 Sebastian Tynkkynen ma 03.03.2014 |
Suomenkieliset ovat tyytyneet vallitseviin olosuhteisiin ja sietäneet heidän kustannuksellaan tehtyä kielipolitiikkaa pitkään. Puhutaan sadoista vuosista. Näyttää siltä, että vihdoin kansa herää vaatimaan oikeuksiaan. Tästä kertoo muun muassa ruotsin pakollisesta opiskelusta irrottautumista vaativan kansalaisaloitteen eteneminen eduskuntaan. Puhutaan, että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu jonkinasteinen vaatimattomuus. Paljon Suomessa onkin suostuttu kestämään: valtaväestön kielellisiä oikeuksia on poljettu läpi historian. Vielä tänäkään päivänä ei voida puhua suomenkielisten oikeudenmukaisesta kohtelusta kielipolitiikassa. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809 hallintokieleksi jäi yksinomaan ruotsi. Ruotsinkieliset taistelivat tosissaan pitääkseen Suomen kielellisesti otteessaan. Kymmenen vuoden kuluttua E. G. Ehrström aloitti Åbo Morgonblad -lehdessä kirjoitussarjan, jossa vaadittiin esimerkiksi koulujen ja virastojen muuttamista suomenkielisiksi. Viranomaisille tämä oli liikaa ja lehti lakkautettiin. Vuonna 1850 suomenkielisten oikeuksia evättiin isossa mittakaavassa. Ruotsinkielinen virkamiehistö kielsi julkaisemasta suomen kielellä muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta. Sekä poliittisten uutisten, että romaanien julkaisu suomen kielellä kiellettiin, eikä näitä tekstejä saanut myöskään kääntää toisesta kielestä suomeksi. Vasta kymmenen vuoden kuluttua (1860) kielisensuuri saatiin kumottua kokonaan. Tästä ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun yksinomaan ruotsinkielisistä jäsenistä koostuva komitea tuli siihen johtopäätökseen, että suomen kieltä ei voitaisi käyttää hallintokielenä, koska se oli liian kehittymätöntä. Aleksanteri II antoikin vuoden kuluttua Helsingin valtiopäivillä kieliasetuksen, jonka perusteella suomi olisi saatettava tasavertaiseksi virkakieleksi 20 vuoden siirtymäajan kuluessa. Vuonna 1870 koulutushallituksen päällikkö Casimir von Kothen yritti tukahduttaa suomenkielisen oppikoululaitoksen ja myöhemmin Östra Nyland -lehti vaati, etteivät oppikoulut saisi olla suomenkielisiä. Suomenkielinen väestö kuitenkin heräsi vastustamaan tätä ja laajoilla kansankeräyksillä varmistettiin, että suomenkielisten oppikoulujen toiminta jatkui. Vuonna 1871 venäjän kieli tuli pakolliseksi lyseoissa ja reaalikouluissa. 20 vuoden kuluttua tästä määrättiin, että siviilivirkoihin nimitettäviltä tullaan vaatimaan vähitellen venäjän kielen taitoa ja että venäjää osaavilla oli etuoikeus virkoihin. Tänä päivänä virkaedellytyksenä puolestaan on ruotsin kieli, sillä kaksikielisyys asettaa tämän vaatimuksen koko virkamieskunnalle alle viiden prosentin suomenruotsalaisen väestön takia. Vuonna 1916 venäjän kieli määrättiin pakolliseksi oppiaineeksi seminaareihin. Tänä päivänä ruotsi on määrätty pakolliseksi oppiaineeksi kaikissa kouluissa kaikilla oppiasteilla. Se siitä, historia on historiaa. Tärkeää on tarkastella vallitsevaa tilannetta. Omalla opintoasteellani, yliopistossa, ruotsin opiskeluun pakottaminen on hyvin ongelmallista. Kun kysyn kollegoiltani, pärjäävätkö he virkamiesruotsin suoritettuaan työelämässä, jos heidän tulee käyttää ruotsin kieltä, saan aina saman tyylisen vastauksen: he eivät suomenkielisinä opettajina keksi tilannetta, missä heidän tulisi käyttää työelämässään ruotsia, ja jos heidän pitäisi, virkamiesruotsi ei anna minkäänlaista pätevyyttä suoriutua tilanteista, sillä se on vain pintaraapaisu kyseisen kielen opiskeluun. Sen sijaan virkamiesruotsin vaatimus toimii loukkuna monelle yliopisto-opiskelijalle tutkinnon saamisessa. Monen valmistuminen venyy, kun