 Thomas Taussi ti 17.05.2011 |
 Porvarillisina pidetyt kaupunkilaispuolueet, kuten kokoomus ja RKP mielletään euromyönteisimmiksi. Tämän käsityksen nämä puolueet ovat vahvistaneet jälleen tänä keväänä. Vastaavasti kriittisemmin Euroopan yhdentymiseen suhtautuvat ryhmät ovat leimautuneet joko vasemmistolaisiksi tai myös ”impivaaralaisiksi” nationalisteiksi. Jako tuli selväksi varsinkin eduskuntavaalien alla, jolloin toimet velkakriisiin ajautuneiden Euroopan ongelmavaltioiden tukemisesta jakoivat mielipiteitä.
Velkaantuneiden valtioiden tukemisesta tuli kokoomukselle kunniakysymys, josta se ei ollut valmis antamaan tuumaakaan periksi. On erikoista, että oikeistopuolue kannattaa periaatteellisen voimakkaasti sosialistista politiikkaa, siis nykyisten ja tulevien suomalaisten veronmaksajien taakan lisäämistä. Muut puolueet eivät yllättäisi, vaikka ne harjoittaisivatkin sosialismia, sillä Suomessa kokoomuskin edustaa korkeintaan poliittista keskustaa.
Sen sijaan SDP ja perussuomalaiset asettuivat tukia vastaan. Kovinta meteliä pitivät perussuomalaiset, joita verrattiin ulkomailla jopa yhdysvaltalaiseen teekutsuliikkeeseen (ottamatta huomioon, että Tea Party vastustaa HV-valtiota). Perussuomalaiset ja Suomen eduskuntavaalit saivat suurta maailmanlaajuista huomiota varsinkin, kun kyseinen puolue sai äänivyöryn. Kolmanneksi eniten ääniä saanutta puoluetta pidettiin vaalivoittajana, ja typerimmät vastapuolen edustajat pelkäsivät jo Suomen muuttumista menneiden aikojen Impivaaraksi. Itse otin vaalituloksen siinä toivossa, että hyvin pienellä todennäköisyydellä avokätisestä sosialistisesta tukipakettipolitiikasta olisi saatu niskalenkki. Osasin jo odottaa, ettei mikään tulisi muuttumaan olennaisesti – ainakaan perussuomalaisen politiikan suuntaan. Vaalien jälkeen kokoomuksen Jyrki Katainen ja SDP:n Jutta Urpilainen solmivat yhteistyön hallitusneuvotteluiden ja tukipakettipolitiikan jatkamiseksi.
On erikoista, että Katainen hyväksyy SDP:n yhteistyöehdot, joihin lukeutuu muun muassa pankkivero. Aikaisemmin Kokoomuksen eduskuntaryhmän johtaja Pekka Ravi sekä finanssialan keskusliiton kokoomuslainen toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi ovat ilmoittaneet kannattavansa pankkiveroa. Pankkiveron tehtävänä olisi vetää välistä rahaa ennaltaehkäisevään rahastoon, jolla katettaisiin tulevia finanssikriisejä. Vero on tarkoitus määrätä koko EU:lle, mutta se otetaan vapaaehtoisesti käyttöön myös Suomessa. Ehdotus on naurettava, ja ansaitsee korkeintaan keynesiläisten ja marxilaisten talousajattelijoiden sekä myös monien asiaan perehtymättömien maallikoiden kannatuksen.
EU:ssa on jo aikaisemmin tehty päätös kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönotosta. Yli puolet suomalaisista europarlamentaarikoista vastusti tätä sosialistista ideaa, mutta jako ei ole vain oikeiston ja vasemmiston välillä. Yksi euromyönteisen konservatiiviryhmän kokoomuslainen edustaja, Sirpa Pietikäinen kannatti veroa, eikä hän varmasti jäisi puolueensa ainoaksi. Vaikka kokoomusta pidetäänkin oikeistolaisena puolueena, sillä ei ole selvää yhtenäistä linjaa sosialistisia rahoitusveroja vastaan.
On hyvin huolestuttavaa, että eurofanaattisuutta pidetään oikeistolaistenkin keskuudessa porvarillisena, vaikka EU:sta on koko ajan tullut keskusjohtoisempi suunnitteluelin ja markkinoiden kahlitsija. Jos EU:ssa näkee vähänkin samoja piirteitä kuin joista 1900-luvun merkittävä liberaali Friedrich von Hayek varoitti teoksessaan Tie orjuteen, saa helposti impivaaralaisen leiman otsaansa. Siitäkin huolimatta, että nämäkin näkemykset perustuvat itävaltalaisen koulukunnan taloustieteeseen klassisen liberalismin hengessä.
EU-kriittisyys ei ole vain perussuomalaisten etuoikeus, vaan tervettä liberalismia. |
|
|
