossa määritelmässä olisi jotain objektiivista. Liikut kehässä.”
Liberaali negatiivinen vapauskäsitys perustuu siihen, että yhteiskunnan laajuudessa yksilöön ei kohdistu lähtökohtaisia ulkoisia voimia ja velvoitteita. Tämän vastapainoksi tulee myös vastuu omista teoistaan ja omasta yksilöllisestä vapaudestaan. Toisin sanoen ihmisellä on sisäisiä pakotteita, jotka vain hänen oma ihmisluontonsa hänelle asettaa, siis fysiologiset tarpeet jne. Tässä tilassa kukaan ihminen ei rajoita toista ihmistä, elleivät ihmiset halua keskenään tehdä vapaaehtoista sopimusta. Tämä on yhtäläisesti määriteltävä vapaus. Jokaisella on vapautta yhtä paljon. Siitä tulee sen objektiivisuus, että se määritellään lakiin yhtäläisesti, ja vapauden tila on jokaiselle ihmiselle sama eri tilanteissa, ellei hän irtisano sopimusta vaikkapa rikkomalla sitä ja joutumalla rangaistukseksi vankilaan. Tässä mallissa vapaustilan poikkeus on seurausta rangaistuksesta. Pohjoismaisessa maksimaalisen vapaustilan menettää rangaistukseksi työnteosta ja ansaitsemisesta, ja valinnanvaraa, vapauden tunnetta (huom. ei vapautta) annetaan palkinnoksi työn tekemättömyydestä. Se, että ihmiselle annetaan valinnanvaraa, ei välttämättä poista esteitä valinnanvaran käyttämiselle. Todellinen vapaus ei lisäänny, vaikka valinnanvaran lisäämä vapauden tunne kasvaisi. Tämä menee yksilöpsykologian puolelle, ja kuten tiedämme, niitä asioita ei voi suureistaa ja yhteismitallistaa selviksi yksiselitteisiksi luvuiksi, kuten taas uskonnonvapaus (1/0) ja verotus (veroprosentti) ovat selkeitä mittareita vapauden tilasta. Vaatimus siitä, että yhteiskunta täytyisi laatia jonkun muun vapauskäsityksen, kuten henkilökohtaisen vapauden tunteen pohjalta johtaa siihen, että valtion täytyisi toivomuskaivon lailla pyrkiä vastaamaan lukemattomiin erilaisiin vaatimuksiin tai tasaisesti ottaa ja epätasaisesti jakaa, mikä johtaa joka tapauksessa siihen, että joku menettää aitoa vapauttaan, ja joku jää ilman.
”Jossain hyvin radikaalissa sartrelaisessa mielessä ihminen on aina vapaa, riippumatta lainsäädäntötiloista tai valinnanvarasta. Miksi valtiolla muuten olisi jokin taikakeino viedä sinulta valinnanvapaus jos mielestäsi millään muulla oliolla maailmassa ei tätä keinoa ole?
Mikä tahansa olio pystyy viemään ihmiseltä vapauden, mutta valtion rooli vaikuttaa tähän merkittävästi. Jos valtion linja on se, että ihmiset ovat omaisuutensa kanssa vapaita, valtio puuttuu mm. pahoinpitelyihin sekä ryöstöihin ja pyrkii saattamaan lain rikkojat vastuuseen teoistaan. Tämä ennaltaehkäisee sivullisia olioita rajoittamasta toisten vapautta. Useimmiten valtio pitää itsellään monopolin tällaiseen. Ihmiset eivät saa ryöstää toisiltaan, mutta valtio voi laskuttaa mielivaltaisesti ”anteeksi että olen olemassa -veroilla”, mikä nykydemokratiassa perustuu enemmistön mielivaltaan spontaanin sopimuksen sijaan.
Jos vielä mietitään sitä korinttilaista kipparia, niin eikö olisi jotenkin outoa ajatella että kova myrsky, suuret aallot, kuolemanpelko, laivan heikko kunto, purnaava miehistö ja itsesäilytysvaisto eivät rajoittaisi kipparin valinnanvapautta, mutta kaukaisen Korintin mahdollinen merikuljetusten mereen heittämistä koskeva lainsäädäntö veisi kipparilta vapauden?”
