 Thomas Taussi su 08.02.2009 |
Kokoomuksen kannatus on noussut nousemistaan, eikä tieto ole pelkästään yksipuolista. On myös huhuja, joiden mukaan YLEllä toimivat gallupien tekijät olisivat joutuneet vääristelemään tuloksia reilusti alakanttiin, koska muuten tulokset olisivat olleet ällistyttäviä. Huhujahan ne vain ovat, mutta ei moinen toiminta YLEltä mikään yllätys olisi. Puolueen kannatuksen kasvu ja kilpailijoiden alamäki pienessä ajassa johtavat väistämättä siihen, että kannattajakunta ja puolueen jäsenistö ovat todella kirjavaa, eikä ideologia ehdi iskostumaan. Oikeistoideologian sisällä kirjavuus olisi kyllä rikkaus, mutta kun puolueen menestys ratkeaa keskikentällä, alkuperäistä ideologiaa täytyy laimentaa aineksilla, joita keskikentältä löytyy. Tottakai puolueen valtakunnallinen menestys on todella hieno asia, ja muistan itsekin jotain punamultavuosilta. Pienet linjaerimielisyydet eivät haittaa, eikä äänestäjäkunnan värikkyys muovaa suoraan puolueen ideologista sisältöä. Kuitenkin mahdollisimman suuren kannatuksen saaminen edellyttää kompromisseja ja ideologiasta joustamista. Vaarana on kasvottomuus ja vaihtoehdottomuus, jolloin jäljelle jää mielikuvilla ja puolueen tuotteistamisella pelaaminen. Tästä johtuen puolueen kannatuksen kasvu ei automaattisesti tarkoita, että puolueen ideologian kannatus olisi aidosti kasvavaa. Nyt en osoita pelkästään mitään yksittäistä puoluetta tai omaa puoluettani, mutta kerron, miten asiat näen. Välillä nimittäin näkee omassakin puolueessa tapauksia, joiden kohdalla miettii, onko ideologia se suurin yhteinen tekijä, jos sellaisia tekijöitä siis edes on. On olemassa esimerkiksi pyrkyreitä, joille puolue on vain väline henkilökohtaiseen menestykseen, meriittien keräämiseen ja itsensä aatteesta riippumattomaan toteuttamiseen. Tällaisille henkilöille puolueen ideologinen sisältö ei ole ratkaisevaa, vaikka joitain puolueen teesejä hyväksyisikin. Se, mikä on tärkeämpää, on puolueen tarjoamat etenemismahdollisuudet. Tällöin nousevat puolueet vetävät puoleensa näin ajattelevia henkilöitä. Useimmiten pyrkyrin poliittinen aktivoituminen tapahtuu jonkun muun toimesta tai jopa olosuhteiden pakosta, eikä siis omasta vakaumuksesta. Ei tarvitse olla myöskään pyrkyri liittyäkseen poliittiseen toimintaan. Paikallisyhdistyksistä, joiden toiminnasta pystyn kertomaan jotain, useat ovat lähinnä sosiaalisia kerhoja, joiden tärkein tehtävä on haalia jäseniä ”valitse oma aatteesi ja tule mukaan” -asenteella. Näihin sosiaalisiin kerhoihin voi siis kuulua (kuuluu) jäseniä, joiden arvot eivät käytännössä eroa muiden puolueiden vastaavista. Heikolla aatepohjalla olevissa oikeistoyhdistyksissä kollektivismikin voi rehottaa, vaikkei se vielä kovin yleistä olekaan. Uskaltaisin arvioida, että keskimäärin sosiaalisiin kerhoihin kuuluvat rivijäsenet uskaltavat kuuluttaa omaa vakaumustaan rohkeammin kuin pyrkyrit, joiden kohdalla moinen saattaisi kaventaa verkostoitumismahdollisuuksia. Etujärjestöt ovat myös asia erikseen. Tietyillä ammattiyhdistyksillä kattojärjestöjä myöten on tapana pitää suhteita tiettyihin puolueisiin, joiden toimijat valtuustoissa ja työpaikoilla eduskuntaa myöten pyrkivät viemään eteenpäin lobbareiden asioita. Mitä suurempi puolue, sitä enemmän