 Thomas Taussi pe 05.02.2010 |
 Aina kun tapahtuu jotain odottamatonta ja vahingollista, poliitikoista tulee vastuuntuntoisia. Paremmin sanottuna he kokevat velvollisuudekseen etsiä ratkaisuja aivan joka ikiseen ongelmaan. Jos sille tielle lähdetään, ihmisten henkilökohtaista vapautta täytyisi rajoittaa loputtomasti, eikä täydellistä turvallisuutta siltikään saavutettaisi.
Suomessa on aivan normaalia, että yksilöä pyritään suojelemaan itseltään rajoittamalla ja ohjailemalla henkilökohtaisia valintoja sekä lisäämällä ylimääräisiä velvollisuuksia. Poliitikkojen tulisi hyväksyä se, etteivät he ole kaikkivoipia. Ei lainsäädäntö pysty estämään inhimillistä käyttäytymistä. Sen sijaan se voi muuttaa olosuhteita ja ahdistaa ihmisiä entisestään. Joskus ilmenevät vahingot voivat toisaalta paljastaa puuttumisen arvoisia porsaanreikiä lainsäädännöstämme. Valitettavasti yhä useammin poliitikkojen ehdotukset kohdistuvat poistamaan ja peittelemään oireita, eivätkä ehkäisemään itse aiheuttajia. Vaikka viittaankin kouluammuskelujen sekä Sellon ostoskeskusampumisen ympärillä käytyyn keskusteluun, en tässä kirjoituksessani käsittele ongelmia, jotka ovat saattaneet ajaa ihmiset epätoivon partaalle. Kouluammuskelujen takia aselakia alettiin kiristämään, ja aseensaantia on vaikeutettu niin, että se haittaa tervettä harrastustoimintaakin. Matti Saari todisti jo sen, ettei mikään laki voi käytännössä estää polttopullon tai muun tuhoisamman lähimatkan aseen tekemistä. Tammikuussa tuli julki, että rehellinen asekauppa on kuolemassa, ja pimeät markkinat rehottavat. Populistisin tapa puuttua ongelmien syihin on ehdottaa lisää rahaa jollekin tietylle, ongelmien oireisiin puuttuvalle sektorille tai toimelle. Politiikassa rahoituksen kerääminen tarkoittaa käytännössä korkeampaa verotusta, työn rankaisemista ja usein talouden supistamista. Rahan olemassaolo ei ratkaise ongelmia, eikä esimerkiksi sosiaalitoimen rahoituksen lisääminen ”hyvinvointivaltiossa” ole niitä kaikkein mielikuvituksellisimpia ideoita tiukentuvista budjeteista huolimatta. Ironisinta on, että lisärahat voivat helposti valua tehottoman koneiston syövereihin siinä, missä korkea veroprosentti aiheuttaa tehokkuustappioita. Kun kyseessä on ratkaisuehdotus yksittäisen ongelman takia, voidaan verotuksesta puhua kollektiivirangaistuksena. Periaatteessa ne ovat aina väärin. Niitä on ehkä täydellisesti vaikea välttää, mutta se ei saisi olla syynä niiden oikeuttamiseen. Kuten urheilujoukkueissa tai armeijassa suurempaa ryhmää on saatettu rangaista simputuksella yksittäisen häirikön virheistä, poliitikot haluavat simputtaa kansalaisia rikollisten ja luusereiden virheistä. Perusteluna käytetään yleistä turvallisuutta, mikä vetoaa pelkän sanan puolesta ihmisiin varmasti enemmän kuin yksityisyys tai vapaus. En tarkoita kollektiivirangaistuksilla nopeusrajoituksia tai jokaista lain kieltoa. Nopeusrajoitusten tarkoituksena on tehdä liikenteestä sujuvaa vähentämällä riskejä. Liikenteessä on aina se vaara, että vaikka itse ajaisikin täydellisesti, joku muu voi tehdä inhimillisen virheen. Jos liikenteessä ei olisi mahdollista aiheuttaa vaaraa muille, ja silti pakotettaisiin ihmiset noudattamaan nopeusrajoituksia, sitä taas voitaisiin verrata kollektiivirangaistukseen. Yksi esimerkki arkisista kollektiivirangaistuksista yhteiskunnassamme on alkoholin korkea hinta. Mieleeni tulee eräs Suomen valtion propagandavideo, jossa Alkon asiakas kiroaa viinan korkeaa hintaa. Hyvinvointivaltion mantrat opiskellut myyjä selittää kuin kasetilta, kuinka viinan korkealla hinnalla täytyy korvata sen aiheuttaman yhteiskunnalliset vahingot ja jopa tehokkuustappiot. Aivan kuin valtio omistaisi ihmisen, jonka täytyisi maksaa tälle viettämästään tehottomasta vapaa-ajasta. Asiakkaaseen propaganda upposi ja hän hiljeni, mutta itse olisin hänen asemassaan pikemminkin kysynyt, miksi minut pakotetaan maksamaan muiden takia? Erehtyminen on osa inhimillisyyttä kuten tilannekohtaisen avun tarjoaminenkin. Niin on kuitenkin myös virheistä oppiminen ja vastuun kantaminen. Lähtökohtainen vastuun siirtäminen toisten harteille on tyranniaa. Valitettavasti tässä tilanteessa, jossa valtio on ottanut ylimmäksi tehtäväkseen olla oikeassa ja suojella yksilöä itseltään, ihmisten on vastentahtoisesti maksettava ihmisten virheistä ja ”elämäntapavalinnoista”. Tällaisesta kulttuurista selviää se, miksi poliitikot yrittävät kerätä irtopisteitä ehdottelemalla erilaisia tyhjänpäiväisiä ehdotuksia, kaikkia koskevia rajoituksia ja pakotteita satunnaistenkin yksittäistapausten pohjalta. Edellisten vuosien veriset ammuskelut ovat olleet myös lähtölaukauksia poliittiselle pelille: kuka ehtii ensimmäisenä esittämään analyysinsä ja ehdotuksensa.
|
19 kommenttiaVastaa |
Olet periaatteessa oikeassa. Olen kuitenkin itse huomannut että siihen on syy miksi asiat ovat kuten ne ovat. Haluaisin toki yksilökeskeisemmän yhteiskunnan varustettuna nykyistä suuremmilla yksilönvapauksilla mutta olen jo luopunut toivosta. Kuten sinäkin, puhun toki mitä mieltä olen muille mutta tällä hetkellä mielessäni on kuva ihmisestä joka pohjimmiltaan haluaa holhota muita ihmisiä. Ehkä naapurikunnan Eero ei voisi vähempää kiinnostaa mutta holhoavia lakeja kun ei voi luoda vain läheisille :D.
Ja olet ehdottomasti oikeassa ; on erityisen vaikeaa perustella mitä tahansa asiaa yksilönvapaudella eli sillä että yksilöllä on oikeus olla tyhmä.
Vaikka viestisi on hymiöstä ja ajatusaukoista päätellen huumorilla kirjoitettu, et ajattele kovin eri tavalla kuin monet suomalaiset.
Miksei holhoavia lakeja voi luoda vain läheisille? Entä jos ihminen haluaa holhota muita, mihin lakia silloin enää tarvitaan? Jotkut ovat sanoneet, että jopa 80% suomalaisista kanattaa hyvinvointivaltiota. Jos nämä ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, 4/5 tai jopa enemmän hyvinvointivaltiomme tarpeelliseksi nähdyistä rakenteista pysyisi pystyssä jo vapaaehtoisvoimin. Epäilen kuitenkin, että hyvinvointivaltio on samalla synonyymi kaikelle sellaiselle kuin tasapäistämiselle, kateuden lievittämiselle, menestymisestä sakottamiselle, vastikkeettomalle rahalle, suojatyöpaikoille jne. Näillä asioilla ei oikeastaan ole hyvinvoinnin kanssa mitään tekemistä. Valtio voisi tarjota hyvinvointipalveluja oikeastaan paljon paremmin ja tehokkaammin ilman moisia vahvan valtiovallan jäännöksiä. Suomalaista naapurikateutta kuvaa se, että ihminen on valmis maksamaan enemmän veroja, jos menestyvä naapuri kärsii niistä vieläkin enemmän.