Kipparilla on vapaus valita myös väärin, joten hän on vapaa. Laki rajoittaisi hänen vapauttaan yhteiskunnallisessa mielessä, josta olen koko ajan selittänyt tehden selvän eron henkilökohtaisiin psykologisiin kokemuksiin vapaudesta, jotka saattavat jokaisella yksilöllisesti vaihdella suhteessa lakiin. Yhteiskunnassa ei voi samaan aikaan olla voimassa päällekkäisiä henkilökohtaisiin mieltymyksiin perustuvia lakeja. Jos olisi olemassa valtioton tila, todennäköisesti se järjestyisi oikeuspiireiksi, joissa saman oikeuskäsityksen omaavat ihmiset perustaisivat omat sääntönsä. Koska tällainen valtiottomuus on nykytilassa puoli mahdottomuus, sen jälkeen vähiten valinnanvapautta rajoittaisi perustuslaillinen liberaalidemokratia. Se eroaa perustavanlaatuisesti muista yhteiskunnista sillä, ettei se perustu millekään loppuun viedylle visiolle tai rankasuunnitelmalle, kuten esimerkiksi Yhdysvallat, Suomi, Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea. Suunnittelemattoman valtion sisällä olisi myös mahdollista syntyä erilaisia oikeuspiirien kaltaisia yhteisöjä, joilla ei kuitenkaan olisi valtion auktoriteettia minkäänlaisten erityisarvojen tyrkyttämiseksi ihmisille. Vain tällainen tila takaisi aidon moniarvoisuuden. Ero vasemmistokonservatiiviseen visioosi on se, että liberaalidemokratiassa suvaittaisiin vasemmistokonservatiivinen yhteisö, mutta kokonaan vasemmistokonservatiivisessa valtiossa ei suvaittaisi liberalismin periaatteita noudattavaa yhteisöä, sillä se joutuisi toimimaan rajoitetusti mm. korkeamman verotaakan, mahdollisen hintasäännöstelyn ja laajan elinkeinovapauden esteiden puitteissa. Vasemmistokonservatiivinen yhteiskunta perustuu idologian palvelemiselle, sillä se tuntuu jokaisen ihmisen elämässä. Liberaalidemokratia ei perustu ideologialle, vaan jokainen saa toimia oman ideologiansa mukaan, sillä yhteiskunnalla ei ole määriteltyä punaista lankaa, joka näkyisi kaikessa, sillä yhteiskunta rakentuu ruohonjuuritasolta spontaanisti. Suunnitellut valtiot ovat totalitaristisempia kuin suunnittelemattomat. Tätä itsestäänselvyyttä tukee myös wikipedian totalitarismiartikkelin ydinlause: ”Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.”
Olen yrittänyt selittää tätä sinulle moneen kertaan eri tavalla. Toivoisin vihdoin, että ymmärtäisit totalitarismin ja liberalismin olevan sellainen, miten sanakirjat sen määrittelevät. Kaikki muu on vain tarkoitushakuista mielivaltaista kehäpäätelmien perustelujen keksimistä tyhjästä.
Paleoliittisen kivikauden ihmisten elinoloja koskevat kommentit olivat tarpeen, koska et nähtävästi tiedä asioita tai sitten ihan tarkoituksella satuilit parantaaksesi omaa retoriikkaasi. Heittosi paleoliittisen kivikauden ihmisten elintasoon vajoamisesta on todella mauton. Jos yksittäinen moderni ihminen lopettaa välttämättömyyden maailman haasteisiin osallistumisen, hän ei tietenkään vajoa elintasoltaan metsästäjä-keräilijän tasolle. Hän vajoaa ceteris paribus paljon alemmas. Häneltä kun puuttuu se tietotaito (kertynyt ylijäämä tai immateriaalinen pääoma) joka mahdollistaa nomadismin, se luonnonympäristö jossa nomadismi tapahtui sekä nomadiryhmään kuuluvat vastakkaisen sukupuolen edustajat, joiden kanssa voisi harrastaa seksiä ja hankkia jälkeläisiä.
