 Thomas Taussi su 06.12.2009 |
 Hyvin samanlaista vapauden ja perustuslaillisuuden symboliikkaa länsimaisessaveistostaiteessa sekä 1900-luvun vaihteen nuorsuomalaisessa maalaustaiteessa. Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin suomalaiset muistelevat yhdessä maansa historiaa ja sitä, ettei itsenäinen Suomi ole ollut itsestäänselvyys kaikille sukupolville. Samalla joku saattaa myös pohtia, mitä se itsenäisyys lopulta merkitsee. Itsenäisyyspäivänä esitettäviä televisiodokumentteja ja elokuvia katsellessa muistaa, että menneet sukupolvet ovat joutuneet tekemään suuria uhrauksia itsenäisyytemme tähden. Puhutaan, että olemme saaneet perinnöksi vapaan maan.
Itsenäisyyspäivänä saattaa kuulla myös kriittisiä ja provosoivia ääniä. Kaikkien mielestä Suomi ei ole enää itsenäinen maa. Toden totta Suomi on joutunut Euroopan Unioniin liittymisen johdosta ulkoistamaan poliittista päätäntävaltaansa Euroopan parlamentille. Myöskin julkisen sektorin pieneneminen, yksityistämiset sekä valtion omistajavallasta luopuminen ovat joidenkin mielestä menneen sukupolven perinnöstä luopumista. Useat ovat olleet huolissaan, ettei valtiolla ole edes suurimpana osakkaana valtaa puuttua markkinaperäiseen tiettyjen teollisuudenalojen kutistumiseen.
Mitä itsenäisyys sitten merkitsee? Ehkä suurimmalle osalle valtion itsenäisyys tuo mieleen valtion itsemääräämisoikeuden ja sen riippumattomuuden muista hallitsijoista. Toisaalta oma kansa tai sen sisällä muodostunut harvainvaltakin voi harjoittaa mielivaltaa yksilöä vastaan siinä missä ulkoisetkin hallitsijat. Käytännössä yksittäiselle ihmiselle on aivan sama, rajoittaako hänen oikeuksiaan Suomen kansa ja hallitus vaiko esimerkiksi Euroopan Unioni.
Olisi sadistista ja fasistista ajatella, että kaikki oman kansan demokraattiset päätökset olisivat jotenkin pyhiä ja ehdottomasti oikeampia kuin samat päätökset jonkun muun tekemänä. Kansanomaisesti tällaista kaikenkattavaa demokratiaa, enemmistön mielivaltaa kutsutaan myös sosialismiksi. Joskus ulkoisten valtojen puuttuminen ja kohdemaan valtiollisen ”itsenäisyyden” rikkominen voisivat olla hyväksyttäviä, jos sillä voidaan suojella ihmisiä niin harvainvallan kuin enemmistönkin mielivallalta. En usko, että suomalaiset taistelivat tällaisen itsenäisyyden puolesta, vaikka joidenkin suomalaisten käsitys itsenäisyydestä voikin olla lähempänä sitä.
Suomi joutui puolustautumaan viime sodissa totalitaristista Neuvostoliittoa vastaan. Ero Suomen ja Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän välillä oli ratkaiseva. Neuvostoliitossa vallitsi kollektivistinen suunnitelmatalous ja sosialismi. Suomessa valtion rooli ihmisten elämässä oli tuolloin huomattavasti vähäisempi, ja ihmisillä oli suurempi vapaus vaikuttaa omaan elämäänsä. Taistellessaan tämän puolesta suomalaiset miehet ja naiset uhrautuivat siis vapauden puolesta orjuutta vastaan. Se on ainut asia, minkä tähden on oikeutettua taistella.
