Suosituimmat
 Sebastian Tynkkynen
to 15.05.2014 |
Pakkoruotsi: näin sinua huijataan
Olen koonnut tähän kaikki kuulemani pakkoruotsittajien argumentit, sekä vastaperustelut, miksi ne eivät ole päteviä. Listaa päivitetään sitä mukaa, kuin uusia argumentteja esitetään. 1. Suomi on kaksikielinen maa Suomi on todellisuudessa monikielinen maa, jonka ylivoimainen pääkieli on Suomi. Perustuslaki ei vaadi jokaista suomalaista opiskelemaan toista kotimaista, vaan laki tästä säädettiin poliittisissa lehmänkaupoissa 40 vuotta sitten. 2. Ruotsi on naapurimaamme Myös Venäjä ja Viro ovat naapurimaitamme. Jos naapurimaan perusteella tulisi opiskella kieltä, opiskelisimme pakolla kaikki myös näitä kieliä. 3. Lukeminen ja laskeminenkin on pakollista Tietenkin, koska kummatkin ovat tarpeellista. Opetussuunnitelmaan pakolliseksi tulee määritellä ne aineet, joista on todistettavasti merkittävää hyötyä joko yksilölle tai yhteiskunnalle. 4. Ruotsi on yleissivistävää On päivänselvää, että kaikki kielet yleissivistävät. Ruotsi ei ole ainoa kieli, joka lisäisi suomalaisten yleissivistystä. 5. Ruotsi helpottaa muiden kielten oppimista Niin helpottavat muutkin kielet. Jos haluaa oppia espanjaa, ranska helpottaisi tämän kielen oppimista. Kiina taas on portti aasialaisiiin kieliin. Mutta miksi kukaan opiskelisi ensin jonkun toisen kielen, jotta olisi helpompi oppia sitten sitä varsinaista kieltä, jonka haluaa oppia? 6. Ruotsinkielisten palvelut on turvattava Maantieteellisesti vain yhdessä prosentissa Suomen kuntia on ruotsinkielinen enemmistö. Niissä ruotsinkieliset kattavat itse äidinkielellään palvelut. Muualla ruotsinkielisille kaikista järkevintä ja halvinta on taata palvelut ruotsin kielellä tulkkipalveluiden kautta, sillä nykyinen kallis ja massiivinen ruotsinopetus ei tuota riittävää ruotsintaitoa, jolla voitaisiin palvella asiakkaita ruotsiksi. 7. Ilman ruotsia ei pohjoismainen yhteistyö suju Pohjoismainen yhteistyö ei tarkoita ruotsin kielellä puhumista, vaan se on maiden välistä kumppanuutta, julkilausumia ja sopimuksia. Emme tarvitse suurta määrää ruotsin alkeiden puhujia, vaan meidän tulee panostaa laatuun. Pakkoruotsin lakkauttamisen myötä epämotivoituneet ruotsin kieltä tarvitsemattomat nuoret ohjautuvat opiskelemaan itselleen hyödyllisiä aineita, ja samalla ruotsinkieltä tarvitsevien opetusryhmien taso nousee, ja opetuksessa päästään syvemmälle. 8. Pakon loputtua kukaan ei opiskele ruotsia Ei se määrä, vaan se laatu. Tietenkään ei ole mitään mieltä siinä, että kaikkien pitäisi opiskella kieltä, jota eivät tarvitse. Se on kallista, eikä palvele yhteiskunnan etua. Tarvitsemme myös suuria maailmankieliä, joiden osaaminen on vielä hyvin heikkoa. On luonnollista ja välttämätöntäkin, että 100% ruotsin kiintiöstä osa siirtyy opiskelemaan muitakin kieliä. 9. Virkoihin vaaditaan ruotsia Keinotekoiset vaatimukset, jotka eivät perustu todelliseen tarpeeseen, pitää purkaa. Menetämme turhaan kyvykkäitä työntekijöitä, kun heille asetetaan muodollinen vaatimus, jota työelämä ei vaadi. Virkamiesruotsin vaatimus tulee lakkauttaa, sillä edes valtion johtajamme eivät ruotsia taida eivätkä tarvitse, kuten Svenska Ylen ruotsinkielisessä puheenjohtajatentissä ja monissa muissa vastaavissa tilanteissa on nähtävissä. 