 Thomas Taussi la 09.03.2013 |
 Vessanseinäkirjoitukset ovat aivan erilaisia kauppakorkeakoulussa kuin esimerkiksi lukiossa. Keksin tämän kirjoituksen luettuani vessan seinälle kirjoitetun taloustieteilijöiden vitsin: Kun taikuri tekee taikatempun, hän sanoo hokkus pokkus. Ceteris paribus tarkoittaa oletusta, jossa muut vaikuttavat tekijät pysyvät vakioina. Yleisin sovellus tälle on kysynnän ja tarjonnan laki. Jos muut tekijät kuten esimerkiksi tuotantotaso ja tuotantokustannukset pysyvät muuttumattomina (=ceteris paribus), kysynnän kasvu johtaa myös hinnan nousemiseen. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii myös toiseen suuntaan ceteris paribus -olettamalla. Jos kysyntä vähenee, markkinahinta laskee. Idea on todella yksinkertainen, ja se pätee myös kiistatapauksissa. Joskus markkinahinta ei enää laske, vaan tuotanto lopetetaan. Se on seurausta markkinahinnan laskusta kannattamattomalle tasolle.
Hyödyntämällä ceteris paributa olemme kaikkein perusteellisimman mikrotalouden äärellä. Sen idea on erittäin yksinkertainen, eikä se yksinään riitä kuvaamaan eksaktisti maailmaa, jossa useat eri tekijät muuttuvat samanaikaisesti. Oikeastaan edes ceteris paribus -oletuksella ei kyetä tekemään pitäviä eksakteja ennustuksia siitä, paljonko esimerkiksi hinta tulee nousemaan kysynnän myötä. Ceteris paribuksen etuna on kuitenkin se, että sen avulla saadaan selville yksittäisen muutoksen suunta. Sen sijaan useiden vaikuttavien tekijöiden vaikutusten summaamiseen liittyy se vaikeus, että ne voivat syrjäyttää toistensa vaikutuksia, jolloin edes lopullisen suunnan selvittämiseksi olisi jo tiedettävä vaikuttavien tekijöiden eksaktit matemaattiset määrät. Onko esimerkiksi kysynnän kasvusta johtuvat hinnan nousu suurempi kuin valmistuskustannusten pienenemisen mahdollistama hinnan alentaminen?
Matematiikkaa ja fysiikkaa tuntevat lukijat eivät ehkä voi välttyä vertaamasta tällaista taloudellista analyysiä vektoreihin. Vektoreilla on tietty voima ja suunta. Olisipa taloustiede kuitenkin niin yksinkertaista. Syy- ja seuraussuhteiden kannalta puhdasta relevanttia dataa ei ole saatavilla monimutkaisista ilmiöistä. Taloustieteen pohja on lopulta subjektiivisissa mieltymyksissä, merkityksissä ja siinä, että ihmiset laittavat asioita tärkeysjärjestykseen. Asteikkoa ei voi muuttaa määrälliseksi asteikoksi. Yksilön suorittama vaihtokauppa määrästä ja hinnasta on vain jäävuoren huippu koko prosessista. Hintajärjestelmässä on lukuisia vuorovaikutuksessa olevia välikäsiä, jotka toimivat ajassa. Tieto raaka-aineen kysynnän lisäyksestä välittyy tuotantoketjussa lopputuotteeseen osittain liikkeenjohtajien intuition, osittain matemaattisten historiaan pohjautuvien ennustusten myötä. Kun välikappaleena on ajattelevat ihmisen aivot, eikä kitkaisella pöydällä makaava kappale, on helppo ymmärtää, miksi taloutta ei ole yhtä luotettavaa palauttaa vektoreiksi.
Ceteris paribus on kaikkein olennaisinta talousajattelua, joka havainnollistaa loogisesti yksittäisen tekijän syitä ja seurauksia lopputuloksen kannalta. Se on tavallaan se vektoria muistuttava varma suuntanuoli, joka vaikuttaa lopputulokseen, mutta jonka eksakti vaikutus ei tosin koskaan selviä. Edistyneen matematiikan sovellusten aikana talouden perusteiden merkitys on jäänyt yhä pienemmälle huomiolle. Taloustiede ei muistuta niinkään taloudellista logiikkaa, vaan lukion pitkän matematiikan soveltavia harjoituksia. Ceteris paribuksen merkitystä vähätellään, ja monet ovat jopa päätyneet kiistämään talouden perussääntöjä löydettyään tilastoista empiiristä aineistoa, joka nopealta silmäykseltä vaikuttaisi vastakkaiselta.