Maailma on riskeistä rakennettu. Ihminen taas on (HUOM: empiirisesti ja meidän yhteiskunnassamme!) perusluonteeltaan tavallisesti vähintään joko laiska, tyhmä tai ahne sekä usein vähän saamatonkin. Näillä eväillä ei hirveän pitkälle pötkitä.
Liberalismin ihmiskuva onkin väärä. Ihmiset eivät nyt näytäkään olevan niin rationaalisia ja yhteistyökykyisiä oman edun tavoittelijoita vähän Tolkienin hobittien tapaan vaan jotain paljon viheliäisempää ja surkeampaa porukkaa.
Jos valtio esimerkiksi nostaa alkoholin verotusta, seurauksena on alkoholin kulutuksen lasku, joka populaatiotasolla näkyy esimerkiksi maksakirroosikuolemien vähenemisenä. Jos ihmiset eivät kykene ulkoisten pakotteiden vähentyessä valitsemaan edes sellaisia elämänvalintoja, jotka takaisivat elämän jatkumisen, on hyvin epärationaalista vaatia ihmisille pakotteista vapaita yhteiskunnallisia oloja.
Toinen esimerkki ihmisten kyvyttömyydestä huolehtia omista intresseistään on sairausvakuutusta vailla olevien ihmisten määrä valtioissa joissa sairausvakuutuksen hankkiminen on kiinni ihmisen omasta valinnasta. Valtiollinen terveysvakuutus onkin paras, inhimillisesti kestävin ja myös tehokkain tapa hoitaa terveydenhoito yhteiskunnassa. Ruukinmatruuna on kirjoittanut tästä aiheesta enemmän joten en ala toistamaan hänen argumenttejaan.
Ennen valtiota suvut, killat tai klaanit pitivät jäsenensä kurissa ja nuhteessa. Moderni individuaali on itseasiassa sellaisten prosessien tulos, jotka braudellilaisittain ilmaistuna tapahtuvat historian konjenktuurissa: niiden kesto on pitkä ja ylittää yksittäisten ihmisten eliniän.
Näihin tiettyihin historiallisiin prosesseihin liittyvä ironia on siinä että niiden lopputulos, liberaaliin ideologiaan nojaava moderni yhteiskunta, on luotu juuri sellaisten oikeusloukkauksien kautta, joilta se väittää ihmisiä suojelevansa. Klassinen esimerkki oikeuksia loukanneesta prosessista ovat maaseudun ylijäämäväestön syntyä nopeuttaneet maareformit 1600-luvulta alkaen.
Yhteisöllisyyttä rapauttaneilla maareformeilla iskostettiin joissakin paikoin maaseutuväestön mieliin ajatuksia yrittäjyydestä ja yksilön oikeuksista, mutta silti maareformit tapahtuivat aina julkisen vallan eli kuninkaiden aloitteesta ja myös näiden väkivaltakoneiston turvin. Kärjistetysti voidaan sanoa että markkinoita eivät luoneetkaan ”me”, vaan kuninkaat neuvosmiehineen -ja tällä kertaa vallankumous todellakin söi lapsensa.
Michel Foucault on muistaakseni sanonut jotain sellaista että yksilökeskeinen ajattelu on pelkkä historiallinen oikku joka pian unohtuu jonkin muun hallitsevan episteemin tieltä. Louis Dumont taas on sanonut individualismin olevan vain universaalin kollektivismin länsimainen erikoistapaus. Tästä on hyvä jatkaa.
Sillä mitäpä muuta ”yksilön oikeuksien” puolustaminen olisi kuin eräänlaista primitiivien tanssia oman heimototeminsa ympärillä? Näyttää siltä, että se ideologinen yhteisö, joka itsessään on tiettyjen yhteiskuntatieteiden tutkimuksen kohteena, todellakin pitää yksilöä arvona par excellance.
Tämä modernin ideologian jalustalle nostama yksilö on tietysti aina jossain määrin fiktiivinen. Kapitalistisessa lännessä tämä yksilö on klassisen liberalismin Homo economicus, sosialistisissa maissa se taas oli Työläinen. On tärkeää huomata että ideologisimmillaan modernissa pyritään turvaamaan tämän fiktiivisen yksilön etuja.
Yhdysvalloissa kyllä kunnioitetaan yksilön oikeuksia, mutta ei erityisemmin tämän tai tuon yksilön oikeuksia. Neuvostoliitto puolestaan oli työläisen paratiisi, mutta ei varmaankaan silti tämän tai tuon työläisen paratiisi.
Fiktiivisen yksilön oikeuksien ja tulevaisuuden eteen ollaan totalitaristisissa modernin ideologioissa aina valmiita tekemään suuriakin uhrauksia. Mikäs siinä on tehdessä, kun hinnan maksavat aina vain ihmiset. Amerikassa yksilön totemi on vaatinut omat uhrinsa ja Neuvostoliitossa omansa.
Olet ymmärtänyt individualismini hieman väärin. Et ilmeisesti ole tutustunut muihin ihan puhtaasti individualismiin keskittyviin kirjoituksiini. Suosittelen.
Äärimmäisen individualistinen yhteiskunta ei horjuisi ihmisen epätäydellisyydestä, sillä yksilön asiat rajoittuvat pitkälti yksilön elämään. Esim. vapaampi päihdepolitiikka horjuttaa yhteiskuntaa lisääntyneiden alkoholistien sairauksien muodossa vain, kun ihmiset individualismin vastaisesti pakotetaan maksamaan toisten ongelmista.
Ihmisten ei tarvitse olla täydellisiä, eikä ahneuskaan olisi vapauden ja vastuun yhteiskunnassa ongelma, vaan usein moottori. Yhteiskunta kehittyy siitä huolimatta, ja voi kehittyä ilman, että sen kokonaisuus vastaisi jonkun ihmisen tai yhteiskuntasuunnittelijan henkilökohtaista ihannetta. Ilmeisesti vertailet omia ihanteitasi johonkin semi-individualistiseen olemassaolevaan tilaan, kuten Yhdysvaltoihin. On lukemattomia eri tapoja hoitaa esimerkiksi yhteiskunnallinen turvaverkko, mutta perinteet ja valtion avittama institutionalisointi ovat tehneet tehtävänsä tiettyjen yksipuolisten muotojen yleistymiseksi (esim. Yhdysvalloissa). Kehäpäätelmät individualismista joidenkin semi-individualisten valtioiden pohjalta eivät kerro muusta kuin valtion väliintulon ongelmista. Valtion väliintulolla voidaan myös luoda muka individualistinen yhteiskunta, jossa erilaisilla tukimuodoilla kannustetaan ihmiset erilleen luonnollisista kylä- ja perheyhteisöistään. Toki jos ihminen arvostaa yhteiskunnan mittakaavassa yhteisöllisiä arvoja, ihmisten mahdollisimman korkeaa kollektiivista hyvinvointia, luonnollisesti parhaiten sellaisen saavuttaa kollektivistisin keinoin.
Pääpointtini on se, ettei individualismissa ole minkäänlaista tarkkaa ihmiskuvaa. Individualismi ei ole yhteisöllisyyden vastakohta, vaan kollektivismin. Monet ihmiset virheellisesti kutsuvat yhteisöllisyyttä kollektivismiksi, vaikka kollektivismi tarkoittaa pakkoyhteisöllisyyttä ja yksilönoikeuksien väistämätöntä rajoittamista kollektiivin hyväksi. Individualismin ideana on se, että erilaiset yksilöt saavat itse muodostaa omat yhteiskuntasopimuksensa minimaalisen viitteen päälle tekemällä sopimuksia erilaisten verkostojen kanssa. Individualismissa spontaanit yhteisöt sen sijaan ovat entistä tärkeämpiä valtiokoneiston ollessa pieni.