10. Suomenkieliset työnhaussa eriarvoisessa asemassa, jos ei osata ruotsia Edelleen, ilman ruotsin osaamista työelämässä pärjää suurimmassa osassa Suomea. Virkamiesruotsin myötä myös tämä suurin osa Suomea velvoitetaan ruotsin osaamisen vaatimuksella, vaikka kyseinen vaade on aivan turha. Se pitää poistaa lainsäädännöstä. Jos asuu ruotsinkielisellä alueella tai on muuttamassa Ruotsiin, mikään ei estä suomenkielistä opiskelemasta ruotsia. 11. Muiden kielten opiskelu väheni, kun ruotsin kirjoittaminen pakollisena poistui Ei ruotsin pakollinen opiskelu lukiosta ole mihinkään poistunut. Edelleen jokaisen on opiskeltava viisi pakollista ruotsin kurssia, jonka päälle saa vielä päättää, haluaako opinnoistaan ylioppilaskokeesta arvosanan. Ruotsin kielen opiskelu ei ylläpidä muiden kielten opiskelua. Jos yläkoulussa alkavan vieraan kielen saa itse valita, on paljon suurempi todennäköisyys kiinnostua myös muista kielistä ja ottaa kielipalettiinsa muitakin kieliä. Vielä näin ei ole. 12. Mikä onglema pakkoruotsin vastustajilla on suomenruotsalaisten kanssa? Myös suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Sekä suomenkieliset, että ruotsinkieliset suomen kansalaisuuden omaavat ovat suomalaisia. Pakkoruotsin vastustajat eivät vastusta suomenruotsalaisia, vaan sitä, että suomenkieliset pakotetaan opiskelemaan kieltä, jota ei tarvita. 13. Olimme osa Ruotsia Onko tämän perustelun esittäjiltä unohtunut, että olimme myös osa Venäjää? 14. Kaksikielisyys on rikkaus Vielä rikkaampaa on monikielisyys. Vain 2% Euroopasta ja 0,2% maailmasta puhuu ruotsia tai suomea. Äidinkielen opiskelu on välttämätöntä, mutta sen lisäksi rinnalle kannattaa valita niitä kieliä, joille on käyttöä. Tällainen kieli ei kaikkien suomenkielisten kohdalla ole ruotsi. 15. Mistä sitä tietää, minne isona muuttaa? Tämän argumentin esittäminen on kestämätöntä, sillä se perustuu aina taustaoletukseen: kaikki muuttavat kuitenkin ruotsinkielisille alueille (joita on Suomessa hyvin vähän). Taustaoletus on virheellinen. Mitä jos muuttokohde onkin Itä-Suomi tai ulkomaat? “Mistä sitä tietää” -perustelu on tyhjää argumentointia. 16. Resurssit riittävät vain ruotsin- ja englanninopettajiin Tilanne on tällä hetkellä erittäin huolestuttava, sillä B2- (yläkoulussa alkava vieras kieli) ja C1-kielivalikoimat (toisella asteella alkava vieras kieli) ovat kouluissa hyvin suppeat. Englannin kielen asema on perusteltu kyseisen kielen tarpeellisuuden vuoksi, mutta ruotsinryhmien perustamisen pakollisuus toimii tulppana pätevien muiden kielten opettajien palkkaamiselle. 17. Yliopistot eivät kouluta tarpeeksi muiden kielten opettajia ruotsinopettajien tilalle Eivät vielä, sillä pakkoruotsi nimenomaan jyrää muiden kielten koulutustarpeen yliopistoissa. Yliopistot kouluttavat niitä opettajia, joita koulukentällä tarvitaan. Kun pakkoruotsiasetus poistetaan, yliopistojen kannattaa alkaa kouluttamaan monipuolisemmin myös muiden kielten opettajia. 