DEBATTI:

Arvoisa puhemies!

Näyttää siltä, että hallitustunnustelut alkoivat muotovirheellä ja jopa perustuslain rikkomisella. Siinä nimittäin 61 pykälässä säädetään, että ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Nyt kuitenkin kaksi eduskuntaryhmää jätettiin kokonaan keskustelujen ulkopuolelle.

Muutos 2011 on eduskuntaryhmärekisterissä oleva virallinen eduskuntaryhmä, samoin vasenryhmä, vaikka ne ovat syntyneet kesken vaalikauden. Eduskunnan työjärjestyksen 51 pykälän mukaan eduskuntaryhmän pienuudella on merkitystä vain ryhmäpuheenvuorojen järjestykseen nähden. Pienten syrjintää ja perustuslain rikkomista ei voi hyväksyä. Julistan hallitusneuvottelut muotovirheen takia mitättömiksi.

- – -

PUHE:

Arvoisa puhemies!

Kataisen ministeriura on ollut Suomelle taloudellinen kataistrofi, jota voidaan verrata sisällissodan aikaan tai 1930-luvun suureen lamaan. Sen seitsemän vuoden aikana julkinen velka on kasvanut karmeasti, ja tänä vuonna lisääntyy 7 miljardilla.

Nyt Stubbin pikahallitus on päättänyt jatkaa Kataisen hallituksen viitoittamalla tiellä tavoitteenaan ”avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi”. Kauniit korulauseet verhoavat sen, että todellisuudessa uusi hallitus ei aio tehdä mitään raskaan sarjan toimia ongelmien ratkaisemiseksi, vaan velaksi eläminen ja julkisen sektorin paisuttaminen tulevat jatkumaan.

Velanoton lisäksi hallitus aikoo myydä valtion tuottavaa omaisuutta, kuten Altian, saadakseen käyttörahaa. Tämä on hyvin lyhytnäköistä kädestä-suuhun-politiikkaa.

Hallitusohjelmassa luvataan ”kasvua, yrittäjyyttä, työpaikkoja ja hyvinvointia suomalaisille”, mutta todellisuudessa hallituksella ei ole käytettävissään mitään keinoja uusien työpaikkojen synnyttämiseksi, Suomen kilpailukyvyn ja vientiteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi tai kotimaisen kysynnän lisäämiseksi, koska hallitus ei suostu edes harkitsemaan eroamista Suomelle tuhoisasta yhteisvaluutta eurosta.

Sen sijaan hallitus jatkaa suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn alasajoa ilmastonmuutoksen torjuntahurmoksessa.

Infrastruktuuri-investoinnit ovat periaatteessa myönteisiä asioita, mutta aivan liian suuri osa niiden tuomasta taloutta elvyttävästä vaikutuksesta tulee valumaan ulkomaille ulkomaisen halpatyövoiman, ulkomaisten alihankkijoiden ja monikansallisten veroparatiisiyhtiöiden kautta.

Työpaikkojen lupaileminen suomalaisille on tyhjää puhetta, sillä hallitus ei aio tehdä mitään hillitäkseen ulkomailta Suomeen suuntautuvan halpatyövoiman virtaa, vaikka kyse olisi harmaasta, pimeästä tai jopa orjatyövoimasta. Samaan aikaan SUOMALAISIA TYÖTTÖMIÄ SYYLLISTETÄÄN siitä, että työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole. Ilmaisilla työharjoittelijoilla tehdään bisnestä, ja työttömien ympärille on rakennettu koulutus- ja konsulttiyhtiöiden verkosto, joka elää muiden työttömyydestä.

Arvoisa puhemies!

Minihallitusneuvottelut latistuivat tavanomaiseksi suurten konsensuspuolueiden väliseksi kädenväännöksi siitä, kuka saa tingittyä omalle eturyhmälleen pari euroa tai prosenttia lisää etuja. Poliittisesta korrektiudesta ja äänestäjien mielistelemisestä on tullut suurempi hyve kuin toden puhumisesta. Ihmisille on helpompi luvata kivoja asioita kuin kertoa, että nyt on pakko tehdä rajuja toimenpiteitä, jos meinataan vielä pystyssä pysyä.