se houkuttelee lobbareita. Tämä on suuri ongelma, jonka liian vahva korporatiivisuus suunnitteluyhteiskunnassamme mahdollistaa. Tuntemamme demokratia on kansalaisten luvalla tapahtuvaa etujärjestöjen kamppailua ja pyrkimyksiä haalia yhteisestä potista (verotulot) mahdollisimman paljon kotiin päin, mikä ei loppujenlopuksi ole niin tehokasta ja rakentavaa kuin miltä se edes kuulostaa. Lisäksi se jättää vähemmistöt yksilöitä myöten lähtökohtiakin pienempään arvoonsa. Ideologian puutteella voi siis olla melkoisia seurauksia. Kaikki on hyvin niin kauan kuin puolueen johto on täynnä aatteellisia ihmisiä, ja joukkoon mahtuu muitakin kuin pelkkiä suorittavia ammattipoliitikkoja. Viime viikolla Katainen ilmaisi turhautumisensa oppositioon vertaamalla tätä talvisodan aikaiseen Terijoen kommunistihallitukseen. Varapuheenjohtaja Henna Virkkunen taas vertasi opposition vasemmistopuolueita katkerien ihmisten puolueiksi, ja että he eivät hyväksyisi sitä, että toiset menestyvät. Vaikkei Kataisen ja Virkkusen viimepäivien vertauskuvien asiallisuus ole korrektista päästä, voin ainakin todeta, että Kokoomuksella on vielä ideologia tallella. Eivätkä muuten moiset heitot ole mitään verrattuna Tennilän arkipäiväiseen ivailuun tai Anni Sinnemäen keskisormen näyttämiseen. Ministereiltä tosin odotetaan toisenlaista käyttäytymistä. Allekirjoitan Virkkusen ydinajatuksen, vaikka en ehkä kyseisessä virassa olisi asiaa yhtä yleistävään sävyyn ilmaissutkaan. Vasemmistopuolueiden arvoissahan paistaa kollektivismi ja tasapäistäminen, jotka kummatkin ovat alkuperäisten yksilönvapauksien vastaisia. Aikoinaan eräs demari sanoikin, että inhimilliset erot edustavat eriarvoisuutta, joita tulisi tasoittaa. Eiköhän se ollut siinä. |
26 kommenttiaVastaa |
Edellinen kommenttini ei mennyt sensuurista läpi, kokeillaas nytte.
On pakko todeta, että vasemmistopuolueissa ei kyl puhdasta kollektivismia oo ollut moniin vuosikymmeniin, ei vasemmisto tarkoita automaattisesti tietä orjuuteen. Yksi oman ideologisuuden haittapuolista on, että poliittiset vastustajat näyttäytyy tuollai varsin yksioikoisina.
Ja kyl mua ainakin Kataisen ja Virkkusen kommentit hävettää. Vauhtisokeutta.
”Aikoinaan eräs demari sanoikin, että inhimilliset erot edustavat eriarvoisuutta, joita tulisi tasoittaa.”
Kukas se oli?
Sinun aika tietää sensuurin ja tyylitajun ero. Joudun aina välillä hylkäämään kommentteja, jotka eivät vähäisen asiasisältönsä vuoksi tuo lisäarvoa keskusteluun. Enemmän perusteluja siis. Tällä kertaa olet yrittänyt huomattavasti enemmän.
Oikeasti oikein mikään aate ei esiinny puhtaana ainakaan Suomessa. Silti pitoisuuksissa on puoluekohtaisia eroja. Mitä nyt? Argumenttisi loppuivat. Vasemmistolaiset kannattavat enemmän arvoja, joiden tarkoituksena on lisätä yksilölle yhteisöä koskevia velvoitteita. Se edustaa kollektivismia, ja itseasiassa olen törmännyt siihen, että ns. maltillisenkin vasemmiston edustajat hehkuttavat olevansa sosialisteja. Ei vasemmistopuolueiden väliaikainen valta mitään varsinaista orjuutta tarkoita, mutta jos olet perillä historiasta, niin koko kylmän sodan aika oli näennäisen hyvinvointikuplan puhaltamista ja yksilöiden sekä elinkeinoharjoittajien alistamista, joka puhkesi ja toi meidät takaisin todellisuuteen.