Ero individualistisen ja kollektivistisen yhteiskunnan välillä on se, ettei kollektivismi salli individualistisia yhteisöjä, mutta individualismi sallii kaikenlaisia erilaisia vapaaehtoisia kollektiiveja, myös sosialistisia. Individualistisesta yhteiskunnasta tulee sen näköinen kuin lukuisat erilaiset henkilökohtaiset arvostukset siitä tekevät. Jos esim. ihmiset tuntevat olevansa kykenemättömiä kantamaan täyttä vastuuta elämästään, he sitoutuvat ja luovuttavat vapaaehtoisesti hetkellisiä vapauksiaan saavuttaakseen jotain henkilökohtaisesti arvokkaampaa. Olisi väärin väittää, että yksilöt onnistuvat ja ovat onnistuneet suunnitelmissaan jonkun valtion suunnittelun ja paapomisen armosta.
Oikeastaan äärimmäistä individualismia puolustavat taloustieteen koulukunnat pitävätkin juuri tärkeänä sitä, ettei ihminen ole vain liiketaloudellinen toimija. Ihmiset eivät elä laskelmoiden, vaan joskus usein henkilökohtaisten arvostusten pohjalta. Tämä osoittaa, kuinka vaikeaa ihmisten toiminnan ennustaminen on, ja kuinka heikosti ihmisiä voi kollektivismin tapaan lyödä muottiin tai johtaa keskusjohtoisesti. Siksi lähtökohtainen yksilön ylivalta omasta elämästään on edellytys yhteiskunnan lukuisten yksilöllisten intressien sovittamiseksi keskenään. Individualistinen yhteiskunta nousee ruohonjuuritasolta, kun taas kollektivistiset yhteiskunnat johdetaan kerta toisensa jälkeen katastrofeihin vallan keskittyessä ja erkaantuessa ruohonjuuritasolta. Tämä on tavallaan myös individualismin heikkous, sillä kun usko yksilönvapauden tärkeyteen kuolee ihmismassojen asenteissa, se heijastuu vallitsevaan yhteiskuntaan kunnes (tai ehkä ei koskaan) ihmiset tajuavat olevansa kahlittuina tehottomaan tunareiden johtamaan byrokratiaan.
Haluaisitko muuten kertoa lisää, mitä tarkoitat ”totalitaristisella moernin ideologialla”? Olen samaa mieltä, että Yhdysvalloista on tullut hieman ”totalitaristinen” klassisen liberalismin traditioon verrattuna. Yhdysvalloissa liberalismista on luovuttu vähitellen, ja valta on keskittynyt. Suosittelisin sinua lukemaan ajatuksella alusta loppuun kirjoitukseni eri aatteiden uhreista. http://thomastaussi.blogspot.com/2009/10/kollektivismin-uhrien-muistolle.html
Aatteena on 100% mahdotonta pitää liberalismia totalitaristisena. Se ei kuitenkaan estä totalitaristeja käyttämästä liberalismia tekosyynä, jolloin joku pseudoälykkö foliohattu saattaisi päätyä kehäpäätelmään liberalistisen aatteen totalitaristisuudesta.
”Esim. vapaampi päihdepolitiikka horjuttaa yhteiskuntaa lisääntyneiden alkoholistien sairauksien muodossa vain, kun ihmiset individualismin vastaisesti pakotetaan maksamaan toisten ongelmista.”
Yhteiskuntaa horjuttavat alkoholisairaudet sinänsä, ei niiden hoito. Yksittäisten ihmisten ongelmat ovat aina myös yhteiskunnan ongelmia, koska ei ole olemassa yhteiskuntaa sinänsä. Yhteiskunta on ihmiset ja näiden väliset suhteet + valtio. Yksittäisen ihmisen ongelmat koskettavat aina myös muita.
”Ihmisten ei tarvitse olla täydellisiä, eikä ahneuskaan olisi vapauden ja vastuun yhteiskunnassa ongelma, vaan usein moottori.”
Niinhän se Mandeville jo aikoinaan väitti. Mutta Mandevillen kritiikki kohdistui enemmän keskiaikaista köyhäilyn ja vaatimattomuuden ihannetta kuin valtion interventioita vastaan. Esimerkiksi kaljan tilaaminen baarissa on pieni piristysruiske niin ihmiselle itselleen kuin taloudellekin, mutta vaihtoehtona voisi yhtä hyvin olla myös kovempi verotus ja valtion järjestämä resurssien järkevämpi allokointi esim. humanistiseen tutkimukseen ja kirjastoihin.
”Yhteiskunta kehittyy siitä huolimatta, ja voi kehittyä ilman, että sen kokonaisuus vastaisi jonkun ihmisen tai yhteiskuntasuunnittelijan henkilökohtaista ihannetta.”
Niin on suomalainenkin yhteiskunta kehittynyt hyvinvointiyhteiskunnaksi (sic) 2. maailmansodan jälkeen, vaikka kehitys ei sinun ihanteitasi vastaa.
”Ilmeisesti vertailet omia ihanteitasi johonkin semi-individualistiseen olemassaolevaan tilaan, kuten Yhdysvaltoihin.”
Pointtini oli lähinnä filosofinen. Kysymys nimenomaan ei ole empiriasta.
”On lukemattomia eri tapoja hoitaa esimerkiksi yhteiskunnallinen turvaverkko”
Niin. Intiassa on vallitsevana sellainen instituutio kuin kerjäläisyys, Suomessa kuntien järjestämä sosiaaliturva, joissakin maissa kirkon köyhäinapu. Mahdollisuuksia on monia.
”Kehäpäätelmät individualismista joidenkin semi-individualisten valtioiden pohjalta eivät kerro muusta kuin valtion väliintulon ongelmista. Valtion väliintulolla voidaan myös luoda muka individualistinen yhteiskunta, jossa erilaisilla tukimuodoilla kannustetaan ihmiset erilleen luonnollisista kylä- ja perheyhteisöistään.”
Tuo nyt on yhtä pätevää argumentointia kuin sanoa että Neuvostoliitto ei ollut sosialistinen tai että Iran ei ole islamilainen. Kysymys ei ole vallitsevasta yhteiskunnallisesta todellisuudesta sinänsä vaan siitä ideologiasta joka hallitsee ihmisten mieliä ja jonka mukaan yhteiskuntaa ja valtiota järjestellään. Tämän analyysin kannalta ei siis ole väliä sillä miten hyvin yhteiskunnallinen todellisuus vastaa teoreettista ihannetta. Vastaavuushan saattaa olla pelkästä historian kontingenssista johtuva.
Esimerkiksi Somaliassa on päädytty ikään kuin vahingossa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka on libertaristinen. Sattumalta libertarismin ideologian mukainen yhteiskunta ei kuitenkaan ole relevantti kun puhutaan yhteiskunnallisesta ideologiasta. Voidaan kuitenkin näin vähän poleemisesti kysyä että kun meillä kerran on valtio jonka alueella on anarkian vuoksi aidosti libertaristinen yhteiskunta, niin miksi te liberaalit ette mene sinne?
Mutta palataan vielä ideologisen tason ja yhteiskunnallisen todellisuuden väliseen eroon. Sinun logiikallasi:
1. Neuvostoliitto ei ollut sosialistinen yhteiskunta koska siellä oli olemassa luokkarakenne.
2. Iran ei ole islamilainen yhteiskunta koska siellä on köyhyyttä ja muslimit joutuvat maksamaan veroja.
Ja mistä sen kehäpäätelmän repäisit?
”Toki jos ihminen arvostaa yhteiskunnan mittakaavassa yhteisöllisiä arvoja, ihmisten mahdollisimman korkeaa kollektiivista hyvinvointia, luonnollisesti parhaiten sellaisen saavuttaa kollektivistisin keinoin.”