virkamiesruotsikurssista ei päästä läpi. Omassa tiedekunnassani on useita tällaisia opiskelijoita. Yleisen harhakäsityksen mukaan suomenkieliset olisivat opiskelleet aina pakkoruotsia. Ruotsin opiskelusta tehtiin pakollista kuitenkin vasta 40 vuotta sitten peruskoulu-uudistuksen yhteydessä Keskustan ja RKP:n solmiessa lehmänkaupat. Suomenkieliset tuntevat myös laajalle levinneen propagandan pakkoruotsin poiston mahdottomuudesta, koska perustuslaki säätäisi siitä. Todellisuudessa perustuslailla ei ole mitään tekemistä ruotsin pakollisen opiskelun kanssa ja siksi kielten opiskeluun liittyvää lainsäädäntöä voidaan ajantasaistaa, kun kansanedustajat niin haluavat. Perustuslailla on tekemistä ainoastaan sen kanssa, että sekä suomi, että ruotsi on molemmat asetettu päätasoisiksi kieliksi, vaikka puhujaprosentit menevät 90-5. Ruotsalaisen kansanpuolueen monikymmenvuotinen hallitustaival on kuitenkin jarruttanut uudistuksia kielilainsäädännön nykyaikaistamisessa. Lait ovat pahasti jäljessä nykytilanteen tarpeista. Tällä hetkellä ainoa kieli, jota jokaisen suomalaisen tulee opiskella, on ruotsi. Ahvenanmaalaiset vapautettiin suomen opiskelusta – sen sijaan Manner-Suomessa vastaavasti suomenkielisiä ei ole vapautettu ruotsin kielen opiskelusta. Suomenkieliset opiskelevat kouluissa ruotsia viiden prosentin suomenruotsalaisvähemmistön vuoksi, vaikka heistäkin ylivoimainen enemmistö puhuu suomea. Ei ole ihme, että ruotsin tunneilla opiskelumotivaatio on niin monella oppilaalla hukassa. Vielä 2000-luvulla suomenkielisten oikeuksia joudutaan puolustamaan, sillä rannikon pieni kielivähemmistö vaatii koko viiden miljoonan suomenkielisen kustannuksella ylläpitämään suomenruotsalaista kulttuuria ja ruotsinkielisiä palveluja, jotka pystyttäisiin turvaamaan järkevämmillä toimilla. Itärajalla venäjän osaamisen tarve on huutava, mutta tässä ympäristössä, jossa on 0% ruotsinkielisiä, opiskellaan ruotsia, koska länsirannikolla asuu kielivähemmistö. Kaksikielisyyskysymys repii kansakuntaa kahtia: säilytetäänkö yhden vähemmistön kieli toisena kansalliskielenä vai pitäisikö suomen kielelle vihdoin tunnustaa monisatavuotisen kaltoinkohtelun jälkeen maamme pääkielen asema? Olen sitä mieltä, että kaikki järkisyyt puhuvat sen puolesta, että maastamme olisi tehtävä virallisesti yksikielinen, ja eikä yhden kielivähemmistön etuja tulisi paisutella muiden kustannuksella. Suomalaisia tulisi rohkaista monipuolisesti eri kielten opiskeluun tarpeiden mukaan. Ruotsille pitäisi taata Suomessa vähemmistökielen asema. Jos ruotsinkielisten määrä lähtee voimakkaaseen nousuun, kaksikielisyyden säilyttäminen on perusteltua. Kuitenkin viimeiset pari sataa vuotta ruotsinkielen puhujien määrä on vähentynyt jatkuvasti, eikä kehitys ole kääntymässä toiseen suuntaan. Nyt olisi vihdoin tunnustettava reaaliteetit. |
Miten tästä järkevästä tavoitteesta voidaan muotoilla poliittisesti korrekti ohjemajulistus ? Media on toistaiseksi mantran tavoin toistellut kaksikielisyyden olevan rikkaus! Rikkaus, johon pitää väkisin pakottaa. Kaksikielisyys-termin sijasta pitäisi puhua kaksikielisyysjärjestelmän, siis systeemin, järjettömyydestä- näillä kielisuhteilla. Järjestelmää tässä arvostellaan,ei kaksikielisyyttä. Suomessa alkaa olla kymmeniä erilaisia kaksikielisyyksiä. PeSujen kannattaisi alkaa rakentaa siltoja maahanmuuttajiin asian hoitamiseksi. http://www.maailmankuvalehti.fi/kolumnit/13992
Olet aivan oikealla asialla, Tätä pitäisi viedä joukolla eteen päin. Ja nopeasti. Suomalaisista alle 2% on oikeasti ruotsinkielisiä. Jos sitä nyt aina voi ruotsiksi kutsua, kas kun osa heistä ei ymmärrä riikin ruotsia eivätkä riikin ruotsalaiset heitä.
