Tietyllä tavalla tuntuu kuin olisin palannut 15-vuotiaan itseni ajatusmaailmaan. En tietenkään kokonaan, mutta viimeksi silloin 15-vuotiaana koin tällaista maailmantuskaa kuin nykypäivänä.

Pelkään Venäjää, Ebolaa, taloustilannetta, työttömyyttä, borrelioosia, mistä nyt ikinä keksitään kirjoittaa uhkakuvia maalaillen.

Pari viikkoa olen ollut todella tietoinen siitä, että myydyin ja paras kampaamosarjani on tehty Israelissa. Tein siitä itselleni niin suuren ongelman, että tänään päätin soittaa tukkuun ja kysyä kuinka tulee toimia, koska en todella halua myydä kampaamossani made in Israel -tuotteita. En edes jo ostamaani varastoa loppuun. Kiitos ihanan, ihanan tukkutätini saan varastoni arvon takaisin palauttaessani tuotteet varastolle. Ja löysin uuden, eettisemmän sarjan tilalle, jonka kanssa en kuitenkaan joudu tinkimään laadusta.

Kosmetiikkamarkkinoita selaillessa saa olla aika tarkkana. Tuntuu, että mitä parempi tuote, sitä epäeettisempi valmistus. On suorastaan vääryys, kuinka paljon niinkin turhaan kuin kosmetiikkaan käytetään eläinkokeita. Ja kuinka lääketeollisuudessakin 90 prosenttia eläinkokeista on täysin turhia. Eikä meidän ihmisten kropat edes toimi samoin kuin näiden koe-eläinten, eli luultavasti turhaa on myös se loput 10 prosenttia.

Eläinten kohdalla on muutenkin niiiiiiiiin paljon vääryyksiä. Turkistarhaus, tehotuotanto, ja uusimpana villityksenäni eläintarhat. Voi eläintarhat! Miksi ihmeessä me idiootit ihmiset maksamme siitä, että saamme nähdä näitä eläinraukkoja pienissä, ankeissa tarhoissaan niin stressaantuneina ja hermostuneina, etteivät edes kykene/halua lisääntyä! Tai jos lisääntyvät, jättävät helposti pentunsa hoitamatta/tappavat poikasensa niiden synnyttyä. Meillä on internet täynnä upeita dokumentteja, joiden kautta meillä on mahdollisuus nähdä näitä upeita eläimiä omissa, onnellisissa ympyröissään. Ja niitä saa katsoa ihan ilmaiseksi, ja ilman että mikään osapuoli joutuu kärsimään!

Viimeksi tämä aktivistivaihe meni ohi kun muutin yhteen ihmisen kanssa, joka ei syönyt kasviksia. Koska teimme ruokamme yhdessä, tein kompromissin ja aloin syömään kanaa. Siitä siirryin pikkuhiljaa myös lihaan ja tuudittauduin ajatukseen etten pysty pelastamaan jokaista maailman epäkohtaa. Toistaiseksi uskon taas, että meidän jokaisen esim. kulutuspäätökset vaikuttaa hyvinkin paljon siihen maailmaan missä me tulevaisuudessa elämme.

Joko sä oot osallistunut #kutsumua -kampanjaan? Koulukiusaaminen on myös tosi ahdistavaa, sitä vastaan pitää kampanjoida!