Jos tuntee paljonkin samanlaisuutta poliittisen laidan näennäiseen toiseen päähän, kannattaa pysähtyä miettimään omia arvojaan, ja sitä, onko ehkä väärässä porukassa.
Älä sinä toveri valeporvari pelkää. Katainen ja Virkkunen pyysivät anteeksi möläytyksiään.
Anonyymi:
Vuonna 2006 Säde Tahvanainen puhui ryhmänsä puolesta ja edusti puoluettaan (SDP:tä) koulutuspoliittisessa keskustelussa sanoen, että yksilöiden välisten erojen ei saisi antaa kasvaa. Huonommasta ei Suomen mallilla voi paljoa huonommaksi mennä, mutta paremmasta paremmaksi kehittyminen nähdään jonain mörkönä. Tämä ei koske pelkästään koulutuspolitiikkaa, vaan heijastaa yleisiä arvoja.
Tein kyllä jo päätöksen, etten tänne enää kommentoi, mutta yksi on vielä ihan pakko heittää.
Olet ilmeisesti vetänyt sikeitä tai laskenut matikanlaskuja ne kaikki historiantunnit, joita vähäisen elämäsi aikana sinulle on pidetty. Kylmän sodan aikana ei TODELLAKAAN pelkästään puhalleltu mitään näennäisiä hyvinvointikuplia, vaan tehtiin runsaasti hyviä taloudellisiakin ratkaisuja. Lue nyt esimerkiksi Suomen historiaa vähän enemmän kuin jostain kokoomuksen pamfleteista tai Hayekin teesien läpi.
Näissä sun kirjoituksissa on kaikissa ongelmana, että ne ovat niin ideologian läpitunkemia, että sinä et pysty näkemään muita kuin sen omien arvojesi absoluuttisen Totuuden (eli johon viittaat esimerkiksi paluulla takaisin todellisuuteen). Ideologisuus on ihan okei, kunhan se ei redusoi omaa näkökulmaa ympäröivään todellisuuteen ainoastaan minä itse ja minun totuus -kategoriaan. Sinä tulkitset historiaakin näköjään yksinomaan tuosta ideologisesta perspektiivistä, jolloin historian progressio (mitä ei edes oikeastaan ole olemassa) tarkoittaa matkaa kohti yltiöindividualismin toteutumista. Sitten tietysti kaikki vähänkin vasemmistolaisiin arvoihin viittaava on heti sosialismia tai taantumista…tai ”valeporvariutta”.
Näin naiivia ideologisuutta ei paljon 1900-luvun alkupuolen jälkeen ole harrastettu oikeastaan missään vakavasti otettavassa historiantulkinnassa. Eikä edes kovin moni hc-kommunistikaan allekirjoita dialektista materialismia, joka siis on vastaavanlainen ideologinen historiankäsitys. Jos haluat, että sinut otetaan vakavasti tulevaisuudessa, niin edes yritä nähdä muitakin totuuksia ja todellisuuksia kuin omasi, se avartaa kummasti.
Naiivius tietysti ei ole yksin bloginpitäjän ongelma, vaan koskee nykykokoomusta muutenkin. Minusta Osmo Soininvaara (Voima 1/2009)totesi hyvin, että kokoomuksen yksi ongelmista on, että sen päättäjät ovat ”helvetin kokemattomia”. Viime aikaisten kommenttien perusteella siihen voisi lisätä, että näköjään myös historiantajuttomia. Muuten esim. Katainen on minusta ihan jees.
