 Thomas Taussi ti 03.07.2012 |
Sain inspiraation tähän artikkeliin Ayn Randin Capitalism-kirjan pohjalta. 
Ayn Randille kapitalismi on eettinen järjestelmä ja oppi vallankäytöstä. Perustana on lockelainen luonnollisten oikeuksien ajattelu, eli ruumiillisen koskemattomuuden ja omistusoikeuden kunnioittaminen. Ainut yhteiskunnallinen uhka ihmisen oikeuksille on fyysinen voima. Tällöin ainut oikeutus valtiolle on yksilön itsepuolustuksen vahvistaminen aloitteellista hyökkäystä vastaan. Perustuslaki on Randin mielestä erittäin tärkeä yhteiskunnallinen innovaatio, sillä sen avulla lainsäädäntö ei vain suojele kansalaista toiselta kansalaiselta, vaan myös hallitsijoiden mielivallalta. Randin ajatukset ovat hänen imagoonsa nähden varsin maltillisia, sillä hän ei mene pidemmälle ja pohdi mahdollisuutta anarkokapitalismiin.
Vaikka Capitalism ei varsinaisesti käsittele Randin määrittelemää objektivistista filosofiaa, kirjassa käytetään randilaista retoriikkaa, ja Rand osoittaa objektivismin yhtymäkohtia kapitalismiin hyvin syvälliselläkin tavalla.
Kapitalismilla on Randin filosofiassa neljä kivijalkaa:
Randilaisessa vapausfilosofiassa ihminen ei ole kansallisomaisuutta, eikä hänen järkensäkään. Ilman luovaa ajattelua luonnonvarat pysyvät hyödyntämättöminä raaka-aineina. Omistusoikeus syntyy, kun ihminen ottaa haltuunsa kenellekään kuulumatonta materiaa ja jalostaa tätä ideoillaan. Tämän jälkeen omaisuus voi vaihtaa vapaassa vaihdannassa omistajaansa. Tämä on seikka, jossa Rand jakaa riitakumppaninsa Murray Rothbardin luonnollisten oikeuksien näkökulman omistusoikeuksista. Erilainen ryöstäminen kuten sosialisoiminen on kapitalististen periaatteiden vastaista. Nykymaailmassa kaikki omaisuus on käytännössä jaettu valtioiden kesken, jolloin ainut kapitalistinen menetelmä on vaihdanta.
Randin filosofia, objektivismi ei tarkoita taloustieteellisen subjektiivisen arvon vastakohtaa, vaan yhteiskuntaa ja ajattelutapaa, jossa yksilö valitsee hänelle mieleisensä vaihtoehdon sen sijaan, että se estettäisiin häneltä tai että yksilö valitsisi vaihtoehdon, joka ei maksimoisi parhaiten hänen mieltymyksiään ja päämääriään.
Randia syytetään usein sankariyksilöllisyyden palvomisesta. Innovaattorit ja nerot, siis käytännössä keskivertona pidettyä massaa pienempi vähemmistö on loppupeleissä se, joka saa suuren muutoksen aikaan yhteiskunnassa. Yhteiskunta ei kuitenkaan pärjää ilman keskivertoyksilön työpanosta. Olisi kuitenkin epärehellistä väittää, etteikö suurten muutosten takana olisi viime kädessä pienempi joukko yksilöllisiä oivalluksista ja rohkeita valintoja. Tässä asiassa Rand on samoilla linjoilla kuin Ludwig von Mises: kaikki yhteiskunnalliset muutokset ovat lähtöisin yksilöiden aivoissa syntyneistä ajatuksista. Aina on olemassa edelläkävijöitä, jotka ovat ideoineen muita aikaisemmin liikkeellä. Varsinkin Pohjoismaissa tämä vaikuttaa olevan kiistanalainen asia, jota tasapäistävän kulttuurin keskellä ei haluta kuulla.
Ei ole olemassa ”yhteiskunnallista ylijäämää”, vaan ainoastaan yksilöllistä. Tämä on tärkeä huomio Randilta. Yhteiskunnalla on paremmat mahdollisuudet kehittyä, kun yksilö ei kuluta kaikkia ansioitaan välittömästi kädestä suuhun. Säästäminen ja kuluttaminen ovat kuitenkin yksilöllisiä valintoja, joiden suhde riippuu yksilön mieltymyksistä. Säästäminen on investointien edellytys. Investoinnit puolestaan tehostavat tuotantoa ja esim. madaltavat kuluttajahintoja. Säästäminen ja investoinnit tulevat aina tarpeeseen, sillä tuotantopääoma kuluu väistämättä. Koneet kuluvat, menevät rikki ja jäävät ajastaan jälkeen. Kapitalismi on spontaani järjestelmä, joka kannustaa ja palkitsee elintärkeitä säästäjiä korkojen ja osinkojen muodossa. Rahapoliittinen kontrolli onkin vain suuri uhkatekijä, joka ymmärtämättömien päättäjien käsissä voi esimerkiksi tuhota säästöt ja vaikeuttaa tuotantoa tehostavan pääoman uusiutumista väistämätöntä kulumista vastaan. Siinä on vain muutama uhkakuva rahapoliittisen kontrollin riskeistä.
Rand näkee, että kapitalismista luopumisen taustalla oli aikoinaan sen filosofisen pohjan olemattomuus. Hänen mukaansa kapitalistinen teollinen vallankumous kehittyi nopeasti viimeisimmäksi aristoteelisen filosofian tuotteeksi. Vapaat markkinat ja pääoman kasautuminen ovat kuitenkin suunnittelematon ja spontaani ilmiö. Varsinkaan Euroopassa laissez-faire-ajattelua ei oltu täysin sisäistetty muutamista nimekkäistä intellektuelleista huolimatta. Rand näkee 1800-luvun kapitalismin erilaisten sekatalouksien ajaksi, jolloin valtion väliintuloja ei tosiasiassa suinkaan rajattu, eikä siihen ollut pyrkimystäkään. 1800-luvun uskonnollista ja kansallisromanttista kulttuuria kirjailija pitää huonona alustana vapaan markkinatalouskapitalismin säilymiselle.
Tämä artikkeli ei ole poikkileikkaus Randin Capitalismista, vaan se perustuu lähinnä kapeaan osaan koko esseekokoelmasta. Joka tapauksessa Ayn Randin Capitalism: The Unknown Ideal on erittäin suositeltava kirja jokaiselle kapitalismista kiinnostuneelle ja varsinkin markkinatalouden vastustajalle. Kirja tarjoaa klassisen liberalismin näkökulmasta ajatuksia, miksi monet valtiolle kuuluvat tehtävät voitaisiin hoitaa yksityisesti, tai miksi se olisi jopa suotavaa. Liberaaliksi kirjaksi Capitalism ei ole suinkaan yhtä radikaali kuin Randin maine.
|
Yksi kommenttiVastaa |
Jumala siunatkoon ihmisten yhteiskuntaa, kapitalismin edustamaa inhimillistä hyvyyttä, sitä uhkaavalta punapimeydeltä.