Oma ihanteeni on yhteiskunta jossa ihmisten hobbesilainen ja kantilainen ihmisarvo on yhdistetty ja maksimoitu. Ihmistä ei kohdella pelkkänä välineenä mutta jokaisen välinearvo olisi silti mahdollisimman suuri.
Tämän ihanteen tosiaan saavuttaa parhaiten kollektivistisin, mutta ei totalitaristisin keinoin.
”Pääpointtini on se, ettei individualismissa ole minkäänlaista tarkkaa ihmiskuvaa. ”
On indiviadualismissa aika tarkka ihmiskuva. Se löytyy aika hyvin eksplikoituna klassikoiden teksteistä ja myös moderneista kirjoituksista.
”Monet ihmiset virheellisesti kutsuvat yhteisöllisyyttä kollektivismiksi, vaikka kollektivismi tarkoittaa pakkoyhteisöllisyyttä ja yksilönoikeuksien väistämätöntä rajoittamista kollektiivin hyväksi.”
Kollektivismi on hieno yritys tuoda yhteisöllisyyttä tilanteessa jossa yhteisölliset suhteet muuttuvat laajassa mittakaavassa yhteiskunnallisiksi suhteiksi. Yhteisön luoma kontrolli ja turvaverkko katoavat modernisaation ja kaupungistumisen myötä. Tällöin tarvitaan korvaavaa rakennetta.
”Individualismin ideana on se, että erilaiset yksilöt saavat itse muodostaa omat yhteiskuntasopimuksensa minimaalisen viitteen päälle tekemällä sopimuksia erilaisten verkostojen kanssa.”
Miksi tällainen yhteiskunta olisi ihmisten etujen mukainen? Miksi sopimusvapaus ja omistusoikeus olisivat jotain itseisarvoja?
”Individualismissa spontaanit yhteisöt sen sijaan ovat entistä tärkeämpiä valtiokoneiston ollessa pieni.”
Valtiokoneisto näyttää kaikkialla kasvavan vaikka vesurille voisi joissakin tilanteissa olla työtä. Valtiokoneiston kasvua voisi melkeimpä pitää jonkinlaisena modernisaatioon kuuluvana yleisenä lainalaisuutena. Kysymys on siis pikemminkin siitä, millainen valtiokoneistosta tulee: mitä vapauksia se rajoittaa ja mitä etuja se tuottaa.
Vai onko vastaesimerkkejä valtiokoneiston merkityksen kasvua vastaan?
”Ero individualistisen ja kollektivistisen yhteiskunnan välillä on se, ettei kollektivismi salli individualistisia yhteisöjä, mutta individualismi sallii kaikenlaisia erilaisia vapaaehtoisia kollektiiveja, myös sosialistisia.”
Maassa maan tavalla tai maasta pois. Jos kollektivismi ei nappaa, voit aina lähteä täältä pois. Tässä mielessä hyvin harva valtio todella pakottaa ihmisiä kansalaisiksen. Kansalaisuus ei ole velvollisuus vaikka se tuokin velvollisuuksia mukanaan.
Tähän te liberaalit yleensä vastaatte ettei teillä ole aitoa mahdollisuutta päästä eroon valtiosta: kaikkea maanpallon pintaa hallinnoi valtio. Teillä on ikään kuin varaa valita, mutta ei varaa olla valitsematta.
Tässä on jännä homologia klassiseen marxilaiseen kritiikkiin liberaalissa yhteiskunnassa vallitsevaa sopimusvapautta kohtaan. Liberaalissa yhteiskunnassahan työläinen on aina vapaa tekemään työsopimuksen, mutta hänellä ei ole aitoa vapautta olla sitä tekemättä. Johonkin sitä kuitenkin on mentävä tai kuolee nälkään tms. Tuotantovälineet omistetaan jo eikä työläisellä ole aitoa mahdollisuutta päästä eroon näistä omistussuhteista.
Myös teillä liberaaleilla on jo nyt sama eksistentiaalinen vapaus jonka tekin työläiselle sallisitte omassa yhteiskunnassanne. Ei teidän ole pakko tunnustaa valtion legitimiteettiä arjessanne. Älkää käyttäkö valtion rahaa, valtion palveluja, vetäytykää joutomaille. Hullustihan siinä lopulta käy, mutta ei kukaan pakota teitä tunnustamaan valtiota.
”Jos esim. ihmiset tuntevat olevansa kykenemättömiä kantamaan täyttä vastuuta elämästään, he sitoutuvat ja luovuttavat vapaaehtoisesti hetkellisiä vapauksiaan saavuttaakseen jotain henkilökohtaisesti arvokkaampaa. Olisi väärin väittää, että yksilöt onnistuvat ja ovat onnistuneet suunnitelmissaan jonkun valtion suunnittelun ja paapomisen armosta.”
Ihminen ei välttämättä tunnista omaa kykenemättömyyttään. Liberalistinen yhteiskunta ei myöskään ole tyhmien, sairaiden, heikkojen tai laiskojen ihmisten todellisten etujen mukainen yhteiskunta.
Suomessa ihminen voi kyllä aina kiittää menestyksestään valtiota, jonka rahoittamat ja ylläpitämät instituutiot ovat olleet tuon menestyksen (vähintään kontingentisti) välttämätön edellytys. Suomessa ei ole ketään joka olisi omilla eväillään pärjännyt. (ai jos on, niin kyse on jostain laittomasta maahanmuuttajasta tms. Olemme kaikki hyvinvointiyhteiskunnan lapsia.
”Ihmiset eivät elä laskelmoiden, vaan joskus usein henkilökohtaisten arvostusten pohjalta”
Mitä ihmettä tuo ylläoleva tarkoittaa? Laskelmointi ja henkilökohtaiset arvostukset eivät poissulje toisiaan millään tavalla. Laskelmointihan on mahdollista vain jos on arvostuksia joiden pohjalta laskelmoidaan. Mitä muuta ostopäätös olisi kuin tietyn henkilökohtaisen arvostuksen manifestaatio?
”Tämä osoittaa, kuinka vaikeaa ihmisten toiminnan ennustaminen on, ja kuinka heikosti ihmisiä voi kollektivismin tapaan lyödä muottiin tai johtaa keskusjohtoisesti.”
Eihän osoita. Tietyn eläinlajin edustajina kaikilla ihmisillä on suunnilleen samat fysiologiset tarpeet. Hajontaa alkaa lisääntyä vasta kun päästään tarvehierarkiassa ylöspäin.
”Siksi lähtökohtainen yksilön ylivalta omasta elämästään on edellytys yhteiskunnan lukuisten yksilöllisten intressien sovittamiseksi keskenään.”
Ns. rahvaaseen kuuluvien ihmisten ylivaltaa omasta elämästään voidaan monesti lisätä parhaiten juuri hyvinvointivaltiota tukemalla. Suomessa esimerkiksi kenenkään ei ole pakko mennä töihin. Tämä lisää työhaluttoman ihmisen ylivaltaa päättää oman elämänsä reunaehdoista. Hengissä pysyy erilaisten tukimuotojen avulla vaikka ei haluaisi tehdä työtä. Sosiaalityön piirissä puhutaan nykyään paljon voimauttamisesta: yksilöiden omaa ylivaltaa ja toimijuutta pyritään lisäämään hyvinvointivaltion kontekstissa.
Julkinen terveydenhoito taas parantaa sairaan ihmisen ylivaltaa omaan elämäänsä. Jos hoitoa on saatavilla, vakavakaan sairaus ei välttämättä kykene murtamaan yksilön elämänlankaa.
Otetaan esimerkki: Isäni sai yli pari vuotta sitten sydäninfarktin yllättäen ja joutui useammaksi viikoksi sairaalahoitoon. Muutaman kuukauden kuluttua isäni sai ajan ohitusleikkaukseen. Sitä seurasi useamman vuorokauden hoitojakso teho-osastolla.