Kysynnän ja tarjonnan lakia voidaan soveltaa arkisten hyödykkeiden lisäksi yhtä hyvin myös rahoitusmarkkinoilla. Säästötalletukset ovat tarjontaa, laina kysyntää, ja korkotaso vastaa hintaa. Ceteris paribus -logiikalla rahan tarjonnan lisääminen johtaisi matalampaan korkotasoon, ja vastaavasti matalampi korkotaso johtaa alhaisempiin säästöihin kansantaloudessa. Eräässä internet-keskustelussa tämä ajattelu yritettiin kumota viittaamalla tilastoaineistoon, jossa keskuspankin toteuttama korkotason madaltaminen ei finanssikriisin aikana johtanutkaan selkeästi aikaisempaa pienempään säästämisasteeseen. Eräässä toisessa keskustelussa ansioitunut johtamisprofessori yritti kiistää kannusteiden olemassaoloa väittämällä, ettei lapsilisän poistamisella olisi varmaa vaikutusta lasten hankkimiseen.
Edellä mainituissa tapauksissa tehdään yksinkertainen virhe unohtamalla muiden vaikuttavien tekijöiden olemassaolo ja tarkasteltavissa olevan tekijän merkittävyyden arvioiminen itse asialle. Se, että kaikkien todellisuudessa vaikuttavien tekijöiden summa on lopputuloksen kannalta eri suuntainen kuin yksittäisen tekijän vaikutussuunta, ei kumoa mitenkään yksittäisen tekijän olemassaoloa. Joskus kansantaloudessa leviävä epävarmuus ja pahan päivän varalta suojautuminen saa ihmiset säästämään siitä huolimatta, että keskuspankki laskisi korkotasoa ja säästämisen kannustimia. Kannustimiin vaikuttavat ilmiöt eivät ole toisiaan poissulkevia.
Jos jotain pitäisi verrata taloustieteessä hokkus pokkukseksi, se on mullistavien johtopäätösten tekeminen tilastokorrelaatioista, joiden muuttujat ovat summa useista eri suuntaan vaikuttavista tekijöistä. Varsinkin aiheeseen perehtymättömien tai kapea-alaisten osaajien hämääminen syiltä ja seurauksilta onnistuu helposti matemaattisella datalla ja kuvaajilla. Ceteris paribus ei ole mitään magiaa. Samaa ei voi sanoa johtopäätöksistä, jotka pyrkivät haastamaan satoja vuosia taloudellisen ajattelun teoriaa ja kannustimien olemassaoloa pelkällä kuvaajalla, jonka taustaoletuksiin, konsepteihin ja viitekehykseen ei ole nähty vaivaa.
|
4 kommenttiaVastaa |
Miten mielestäsi Suomen puolustus pitäisi järjestää? Kannatatko esim. Natoa vai liberaalia ns. Sveitsin mallia?
Sanotaanko vaikka näin, että Sveitsin tyylinen hajautettu rynnäkkökiväärien omistajuus on enemmän suotavampaa kuin maailmanlaajuinen sotilaallinen interventionismi.
Ceteris paribus on reduktionismia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Reduktionismi
”Kysynnän ja tarjonnan lakia”
Jos kaupankäynti on sopimuksen tekoa, niin kaikki sopimukset voi kuitata sillä että ”siellähän sovittiin näin”. Tinkiminen markkinoilla, se on neuvottelua markkinoilla.
Koska meillä on sopimus, niin sopimuksessa ei ole mitään vikaa.
Ei sopimuksen olemassaolosta voida päätellä, että sopiminen tapahtui tasavahvojen osapuolien kesken. ”Kysynnän ja tarjonnan lain” tuottamista vaihdon ehdoista ei voida päätellä osapuolten voimasuhteita.
”Kysyntä ja tarjonta-lakia” on mm. se, kun Neuvostoliitto valloitti Karjalan. Kysyntä ja tarjonta kohtasi.
Voinhan minä ryöstää sinut aseen kanssa kadulla, kysyntä ja tarjonta kohtasi. Sitten voisin keksiä teorian että myin ryöstöelämyspalveluja ja sinä ostit ryöstöelämyspalveluja.
Ymmärrän ideasi. Perinteisen määritelmän mukaan vapailla markkinoilla väkivalta on kuitenkin kiellettyä. Voimasuhteet voivat liittyä omaan varallisuuteen ja sen sijoittamiseen, mutta eivät toisten kehoon tai omaisuuteen kajoamiseen. Tällöin on eri asia, uhkailetko aseella vai oletko tehtaanomistajana palkkaamassa siivoojaa 8€ tuntipalkalla.
Tärkeitä ovat omistusoikeuden ja sopimusvapauden konseptit http://fi.wikipedia.org/wiki/Sopimusvapaus