Sopivan työajan määrittäminen ei ole sen oudompi asia kuin ihmiselle sopivan kalorimäärän tai unentarpeen määrittäminenkään. Tietysti yksilöllistä vaihtelua on joidenkin rajojen sisällä olemassa. Esineoliittisen kauden ihmisten elinolojen selvittäminen auttaa saamaan arvokasta tietoa siitä millaiset olosuhteet ovat ihmiselle sopivia. Ihmistä koskevaa tietoa on muuten mahdollista saada ihan samalla tavalla kuin on mahdollista saada vaikkapa sikoja tai rottia koskevaa tietoa.
Viittaukset akateemisuuteen kannattaa jättää toiseen kertaan. Tämä keskustelu kun on poliittisen suunpieksennän kritiikkiä eikä mikään akateeminen väitöstilaisuus.
Kun noin paljon leksikaalisista määritelmistä pidät, niin mitäs tuumaat siitä että Wikipedia määrittelee myös liberalismin ideologiaksi? (Liberalismi on ideologia tai poliittinen suuntaus, joka pitää vapautta keskeisenä arvona.)
Tästä seuraa loogisesti se että liberalismin oppien mukaisesti järjestetty valtio on ideologinen valtio ihan samalla tavalla kuin vasemmistokonservatiivinen valtiokin olisi. Liberalistisessa valtiossa jokaisen ihmisen on viime kädessä hyväksyttävä tiettyjä ideologisia konstruktioita, kuten ajatus ihmisyksilöiden vapaudesta, ajatus länsimaisesta yksityisomistuksesta ja liberalismin mukainen näkemys yksilön ja yhteisön ontologisesta suhteesta. Kuten itsekin sanoit, näitä asioita ymmärtämätön ihminen löytäisi itsensä pian vankilasta.
Suomi ei muuten ole vasemmistokonservatiivinen valtio kuten tunnut vihjailevan. Suomen valtio on perustuslakinsa mukaan tasavalta. Valtiona ja yhteiskuntana Suomi on mahdollisimman kaukana mistään totalitarismista. Täällä vallitsee aito moniarvoisuus. Täältä puuttuu hegemoninen diskurssi. Lakeja nyt on pakko noudattaa, mutta lait ovat muotoutuneet niin pitkän historiallisen prosessin aikana ettei lainsäädäntö kokonaisuutena palvele jonkin tietyn ideologian intressejä. Kukaan ei myöskään pakota ketään mihinkään ”pakkoyhteisöllisyyteen” eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan. (Poikkeuksena ovat oppivelvolliset lapset, mutta liberaalissa yhteiskunnassakaan lapsilla ei olisi valinnanvaraa tai vapautta koulunsa suhteen, koska vapaus ja mahdollinen valinnanvara olisivat lasten vanhemmilla.)
Veroja on monissa tilanteissa pakko maksaa mutta sekään ei ole mikään aito velvollisuus vaikka laki verovelvollisista puhuukin. Verotus on seurausta yksilön vapaasti valitsemista valinnoista. Ei ole pakko tehdä työtä, omistaa, kuluttaa, tuottaa, periä jne. Jos ei näihin toimiin halua osallistua, ei myöskään tarvitse maksaa veroja. Sen sijaan kaikilla Suomessa asuvilla suomalaisilla on oltava kotikunta, nimi ja sukupuoli: näitä velvollisuuksia vastaan liberaalit valitettavan harvoin kapinoivat.
Miten valinnanvaran lisääminen liittyy vapauden tunteen lisäämiseen? Vapauden tunne ei ole loogisesti sidoksissa valinnanvaraan. Itse esimerkiksi tunnen vapauden tunnetta ajaessani autolla moottoritiellä, vaikka ajaessani valinnanvara on jokaisella hetkellä todella minimaallista. On ajettava suunnilleen yhtä kovaa kuin muutkin ja vieläpä samaan suuntaan.
Vie myös vielä päättelysi loppuun asti ja ymmärrä sekin, että jos köyhäinapu ei lisää vapautta vaan valinnanvaraa, niin silloin esim. tuloverotuskaan ei kohdistu vapauteen vaan juuri valinnanvaraan: osa palkansaajan valinnanvarasta viedään pois mutta palkansaajan vapauteen ei kosketa. Kuten olet monesti itsekin sanonut, valinnanvara ja vapaus eivät ole sama asia. Tuloveron maksaminen ei myöskään tee sinusta minkään yhteisön pakkojäsentä.
