Miksi ihmisiin luottaminen koetaan usein typeryytenä?

Onhan tietysti totta, että jotkut pölvästit käyttää ihmisten kiltteyttä hyväksi, mutta väittäisin suurimman osan apua pyytävistä ihmisistä kaipaavan vain apua, eikä esimerkiksi kukkaroasi.

Lainasin jokunen aika sitten ventovieraalle miehelle puhelintani, en enää muista miksi, mutta lainasin. Sen jälkeen twiittasin asiasta ja se sai ihmiset lähes kauhun valtaan. Ihmiset käskivät tulevaisuudessa ottamaan vähintäänkin jonkun pantin ja soittamaan heti operaattorille, että jos tämä avuntarvitsija soittikin johonkin maksulliseen numeroon ja kohta saan maksaa itseäni kipeäksi. En soittanut, enkä soittanut tänäänkään. En myöskään ottanut panttia.

Parturi-kampaamoni sijaitsee ihan Töölön sairaalan vieressä. Tänään aamuni alkoi sillä, että nuori nainen tuli kysymään voisiko lainata puhelinta, koska hänellä oli hätätapaus ja omasta puhelimesta puheaika loppu. Suostuin ja ojensin iPhoneni naiselle. Hän soitti puhelun ja puhelun jälkeen kertoi kiertäneensä sairaalassa ja sairaalan ympäristössä kysellen samaa, eikä kukaan auttanut, koska pelkäsi tulevansa huijatuksi. Ei edes sairaala. Samaa sanoi asiakkaani, joka kertoi tilanteesta, jossa yksi puhelu olisi pelastanut pinteestä, mutta kukaan ei uskaltanut auttaa.

Jotenkin hiton ristiriitaista, että ihmiset haluaa koko ajan ostaa itselleen puhdasta omaatuntoa jos jonkinlaisella hyväntekeväisyydellä, mutta sitten kun avuntarvitsija on kosketusetäisyydellä, käännetään mieluummin selkä kuin annetaan minuutti ongelman ratkomiseen.

Itse en lahjoita rahaa mihinkään järjestöön, sen sijaan palauttelen kadonneita bussikortteja, herättelen sammuneita, lainaan puhelinta, annan kassajonossa lapselle puuttuvan 50 senttisen jnejne. Suosittelen kokeilemaan! Ihmisten kiitollisuus antaa paljon enemmän kuin ottaa! Ja tuo edellä mainittu on kaikkein suorin tapa auttaa ja tehdä hyvää!

Ja ainahan ennen selän kääntämistä/auttamista voit miettiä: ”mitä jos minä olisin tuossa tilanteessa? Millaista reaktiota kanssaihmisiltä toivoisin?”