Mitä vouhotat koko ajan matemaattisuudestani? Matematiikka on toki yksi, mutta ei ainut kiinnostuksistani. Taidatkin olla se Eero Tikan blogia stalkkaava (vasemmisto?)humanisti.
Mukamas objektiivinen ja puolueeton, turvallista keskitietä hipova ajattelusi alkaa muistuttaa sitä samaa, josta omaksuin jotain peruskoulussa. En nyt ala mitään esitelmää pitämään Suomen historiasta, koska en ole sitä päätoimisesti opiskellut, mutta tietyt pointit esitän selventämään:
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto kävi Suomen kanssa kauppaa näennäisesti kilpailukykyisemmin
hinnoin, mikä sitoi Suomen tiiviiseen kaupankäyntisuhteeseen Neuvostoliiton kanssa. Vaihtoehtoiskustannukset olivat korkeat. Suomella ei ollut näin tarvetta kansainvälistyä ja
verkostoitua täydellä mahdollisella teholla länsimaiden kanssa tai kehittää kaupankäyntiään vastaamaan täysillä kasvavan läntisen maailman standardeja. Ei Suomi sentään katkaissut kaikkia suhteitaan läntiseen maailmaan, luojan kiitos. Neuvostoliiton suunnitelmatalouden ongelmat johtivat talousjärjestelmän kestämättömyyteen, ja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin Suomen tappioita alettiin havaitsemaan, eivätkä ne olleet kokonaisuudessa nähtävillä vain vientiosuuden supistumasta, kun vaihtoehtoiskustannuksia on pitkältä ajalta mahdotonta suureistaa.
Valtion rooli oli kylmän sodan aikana suuri, ja julkisen sektorin suuruus oli liberalistin näkökulmasta pelottava. Yksityisiin toimijoihin suhtauduttiin epäilevästi, ja esimerkiksi viestinnässä Yleisradiolla oli pitkään sähköistä viestintää hallitseva monopoli. Verotuksella ja korporatiivisuudella saatiin aikaan se, että oli paljon kannattavampaa valmistua toisen alaiseksi kuin yksityisyrittäjäksi. Vahva vasemmistolainen ammattiliittokulttuuri kylvi myös yrittäjävastaisuutta, joka saattoi kohdistua myös pieniin ja keskisuuriin toimijoihin.
Tyylini on keskusteluun provosoiva, ja pyrin alustuksilla herättämään keskustelua, kun näköjään aika paljon eri aatteiden kannattajia seuraa blogiani, mutta dialogit ovat yleensä henkilökohtaisia. Kaikkea retoriikkaa ei kannata ottaa tosissaan. Luulisi sinun humanistina tunnistavan kevyen pakinanomaisuuden vakavasta argumentoinnista. Pyrin kumoamaan vastakkaiset näkemykset, enkä näe tarpeelliseksi puolustella asioita, joita en puolustaisi, tai etsiä hyviä puolia asioista, joiden kokonaisuus on puutteellinen. Jos taas en käsittele jotain asiakokonaisuutta ollenkaan. Se ei tarkoita, että vastustaisin sitä. Jos haluaa tietää minun kantani johonkin tiettyyn asiaan, suosittelen lämpimästi suoraa kysymistä ennen liian rohkeita johtopäätöksiä.
Liberalismin lähtökohtana ei ole tyrkyttää muille omia erikoistuneita arvoja, vaan antaa vapaus omistaa omat sellaiset, kunhan ne eivät pyri viemään samaa vapautta muilta. Ihan periaatetasolla vapaus on lähtökohtaisesti eniten täynnä mahdollisuuksia, eikä se sulje pois muuta kuin pakottamisen ja alistamisen, joita en vain vakaumukseni puolesta halua puolustaa arvoina. Käytännön poikkeukset ovat asioita erikseen, ja jos joitain sellaisia tulee mieleen, kannattaa edelleen kysyä minulta suoraan.
Mietin vaan, että mua saattais vähän harmittaa jos blogaisin ja kommenteista 95% olisi vittuilua.
Tämä ei kuitenkaan vittuilua ole.