Oikeistoliberaalin yhteiskunnan perustaminen suomalaisen yhteiskunnan sisälle onnistuu jos halukkailla vain on hallussaan tarpeeksi taloudellisia resursseja -siis homma on periaatteessa samanlaisten reunaehtojen määrittämää kuin on vasemmistokonservatiivisen yhteiskunnan perustaminen oikeistoliberaalissa valtiossakin. Käytännössä oikeistoliberaalin yhteiskunnan perustaminen tarkoittaa sitä että ostatte jonkun pienen kunnan kaikki yksityisomisteiset kiinteistöt ja ajatte vasemmistoliittoa äänestävät ja vuokralla asuvat kuntalaiset mieron tielle. Näin kuntaan jää vain oikeistoliberaaleja kuntalaisia, jotka äänestävät itsensä valtuustoon. Sen jälkeen voitte säätää verotusta, palveluja, infraa yms. aika paljon. Valtion veroista ette pääse, mutta toisaalta ne turvallisuuspalvelut tulevatkin sitten ”talon puolesta”. Oikeistoliberaaleina teette myös herrasmies(yhteiskunta)sopimuksen siitä ettei kukaan käytä mitään kunnallisia palveluja.
Kyllähän alkuun pääseminen varmasti maksaa, mutta on se silti mahdollista. Ja eihän se kommuunin perustaminenkaan oikeistoliberaaliin yhteiskuntaan ilmaista ole? Ettei tulisi sellaista oloa että pieksen vain suutani, niin kannattaa muistaa että esimerkiksi Kauniaisten kunta täällä pääkaupunkiseudulla oli alkujaan oikeiston veropakolaisten linnake ja taitaa osittain olla vieläkin.
Hyväksyn liberalismin leksikaalimääritelmän. Totalitarismin nykyistä leksikaalimääritelmää en hyväksy, koska se on ideologinen eli sidoksissa liberaalin diskurssin ihanteiden negaatioon. En todellakaan lähde rahvaan mukana suohon siksi että nykyään on muotia määritellä totalitarismi liberalismin vastakohdaksi. Totalitaristisen yhteiskunnan vastakohta ei kuitenkaan ole minkään ideologian (Siis myöskään liberalismin) dominoima yhteiskunta, vaan normaali länsimainen agonistinen demokratia kuten Suomi. Täällä eivät toteudu sinun ihanteesi, mutta toisaalta eivät täällä toteudu myöskään minun ihanteeni tai Vihtori Kosolan ihanteet. Juuri hegemonisen diskurssin puuttuminen määrittelee sen onko jokin yhteiskunta vapaa totalitarismista vai ei.
Vasemmistokonservatiivina en muuten perusta omia totalitaristisia utopioitani millekään vapauden käsitteelle joten toivomuskaivosta puhuminen menee nyt vähän väärään maaliin. Vapaus yhteiskunnallisena ihanteena on mielestäni pelkkää myrkkyä. Vähän kuin alkoholi: pieninä annoksina leivän ja sirkushuvien ohessa ihan ok.
Tarkoitin elintasolla mitattavaa aineellista elintasoa, en mitään abstraktia ja subjektiivisesti koettua kulttuurisidonnaista tilaa, jota itse näytät arvostavan enemmän kuin esim. minä. Taloudessa hinta määräytyy ennen kaikkea ihmisen arvostuksesta, joka on tarveasteikkoa korkealle mentäessä sidonnainen vaihtuviin muuttujiin. Täten viisastelit taas kaksi kappaletta vain sen merkityksettömän lauseen nojalla, vajoaisiko ihminen nykyaikana alemmas vai samalle tasolle kuin metsästäjä-keräilijä. Metsästäjä-keräilijöiden elämässä on joka tapauksessa kamppaillaan jatkuvasti absoluuttista köyhyyttä vastaan.
