PIETARSAAREN HOMOT VS. ILOITTELEVAT KRISTITYT

Samaan aikaan kuin Pietarissa ja naapurimaassamme on käynnissä avoimet homovainot, jotka haiskahtavat aivan suoraan keskiaikaisilta noitavainoilta, on oman rakkaan Suomemme Pietarsaaressa (tai pikemminkin Jakobstadissa, koska suomenkielisiä asukkaista on vain 39%) käynnissä erilainen absurdi spektaakkeli.

Paikalliset asukkaat ovat selvästi jakautuneet suhtautumisessaan homoihin ja erityisesti Pietarsaaren Pride-tapahtuman uutisointiin. Österbottens tidning-lehden tilaajista osa on ilmoittanut halustaan peruta lehden tilauksen, koska kyseinen lehti on heidän mielestään uutisoinut Pride-kulkueesta liian myönteiseen ja näkyvään sävyyn (koska… homojen paikka on kaapissa):

”– Kaikki me, jotka emme halunneet olla osallisina tähän tapahtumaan, jouduimme vasten tahtoamme siihen mukaan lehden välityksellä. Emme lukijoina voi puuttua lehden journalistiseen linjaan, mutta mielestämme joku tolkku pitää olla. Pride oli uusi asia ja lehti olisi tehnyt virkarikkeen, jos he eivät olisi kirjoittaneet siitä. Tämä meni nyt kuitenkin niin överiksi, että en muista kokeneeni mitään vastaavaa koskaan, Nyman kertoo.

Lehden uutisointia vastustavat ovat suunnitelleet kokoontumista, jossa ihmiset voisivat perua tilauksensa ja osoittaa mieltä lehden linjaa vastaan.

– Monet ovat reagoineet perumalla lehtitilauksensa ja me ajattelimme, että tätä perumisaaltoa pitäisi koordinoida jotenkin. Ehkä massa-adressin kautta, Nyman kertoo.” (lähde: YLE)

Voisi ajatella, että moni näistä homofoobikoista olisi kristittyjä – ja tämä oletus paljastuu nopeasti todeksi:

Österbottens tidning-lehden ”[t]oimittajan kirjoitus omalla Facebook-sivullaan on herättänyt vahvoja reaktioita. Hän kirjoitti Jeppis Priden jälkimainingeissa päivityksessään, että ”jospa nyt vähän vainottaisiin kristittyjä ja ripustettaisiin sateenkaariväreissä olevia pyyhkeitä pyykkinarulle”.

Kymmenkunta ihmistä on irtisanonut lehden tilauksen. [...] Lehden päätoimittaja Margareta Björklund sanoo, ettei toimittaja halunnut loukata ketään. Toimittaja itse sanoo, että ihmiset eivät ole tunnistaneet ironiaa.” (lähde: YLE)

Moni kristitty on siis yhtäältä järkyttynyt siitä, että ”perversseille” ihmisille, kuten homoille, annetaan palstatilaa. Toisaalta he ovat järkyttyneitä siitä, että kristittyjen vainoamista ironisoidaan tavalla, jonka tarkoituksena on osoittaa, että sekä homot että kristityt ovat historian saatossa olleet vainottuja vähemmistöjä.

Nämä ovat ahdasmielisiä reaktioita. Yksityiseen boikottiin kaikilla tulee kuitenkin olla oikeus. Tässä on oikeastaan kyse oikeudesta valikoida näkemäänsä.

Kaikilla kansalaisilla – tekijöinä ja lukijoina – tulee olla oikeus perustaa sellaisia lehtiä, kuin he haluavat, ja olla lukematta sellaisia lehtiä, jotka ärsyttävät heitä.

Sananvapaus tarkoittaa juuri lehdistön vapautta uutisoida räväkästi – ja myös lukijoiden oikeutta kritisoida uutisointia räväkästi.

(kuva YLE/Johanna Latvala)

JULKISEN SANAN NEUVOSTON TULKINTA ASIASTA

Omien sanojensa mukaan sananvapautta edistämässä Suomessa on mm. Julkisen Sanan Neuvosto - JSN – joka on journalistien itsesäätelyn elin, joka toimii myös alan moraalipoliisina.