Ihan mielelläni vastaanotan ajatuksia, joista voi keskustella. Se on ehdottomasti parempi kuin ei mitään.
En ymmärrä miksi Katainen ja Virkkunen pyysivät anteeksi. Molemmilla oli hyvät mielipiteet.
Nyt on nähty, että kärkevän sarkastinen retoriikka on vain vähemmän tärkeiden henkilöiden, kuten oppositioedustajien etuoikeus. Media kyllä hyödyntää tilanteen, kun voi syyttää poliittisesti epäkorrekteista mielipiteenilmauksista.
Öö? Jäin miettimään tuota Tennilän ivailu juttua. Siis sitä sanotaan politiikaksi jos et hyvä Thomas tiedä.
Välillä oon paikallaan myös hieman kärjistää asioita. Mutta kyllä mitä itse olen Tennilän politiikkaa seurannut niin suurimmaksi osaksi ihan asiallistahan se on.
Ja tuohon viimeiseen kommenttiisi sanon että kyllä kärjistää saa mutta asiattomuuksiin ei saa mennä. Kataisen ja Virkkusen kommenteissa ei pelkästää kettuiltu oppositiopuolueille vaan etenkin Virkkusen kommentissa leimattiin koko vasemmisto ja sen kannattajat.
Mitä olen esim. kyselytunteja katsonut, niin aikamoista riistäjät vs. duunarit -läppää Tennilältä lentää. Saattaa tuollainen työväenliikehaikailu ja fiilistely vedota joihinkin, mutta rakentavaa se ei ole.
Sitten yksi asia, mikä pistää ihmetyttämään on, että päällepuhuminen ja ulvominen on yleisempää vasemmistolaisten keskuudessa. Tenniläkin huutelee istunnoissa puheenvuorotta kaikkea turhaa ja lisäarvotonta. Se tekee eduskunnasta aika sirkuksen. Samoin tv-väittelyt. Muistan jo presidentinvaalien alta, kun Tarja Halonen lässytti Saulin puheenvuorojen päälle. Sama jatkuu kaikissa vaalitenteissä ja esimerkiksi YLEn haastattelussa, jossa Halla-Ahoa ilkuttiin kuorossa juontajan johdolla. Se huonokäytöksisin ilkkuja oli stalinisti. Tämä ei tarkoita, että vasemmistolaiset olisivat _kaikki_ huonokäytöksisiä, mutta kerroin vain havaintoni.
Arvaa, onko Kokoomusta sitten pidetty ääneen menestyvien, elitistien, riistäjien tai ties minkä puolueena? Se on vain niin loppuunkulunutta. Ei taitaisi olla uutta, jos joku Tennillä huutaisi jonkun toisen puheenvuoron väliin, että ”taas nääkyy ketkä ovat riistäjän puolella”. Se, että pellet pelleilee on normaalia, eikä kiinnosta mediaa.
Muutamalla kokkarilla on pikkuisen karannut lapasesta tuo kommentointi. Eikä siitä nyt vaan pääse yli eikä ympäri, että kokoomus on edelleen sellainen puolue, jota ennen sanottiin riistäjien puolueeksi. Pääoma jyllää edelleen.
Ja otahan huomioon, että välihuudot on ihan legitiimi tapa politikoida eduskunnassa. Ja sitä tekee edustajat ihan laidasta laitaan, ei pelkästään vasemmalla istuvat. Se vain nyt yksinkertaisesti kuuluu parlamentarismiin. Jos luet eduskunnan pöytäkirjoja itsenäistymisen alusta lähtien, niin välihuudoista löytyy vuosien saatossa kerrassaan herkullisia heittoja.
Kokoomus ei puolueena aja minkään yksittäisen ryhmän etuja. Pääoma on toki merkittävä tekijä talouselämässä. Eikö saisi olla?
Välihuudot mainitsin sivuseikkana. Aivan kuin esim. Tennilä ei varsinaisten puheenvuorojensa aikana heittäisi lokaa. Huono käytös yleensä ei kuulu parlamentarismiin.