Vitsi on siinä että tuon hoidon kustannukset yhteiskunnalle nousevat kymmeniin tuhansiin tai jopa satoihin tuhansiin euroihin. Isälle hoito maksoi parikymppiä päivässä, koska elämme Suomessa ja täällä terveydenhoito on järjestetty sosialistisesti. Ihmiselämän jatkuvuuden turvaaminen vaatii joskus omistusoikeuksien ja miksei muidenkin oikeuksien polkemista.
Liberaalissa yhteiskunnassa taas on tilanteita, joissa yksilö, joka on liian tyhmä tai köyhä ottaakseen sairausvakuutusta, joutuisi sairauden hetkellä realisoimaan esimerkiksi asuntonsa päästäkseen hoitoon. Tietysti jos vakuutuksen puutteen syynä olisi varattomuus, asuntoa ei tarvitsisi realisoida vaan voisi samantien kuolla pois.
Toki individualistisessakin yhteiskunnassa jonkun yksittäisen ihmisen elämä vaikuttaa muihin ihmisiin, mutta vain spontaanisti. Tämän takia ihmiset sitoutuvat ja verkostoituvat spontaanisti. Tietynlainen sosiaalinen yhteisöllisyys on ihmiselle luonnollista. Ihmettelenkin, miksi ihmiset täytyisi pakottaa johonkin, jos se on heille luonnollista. Individualismi nojaa eniten ihmisluontoon, sillä muut järjestelmät nojaavat instituutioihin, jotka eivät ole kehittyneet spontaanisti ruohonjuuritasolta.
Individualismi ei ole mikään aate, joka vallitsee ihmisten mielissä. Individualismissa on ihmisillä on vain pieni viitekehys non-agressioperiaatteesta, että jokainen ihminen päättää lähtökohtaisesti omasta elämästään ja omaisuudestaan. Tämä ei tähtää mihinkään tarkkaan päämäärään, vaan antaa jokaisen ihmisen valita omat päämääränsä. Individualistisella yhteiskunnalla ei ole mitään suunnitelmaa, eikä tällöin voida puhua resurssien valjastamisesta jollekin suunnitelmalle tai ideologialle. Resurssit on valjastettu ainoastaan yksittäisille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti toimivat itsenäisesti, mutta sen jälkeen mahdollisesti yhteistyössä.
Somaliassa on anarkia, joka ei lyhyessä ajassa järjestäydy, koska kulttuurievoluutio on köyhä ja kehittymätön. Individualismi ei elä ihmisten mielissä, sillä valtaosa somalialaisista/valtaa pitävät eivät ymmärrä länsimaisen vakaan yhteiskunnan etuja, taloustieteellisiä realiteetteja jne. Ellei tilanteeseen puututa, uskoisin Somalian alkavan kehittymään ennen pitkää. Länsimaissa asuvat libertaarit, joista valtaosa on minarkisteja, arvostavat perustuslaillista liberaalidemokratiaa, jossa valtio on minimoitu vain välttämättömäksi pahaksi, ja poliitikkojen vallankäyttömahdollisuuksien ja yksilöiden vapauden välille on vedetty tarkat rajat. Somalia ei täytä näitä kriteerejä. Mitä taas puhtain libertarismi tarkoittaa, valtioton tila on vain lähtökota ja edellytys, mutta oman yhteiskunnan rakentaminen epävakaalle ja elinkeinomahdollisuuksien puolesta epäsuotuisalle alueelle tulisi hyvin kalliiksi. Sen sijaan olen kuullut joidenkin libertaristien visioista rakentaa asuinkelpoisia öljynporauslauttayhdyskuntia jne. Mutta kuitenkin valtaosa arvostaisi jo perustuslaillista minimivaltiota.
Mitä tulee keskustelun vierestä meneviin väitteisiin logiikastani, en viitsi niihin edes vastata, koska et käytä koherenttia todistusaineistoa, vaan viljelet aivan vierasta diskurssia. Yritin kertoa, että Yhdysvallat ei ole puhtaasti individualistinen yhteiskunta, vaan siellä kollektivismi ja etatismi rehottaa valtiollisesti siitä huolimatta, että monet ihmiset arvostavat sanana individualismia ja yksilönvapautta. Muutenhan Yhdysvalloissa olisi vallalla Libertarian Party, eikä mitään kristilliskonservatiiveja ja sosiaaliliberaaleja monista kollektivismia hyväksikäyttävistä lobbareista puhumattakaan.
Oma ihanteesi edellyttää kollektivismia, joka vaatii yksilön pakkositomista yhteisöön toisin kuin individualismi. Toisin sanoen kollektivismi on lähempänä totalitarismia kuin individualismi. Jos koet toisin, olet ymmärtänyt nämä asiat aivan väärin, emmekä ole ymmärtäneet toisiamme johtuen eriävistä diskursseistamme. Siksi yritänkin vääntää rautalangasta, että individualismi ei ole muuta kuin yhteiskunnan lähtökohtainen tila, ei päämäärä. Individualismiin ei mahdu mitään muita arvoja kuin vapaus, josta seuraa yhdenvertaisuus yhdenvertaista vapautta puolustavan lain ansiosta tasa-arvo. Individualismissa erilaiset ihanteet syntyvät samalla tavalla ajattelevien ihmisten kanssa yhteistyönä yhteiskunnan sisälle. Monet kollektivistit vierastavat individualismia siitä syystä, että he eivät ymmärrä, ettei lähtökohta ole päämäärä saati lopputulos. Jos individualistisessa yhteiskunnassa on sosiaalisia ja humaaneja arvoja kannattavia ihmisiä, he toimivat erikoisarvojensa mukaan ja perustavat yhteistyönä omia yhteisöjään, jolloin he tekevät yhteiskunnasta oman panoksensa verran omien arvojensa näköisen. Erona on vain se, että kollektivistisessa yhteiskunnassa kaikki yksilöt pakotetaan suunnitelmaan – individualistisessa yhteiskunnassa yksilöitä ei estä mikään väkivalta valitsemasta omia suunnitelmiaan.
”On indiviadualismissa aika tarkka ihmiskuva. Se löytyy aika hyvin eksplikoituna klassikoiden teksteistä ja myös moderneista kirjoituksista.”
Tässä menet taas metsään. Tuo on kehäpäätelmä, jossa valikoit itse jonkin aatteen opilliset auktoriteetit, joista löydät ennalta päättämääsi lopputulosta tukevaa aineistoa. Sen sijaan sinun kannattaisi tutustua laajemmin nykyajan liberaaleihin tutkielmiin, joita itse liberaalit arvostavat. Tosin jos olet päättänyt olevasi kaikesta eri mieltä, olet myös päättänyt olla ymmärtämättä niitä pointteja, joissa diskurssit voisivat kohdata. Harmi sinänsä. Sen teen kyllä tiedoksi, etten aio tämän viestin jälkeen vääntää asioita enempää rautalangasta, ellet yritä edes lähestyä yhteisymmärrettävän keskustelun kieltä, jota yritän tarjota.
Arvostan individualismia, koska siinä ihmisten vapaudet eivät lähtökohtaisesti mene ristiin verrattuna järjestelmiin, joissa ihmisiltä viedään vapaus päättää omista resursseistaan ja pakotetaan palvelemaan vastentahtoisesti muita. Kuten sanoin, individualistisessa yhteiskunnassa sallitaan kollektivististen ihmisten harjoittaa heidän henkilökohtaisia arvojaan, mutta kollektivistisessa yhteiskunnassa, jossa joidenkin ihmisten, vaikka enemmistön henkilökohtaisista arvoista on tehty sääntö ja päämäärä, joku joutuu alistetuksi. Individualistinen yhteiskunta on siis pasifistisin yhteiskunta, sillä se ei nojaa lähtökohtaisesti väkivallan käyttämiseen toisin kuin yhteiskunta, jossa ihmiset pakotetaan nielemään yhteiskuntasuunnitelma sakkojen ja vankilan uhalla.