Sodan jälkeen Suomessa kuitenkin hivuttauduttiin kohti kollektivistista valtiomallia, jonka irvikuvaa vastaan oltiin taisteltu. Sosialistisesti Suomen valtio alkoi hyvinvoinnin ja yhteisen hyvän nimissä viedä ihmisiltä vapauksia. Omistusoikeutta rajoitettiin lisäämällä veroja kaikenlaisiin tuloihin ja myös kulutukseen. Syntyi suuri julkinen sektori, joka on tyypillistä suunnitelmataloutta. Lisäksi valtion ote niin koulutuksesta, tiedotuksesta kuin teollisuudestakin ulottui hyvin laajalle. Toisin sanoen ihmisten valinnanvapautta rajoitettiin viemällä heiltä tuntuvasti rahaa valtiolle.
Nyt kun tätä valtion otetta varallisuudesta on hyvin hitaasti alettu palauttamaan takaisin yksityisille ihmisille, jotkut pitävät sitä isiemme perinnöstä luopumisena. Ennen kaikkea se heikentää valtion itsenäisyyttä, kuten eräs sosialidemokraatti sanoi. Valtio on voimaton markkinoiden edessä. Mutta markkinathan olemme me kaikki ihmiset. Uskallan väittää, ettei suomalaisen sisun takana ollut halu uhrautua jonkun valtion tai sen ylivallan puolesta, vaan puolustaa itsenäisistä ihmisistä koostuvaa kansalaisyhteiskuntaa.
Isiemme perinnöstä ei luovuta yksityistämällä valtion omaisuutta, vaan siitä luovuttiin jo kauan sitten, kun valtiolle sotien jälkeen haalittiin tuntuvasti varallisuutta ja valtaa.
Kiitos joka tapauksessa heille, jotka ovat taistelleet vapaamman maan puolesta. Ilman heitä asiat olisivat paljon huonommin.
|
6 kommenttiaVastaa |
enemmistön mielivallalle kai riittää sana demokratia :)
Kun suomalaiset vaativat lisää demokratiaa, se useimmiten juuri tarkoittaa tuota enemmistön mielivaltaa.
Anglosaksisissa länsimaissa demokratiakäsitys on ollut alkujaan aivan toisenlainen: tarkoituksena oli juuri suojella ihmistä enemmistön mielivallalta vahvan perustuslain avulla.
Toisin sanoen suomalaisille demokratia on sitä, että sata tyhmää päättää myös viiden viisaan asioista. Vanha länsimainen ihanne taas on se, ettei sadalla tyhmällä yksinkertaisesti ole suurta valtaa puuttua viiden viisaan asioihin.
Kannatatko muuten EU:ta? Ovatko EU:n liittovaltiokehitys, byrokratisoituminen ja isoveli-kehitys sinusta pieni paha verrattuna vapaakauppaan? Euro kuuluisi myös listaan, mutta vaihtoehtona olisi todennäköisesti kansallinen Fiat-raha :P
En kannata sellaista EU:ta, joka eri tavoin hankaloittaa vapaata kaupankäyntiä EU:n ulkopuolelle ja pitää yllä sisäsiittoista tukiviidakkoa unionin sisällä. En myöskään pidä siitä, jos EU lähtee ajamaan erilaisia rajoitteita moraaliin tai kollektiiviseen hyvään perustuen.
Jopa eräs kokoomuspoliitikko on ehdottanut esimerkiksi ”syrjinnän” vastaisia sääntöjä unionin runtattavaksi. Ongelma on siinä, että ainoastaan valtio voi syrjiä; yksityiset ihmiset tekevät henkilökohtaisia valintoja, jotka sulkevat vaihtoehtoja pois erilaisin perustein. Tällöin ihmisten henkilökohtaisen valinnanvapauden rajoittaminen on törkeä yksilönvapausloukkaus.