Liberalismi on ideologia. Ei ole ideologiasta vapaata tilaa, ellei sitten kyseessä ole anarkia. Klassinen liberalismi on hyvin lähellä anarkiaa poliittisella kartalla. Seuraava aste kun on libertarismi, joka jakautuu minarkiaan ja anarkiaan. Tämä kuuluu poliittisen tutkimuksen kaanoniin, joten sen haastaminen kevyillä argumenteilla ei ole sinulta uskottavaa. Käsittelet asioita edelleen pintapuolisesti pelkkinä kirjaimellisina sanoina, vaikka tiedät niiden sisällöstä. Taustalla saattaa edelleen vaikuttaa joku outo totalitarismitulkintasi, jossa ideologian yksiselitteisyys merkitsee totalitarismia. Jokainen valtio on ideologinen valtio. Kaikki valtion olemassaolo on totalitarismia. Yleisen totalitarismimääritelmän mukaan ero tehdään sillä, kuinka valtiokeskeinen yhteiskunta on. Tätä kun olen yrittänyt selittää, otat käyttöön ”pakkoyhteisöllisyyden”, jonka tarkoitushakuisesti ymmärrät ihmisen pakottamiseksi johonkin ihmisyhteisöön. Kyse ”pakkoyhteisöllisyydestä” on rautalankamalli, joka täytyy suurentaa yhteiskunnan mittakaavaan, yhteiskunnan pakkojäsenyydeksi ja tiiviiksi suhteeksi erilaisten valtiollisten instituutioiden kanssa.
Jospa ymmärtäisit asian paremmin, jos kertoisin valtiokeskeisyydestä, joka kuuluu totalitarismin määritelmään. Liberalismi on kaukana valtiokeskeisyydestä, koska valtio on monella tapaa pieni. Valtio rajoittaa aivan minimaalisesti valinnanvapautta hankkimalla rahoituksen ainoastaan perusrakenteisiin. Tämän rahoittamiseen menee paljon vähemmän kuin Suomen korkea tuloverotus, jota ei pääse karkuun edes teoreettisessa nollaverokunnassa. Unohdat myös, että valtiolla on suuri omaisuus ja vaikutusvalta. Valtiolla on monopoleja, valtio työllistää lukemattoman paljon ihmisiä julkisella sektorilla, ja lisäksi erilaisia työmarkkinajärjestöjä tuetaan verovaroista. Opetussuunnitelma ja koulutuksen kriteerit sekä tarjoaminen on valtiollista. Tämä tapahtuu kaikki ihmisten henkilökohtaisen valinnanvapauden kustannuksella. Myös umpivasemmistolaisetkin politiikantutkijat ovat myöntävät sen, että verotus on korkea, ja valtio rooli on Suomessa suuri. Valtiokeskeisyys onkin ylpeydenaihe. Se ei tarkoita, että Suomi olisi vielä väkivaltainen totalitaristinen valtio, vaan ideologisesti lähempänä totalitarismia kuin vaikkapa minimivaltiota, totalitaristisen valtion vastakohtavaltiota.
On myöskin naurettavaa väittää, ettei valtio rajoita vapautta asettamalla rajoitteita elinkeinotoimintaan. On totta, ettei valtio välttämättä pakota ihmistä töihin, mutta jos valtio asettaa rajoitteita sille, mitä ihminen saa tienata, se on lähtökohtaista ryöstämistä. Vaikka olen sanonut, ettei valinnanvaran lisääminen toiselle henkilölle lisää hänen vapauttaan (hänen oikeutensa omistaa ja päätäntävaltansa pysyvät saman suuruisina), valinnanvaran vieminen toiselta on omistusoikeuden loukkaamista ja varastamista. Valinnanvaran lisääminen toiselle kun tapahtuu n. poikkeuksetta toisen omistusoikeutta loukkaamalla. Jos verrataan vaikkapa liberalismiin, on eri asia, jos valtio verottaa 10 prosenttia tuloista nelinkertaisen 40 prosentin sijaan.