JSN on kommentoinut homokohua seuraavasti: ”Julkisen sanan neuvoston valmisteleva sihteeri Nenne Hallman kertoo, että vastaavanlaisia tilausboikotteja on ollut aiemminkin. Hallman pitää huolestuttavana sitä, että sananvapautta yritetään rajoittaa painostamalla lehden toimitusta. Neuvosto tuomitsee päätoimittajan ja toimituksen painostuksen. Hallman ei näe lehden uutisoinnissa mitään kyseenalaista. Hän kehottaa ihmisiä tutustumaan journalistin ohjeisiin. Ensimmäinen ohje kertoo journalistin olevan vastuussa lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.” (lähde: YLE)

Onkin selvää, että lehdellä on oikeus noudattaa sellaista editoriaalista linjaa kuin se haluaa. Tämä koskettaa tietysti myös Österbottens tidningiä.

Toisaalta lehden lukijoilla on täysi oikeus olla hyväksymättä lehden editoriaalista linjaa. Tällöin heillä on täysi oikeus boikotoida ja perua tilauksiaan, vaikka tämä Pietarsaaren tapaus henkilökohtaisesti onkin minusta aika outo ja typerä syy niin tehdä – joka kertoo enemmän boikotoinnin tekijöistä kuin sen kohteesta.

Oikeasti sananvapautta ei tarvitse ”edistää” millään aktiivisella toiminnalla, JSN:n tai muunkaan tahon kautta. Sananvapaus toteutuu parhaiten, kun median annetaan toimia vapaasti. Tämä tarkoittaa, että annetaan lehtien julkaista sellaisia juttuja kuin he haluavat, kunhan eivät julkaise suoraan valheita, petoksia tai kunnianloukkauksia. Tähän ei tarvita mitään neuvostoa tai komiteaa; yleinen oikeuslaitos riittää.

Julkisen Sanan neuvosto, jonka lausunnoilla on Suomessa vahva asema, voisikin keskittyä ydintehtävänsä, eli sananvapauden edistämiseen – ja lakata leikkimästä moraalipoliisia. Periaatteessa ammatillisella itsevalvontaelimellä, kuten JSN:llä, on hieno paikka osoittaa, että lehdistön toiminta ei vaadi julkista sääntelyä.

Mutta koska JSN – kuten mikä tahansa ammatillinen etujärjestö - haluaa jatkaa runsaiden valtiontukien saamista (se saa valtion tukia n. 80.000€ vuodessa), se tulee jatkamaan valitsemallaan linjalla kuolemaansa saakka. Tällöin se myös heijastalee maassa vallitsevaa asennetta, että täydellistä lehdistön- ja lukijoidenvapautta ei tarvita, koska se on liian vaarallista ummettuneen kulttuurin näkökulmasta.

EI SYRJINNÄLLE, KYLLÄ BOIKOTEILLE

En vastusta tiettyjä rajoituksia julkisen tilan toiminnalle. Mielestäni voidaan ihan hyvin vaatia Suomessa toimivalta yrityksiltä, että ne kohtelevat kaikkia kansalaisia – eli asiakkaitaan – samalla tavalla, eli ei-syrjivästi. Tämä on hyvän yhteiskunnan edellytys.

Tasa-arvo ei tietenkään tarkoita, että gynekologi ei saisi kieltäytyä hoitamasta miespotilasta, tai että uimahallit eivät voisi järjestää miehille ja naisille erikseen saunavuoroja. Mutta se tarkoittaa, että pizzerian omistaja ei saa käännyttää liikkeestään ketään etnisyytensä, sukupuolensa, uskontonsa, ulkonäkönsä tai seksuaalisuutensa takia. Tämä edesauttaa yhtenäisen kansalaisten oikeuksien toteutumista, eikä liiallisesti haittaa ammatillista vapautta.

Mutta vaatia lehdeltä sitä, että se toteuttaa jotain yleisluontoista ”journalistista etiikkaa” on liian epämääräistä, koska tämä on usein sananvapauden kanssa ristiriidassa; ja vaatia kansalaisilta, että he eivät saa boikotoida lehtiä, joiden editoriaalinen linja on heidän mielestään väärä, on oikea typeryyden huippu.

Sananvapauteen nojaten kritisoin nyt yhtäältä JSN:n moraalisaarnoja, jotka vaativat kansalaisilta hiljaisuutta poliittisen korrektiuden nimissä, ja toisaalta Pietarsaaren ahdasmielisiä lukijoita, jotka eivät halua kuulla homoista lehdissään. Terveen ilmapiirin luo se, että kaikilla on oikeus ilmaista oma mielipiteensä avoimesti.

Orwell varoitti Eläinten vallankumouksen esipuheessaan ihmisiä sananvapauden tarkeydestä näin: “If liberty means anything at all, it means the right to tell people what they do not want to hear.” Mutta se tarkoittaa myös oikeutta, omassa typeryydessään, olla kuuntelematta.