Kyllä kokoomus todellakin ajaa tietyn ryhmän etuja, ja se on ihan poliitikkojen selkärangattomuutta, että antavat taloudelle liian suuren vallan.
Jep, mutta välihuutelu ei ole huonoa käytöstä parlamentarismissa. Ja on erotettava poliittiseen toimintaan kuuluva kuittailu Kataisen ja Virkkusen kaltaisesta töksäyttelystä.
Arvon anonyymi on nyt unohtanut perustella asiansa. Miksiköhän ”taloudelle annetaan valtaa”? Mielestäsi poliitikoilla täytyisi olla selkärankaa kääntää selkänsä koko yhteiskunnan rikastumiselle jonkin mukamas tärkeämmän takia? Kerrohan.
Välihuutelu on verrattavissa luokassa mölyämiseen. Jotkut opettajat hyväksyvät sen, jotkut ei. Minusta voi aivan hyvin pyytää puheenvuoron, jos on oikeasti jotain sanottavaa.
Älähän nyt kärjistä suotta, nämä höpinät ”koko yhteiskunnan rikastumisesta” on juuri sitä elitistidiskurssia, jonka läpi esimerkiksi sinä et näe. Jos rikkaat rikastuu, niin se ei tarkoita, että ahtaimmassa raossa olevilla olisi automaattisesti paremmat oltavat. Ei tarvitse kääntää kokonaan selkäänsä, mutta pääoman ei pidä antaa sanella poliittista päätöksentekoa ihan miten sattuu, koska tuolloin kyseessä ei ole politiikka, vaan taloushallinointi tai plutokratia.
Ja voisin tästä lonkalta väittää ilmiötä joitakin vuosia ihan työkseni tutkineena, että olet väärässä tuossa välihuutelu-asiassa. Ne kuuluvat parlamentaariseen politikointiin. Tästä on sitten kyllä tutkimuksiakin maailman kirjastot väärällään.
Se, että rikkaat rikastuu päätyy yhteiskunnan kiertoon monella tapaa: talletukset tarjoavat katetta lainoille, pääoman ansiosta voi tehdä sopimuksia ja aloittaa hyvillä ideoilla liiketoimintaa, joka ei muuten olisi mahdollista. Rikkaatkin kuluttavat, ja osaavat myös vaatia enemmän, mikä tuo mukanaan kehitystä ja erikoistumista. Viimeisenä vielä verot. Lisääntyneestä varallisuudesta verotetaan, ja se päätyy yhteiskunnan kiertoon. Näin syntyy työllisyyttä, yhteiskunnan talous kasvaa, ja turvaverkot ovat entistä pienempi rasite veronmaksajille / turvaverkkojen laatu paranee.
Kun kääntää selkänsä pääomalle, kääntää selkänsä edellä kuvaamilleni ilmiöille. Yrityksillä on ja toivottavasti on tulevaisuudessakin katsos vapaus valita paikkansa. Valtion on talousalueena oltava mahdollisimman houkutteleva, jotta se olisi suotuisa paikka työpaikkojen syntymiselle ja kehittymiselle. Mitä tästä kieltäytyämällä voittaa?
Suomessa en ole tulkinnut kiinnitettävän huomiota välihuutoihin minään pätevinä kanavina.
- Tämä ideaalitilanteen varallisuuden kierto -juttu on ihan itsestään selvää jargonia, niitä ei kannata ihan joka viestiin tunkea. Sen sijaan olisi syytä pohtia, mitä ongelmia pääoman kumartamisessa on. Suosittelen.
- Pääoma on mainio asia tiettyyn pisteeseen asti, mutta yritä ymmärtää, että loppujen lopuksi siitä ei tule esim. pk-yritysten kannalta yhtään mitään, jos pelkkä pääoma sanelee kaiken. Kysypäs vaikka muutamilta perheyrityksiltä, jotka ovat jääneet suurten kansainvälisten yritysten jalkoihin.