Valinnanvaran lisääminen liittyy vapauden tunteeseen siinä määrin, että jo konkreettisestikin se lisää riippumattomuutta vähäisistä vaihtoehdoista. Ehkä hitusen sama asia kuin verotuksen suhteen: ihminen voi valita, tekeekö hän työtä ja maksaa veroja, vai jättääkö tekemättä. Ennen kuin innostut, teen sen eron, että verotus on valtion asettama lähtökohtainen este. Veroista käteen jäävä raha on henkilön jo omistamaa ja mahdollisesti ansaitsemaa. Lähtökohtaisesti tarjottavat positiiviset edut valinnanvaran muodossa taas ovat toisilta vietyä ja omistusoikeutta loukkaamalla saatua. Valinnanvaran lisääntyminen ei ole tapahtunut omistusoikeuden puitteissa työtä tekemällä tai vapaaehtoisen lahjoituksen, vaan eräänlaisen ryöstämisen muodossa.
Liberaalissa tilassa ytimenä on se, ettei vapaus tapahdu kenenkään kustannuksella. Ihminen voi vapaaehtoisesti antaa valinnanvaraa, mutta se ei muuta suhdetta auktoriteettiin. Jos valtio käyttää valtaansa asettaakseen rajoitteita ihmisen vapaaehtoisille elämänalueille, se on joka tapauksessa vapauden rajoittamista, sillä ihmisen omistusoikeuteen tai valinnanvapauteen ei puututtaisi ilman valtion väliintuloa.
Jos liberalistit perustaisivat oman yhteisönsä jo vaikka esim. Suomen valtion sisälle, heitä rasitettaisiin tällöin joka tapauksessa esim. korkeilla tuloveroilla, pääomaveroilla, valtion monopoleilla ja lukuisilla säädöksillä, kuten erilaisten päihteiden valmistamisen tai ylipäätään hallussapitoon liittyen. Lisäksi jos eduskunnassa menee läpi ”lex rasisti” jo aikaisemman uskonrauhanrikkomislain jne. kanssa, sananvapautta rajoitetaan… ja Suomi on vielä melko kevyttä kamaa vasemmistokonservatiiviseen valtioon nähden, vaikka tuloverot voivat täälläkin olla n. puolet palkasta. Jos taas vasemmistolaiset haluaisivat perustaa oman kommuuninsa liberaaliin valtioon, heitä ei rasitettaisi sananvapausrajoituksilla, taakalla rahoittaa julkista sektoria ja muiden palveluita, joista ei pelkän kuntaveron minimoimisella käytännössä pääse eroon. Verotaakka olisi vain murto-osa nykyisestä, jos kyseessä olisi minarkia. On aivan naurettavaa vähättelyä väittää, etteikö liberaali valtio tarjoaisi paremmin valinnanvapautta erilaisille ihmisille ja heidän ihanteilleen kuin valtio, jonka rajoittaviin viitekehyksiin jo sisältyy yksittäisen ihmisen ihanteita, jotka eivät välttämättä mene yksiin muiden kanssa.
Tästä heijastuu se, että vaikka sanot suoraankin vastustavasi valinnanvapautta valtiojohtoisuuden nimissä, pyrit käsitteitä vääntelemällä oudosti rinnastamaan liberalismin ja totalitarismin samalle viivalle, mitä kukaan käsitteitä opiskellut ihminen ei tee. Minusta käsitteiden sisältöä saa kyllä kritisoida, mutta sen täytyy tapahtua jo käsitteen itsensä ehdoilla, ei ulkopuolisten hatusta vedettyjen kehänäkökulmien tai toissijaisten irrallisten lauseiden puolesta.
Miksette sitten aina käytä pakkoyhteisöllisyyden sijasta sanaa kollektivismi? Kollektivismi on merkitykseltään selkeämpi sana. Vasemmistokonservatismi on pitkälti juuri kollektivismia.
Valtioilla ei ihan oikeasti ole aina ja välttämättä mitään ideologiaa. Eihän Suomellakaan ole -kuten sanoit, Suomi ei ole vasemmistokonservatiivinen valtio. Toimiva demokratia on valitettavasti yleensä juuri hegemonisen ideologian ja samalla totalitarismin puutetta.
