|
Otto Lehto ma 26.05.2014 |
Eurovaalit käytiin. Tulokset ovat selvillä. Kuka voitti? Lyhyt vastaus: Demokratia. Pitkä vastaus: Vaihtoehtoiset puolueet äärioikeistosta äärivasemmistoon; häviäjiä olivat ennen kaikkea keskusta-oikeiston ryhmät EPP, konservatiivit ja liberaalit. Suomenkin osalta voittajapuolueet ovat samantyyppisiä kuin muualla Euroopassa. Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kaltaiset liikkeet ovat olleet kovassa nousussa maailmalla. Eurokriittiset, populistiset ja äärilaidan puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan lähes kaikkialla. Esimerkiksi Kreikassa vasemmistolainen talouskurin vastainen Syriza-puolue nousi maan suurimmaksi puolueeksi 27% kannatuksella. Euroopan Sosialistit kärkkyvät jo parlamentin ykköspaikkaan EPP:ltä, samalla laitavasemmisto nosti kannatustaan, joskin vain maltillisesti – vuotaen varmasti osittain myös populistisen oikeiston suuntaan. Sekä Britanniassa ja Ranskassa tulivat suurimmat mullistukset: äärioikeistolaisten ”marginaali”-puolueiden (UKIP ja Kansallinen Rintama) kannatus saavutti jopa 25% äänistä. Italiassa keskustalaispopulistinen korruption ja EU:n vastainen Viiden Tähden liike sai reilut 20% äänistä. Hollannin Vapauspuolue säilytti 4 paikkaansa, mitä on lievä pettymys. Hollannin äärioikeiston laimeaa menestystä voikin pitää poikkeuksena. Lähes poikkeuksetta, muualla Euroopassa – Tanskasta Unkariin – Eurooppakriittiset puolueet nousivat korkealle. Näiden puolueiden tulevaisuus parlamentissa on epäselvä, mutta Marine le Penin kaltaisten menestystarinoiden ansiosta on selvä, että uudenlaisia liittoutumia, ja ryhmiä, on parlamenttiin tulossa – vähintään yksi tai kaksi. Se, mihin ryhmään Suomen kaksi persujen meppiä – Sampo Terho ja Jussi Halla-aho – aikovat kuulua, on vielä avoinna. Tästä äärioikeiston nousun trendistä Saksa, tuo Euroopan dynamo, on mielenkiintoinen poikkeus. Oikea germaaninen outolintu. Nähdäkseni Saksan pelasti äärioikeiston nousulta yksi asia: Hitlerin muisto. Eurokriittinen AfD sai vain 7% äänistä. Merkelin saksa on myös poikkeus siinä, että sen demarit ja kokoomuslaiset (kristillisdemokraatit), eli keskustalaisoikeistolaiset ja keskustavasemmistolaiset hallituspuolueet, lisäsivät yhteistä kannatustaan. Eurooppalaisten Sosialistien rintama säilytti suunnilleen nykyisen kannatuksensa, lähinnä Italian ja Saksan kaltaisten suurvaltojen sosialistipuolueiden menestyksen tuomilla äänillä. (Suomen sosialidemokraatit eivät ole tämän menestyksen takana.) Sosialistit tulevat luultavasti olemaan uuden parlamentin johtava ryhmä – ainakin toivon niin, koska EPP ei selvästikään ole valmis johtamaan Eurooppaa kohti uusia voittoja. Oikeistolainen EPP, johon Suomen Kokoomuskin kuuluu, säilyy parlamentin suurimpana ryhmänä, ja voi siten vielä elätellä luuloja itsestään. Mutta kauniilla puheillakaan ei kukaan voi kieltää, että se on vaalien suurin häviäjä, menettäen yli viidenneksen paikoistaan. Ryhmän häviö olisi ollut vielä totaalisempi, elleivät Merkelin Saksa ja Unkarin Fidesz (joka on oikeasti lähes äärioikeistolainen puolue) olisi tuoneet sille lisäpaikkoja. Liberaalin ALDE:n menetykset ovat myös valtavia. Nähtävästi liberaalia ajattelua ei tällä hetkellä Euroopassa arvosteta. Konservatismi, sosialismi ja eurokriittinen populismi ovat trendikkäitä ideologioita. Oikeistoliberaali ajattelu samaistetaan vihattuun talouskuriin, osittain hyvillä perusteilla. Tämä harmittaa tietysti näin vihreää sosiaaliliberaalia. Kenties Eurooppa osaa arvostaa liberalismia uudestaan, kun Euroopan kehitys on saatu taas vauhtiin? Myös Euroopan Vihreät menettivät paikkoja, mutta eivät niin paljoa kuin oli ennustettu. Esimerkiksi Ruotsin Miljöpartiet kasvatti kannatustaan ja nousi maansa toisiksi suurimmaksi puolueeksi. Myös tuore feministinen puolue sai siellä 5% äänistä, mitä voi pitää todellisena läpimurtona. Ruotsidemokraatit jäivät alle 10% koko maassa. Ruotsin tilanteesta voi lukea mainion analyysin täältä. Tukholmassa feministinen puolue sai jopa 10% äänistä, ja Vihreät ovat jo suurin puolue. Uusi Euroopan parlamentti tulee näyttämään varsin erilaiselta kuin nykyinen, mutta kuitenkin varsin samanlaiselta: vanhat isot blokit tulevat jyräämään uudet protestiliikkeet, mutta heillä ei ole varaa samanlaiseen ylimielisyyteen kuin ennen. Jos EU-myönteiset puolueet eivät ota kansalaisten protestiääniä vakavasti, seuraavat EU-vaalit voivat olla yhtenäisen Euroopan Unionin loppu. On hieno asia, että demokratia toimii, ja ihmisten ääntä on kuultu. Seuraavista vuosista tulee jännittäviä. |
|
|