18. Kaikille oppilaille ei tule tasavertaiset kielivalikoimat, joista valita Kielivalikoimat eivät tälläkään hetkellä ole tasavertaiset. Koulut tarjoavat oppilaille niitä B2- ja C1-kieliä opiskeltaviksi, joiden opettajia niiltä kullakin hetkellä löytyy. Joissakin kouluissa Suomessa on tällä hetkellä mahdollista opiskella käytännössä vain englantia ja ruotsia, kun suurimmissa Helsingin kouluissa on mahdollisuus opiskella jopa italiaa ja aasian kieliä. Kielivapaus ei tarkoita sitä, että jokainen koulu pakotetaan tarjoamaan B1-kieleksi ruotsia ja viitta suurta maailmankieltä, vaan että oppilas saa valita niiden kielten joukosta, joista koululla on mahdollista järjestää opetusta. Kysynnän ja tarjonnan laki tulee korjaamaan opetuksen saannin tarpeeseen perustavaksi ympäri Suomea. Rannikolla tullaan perustamaan enemmän ruotsinkielisiä ryhmiä, itärajalla enemmän venäjänkielisiä ryhmiä jne. 19. Suomenruotsalaisen kulttuurin tulevaisuus on turvattava Kenenkään suomenkielisen tehtävänä ei ole ylläpitää toisen vähemmistön kulttuuria, vaan suomenruotsalaisten on itse elettävä, ylläpidettävä ja tuotettava omaa kulttuuriaan. 20. Suomi on ruotsalainen Kukaan ei voi määritellä toisen identiteettiä toisen puolesta. 21. Suomessa on tärkeämpiäkin asioita käsiteltäväksi Siinä vaiheessa kun Suomessa käsitellään vain työllisyys- ja kasvupolitiikkaa, yhteiskunnan eteenpäin meno pysähtyy. Yhteiskunta on kokonaisuus, jossa on pieniä ja suuria asioita, joihin kaikkiin tulee puuttua, kun huomataan epäkohtia. ”Ei puututa tähän, koska tämä on liian pieni asia” -retoriikka on älytöntä. Lisäksi pakkoruotsin kohdalla ei ole kyse mistään pienestä asiasta, sillä sillä on taloudellisia vaikutuksia, ja sen lisäksi kyseistä kieltä joutuu opiskelemaan jokainen suomalainen, tarvitsi sitä tai ei. 22. Ilman pakkoruotsia en opiskelisi nyt Tukholmassa korkeakoulussa Tämä perustelu kuuluu luokkaan, jossa yhden yksittäisen ihmisen kokemuksella yritetään epätoivoisesti perustella koko yhteiskunnan tarpeet. Ymmärrämme kuitenkin, että tarpeet siitäkin huolimatta ovat jokaisella erilaiset. Suomalaisia opiskelee ympäri maailman huippuyliopistoissa. Vaikka suomalaispoika on päässyt Pariisiin yliopistoon ranskan opintojensa vuoksi, sen vuoksi ei ole perusteltua vaatia jokaista suomalaista opiskelemaan ranskaa. Oletko kuullut uuden väitteen, miksi jokaisen suomalaisen tulisi opiskella pakkoruotsia? Kerro se kommenttikenttään, ja lisään sen uudeksi kohdaksi tekstiin. |
|
Sebastian Tynkkynen
ma 03.03.2014 |
Suomi yksikieliseksiSuomenkieliset ovat tyytyneet vallitseviin olosuhteisiin ja sietäneet heidän kustannuksellaan tehtyä kielipolitiikkaa pitkään. Puhutaan sadoista vuosista. Näyttää siltä, että vihdoin kansa herää vaatimaan oikeuksiaan. Tästä kertoo muun muassa ruotsin pakollisesta opiskelusta irrottautumista vaativan kansalaisaloitteen eteneminen eduskuntaan. Puhutaan, että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu jonkinasteinen vaatimattomuus. Paljon Suomessa onkin suostuttu kestämään: valtaväestön kielellisiä oikeuksia on poljettu läpi historian. Vielä tänäkään päivänä ei voida puhua suomenkielisten oikeudenmukaisesta kohtelusta kielipolitiikassa. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809 hallintokieleksi jäi yksinomaan ruotsi. Ruotsinkieliset taistelivat tosissaan pitääkseen Suomen kielellisesti otteessaan. Kymmenen vuoden kuluttua E. G. Ehrström aloitti Åbo Morgonblad -lehdessä kirjoitussarjan, jossa vaadittiin esimerkiksi koulujen ja virastojen muuttamista suomenkielisiksi. Viranomaisille tämä oli liikaa ja lehti lakkautettiin. Vuonna 1850 suomenkielisten oikeuksia evättiin isossa mittakaavassa. Ruotsinkielinen virkamiehistö kielsi julkaisemasta suomen kielellä muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta. Sekä poliittisten uutisten, että romaanien julkaisu suomen kielellä kiellettiin, eikä näitä tekstejä saanut myöskään kääntää toisesta kielestä suomeksi. Vasta kymmenen vuoden kuluttua (1860) kielisensuuri saatiin kumottua kokonaan. Tästä ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun yksinomaan ruotsinkielisistä jäsenistä koostuva komitea tuli siihen johtopäätökseen, että suomen kieltä ei voitaisi käyttää hallintokielenä, koska se oli liian kehittymätöntä. Aleksanteri II antoikin vuoden kuluttua Helsingin valtiopäivillä kieliasetuksen, jonka perusteella suomi olisi saatettava tasavertaiseksi virkakieleksi 20 vuoden siirtymäajan kuluessa. Vuonna 1870 koulutushallituksen päällikkö Casimir von Kothen yritti tukahduttaa suomenkielisen oppikoululaitoksen ja myöhemmin Östra Nyland -lehti vaati, etteivät oppikoulut saisi olla suomenkielisiä. Suomenkielinen väestö kuitenkin heräsi vastustamaan tätä ja laajoilla kansankeräyksillä varmistettiin, että suomenkielisten oppikoulujen toiminta jatkui. Vuonna 1871 venäjän kieli tuli pakolliseksi lyseoissa ja reaalikouluissa. 20 vuoden kuluttua tästä määrättiin, että siviilivirkoihin nimitettäviltä tullaan vaatimaan vähitellen venäjän kielen taitoa ja että venäjää osaavilla oli etuoikeus virkoihin. Tänä päivänä virkaedellytyksenä puolestaan on ruotsin kieli, sillä kaksikielisyys asettaa tämän vaatimuksen koko virkamieskunnalle alle viiden prosentin suomenruotsalaisen väestön takia. Vuonna 1916 venäjän kieli määrättiin pakolliseksi oppiaineeksi seminaareihin. Tänä päivänä ruotsi on määrätty pakolliseksi oppiaineeksi kaikissa kouluissa kaikilla oppiasteilla. Se siitä, historia on historiaa. Tärkeää on tarkastella vallitsevaa tilannetta. Omalla opintoasteellani, yliopistossa, ruotsin opiskeluun pakottaminen on hyvin ongelmallista. Kun kysyn kollegoiltani, pärjäävätkö he virkamiesruotsin suoritettuaan työelämässä, jos heidän tulee käyttää ruotsin kieltä, saan aina saman tyylisen vastauksen: he eivät suomenkielisinä opettajina keksi tilannetta, missä heidän tulisi käyttää työelämässään ruotsia, ja jos heidän pitäisi, virkamiesruotsi ei anna minkäänlaista pätevyyttä suoriutua tilanteista, sillä se on vain pintaraapaisu kyseisen kielen opiskeluun. Sen sijaan virkamiesruotsin vaatimus toimii loukkuna monelle yliopisto-opiskelijalle tutkinnon saamisessa. Monen valmistuminen venyy, kun virkamiesruotsikurssista ei päästä läpi. Omassa tiedekunnassani on useita tällaisia opiskelijoita. Yleisen harhakäsityksen mukaan suomenkieliset olisivat opiskelleet aina pakkoruotsia. Ruotsin opiskelusta tehtiin pakollista kuitenkin vasta 40 vuotta sitten peruskoulu-uudistuksen yhteydessä Keskustan ja RKP:n solmiessa lehmänkaupat. Suomenkieliset tuntevat myös