Toisaalta ei siihen tarvita edes demokratiaa. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa perinteinen valtiomalli on sotilasdiktatuuri, jossa ei ole selkeää ideologiaa eikä valtio myöskään yritä olla mitenkään totalitaristinen. Ihmiset ovat vapaita esimerkiksi elinkeinoelämässä ja samalla yhteiskunnassa voi olla myös vasemmistolaisia tendenssejä, esimerkiksi kirkko voi olla vahva toimija ja saarnata sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tätä mallia kutsutaan autoritaariseksi hallinnoksi kuten hyvin tiedät ja kyse ei todellakaan ole totalitarismista tai mistään selvärajaisesta ideologiasta. Kongossa taas on sellainen valtio, joka vain yrityskonsernin tavoin hallinnoi tiettyjä resursseja ja liikelaitoksia eikä ole näiden valtion ydintoimintojen ohella juuri laisinkaan kiinnostunut kansalaisistaan suuntaan tai toiseen. Sieltä puuttuu niin ideologia kuin totalitarismikin.
En ottanut kantaa siihen mitä valinnanvapautta liberaali valtio mahdollistaa tai tarjoaa. Totesin vain että myös Suomi tai todennäköisesti myös jokin kuvitteellinen vasemmistokonservatiivinen valtio tarjoaa paljon pelivaraa sen suhteen, millaiseksi ihmiset arkitodellisuutensa muodostavat. Myös oikeistohippien alakulttuuri on mahdollinen. Ei vasemmistokonservatiivinen ideologia mitään kommunismia kuitenkaan ole.
Valtion harjoittama verotus ei estä työntekoa tai ansaitsemista. Verotus vain vie palkansaajalta pois tämän valinnanvaraa ja antaa sitä jollekin toiselle toimijalle. Kysymys ei ole vapauden riistämisestä. Ihmiset ovat vasemmistokonservatiivisissa yhteiskunnissa vapaita tekemään työtä ja tienaamaan. Vapauden riistämisestä on kyse vain silloin, jos veroprosentti on 100%. Näin on de facto esimerkiksi silloin, jos tulot on hankittu rikollisella toiminnalla. Valtio todellakin vie kansalaisilta vapauden harjoittaa huumekauppaa. Suomessa ei myöskään valitettavasti ole palkkakattoa -siis ihmiset ihan oikeasti saavat tienata niin paljon kuin tienaavat.
Libertaristithan puuhaavat jotain omanlaistaan Vermontiin -ja jos aikuiset ihmiset ihan vakavissaan meinaavat muuttaa kokonaisen osavaltion libertaristiseksi, niin kyllä silloin voi pienemmänkin hallinnollisen alueen muuttaa. Kuten sanoin, se vain vaatii resursseja. Ja kyllä, muutoksen on tapahduttava ympäröivän valtion ehdoilla -mutta niinhän asia on minarkistisessa valtiossakin.
Valtion toiminta perustuu Suomessa lakiin. Tätä tarkoittaa se kun sanotaan että Suomi on oikeusvaltio. Demokraattisen valtion toiminta on aina jossain määrin legitiimia ja lakien & asetusten oikeaoppinen säätäminen tekee siitä legaalia. Valtio ei siis Suomessa kovin usein tee rikoksia eikä etenkään ryöstä ihmisiä. Verotus perustuu aina hyvin tarkasti lakiin. Kysymyksessä ei koskaan ole ryöstö. Sen sijaan esimerkiksi veronkierto on ryöstöön verrattavissa oleva rikollinen teko.
Valtion alueella asumalla tai toimimalla yksittäinen ihminen hyväksyy valtion suvereniteetin ja valtion säätämien lakien voimassaolon. ”Ryöstöverotuksesta” purnaaminen on siis tyhmää ja älyllisesti epärehellistä. Sanoisit vain että verot ovat turhan korkeita jos olet sitä mieltä, mutta älä puhu ryöstöistä mitään.
Nykymaailmassa vain valtioilla on sellaista suvereniteettia ja hallintavaltaa, joka mahdollistaa lakien säätämisen.
Mitä tulee käsitteiden vääntelyyn, niin uskoisin että erinomaisesti sujuneet muodolliset filosofian opintoni antavat minulle ihan riittävää muodollista kompetenssia toisinaan vähän viilailla rahvaan suosimia määritelmiä täällä Blogistanissa, mikäli ne ovat mielestäni ikävän ideologisia.
En kuitenkaan propagoi omaa näkemystäni sinulle tämän enempää.