Empiirisesti voidaan toki tehdä köyhiä johtopäätöksiä, että valtiokoneiston kasvu olisi välttämätöntä modernille yhteiskunnalle. Tällaiset asiat tulisi myös osata eritellä. Vaikuttava tekijä voi olla hyvin vaikkapa se, että ihmiset ovat innostuneet aineellisesta hyvinvoinnista niin, ettei heitä kiinnosta asteittainen valtiokoneiston laajeneminen niin kauan kun se ei vielä aiheuta haittaa. Ihmiset voivat jopa virheellisesti uskoa, että esim. korkeammat verot tai todellisuudessa tehoton byrokratia kasvattaisivat taloutta pitkälläkin aikavälillä.
Täydellistä yhdensuuntaista vapautta on mahdotonta saavuttaa. Liberaali individualismi perustuukin yksilön vapauteen ja yhtäläiseen vastuuteen. Mitä vapaampi yksilö on, sitä enemmän hän on vastuussa itsestään ja vähemmän vastuussa muista. Tämä siis taas lähtökohtaisesti, ettet ymmärrä sitä päämääräksi, ihmiskuvaihanteeksi tai jotain sinne päin. Jos ihminen ei tajua omaa etuaan ilmiselvässä tilanteessa lähimmäistenkään painostuksesta, se on oma ongelma. Eri asia voisi olla sitten holhouksenalaisuus tai jokin muu ihmisen ja paikallisyhteisön/verkoston tekemä sopimus.
Minusta on virheellistä tulkita, että kaikki liberaalit vihaisivat valtiota itsensä takia, ja että valtion kieltäminen olisi päämäärä. Typerämpää on ehdottaa, että liberaalit luopuisivat julkisten palveluiden käyttämisestä samaan aikaan kun heidät pakotetaan maksamaan niistä. Liberaalin individualismin periaatteena on pikemminkin se, että maksetaan siitä, mitä tilataan ja voidaan vapaaehtoisesti maksaa muidenkin puolesta. Eihän sellainen yhteiskunta ole mikään mahdottomuus.
Olet oikeassa, ettei liberaali yhteiskunta aja laiskojen ja pummien etuja. Yhtä vapaita he joka tapauksessa olisivat kuin muutkin. Oikeastaan sellainen järjestelmä, jossa ei esimerkiksi olisi minimipalkkoja, tarjoaisi enemmän töitä ja ansiota esim. matalapalkkaista työtä tekeville ihmisille, joiden työstä maksetaan vähän palkkaa. Minimipalkkalainsäädännön ja korkeiden verojen takia yritykset eivät voi tarjota työpaikkoja ihmisille, joiden työstä ei voida maksaa minimipalkkarajaa enempää. Lähtökohtaisesti individualistinen yhteiskunta ei ehkä aja heikoimpien etuja, mutta täytyy hahmottaa, että kyseessä on vain lähtökohta. Ääri-individualistisessa yhteiskunnassa hyvinvointivaltiota kannattavat ihmiset rakentaisivat hyvinvointivaltiorakenteita yhteiskunnan sisälle omalla panoksellaan. Ihmiset kuuluvat spontaanisti verkostoihin ja perhe- sekä sukuyhteisöihin, joilla on tapana tukea toisiaan. Lisäksi on lukemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä jo niissäkin maissa, joissa valtiolla on suuri rooli ihmisten elämässä. Ei myöskään ole mahdotonta, että individualistinen yhteiskunta tarjoaisi jonkinlaisen minimitoimeentulon. Ei sellainen loppujenlopuksi vaadi mitään ryöstöverotusta. Ihminen voisi täydentää omaa yhteiskuntasopimustaan spontaanistikin, jos sitä mahdollisuutta ei vietäisi tyrkyttämällä vain yhtä muottia.
Laskelmoinnilla ja hetken mielijohteilla tarkoitan, etteivät ihmiset välttämättä toimi sen mukaan, minkä he tietävät olevan heidän kannaltaan järkevää pidemmän päälle. Ihminen voi esimerkiksi arvostaa säästämistä tietäen sen olevan järkevää pidemmän päälle, mutta silti erehtyä arvostamaan jotain hetkellistä heräteostosta enemmän ja katua myöhemmin. Pitää ymmärtää, että ihmiset ovat muutakin kuin pelkkiä liiketaloudellisia toimijoita.
Todistat tarvehierarkiaan vetoamalla juuri sen, että mitä korkeammalle kulttuuri ja elintaso kehittyvät, sitä enemmän individualismin paremmuus korostuu. Toisaalta primitiivisemmässäkin yhteiskunnassa kollektivistinen suunnittelu voi pettää – vielä fataalimmin, kun on kyse ihmishengistä, eikä pelkästään aineellisesta hyvinvoinnista. Tämä menee jo taloustieteen puolelle. Suosittelen lukemaan artikkelini talousjärjestelmistä. Siinä muuten todistan, että sosialistinen suunnitelmatalous on jo vuotavan taloustieteellisen teoriapuolensa takia tuhoon tuomittu.
Perustelusi totalitarismista on aivan väärä. Et ole hahmottanut sitä, että vapaus on kaiken moniarvoisuuden paitsi hyväksyvä viitearvo, kun taas muut arvot ovat erikoisarvoja, joita vapaus ei poissulje, mutta jotka säännöksi tultaessa poissulkevat vapauden. Wikipedia: ”Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.” Liberalismi, jossa valtio on minimoitu, on kaukana totalitarismista. Libertarismi olisi vähiten totalitaristinen aate. Voit toki vedota siihen, että wikipedia on kaikkien muokattavissa oleva epäluotettava tietolähde, mutta voisit vaikka aloittaa tuon lauseen kumoamisesta. Voit väittää mustan olevan valkoista vain irtautumalla maalaisjärkisestä diskurssista ja kiertää sitä kaikenlaisten postmodernien suhteellisuusfilosofisten koukeroiden kautta, mutta käytännössä se ei ole vakuuttavaa.
Kollektivismin ja säätelyn tarve nousee siitä että emme enää elä pienissä yhteisöissä joihin ihmisen psyyke on sopeutunut. Pienissä parinsadan hengen yhteisöissä häiriköt saadaan ruotuun helpommin kuin miljoonien ihmisten muodostamissa yhteiskunnissa.
Oma yhteiskunnallinen ihanteeni ei vaadi ihmisten sitomista mihinkään yhteisöön. Ihmiset maksavat kyllä veroja ja paljon, mutta heillä ei ole mitään sellaista yhteisöä johon heidän pitäisi arjessaan kuulua. Tuntuu jotenkin siltä ettet ymmärrä käsitepareja yhteisö/yhteiskunta ja yhteisöllinen suhde / yhteiskunnallinen suhde. Se mitä sanot kollektivismiksi, on nimenomaan humaani vastaus inhimilliseen hätään tilanteessa jossa yhteisölliset suhteet ovat jo korvautuneet yhteiskunnallisilla suhteilla. Kollektivismi ei välttämättä ole pakkoyhteisöllisyyttä. Esimerkiksi meillä Suomessa ei ole pakko kuulua mihinkään yhteisöihin. Se että maksat veroja, ei tee sinusta minkään yhteisön jäsentä.
Yritäs nyt ymmärtää että yksilönvapaudet ovat liberalistisen ideologian päämäärä, eivät sen lähtökohta. Päämäärä on se asia jonka vuoksi poliittinen ideologia työskentelee ja jonka puolesta sen edustajat propagoivat. Poliittisena ideologiana liberalismi kun nimenomaan pyrkii turvaamaan yksilönvapaudet yhteiskunnassa. Se taas, mitä ihmiset näillä vapauksillaan sitten tekevät, ei enää edes kuulu liberalismin piiriin. Ja etkös itsekin myönnä tämän? Liberalismilla ei ole mitään oikeutta naturalisoida omia päämääriään tai kertoa sairaita valheita oman paradigmansa luonnollisuudesta.