laajalle levinneen propagandan pakkoruotsin poiston mahdottomuudesta, koska perustuslaki säätäisi siitä. Todellisuudessa perustuslailla ei ole mitään tekemistä ruotsin pakollisen opiskelun kanssa ja siksi kielten opiskeluun liittyvää lainsäädäntöä voidaan ajantasaistaa, kun kansanedustajat niin haluavat. Perustuslailla on tekemistä ainoastaan sen kanssa, että sekä suomi, että ruotsi on molemmat asetettu päätasoisiksi kieliksi, vaikka puhujaprosentit menevät 90-5. Ruotsalaisen kansanpuolueen monikymmenvuotinen hallitustaival on kuitenkin jarruttanut uudistuksia kielilainsäädännön nykyaikaistamisessa. Lait ovat pahasti jäljessä nykytilanteen tarpeista. Tällä hetkellä ainoa kieli, jota jokaisen suomalaisen tulee opiskella, on ruotsi. Ahvenanmaalaiset vapautettiin suomen opiskelusta – sen sijaan Manner-Suomessa vastaavasti suomenkielisiä ei ole vapautettu ruotsin kielen opiskelusta. Suomenkieliset opiskelevat kouluissa ruotsia viiden prosentin suomenruotsalaisvähemmistön vuoksi, vaikka heistäkin ylivoimainen enemmistö puhuu suomea. Ei ole ihme, että ruotsin tunneilla opiskelumotivaatio on niin monella oppilaalla hukassa. Vielä 2000-luvulla suomenkielisten oikeuksia joudutaan puolustamaan, sillä rannikon pieni kielivähemmistö vaatii koko viiden miljoonan suomenkielisen kustannuksella ylläpitämään suomenruotsalaista kulttuuria ja ruotsinkielisiä palveluja, jotka pystyttäisiin turvaamaan järkevämmillä toimilla. Itärajalla venäjän osaamisen tarve on huutava, mutta tässä ympäristössä, jossa on 0% ruotsinkielisiä, opiskellaan ruotsia, koska länsirannikolla asuu kielivähemmistö. Kaksikielisyyskysymys repii kansakuntaa kahtia: säilytetäänkö yhden vähemmistön kieli toisena kansalliskielenä vai pitäisikö suomen kielelle vihdoin tunnustaa monisatavuotisen kaltoinkohtelun jälkeen maamme pääkielen asema? Olen sitä mieltä, että kaikki järkisyyt puhuvat sen puolesta, että maastamme olisi tehtävä virallisesti yksikielinen, ja eikä yhden kielivähemmistön etuja tulisi paisutella muiden kustannuksella. Suomalaisia tulisi rohkaista monipuolisesti eri kielten opiskeluun tarpeiden mukaan. Ruotsille pitäisi taata Suomessa vähemmistökielen asema. Jos ruotsinkielisten määrä lähtee voimakkaaseen nousuun, kaksikielisyyden säilyttäminen on perusteltua. Kuitenkin viimeiset pari sataa vuotta ruotsinkielen puhujien määrä on vähentynyt jatkuvasti, eikä kehitys ole kääntymässä toiseen suuntaan. Nyt olisi vihdoin tunnustettava reaaliteetit. |
|
Sebastian Tynkkynen
la 15.03.2014 |
Islam on uhka Suomelle
Aloitetaan tällä kuvalla. Siinä kaksi nuorukaista (Mahmoud 16v. ja Ayaz 18v.) hirtetään Iranissa. Syy: homoseksuaalisuus. Jatketaan tuoreella uutisella viime viikolta muslimimaailmasta: Helsingin Sanomat kertovat, kuinka Irakin hallitus antaa vihreää valoa shiiamuslimien oikeusoppiin perustuvalle lakialoitteelle. Sen mukaan miehet saavat mennä naimisiin 9-vuotiaiden tyttölasten kanssa, ja yhtyä heihin. Irakissa, jonka naisia koskeva lainsäädäntö on Lähi-idän kehittyneintä. Sitten mennään kysymykseen, joka on vellonut mediassa jo hetken aikaa. Pitäisikö Suomen katsoa läpi sormien radikaalien muslimisaarnaajien tuloa Suomeen. Kaikille pitäisi olla