Suomessa suomalinen poliittinen eliitti kuvittelee, että on jotekin fiiniä puhua (tankero)ruotsia ja puolustaa kaksikielisyyttä. Mitä umpisavolaisemp junttii, sitä änkyrämpi puolustaja, kuten Paavo Lipponen.
Jos Suomen on pakko olla kaksikielinen ja jotakin vierasta kieltä pitää pakko-opiskella, ei ole mitään perusteita sille, että tuo toinen kieli olisi juuri ruotsi. Sitä kun ei enää käytetä edes pohjoismaisissa kokouksissa ( allekirjoittaneella siitä pitkä käytännön kokemus) vaan kokouskieli on englanti. On harhakäsitys kuvitella, että kaikki pohjoismaalaiset ymmärtäisivät/osaisivat ruotsia. Useimmat anskalaiset eivät ymmärrä ruotsia, vielä harvemmat islantilaiset. Myös norja/vanha ja uusi norja on monin tavoin eri kieli kuin ruotsi. MOT.
Olen itse perheestä, joka toinen sukujuuri on kaksikielinen. Tiedän miten lapset painostettiin ilmoittamaan ruotsinkielisiksi ja ruotsinkieliseen seurakuntaan sekä valitsemaan ruotsikielisen koulun vaikka toinen vanhemmista ja lapsi ei olisi osannut sanaakaan ruotsia. Näin se toimii vieläkin. Minimikiintiöt yritetään saada täyteen keinoja kaihtamatta.
Ruotsin kieli tulee Suomelle niin kalliiksi, ettei kukaan ole uskaltanut edes laskea sen kustannuksia. Siihen tärvätyllä rahalla saadaan miljardisäästöt ja tuolle rahalle on varmuudella nykyiustä parempaa käyttöä.Koululautakunnan jäsenenä minuölla on jonkinlainen haalea käsitys siitä, mitä ruotsin kielinen esiopetus ja sen jälkeinen koulutus tulee maksamaan isossa kaupungissa. Paljon.
Miksi muuten Ahvenanmaalla ei suomen kielisillä ole juuri mitään oikeuksia? Miksi se ei ole kaksikielinen? Ahvenanmaa pitäisi myydä jollekin jos vain löytyisi joku tarpeeksi tyhmä ostamaan tai edes ottamaan sen.
TsemppiaÄ Kansalaisaloitetta ja lain muutosta odotellen!
Kun luovutaan Suomen keinotekoisesta virallisesta kaksikielisyydesta, poistetaan merkittävä osa julkisen talouden kestävyysvajeesta.
Kyss röven, finnpajsare.
Tarkastelehan hieman ”faktoja”. Ruotsinkielisten osuus on viime vuosina ainoastaan kasvanut. Eikös luokanopettajan koulutuksessa ole ollenkaan tilastotiedettä? Jopa minunlaiseni vähemmistöön kuuluva ymmärtää yksinkertaisia tilastoja. Vuodesta 2004 ruotsinkielisten osuus on laskenut 0,1 %, kun taas suomenkielisten melkein 2 %. Pitää myös suhteuttaa siihen, että maahanmuuttajien kielitaustat vaikuttavat näihin prosentteihin. (Lähde: http://www.stat.fi/til/vaerak/2011/vaerak_2011_2012-03-16_tau_001_sv.html) Suomessa on muitakin kuin ainoastaan suomenkielisiä. Joten suomen kieli tässä on jalkoihin jäämässä. Ja trendinhän tuosta voit itse havaita.
