SDP:n puoluekokous on valinnut uudeksi puheenjohtajakseen Antti Rinteen.

Urpilaisen heikko menestys selittyy puolueen vaikealla taipaleella Kataisen hallituksessa.

Mutta millaisen puolueen SDP saa Antti Rinteen johdolla? Saako SDP itsensä takaisin nousuun?

Pelkään pahoin, että demarien aika on ohi – enkä usko, että olen tässä mielipiteessäni kovin kerettiläinen.

Mitä tarkoittaa Rinteen linja? Sitä, että demarit poteroituvat yhä tiukemmin vastustamaan muutosta sen sijaan että he ehdottaisivat mitään uutta. Uutta Forssan ohjelmaa on turha odottaa. Tai yhtään mitään uutta ja mullistavaa. Rinne saattaa korkeintaan viedä perussuomalaisilta jotain ääniä. Urpilainen sentään yritti – huonolla menestyksellä – olla nuorekas ja uutta ajatteleva.

Antti Rinteen johdolla Suomen telakkateollisuus saa oman mesenaatin, mutta kansa häviää.

Kuolevien teollisuudenalojen puolustaminen, ja AY-liikkeen etujen ajaminen, ovat pienelle kansanosalle niin tärkeä asia, että tällekin politiikalla löytyy satunnaiset kannattajansa, mutta se on häviäjän peli, jossa voi vaan pelata aikaa.

Suomi ei voi palata 1970-luvulle, eikä globalisaatiota, tai palvelualojen vallankumousta, voi pysäyttää: ”95 prosenttia Suomen uusista työpaikoista syntyy palvelualoille. [...] Suomesta on viimeisten kymmenen vuoden aikana hävinnyt laskutavasta riippuen noin 50 000 – 60 000 teollista työpaikkaa, ja sama kehitys jatkuu.” (lähde: Palta)

Rinteen edustama AY-liikeen äijäsiipi edustaa joillekin demarien kultakautta. Mutta täytyy muistaa, että SDP:n suurimmat starat – Martti Ahtisaaresta Tarja Haloseen – ovat aivan eri maata. Rinnettä kannattaneet ovat ajamassa SDP:tä kohti aikaista kuolemaa, vaikka kieltämättä puolue olisi sinne joka tapauksessa matkalla – myös ilman AY-siiven aktiivista eutanasiaohjelmaa.

Tilastot puhuvat puolestaan. Demareilla oli historiallinen rooli. Niin oli Mannerheimilla ja GSM-liittymilläkin, mutta molempia löytyy kohta enää museoista. Demarit kuolevat, koska puolueen vakioäänestäjät kuolevat, puolueaktiivit eläköityvät, ja liikkuvat äänestäjät siirtyvät vaihtoehtoisiin puolueisiin. Mitään syytä äänestää demareita ei enää ole, paitsi nostalgia tai tilapäinen mielenhäiriö.

Demarien aika on ohi – ja ehkä hyvä niin.

KIITOS 1899-2014.