selvää, että ei. Nämä saarnaajat levittävät islamin oppeja, jotka ovat kestämättömiä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Jatkuvasti kuulee, “etteivät ne Suomessa asuvat muslimit oikeasti ketään homoseksuaalia haluaisi elämäntapansa vuoksi teloittaa”. Tämä keskustelu hiljeni, kun Ylen suorassa islam-illassa nuori fiksunoloinen imaami kertoi, että homoseksuaalisuuden todeksi elämisestä pitää rangaista kuolemantuomiolla. Nyt puhutaan siitä, “etteivät ne muslimit länsimaissa mitään radikaalia porukkaa ole.” Tilastot osoittavat toisin. Kuten Halla-aho eilisessä Ylen A-studiossa totesi, tutkimusten mukaan Euroopassa fundamentalisteja on lähes puolet muslimiväestöstä, kun vertailukohtana kristittyjä fundamentaaleja on alle 5%. Suojelupoliisin (Supo) mukaan Suomen suurin terroristiuhka liittyy nimenomaan ääri-islamiin. Islamin kannattajat ovat alisteisia opilleen, ja itse asiassa jo koko sana “islam” tarkoittaa alistumista. Siksi on hyvin vaarallista päästää radikaaleja oppeja leviämään auktoriteettien kautta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurin osa länsimaisistakin muslimeista on ajatusmaailmaltaan kuitenkin radikaaleja. Siitä kertoo mm. Norjassa pidetty muslimien konferenssi, josta linkkaan videon (6 min) tähän lopuksi. Se jos jokin on todella karua katseltavaa. It’s Not the ”Radical Shaykh” it’s Islam (katso tästä) |
|
Sebastian Tynkkynen
la 03.05.2014 |
Esimerkiksi nämä syyt tekevät minusta nuorpersunNuorena eläminen tämän päivän Suomessa tarkoittaa, että mun ei ole tarvinut koskaan elää vieraan vallan alla. PS-Nuorten tavoitteena on, että meidän sukupolven ei koskaan tarvitsisikaan nähdä niitä päiviä, kun vapaudesta päättää omista asioista joudutaan luopumaan. Tällä hetkellä siihen suuntaan ollaan menossa, sillä muut puolueet ovat luovuttamassa valtaa EU:lle. Me halutaan puolustaa itsenäisyyttämme rauhan aikana. Me annetaan arvo sille, että meidän esi-isät puolusti nuoruudessaan itsenäisyyttämme omalla verellään. Meidän isät ja äitit, sekä meistä ne nuoret, jotka on siirtyneet jo työelämään, maksavat veroja omasta palkasta. Näillä veroilla maksetaan meidän koulutus. Esimerkiksi liikunnanopettajaksi, lääkäriksi tai näyttelijäksi kouluttaminen maksaa yli 150 000€/tutkinto. Kun ulkomaalainen tulee Suomeen opiskelemaan, hän opiskelee ilmaiseksi. Sen lisäksi, että me suomalaiset maksetaan hänen opiskelunsa, me joudutaan maksamaan myös oma opiskelumme, jos menemme hänen kotimaahansa opiskelemaan. Tämä on räikeän epäoikeudenmukaista. Me halutaan korjata tilanne niin, että ulkomaalainen maksaa valtiolle sen tarjoamasta palvelusta. Me suomalaiset maksetaan jo. Ja sen päälle meiltä veronmaksajilta ei tule vaatia enää ylimääräisiä lukukausimaksuja. Mä kuulun niihin nuoriin, jotka opiskelee yliopistossa. Se tarkoittaa, että raha on tiukassa, koska opintotukea tulee tilille 470€/kk. Siitä huolimatta mun pitää maksaa ylioppilaskunnalle joka lukuvuosi sata euroa, että saan opiskella, ja ne maksut nousee kokoajan. En saa itse päättää, kuka on mun edunvalvoja, vaan se on määrätty mulle, käytti se kuinka epätarkoituksenmukaisesti tahansa rahojani. Vaikka oon pääsykokeiden kautta hyväksytty