- Kukaan ei ole täysin kääntämässä selkäänsä millekään, älä kärjistä, mikäli haluat, että joku viitsii enää näitä sun raapustuksi kommentoida. Minä en enää jaksa.
Luulet taas, että pääoma on itseään monistavaa, ja että raha hakeutuu automaattisesti suuremman luo, mitä ei olla vielä markkinamekanismein pystytty todistamaan. Se, että pääoma toimii, vaatii, että se käytetään oikein ja ihmiset ovat tyytyväisiä. Jos ihmisten tarpeet tyydytetään, se on palkitsemisen arvoinen asia. Onhan perinteisten pienten yritysten katoaminen harmillista, muttei kilpailua saa kieltääkään.
Voi voi voi. Kuule mene kysymään niiltä vähäosaisilta ihmisiltä että onko heidän elämänsä parantunut kun rikkaat ovat rikastuneet.
Ja kuten on taas huomattu niin kun voitot hupenevat,vähentävät suuryritykset helpoimmasta päästä eli työntekijöistä.
Jollain tunnilla kun taloudesta puhuttiin koulussa niin opettaja kertoi tutkimuksesta jonka mukaan suuryritykset pyrkivtä vähintään 16 prosentin voittoon vuodessa. Jos se tavoite laskettaisiin 10 prosenttiin säästettäisiin nopeasti satoja tuhansia työpaikkoja.
Täyttä asiaa joka sana! Hienoa, että uskalsit sanoa tämän ääneen. Kyllä valtaosa puolueessa ymmärtää tämän, mutta siitä ei vaan puhuta.
Kyllä minusta yksilö saa parantaa omaa asemaansa, vaikkei se parantaisi kaikkien muiden asemaa välittömästi. Voiton syntyminen yhteiskuntaan ei automaattisesti poista ongelmia, kuten suhteellista köyhyyttä, mutta talouden kasvaessa köyhäkin on rikkaampi kuin vuosia aikaisemmin.
Jos yrityksen tuotteille ja palveluille ei ole kysyntää, on luonnollista, että turhimmasta, siis tuotannosta supistetaan. Se nyt vain on valitettava totuus.
Aika hyvin valikoitu fakta yritysten tulospyrkimyksistä. Olisi opettaja voinut vähän laajemmin kertoa asiasta, vai erotitko sinä kyseisen yksityiskohdan? Yrityksillä ja osakkeenomistajilla saa olla omia tavoitteita ja ehtoja koskien omaisuutensa hoitoa.
Yes, tämä pitää paikkansa vähän joka puolueessa. Hyvin kirjoitettu. Se, joka tätä tekstiä vastustaa, löytää itsensä tästä joukosta. Suoraa puhetta, mutta niin pitää ollakin. Jatka samaan malliin! Nautin lukea näitä tekstejäsi.
Viittauksesi, että tulosten vääristeleminen olisi jotenkin YLEn tapaista, on erittäin huvittava ja kyllästetty lapsekkaalla yli-ideologisuudella. Milloin te kokoomuslaiset syytitte YLEn galluppeja vääristelevistä korjauskertoimista yms. Milloin mitäkin….
Koittakaa nyt keksiä parempaa leukojen loksuttelua! Ylen tutkimukset ja niiden täysi toteutus korjauskeroimineen tilataan Taloustutkimus Oy:ltä, pääomistajana Eero Lehti (kok, herra ”Ei haittaa, oli demareita kaikki”). Yleisradion politiikan toimituspäällikkönä taas toimii Olli Ainola, kansanedustaja Marja Tiuran (kok) puoliso.
Hei taas, arvon anonyymi!
Nyt kun kerran leukojen loksuttelu tuli kyseeksi, niin eikös villien johtopäätösten tekeminen ole sitä? Varsinkin kun kerroin vain huhusta, jonka todenperäisyyden kyseenalaistin. Sinusta tulisi hyvä oppositiopoliitikko: osaat maalata alkuperäisaiheesta villin, helpommin haukuttavan pirun seinälle.