Blogikirjoitukseni pointti on osittain se, ettei EU itsessään ole ongelma, vaan aivan samanlaista isoveli-kehitystä voitaisiin harjoittaa Suomessakin. Oikeastaan sitä harjoitettiin aika paljon 1900-luvun puolivälin jälkeen. Kannatettava EU olisi sellainen, jonka tarkoituksena olisi valvoa kansalaistensa oikeuksia ja vapautta omien maidensa mielivallalta. EU:n täytyisi ajaa läntistä liberaalidemokratiaa ja juuri puuttua siihen, jos joissain jäsenmaissa kansalaiset haluavat voimalla tyrkyttää tuollaisia autoritaarisia moraalisääntöjä, joista ”syrjinnän” vastainen direktiivi on esimerkki.
Onhan kansallisessakin Fiat-rahassa etuja, mutta eipähän hallitus enää pääse tekemään samaa mitä joskus, että vientiä elvytettäisiin laskemalla rahan arvoa, siis madaltamalla kansalaisten elintasoa. Fiat-raha ei sekään ole aivan aukoton rahajärjestelmä.
En ole hurjasti muihin vaihtoehtoihin perehtynyt, mutta uskaltaisin väläyttää, että monien mielestä kaukaahaettu arvometalleihin perustuva valuutta voisi olla vakaampi. Oli se joka tapauksessa EU tai oma valtio, se on hieman ongelmallista, jos poliitikot voivat vaikuttaa rahan arvoon ja korkoihin. Näin he voivat periaatteessa verottaa rahaa omistavia ihmisiä.
Usein sanotaan, että valtion on hyvä tasata suhdanteita, mutta se välttämättömyys johtuu ainoastaan siitä, ettei rahajärjestelmä perustu yksityiseen rahoitukseen, yksityisiin pankkeihin, vaan jollain tasolla liittovaltiollisiin keskuspankkeihin. Jos rahoitusmarkkinat olisivat aidosti yksityisiä, rahan hinta määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan, eikä poliitikkoja tarvittaisi päättämään siitä. Jos tähän ei vielä luoteta, valtiollinen valvonta tulisi kohdistaa enemmänkin tiedon symmetrisyyteen ja sen korjaamiseen, siis syiden, ei ongelmien korjaamiseen. Ongelmat ovatkin saaneet alkunsa siitä, että rahoituksen kysyntä ja tarjonta eivät vastaa poliitikkojen visioita, jolloin poliitikot puuttuneet peliin ja aiheuttaneet ristiriitoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa valtio painosti pankkeja antamaan lainaa sellaisille henkilöille, joiden takaisinmaksukyky oli heikko. Valtio siis painosti yrityksiä ottamaan vastentahtoisia riskejä. Myöhemmin valtio taas alkoi hyvittämään tällaisia roskalainoja, jotka kannustivat kannattamattomien lainasopimusten solmimista entisestään. Ikävintä on, että tällaista suunnitelmataloutta kutsutaan virheellisesti kapitalismiksi.
Mikä helvetin yövartijavaltion kannattaja sä oikein olet? Muuta Jenkkilään, jos se on susta niin toimiva ja kiva malli.
Tietääkseni yövartijavaltio ei ole mikään yleinen paha asia. On se myös aika harmi, jos kestämättömän hyvinvointivaltion kritisoiminen tarkoittaa suoraan sitä, ettei kannata minkäänlaista valtion sosiaalista roolia. Olen lähinnä väittänyt, että vahvan valtion puuttuessa ihmisten oma ja yhteinen vahvuus korostuu.
Toisekseen yövartijavaltioita ei ole hurjasti olemassa, jos edes ollenkaan. Yhdysvallat ei todellakaan ole enää mikään yövartijavaltio. Se ei ole ollut sitä pitkiin aikoihin. Yhdysvaltojen veroaste taitaa olla vain noin 20 prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomen (n.40-45). Kyllä n. 25-30 prosentin julkisilla varoilla pyörittää yhtä sun toista. Lisäksi Yhdysvalloissa kilpailua rajoittamalla pidetään yllä niukkuutta monilla aloilla harvojen korkeiden palkkojen ylläpitämiseksi. Melko suunnitelmataloutta.