Huomaa myös, että lainsäädännössä, mitä koskee tuon virkamiesruotsin, puhutaan ”toisesta kotimaisesta kielestä”. Se ei ainoastaan tarkoita ruotsin kieltä. Eli poistetaanko suomen kielen opetus ruotsinkielisistä korkeakouluista? Tällä lainsäädännöllä turvataan yhtälailla suomenkielisten _oikeuksia_ saada palvelua suomen kielellä esim. kaksikielisissä kunnissa (pitäisikö viitata suomen karttaan?).
Ja mistä tämä mukamas ruotsin kielen inho korkeakoulussasi on tullu? Olen kahdessa yliopistosa opettanut, ja opiskelijoilla ei ole ollut mitään ongelmia ruotsin kielen kanssa. Onkohan teillä opettajissa/opiskelijoissa se ”vika”? Sitä paitsi, jos virkamiesruotsilla ei osaa kommunikoida, niin on kyllä arvioinnissa vikaa ja läpi on päästetty ihan miten vaan. Kyseessähän on B1-B2 -taitotaso (CEFR-asteikko, googletahan itse).
Ja viivästyttävät opintoja? Jos opiskelija ei korkeakouluopintojensa aikana saa läpi yhtä ruotsin kurssia, niin voi miettiä, että onko tämä opiskelija ylipäätänsä korkeakoulukelpoinen. Kyseessähän ei ole vaikea asia. Ja opiskelijoiden ei tarvitse paljoa aikaa edes tähän uhrata. Tästäkin olisi kiva saada hieman tilastoja. Tuota samaa paasattiin eräässä yliopistossa, jossa opetin, ja kun asiaa tutkittiin, niin kenelläkään ei ruotsin kurssin takia tutkinto viivästynyt, muuta kuin mahdolliessti heillä, jotka eivät sinne kurssille tulleet syystä ”en jaksa”/sellaisia, jotka ruotsin kurssia syyttävät, kun kapasiteetti ei riitä opiskeluun.
Turhanpuoleista propagandaa taas, joita sinun kannattajat uskovat sinisilmäisesti tarkistamatta mitään oikeita faktoja? Ja kielipolitiikasta kun puhut, niin voisi olla kohdallaan tarkistaa asiantuntijoilta, eikä mutu-tuntumalla asiasta propagoivilta.
…ja jos historiaa aletaan tarkastelemaan, niin minusta tuntuu, ettei suomen-/ruotsinkielisillä kummallakaan ole tänne asiaa…
Mitä haittaa ruotsinkielen opiskelusta on? En ymmärrä miten ruotsi voi muka olla niin vastenmielistä että sen opiskelu pitäisi lopettaa Suomessa? Eikö se vaan ole parempi asia että osaa kommunikoida monella eri kielellä ja että hallitsee monta eri kieltä? Ja tuskin se ketään tappaa että muutaman kurssin joutuu ruotsia lukea!?!Ja monelta ihmiseltä olen kuullut että nyt harmittaa kun ei koulussa tullut opiskeltua kunnolla ruotsinkieltä kun sitä tosiaan tarvitsee täällä suomessakin! Ja uskon vahvasti että suomenruotsalaisten määrä on kasvamassa Suomessa!
Itseasiassa tilastokeskuksesta kun katsoo niin ruotsinkielisten määrä ei noussut yhtään viime vuonna ja heidän määränsä vain väheni.
Ei se kieli itsessään ole vastenmielinen, sen pakottaminen on. Jos sitä ei olisi pakko opiskella, ne ihmiset ketkä pitävät ruotsin kielestä opiskelisivat sitä ja he ketkä eivät pidä niin opiskelisivat kieltä mistä pitäisivät. Itsekin yläasteen ja lukion ajan nilkutin tuon kielen pakolliset kurssit läpi mutta väittäisin etten muista niistä kuin sen miten kerron oman nimeni. Koska se ei kiinnostanut, en pitäny siitä että sitä tuputettiin mukamas tärkeänä minulle vain sen takia että se on pakollista ja jotenkin ylivertaista saksaan, ranskaan, italiaan ja espanjaan nähden ja noita kyseisiä kieliä olisin mielelläni opiskellut. Ja eihän tuo opiskelu ketään tapa, mutta tilanne on sama kuin insinöörille opetettaisiin mikrobiologiaa. Se ei mitenkään liity käytäntöön vaan se opiskellaan sen takia että se pitää jostain syystä opiskella. Ja mikä ihme siinä on että muunkieliset kyllä osaavat käyttää sitä englantia pärjätäkseen suomessa mutta ruotsinkieliset eivät millään kykene sitä käyttämään?