Julkinen sektori on turvonnut jo niin suureksi, että se on jo poliittinen vaikuttaja. Suurista puolueista oikeastaan kaikki pyrkivät kalastelemaan julkisen sektorin työntekijöiden ääniä, joita on aivan liian paljon.

Sen sijaan yksityisellä sektorilla työskenteleviä nettoveronmaksajia on Suomessa päivä päivältä vähemmän. Ja tältä porukalta kupataan nyt irti kaikki mitä lähtee. Omassa talossaan asuva ja omalla autollaan työssä käyvä suomalainen on hallituksen viimeinen lypsylehmä, joka ei helposti pääse verottajaa karkuun.

Ohjelmaa lukiessa tulee suorastaan surulliseksi yksinyrittäjien puolesta. Aikaisemmin jo yksi hallituspuolueitten edustaja irvaili heitä luuseriyrittäjiksi, nyt hallitus haluaa ottaa heiltä yrittäjän arvonimenkin pois ja kutsuu heitä halveksuen itsensätyöllistäjiksi. On erinomaista, jos yksinyrittäjien asemaa parannetaan, mutta väheksyvällä asenteella se ei kuitenkaan onnistu. Yksinyrittäjiä on yli 60 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä. Heissä ja heidän toimintaedellytyksissään piilee valtava voimavara ja potentiaali, kun mietitään esimerkiksi työttömien kannustamista mukaan työelämään.

Arvoisa puhemies!

Totuuden kertominen ei ole kovin suosittu toimintatapa politiikassa, mutta minulle se on aivan äärimmäisen tärkeää. Ja tärkeää on sekin, että eduskunta tekee kaikkensa ollakseen esimerkkinä lakien noudattamisessa, mitättömiltäkin tuntuvissa muotoseikoissa. Kuten debatissa mainitsin, näyttää siltä, että tämä hallitus käynnistyi perustuslain rikkomisella.

Perustuslakimme edellyttää eduskuntaryhmien keskustelua ennen hallitusneuvotteluiden käynnistämistä ja pääministerin valintaa. Kuitenkin tässä talossa työskentelee kaksi täysin virallista eduskuntaryhmää, joihin ei oltu minkäänlaisessa yhteydessä asian tiimoilta.

Minulle on nyt selitelty ja syötetty kaikenlaista soopaa siitä, mikä on eduskuntaryhmä, milloin ja miten se pitää olla muodostunut ja kuinka monta jäsentä siinä pitää muka olla ollakseen eduskuntaryhmä, mutta laki eduskuntaryhmistä on yksiselitteinen ja perustuslaki puhuu vain eduskuntaryhmistä. Joku saattaa vielä vinkua vastaan, mutta täysin selvää tekstiä näistä asioista on kirjoittanut julkisoikeuden professori Ilkka Saraviita, joka painottanut nimenomaan kaikkien eduskuntaryhmien osallistumista alkutunnusteluihin. Muutos 2011 ja vasenryhmä ovat todellakin ihan oikeita eduskuntaryhmiä.

Arvoisa puhemies!

Pikahallituksen edessä olevat ongelmat ovat niin suuria, että konsensuspuolueilla ei ole rohkeutta eikä keinoja niiden ratkaisemiseen, vaan edessä on väistämätön PUTOUS, ja laillinen perustakin on hatara. Sen perusteella esitän hallitukselle epäluottamusta.

Vaikeat ajat vaativat äärimmäisiä keinoja – sanoisin suorastaan: ääridemokraattisia keinoja. Paras tapa näiden ongelmien ratkaisemiseksi olisi suoran demokratian lisääminen sitovien kansanäänestysten kautta, jotta kansa pääsisi vihdoinkin tilaamaan sitä mitä saa.

Muutos 2011 – sitovat kansanäänestykset