Jos liberalismille etsisi lähtökohtaa, se voisi ehkä olla siinä oletuksessa että liberalismin mukaan yksilö edeltää yhteiskuntaa ja yhteisöä. En sano että te ajattelisitte näin, mutta jos ajattelette, niin juuri se on liberalismin lähtökohtana ja juuri siitä ajatus yksilön oikeuksista syntyy. Kyseessä on tietenkin väärä oppi, koska ihmislajin yksilönkehitys nyt vain on sellainen, että yhteisö edeltää aina yksilöä. Yhteisön ulkopuolella ihminen jää kognitiiviselta tasoltaan vaatimattomamman eläimen tai kehitysvammaisen tasolle.
Yksilönvapauksissa tai yksilön oikeuksissa ei myöskään ole mitään luonnollista. Ajatus yksilönvapauksista on pitkällisen aatehistoriallisen kehityksen tulos ja valistusfilosofien esittämät esimerkit epähistoriallisia. Voisit muuten ad hominemien sijasta ryhtyä vaikka lukemaan kirjoja niin vähän viisastuisit. Huomautin loogisen ymmärryksesi puutteesta koska syytit minua kehäpäätelmästä ilman päteviä perusteita. Kyse ei siis ollut keskustelun kannalta mitenkään triviaalista seikasta.
Omistusoikeus on puhtaasti yhteiskunnallinen suhde. Omistusoikeus ei ole suhde yksilön ja omaisuuden välillä, vaan suhde yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten välillä. Omistusoikeus rajoittaa muiden ihmisten oikeutta käyttää jotakin resurssia. Joskus selkeästä omistussuhteiden määrittelystä on hyötyä, joskus omistussuhteiden väkivaltaisesta uudelleenmäärittelystä on hyötyä. Tämän vuoksi ei oikeastaan voida hyväksyä mitään sellaista omistusoikeutta, josta on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haittojen ja hyötyjen ainoat validit mittarit ovat tietenkin inhimillinen kärsimys ja inhimillinen kukoistus. Jollei hypätä johonkin omituiseen postmodernistiseen kelkkaan, niin voidaan sanoa että näiden käsitteiden sisältö ei ole yksilön vapaasti valittavissa. Jokainen ihminen välttää luonnostaan kärsimystä ja tavoittelee kukoistusta (riittävät ruoka, seksi, lepo jne.), mutta omistusoikeuden käsite ja ala taas on kulttuurispesifi, kuten itsekin Somalia -esimerkissä totesit.
Se, että ihmiset pakotetaan maksamaan veroja, on ihmisten vapauden rajoittamista. Se on pakkositomista kuntaan ja valtioon, jotka käyvät yhteisöistä.
Diskurssimme ei taaskaan kohdannut, koska luit viestini pintapuolisesti. Kollektivismi, eli pakkositominen yhteisöön ei tarkoita vain kirjaimellista ihmisen pakottamista joihinkin kommuuneihin, vaan yksilön vapauksien rajoittamista suuremmalle kollektiiville, kuten kunnalle ja valtiolle.
Liberalistisen ideologian päämääränä ovat yksilönvapaudet siinä tilassa, jossa yksilönvapaudet eivät toteudu. Sen sijaan yhteiskunnassa, jossa yksilönvapaudet toteutuvat jo aatteen mukaan, ei ole mitään yksittäistä määriteltyä ihmiskuvaa, yhteiskuntasuunnitelmaa jne, koska sellainen muodostuu ruohonjuuritasolta ja pysyy yllä koko ajan ruohonjuuritason muutosten ehdoilla. Tämä eroaa siitä, että totalitarismi on saattanut kohota ruohonjuuritasolta, mutta rakennelma kuolee pystyyn ja jää ohjaamaan ysilöitä ylhäältä alas.
Tässä vaiheessa sinun tulisi nyt tajua, ettei liberalismi ole yksi tavallinen ideologia muiden joukossa, sillä se on arvoneutraali niihin ideologioihin nähden, jotka haluavat tyrkyttää vapauden vastaisesti joitain erikoisarvoja, joiden mukaan ihmisten tulisi toimia. Toisin sanoen liberalismi on rehellisin ja pasifistisin yhteiskuntajärjestelmä, joka antaa kaikkien ihmisten toimia omien arvojensa mukaan niin kauan kuin he eivät loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Luonnontieteillä ei pysty selvittämään vastauksia moraalikysymyksiin, mutta jos länsimaissa halutaan arvostaa moniarvoisuutta, niin liberalismi ainakaan ei asetu ristiriitaan ihmisluonnon kanssa toisin kuin järjestelmät, jotka loukkaavat ihmisluontoa keskusjohtoisella suunnittelulla ja vastentahoisilla käskyillä. Että se niistä ”sairaista valheista”.
”Jos liberalismille etsisi lähtökohtaa, se voisi ehkä olla siinä oletuksessa että liberalismin mukaan yksilö edeltää yhteiskuntaa ja yhteisöä.” —> Sinä et nyt näytä ymmärtävän, mitä ajan takaa sanalla lähtökohta. Itse tarkoitin lainsäädännön määrittelemiä puitteita, kuten yksilön riippumattomuutta, josta hän voi vapaaehtoisesti luopua sopimuksella jonkun organisaation, verkoston tai kommuunin kanssa, jos yksilö kokee sen hyödyllisemmäksi kuin hetkellisen riippumattomuuden.
Sinun ajattelusi kyllä ymmärrän, mikäli tarkoitat lähtökohdalla jotain luonnontieteellistä perustelua tjmsp. En tiedä, miten olisit moiseen voinut päätyä. Puheesi ihmislajin yhteisöllisyydestä ainakin osoittaa, että ajaudut jälleen kauas asian ytimestä. Voin kyllä vastata siihen mielelläni. On todella väärin ajatella, ettei yksilönvapaus olisi luonnollista sen takia, että ihminen ei selviäisi yksin luonnossa. Ajatellaanpa vaikka luolaihmisiä, jos vaikkapa sattuisit pitämään heidän elämäntapaansa luonnollisena. Ei heidän aikanaan ollut mitään valtiota pakottamassa ihmisiä asumaan keskenään, eikä luolaihmisyhteisö välttämättä lähtenyt yhden yksilön perään, jos joku halusi ottaa riskin ja erota yhteisöstä.
Yksilöllisyyden pitäminen luonnottomana on varsinainen kehäpäätelmä, sillä liberalismihan juuri painottaa ihmisten vapaaehtoista sopimista ja spontaania yhteisöllisyyttä. Liberalismi ei uhmaa luonnonolosuhteita, eikä luonnonolosuhteita pidetä auktoriteettina. Jos ihminen on luonnostaan yhteisöllinen, niin silloinhan ihminen ajautuisi yhteisölliseksi ilman pakottamistakin. Vai väitätkö, että ihminen toimii luonnollisesti vain, jos jotain tiettyjä olosuhteita pidetään suunnitellusti yllä ilman että ihminen osaisi spontaanisti järjestellä asioitaan yhteistyössä muiden kanssa?
Ennen kuin alat mässäilemään ad hominemeistä ja sivistystasostani suosittelisin ihan sinua lukemaan liberalismista ja yksilönvapaudesta sekä spontaanista järjestäytymisestä. Onko esim. F.A. Hayek tuttu?
En ole väittänyt, ettei valtiotilassa omistusoikeus olisi yhteiskunnallinen suhde. Kerroin vain luonnonoikeuksien näkökulman omistukseen: Jos ihminen on tehnyt työtä ansaitakseen jotain, kukaan muu ei lähtökohtaisesti ole oikeutettu työn tuloksiin kuin se, joka on sopimuksen työstä ja palkkiosta sopinut. Olisi täten absurdia keksiä joitain luonnollisuuteen viittaavia perusteluja sille, miksi lähtökohtainen toisilta ryöstäminen tai kollektivointi olisi oikeutettua.
