Kampaamoni täytti eilen kaksi vuotta, samalla tietysti myös yrittäjyyteni täytti vuosia, ja sen kunniaksi otin tämän päivän itselleni. Ensimmäinen arkivapaa kahteen vuoteen ihan ilman mitään syytä. Rakastan työtäni yli kaiken, varsinkin sitä teknistä puolta, eli itse tekemistä. Kaikki muu tulee siinä mukana, välillä pakollisena pahana, toisinaan kivana sivumausteena. MUTTA onhan tää vapailukin ihanaa.

Aamulla herättiin ilman kelloa myöhään ja lähdettiin Kristofferin kanssa aamulenkille. Käyn joka aamu aamulenkillä, oli sää tai herätysaika mikä tahansa. Oon käynyt vuosia. Se on rutiini, josta en toivottavasti luovu ikinä. Tänään meidän vakiolenkki, pituudeltaan 9,3 kilometriä, kesti kuitenkin jokseenkin kauan. Pysähdyttiin välillä nauttimaan maisemista, heiteltiin vähän keppiä, käytiin siinä koirapuistossa, johon Kristoffer on useasti halunnut mennä, mutta johon ei ole ollut aikaa pysähtyä. Voi onnellisuus.

Kaverini kerää Facebook-kansioon kuvia hashtagilla #100happydays. Idea on siis lisätä kuvia satana päivänä asioista, jotka tekee onnelliseksi. Tämä henkilö lisää lähes päivittäin kansioon kuvan, joten kansio pomppaa aika usein mun virtaan. Kansion alaotsikkona on: ”Koska onnea on, siinä pitää vaan muistaa kellua.”. Tuota lausetta oon useesti jäänyt pohtimaan. Tai sen paikkansapitävyyttä. Pitää ehkä kirjoittaa tuo lause jääkaapin oveen, jotta muistaa kellua senkin jälkeen, kun kaverini haaste on loppunut.

Nyt lähden pakkaamaan laukkua Kotkaa varten, jonne me ollaan suunnistamassa tänään yhden yön rakkauslomalle. Shoppailuvinkkejä otetaan vastaan huomista silmällä pitäen, sillä Renne on koko päivän juontohommissa jossakin Kotkan äijäpäivässä, eikä mua välttämättä huvita viettää siellä koko päivää. Ainakaan tapahtuman nimen perusteella. :D

-Iida

PS. Muista kellua!