yliopistoon opiskelemaan, yhdellä taholla on oikeus vetää välistä, jotta saan opiskella ja vielä yksinoikeudella. PS-Nuoret haluaa purkaa tämän älyttömän järjestelyn ja estää saman tapahtuminen ammattikorkeakoulupuolella. Pakkoruotsi on yksi Suomen hämmentävimmistä epäkohdista. Suurin osa kansasta luulee, että perustuslaki määrää opiskelemaan ruotsia. RKP onnistui pakottamaan kaikki suomalaiset opiskelemaan ruotsia vuodesta 1968 lähtien, eikä pykälää olla vieläkään saatu pois laista. Vuonna 2003 otettiin harppaus eteenpäin, kun ruotsia ei ollut enää pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Me halutaan mennä vieläkin pidemmälle ja uudistaa koko kielipolitiikka vastaamaan nykypäivää. Me halutaan monipuolistaa suomalaisten kieltenosaamista ja tuoda suurten maailmankielten opiskelu samalle viivalle ruotsin kanssa. On hirveän kallista pakottaa porukka opiskelemaan kieltä, jota suurin osa ei halua opiskella, ja jota suurin osa ei tule koskaan tarvitsemaan. Lisäksi Perussuomalaisilta Nuorilta löytyy periaateohjelmasta tuoreet ideat yleispolitiikkaan (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut, työllisyys, puolustus, ulkosuhteet ym.), joiden parissa “aikuispuolue” operoi päivittäin. Me PS-Nuorissa halutaan erityisesti nostaa niitä asioita esiin, jotka koskettaa ennen kaikkea meitä nuoria, sillä jos meillä ei ole mielenkiintoa puhua niistä, ei ole kyllä pääpuolueillakaan. Tässä kirjoituksessa nostin esille vain muutaman esimerkin, miksi haluan kuulua juuri PS-Nuoriin. Jos nämä ajatukset kolahti suhun, niin tuu ihmeessä mukaan meidän porukkaan! Sitä kautta sä saat sun äänesi ja mielipiteesi paremmin kuuluviin. |
|
Sebastian Tynkkynen
ti 01.07.2014 |
Päivi Räsänen – ”kristillisten” ristinkantaja YLE:n A-studiossa toimittaja pääsi helpolla, kun oma puoluetoveri huolehti siitä, että likaviemäri vuotaa ja puolue joutuu huonoon valoon. Toimittajan sijaan Räsänen joutui vastailemaan usein Peuhkurille. Kuva: YLE Tänä päivänä ei ole helppo astella kristillisdemokraattien johtajan korkkareissa. KD on perustellut olemassaolonsa tarpeen poliittisella kentällä nimenomaan kristillisten arvojen puolustajana. Näiden arvojen ytimessä on Jeesuksen peräänkuuluttama lähimmäisenrakkaus. Kristillisen teologian pääarkkitehti Paavali muuraa lisää kristillisyyden perustuskiviä Raamatussa: “Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Aloitetaanpa kirjoitus tällä tviitillä. Sen on kirjoittanut viestinnän ammattilainen Mari Kokko: Katsomme porukalla epäuskoisesti YLE:n suoraa A-studiota, jossa KD:n varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri kertoo puukotusprojektista, joka hakee vertaistaan. Piti kaksi kertaa kuunnella uudestaan, että tuliko kuultua varmasti oikein, kun Peuhkuri kertoo kirkkain silmin, kuinka hajaannus ei ole kapinajengin vika: “Ne ihmiset jotka meidän työtä tekee, niin ne tekee sitä niinkun 100% rakkaudessa ja 100% totuudessa. Eli hieman koen, että sellainen niin kuin repivä viesti, niin nimenomaan meidän joukoista se ei ole lähtenyt, me ollaan tuotu yhteistyötä tavallaan esille.” Kuulostaa irvokkaalta. Todellisuudessa 100% rakkautta ja totuutta on se, että kapinaliike soitti tärkeät linkit läpi vetääkseen maton istuvan puheenjohtajan ja ministerin alta. Ja joustavaa yhteistyötä taas se, että kapinaliike vetää vaikka väkisin tahtonsa läpi yli puheenjohtajan tahdon kutsumalla koolle puolueen ylimääräisen kokouksen ja muuttamalla puolueen säännöt.  