Mutta ihan oikeasti, lue joku kirja tai artikkeli niistä metsästäjä-keräilijöistä. Tuo sun propagoima kuva ko. aiheesta on kuin jonkun Thomas Hobbesin tai John Locken 1600-luvun Englannissa tekemien nojatuoliantropologisten tutkimusten valokopio.
Totalitarismia ei mitata sillä, kuinka yhtenäinen valtion ideologia on. Ideologian yhtenäisyyskin voidaan tulkita monella tavalla. Itse virheellisesti käsität, että mitä tunnistettavampi valtion taustalla oleva ideologia on, sitä totalitaristisempi se on, vai kuinka? Totalitarismipitoisuus mitataan valtion roolin suuruudella, eli kuinka paljon se tulee väliin ihmisten välisiin sopimuksiin. Kaikki valtiot ovat enemmän tai vähemmän totalitaristisia. Useimmiten totalitarismipitoisuus on niin pieni, että valtiota on luontevampaa juuri kuvata autoritaariseksi. Liberalistinen perustuslaillinen demokratia, jossa perustuslaki sanelee tarkat ja kattavat yksilönvapaudet, joihin enemmistön mielivalta ei ulotu, on paljon vähemmän autoritaarinen kuin vasemmistokonservatiivinen tai Suomen kaltainen epämääräinen hyvinvointivaltio, jossa valtion rooli on esimerkiksi eteläiseen naapuriimme Viroon verrattuna hyvin suuri. Tarkastelemalla järjestelmän rakenteita, ei mitään pinnallista nimeä tai esiintyvien ideologioiden nimiä voidaan saada parempi kuva ja jopa määritellä suuntaa antavasti sen ideologinen sijoittuminen kuvitteellisella totalitarismi/minivaltio -kartalla.
Valtion harjoittama verotus ei ehkä kokonaan estä, mutta rajoittaa. Onkin varsin typerää väittää, ettei esim. 90% rajoitus muka rajoita vapautta, koska se ei ihan sataprosenttisesti estä. Kyse ei ollut mistään mustavalkoisesta ja yksinkertaisesta 1/0 -ajattelusta, vaan siitä, että lukuisat rajoitukset vääristelevät valinnanvapautta. En ymmärrä tuon olkinukkesi logiikkaa. En ole yrittänyt väittää, että vasemmistokonservatiivinen tai hyvinvointivaltiomallinen yhteiskunta veisi kokonaan vapauden. Pikemminkin olen pyrkinyt osoittamaan, että se rajoittaa vapautta paljon enemmän liberaaliin valtioon nähden. Joskus valinnanvapauden rajoittaminen realisoituu: mm. minimipalkat ja verot muodostavat yrityselämässä sellaisia kynnyksiä, jotka käytännössä estävät kahden ihmisen välisiä sopimuksia, siis estävät mm. verokiilan takia työllistämästä ihmisiä.
Sinun logiikallasi kaikista nykyisin rikolliseksi määritellyistä asioista tulee oikeutettuja, jos enemmistö ihmisistä sen legitiimisti määrää lakiin. Tuo on todella huono perustelu millekään, ja sitä käytetään lähinnä vierastamaan oikeustajukeskustelua vetoamalla auktoriteettiin, joka on enemmistön mielivalta. Minulle enemmistön mielivalta ei suinkaan ole pyhä asia. Tottahan toki valtio tarvitsee verotusta, mutta käytännössä se on joka tapauksessa ryöstämistä. Ero on ehkä se, että varas usein vie kaiken mahdollisen, valtio jättää hyvässä tapauksessa hieman yli puolet jäljelle. On pelkkää puppua väittää, että kaikki verorahat menisivät pelkkiin välttämättömyyksiin. Välttämättömän infrastruktuurin ja puolustuspalvelujen hinnat voidaan laskea ja erilaisilla laskutavoilla kohdistaa yksittäiselle maksajalle, jonka jälkeinen verotus on institutionalisoitunutta ryöstämistä. Tässäkään ei kannata ahdasmielisyyttään jäädä kauhistelemaan termiä ja viisastelemaan sen oikeustieteellisestä merkityksestä. Kyse on verotuksen ja ryöstämisen maalaisjärjellä pääteltävästä saman suuntaisesta luonteesta.