Se taas olisi kehäpäätelmä väittää, että jotkut luolaihmiset ovat jakaneet saaliinsa, joten ihmiset täytyy pakottaa jakamaan omaisuutensa tuntemattomien kanssa. Koska epäilen, että saatat ajatella edellä mainitun kehäpäätelmän mukaisesti, teen eron: luolaihmiset elivät olosuhteiden pakosta, mutta kuitenkin spontaanisti ilman ylemmän auktoriteetin käskyä yhteisöissään. Nykyihmiset elävät enää lähinnä kotitalouksissa spontaaneina sosialistisina yhteisöinä, mutta muuhun kaikilla ei välttämättä ole tarvetta. Miksi heitä täytyisi siis pakottaa?
Yksityinen omistusoikeus ja rajojen tarkka määritteleminen luovat perustan kehittyvälle yhteiskunnalle. Kuten taisit viitata, anarkismin lähtökohtiin jämähtäneissä maissa, kuten Somaliassa kehitystä on mahdotonta syntyä. Anarkokapitalistit painottavatkin sitä, että omistusoikeuden ja koskemattomuuden turvaksi syntyy tietyn infrastruktuurin omaavia kaupunkivaltioita tai oikeuspiirejä.
”Omistusoikeus rajoittaa muiden ihmisten oikeutta käyttää jotakin resurssia. Joskus selkeästä omistussuhteiden määrittelystä on hyötyä, joskus omistussuhteiden väkivaltaisesta uudelleenmäärittelystä on hyötyä. Tämän vuoksi ei oikeastaan voida hyväksyä mitään sellaista omistusoikeutta, josta on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haittojen ja hyötyjen ainoat validit mittarit ovat tietenkin inhimillinen kärsimys ja inhimillinen kukoistus.”
Vaikuttaa, että yrität väittää omia ihanteitasi totuutena, vaikka alussa vaikutti, että yritit pysytellä objektiivisena. Omistusoikeus rajoittaa muiden ihmisten oikeutta hyötyä toisten ihmisten työstä, koska ihmiset vaihtavat resursseja keskenään. Omistusoikeus on väline yksilönvapauden arvon puolustamiseksi. Mitä tulee ”valideihin mittareihin”, luonnontieteellisesti ei voida mitata mitään yhteiskunnallista utiliteettia tai kärsimystä yhteisillä suureilla, joita voisi käyttää apuna suunnittelussa. Ainut toimiva prosessi on markkinataloudessa tapahtuva vapaa sopiminen, jossa ihmiset sovittavat arvostuksensa keskenään hintasignaalein. Kaikilla muilla tavoilla olisi aivan mahdotonta kolmantena persoonana määritellä, kuinka paljon henkilö A arvostaa tietokonettaan enemmän kuin henkilö B kännykkäänsä.
Millaisesta omistusoikeudesta on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä? Hyötyjä ja haittoja ei voi mitata suureellisesti muuten kuin osapuolten välisillä sopimuksilla. Kollektivismissa taas ei tehdä spontaaneja sopimuksia, vaan pakotetaan ihmiset ottamaan jotkut ehdot vastaan tai heille langetetaan tuomio. Vaikuttaisi, että ajattelusi mukaan syy ongelmiin on väistämättä se, ettei kukaan tarjoa apua. Tuo kuulostaa vähän tekosyyltä muiden vapauden rajoittamiseen.
”On hyvä että heräteostos -esimerkissäsi myönnät ihmisten toisinaan olevan kyvyttömiä toimimaan järkevästi. Viime kädessä juuri tämä oikeuttaa valtion interventiot: valtio ihan oikeasti kykenee usein allokoimaan resursseja yksittäisiä ihmisiä paremmin. Pakolliset eläkemaksut, sairasvakuutukset jne ovat tästä vain yksi esimerkki.” —> Taaskin yrität kertoa totuutena henkilökohtaisia kollektivistisia arvojasi. Jos olisit tutustunut taloustieteeseen, olisit oppinut, ettei valtion virkamiehet pidemmän päälle ole kykeneviä suunnittelemaan yhteiskunnan talousjärjestelmää kaikessa laajuudessaan, mitä resurssien allokoiminen tarkoittaa. Myönnän sen, että jos yhteiskunnan täytyy vastata jonkun subjektin laatimaa suunnitelmaa, niin tällöin varmasti virkamiehet tietävät yksilöitä paremmin, miten tähän tavoitteeseen päästään.
”Vapaudella ei edelleenkään ole mitään etusijaa muihin arvoihin nähden.”
En ole väittänyt, että vapauden arvo olisi universaalisti kiveen hakattu jokaiseen biologiseen soluun, ja että luonnontieteet antaisivat yksiselitteisesti tämän moraalisen vastauksen. Sen sijaan olen väittänyt että vapaus on siitä ainutlaatuinen arvo muihin nähden, ettei se yhteiskunnan pohjana sulje pois muita henkilökohtaisia arvoja. Sen sijaan, jos yhteiskunnan pohjana vapaus pyritään korvaamaan jollain muulla, henkilökohtaisella arvolla, kuten vaikkapa sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, mahdollisuudet moniin muihin arvoihin ja elämäntapoihin alkavat jo rajoittumaan.
”Lue se Wikipedian juttu ajatuksella uudestaan. Liberaalien tukemassa yövartijavaltiossa valtion valta on kokonaisuudessaan valjastettu tukemaan liberaalien ideologista päämäärää: omistusoikeutta ja sen turvaamista. Totalitarismi on juuri tässä.” —> Et taaskaan perustele asiaa, etkä näytä edes käsittelevän tarjoamiani ajatuksia. Ei valtiosta tee totalitaristista se, että yhteiskunta perustuu jollekin ideologialle. Olet itse keksinyt oman määritelmäsi totalitarismille, tai olet mahdollisesti irrottanut jonkun lauseen irti alkuperäisestä kontekstistaan ja diskurssistaan. Tosin silloinhan pohjoismainen hyvinvointivaltiokin on mielestäsi vielä pahemmin totalitaristinen, koska valtio ohjaa ihmisiä ja tyrkyttää heille subjektiivisia arvoja ja kerää veroja poliitikkojen suunnitteleman valtion ja ”ideologian” palvelemiseksi. Käsityksesi mukaan aivan kaikki valtiot ovat totalitaristisia. Sinulla taitaa nyt olla vähän opeteltavaa tai liikaa tinapaperia sivistyksen tiellä. Niin.. et muuten vastannut mitenkään siihen, että käsityksesi menee ristiin totalitarismin määritelmän kanssa, jonka ovelasti sivuutit.
”Vapaus on määritelmiä pakeneva fiktio.”
Joo eiköhän se ollut siinä. Näytät latelevan tällaisia lentäviä lauseita ja heität päälle jotain viittauksia, kuinka paljon vapauskäsite on jakanut historiassa mielipiteitä. Et kuitenkaan vastaa esittämiini perusteluihin, vaan yrität kiertää ne kokonaan. Tällainen saa minut epäilemään, että harjoittaisit tahallista trollausta. Koska olemme vieraantuneet blogipostaukseni otsikosta monien viestien verran, suosittelisin, että jatkaisimme keskustelua vaikkapa sähköpostitse. Keskustelu on muutenkin toistanut itseään joutuessani selittämään sinulle asioita uudelleen ja uudelleen, kun kuittaat argumenttini kiertelemällä etkä puuttumalla niihin itseensä. Blogin laadunvalvonnan vuoksi sellaiselle tulee nyt stoppi. Jos haluat jatkaa, voit lähettää sähköpostia osoitteeseeni t.taussi@kymp.net, kiitos.
Kiitos vastauksestasi, luin sen. Ettet nyt ymmärtäisi väärin, olen valmis keskustelemaan blogipostausteni aiheista niiden yhteydessä. Jos keskustelu alkaa menemään ohi aiheen, voin jatkaa sitä sähköpostin puolella.