Peuhkuri: “Ne ihmiset jotka meidän työtä tekee, niin ne tekee sitä niinkun 100% rakkaudessa ja 100% totuudessa.” Kuva: Yle Suurin syy hätään vaihtaa puheenjohtaja on yksinkertainen. Kapinajengin mielestä Räsänen on tehnyt KD:stä kansan silmissä liian kristillisen. Silti Peuhkuri kertoi YLE:n lähetyksessä, kuinka puolue toimii ”Jumalan Sanan” pohjalta ja ”mandaatti tulee korkealta”. Edes Päivi ei käytä noin kristillisiä termejä. Todella ristiriitaista toimintaa. Räsänen on suoraselkäisesti ilmaissut kantansa homoliittoihin, abortteihin ja muihin kiistakysymyksiin ja nämä mielipiteet ovat koko kansan huulilla. Mutta kun nämä kannat eivät KD:ssa vaihdu puheenjohtajaa vaihtamalla. En tiedä yhtäkään puheenjohtajatasoista KD:laista, joka sallisi homoliitot tai suhtautuisi abortteihin kevyemmin. Uusi puheenjohtaja osaisi korkeintaan ilmaista puolueen näkemykset arvokysymyksiin vesitetymmin, jotta kannatuspohjasta saataisiin laajempi. Reilua äänestäjiä kohtaan? Räsäsestä erittäin mahtavalta tuntuu varmaankin se, että hänen oli pakkoraossa lähdettävä puheenjohtajan ja ministerin tehtävien keskeltä noukkimaan eurovaaleissa viimeinenkin ääni, jotta KD saisi europarlamenttiin Sari Essayahin, jonka jäsenistö halusi jatkamaan edustajanaan nimenomaan Euroopassa. Se oli Päiviltä iso uhraus puolueen eteen, joka oli erittäin epäitsekäs teko. Kiitoksena tästä Essayahin äänisaalista käytetäänkin yhtäkkiä lyömäaseena Räsästä vastaan, ja vaaditaan, että eurovaalikannatusta saanut nostetaan sisäpolitiikan johtoon, kun Päivi ei pärjännyt. Onko hävyttömyydellä mitään rajaa?  Peuhkuri keskeytti Räsäsen jatkuvasti, joka pyysi saada jatkaa puheenvuoronsa loppuun saakka. Kuva: YLE Pääkirjoitustoimittaja Matti Linnanahde kirjoittaa Twitterissä: En tiedä, kuinka kovaa viestintäosaamista puukkojengiltä löytyy takaansa. Miten on mahdollista, että eduskuntatasoinen puolue joutuu pääkanavalla luotisateeseen ilman, että toimittajan tarvii tehdä pahemmin mitään. Koko projekti on ollut katastrofi. Ihmettelen, milloin puukkohippasilta herätään tajuamaan, että oksa oman ja muiden tekemiseltä on viilletty kohta kokonaan katki. Ja että tuleva puheenjohtaja, oli se Essayah tai kuka tahansa muu, on tahrittu jo verellä. Päivi jatkaa puhtailla papereilla. Yksi asia on selvää: Jos puoluekokous onnistutaan pitämään aikaisemmin, Laura Peuhkurin varapuheenjohtajuus loppuu myös aikaisemmin. Peuhkuri varmisti juuri, että hänellä ei ole enää mitään asiaa KD:n johtoon seuraavissa vaaleissa. Se, kuihtuuko viemärijengi kokoon, riippuu siitä, kuinka moni kristillinen saadaan värvättyä likaisiin hommiin. Rotat juoksevat jo vauhdilla pitkin putkia. Media on ruoskinut Räsästä rajusti hänen tehdessään työtä KD:n arvojen eteen. Yksi lähimmistä puolestaan oli antamassa teititellen kuolemansuudelmaa. Nyt omat haluavat ristiinnaulita ja hylätä johtajansa. Saa nähdä, saako tämä tarina kristillisen lopun. — |
