 Thomas Taussi la 17.01.2009 |
Vuosi lähti käyntiin kylmissä merkeissä. Kuten näette, blogini ulkoasu on päivitetty, ja minusta itsestäni löytyy enemmän tietoa valikon Minä- ja Arvosivuilta. Tänä vuonna aion kirjoittaa hieman vapaamuotoisemmin, ja aihealue voi laajentua. Palautteen lähettäminen on nyt myös entistä helpompaa, sillä valikosta löytyy pikapalautelomake. Kuulisin mielelläni palautetta mihin tahansa materiaaliini liittyen. Ja sitten asiaan: Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen aloitti puolueensa imagonkohotuksen populismilla. Tähän asti olen pitänyt Matti Vanhasta kohtuullisena hyvänä pääministerinä, mutta seuraavat epäjohdonmukaiset sanasammakot syövät hänen arvostustaan minun silmissäni. Vanhanen myöntää, että markkinaliberalismi yskii yhtä pahasti kuin sosialismikin. Tässä olisi hänen mukaansa perustelu sille, miksi tarvittaisiin entistä vahvempaa valtion roolia. Totuushan on se, ettei maailma ole todellista nyky-yhteiskuntaan sovellettua markkinaliberalismia nähnytkään. Suomen ja markkinaliberalismin suhde on länsimaiden vähäisimpiä. Listan toisen pään maiden asettaminen näytteeksi markkinaliberalismin toimimisesta on yhtä hölmöä kuin väittää sosialismin toimivan, koska Pohjoismaat ovat länsimaiden sosialistisimmasta päästä. Jos jokin pieni asia vaatisi sääntelyä, ei se tarkoita, että koko liberalismi olisi kykenemätön vastaamaan ongelmiin. Taustalla on kyse elvytystoimista, joihin Vanhanen ehdottaa jo useita miljardeja. Toisaalta, jos valtio kerää rankalla kädellä varoja, miksei niitä voisi käyttää ihan hyödyksi. On taas eri asia, jos valtiota pyritään velkaannuttamaan ja verotusta kiristämään uskomalla lujaa, että tappiollinenkin työllisyys maksaa itsensä takaisin korkojen kera. Varsinaisesta keskustapopulismista onkin kulunut jo aikaa. Vanhanen kutsuu omaa linjaansa ns. kolmanneksi tieksi, joka eroaa täysin kahdesta seinälle maalatusta pirusta: sosialismista ja vapaasta kapitalismista. Voisiko enää populistisempaa ideaa olla? Samaa kyseinen puolue käytti 1950-luvulla mainoksessaan, jossa kommunismin pakkovallan ja suurpääoman kahleiden välillä menee kultainen keskitie. Keskustapopulismia leimaa sen sisällöllinen epäselvyys ja vahvat mielikuvat. Se toimii aikoina, jolloin epämiellyttävistä ilmiöistä on yleistä syyttää tiettyä aatesuuntaa, jolle halutaan etsiä välistä helppo, muttei aivan vastakkainen vaihtoehto. Vanhanen ei perustellut kolmatta tietään sen kummemmin, vaan ilmaisi epäsuorasti, että Suomen pehmo-oikeistolainen nykyhallitus edustaa markkinaliberalismia, joka täytyisi korvata vanhan ajan keskustasosialismilla, joka ei kuitenkaan edusta pahinta sosialismia. Tarkempien selitysten puute kummastutti minun lisäkseni myös monia muita. Näyttää, kuin Vanhaselle olisi ollut tärkeämpää linjata eroa Kokoomukseen ja ojentaa kättä vasemmalle. Demarit olivat ainakin mielissään. Mitä tulee aatteeisiin, olisi ongelma, jos liberalismi ottaisi takapakkia. Se tarkoittaisi, että ihmiset omaksuisivat aatteen, jossa yksilöiden välistä päätäntävaltaa ja näin taloudellista kehitystä rajoitettaisiin. |
23 kommenttiaVastaa |
Otahan poika selvää, mitä käsite populismi oikeastaan tarkoittaa ennen kuin ryhdyt änkemään sitä joka paikkaan.
Tiedän varsin hyvin, mitä populismi tarkoittaa, ja voin sanoa, että se tarkoittaa myös muutakin kuin mitä wikipedian pyhä totuus sinulle tahtoo tarjota. Näytähän seuraavalla kerralla ihan esimerkein, jos olen mennyt metsään.
Minä vannon populismianalyysissani Ernesto Laclaun On Populist Reason -teoksessaan esittämään teoriaan populismin logiikasta. Tutustu teokseen, niin keskustellaan asiasta.
Sittenpähän vannot. Ei minua liikuta, jos et kykene selittämään varmasti melkein ajatuksella lukemastasi kirjasta ajatuksia omin sanoin.
No hyvä on, selitetään sitten. Tämä voi mennä lukiopojalta vähän yli, mutta so what, niin menee paljon muukin.
Populismi tarkoittaa populus-nimisen poliittisen subjektin artikuloimista seuraavalla tavalla:
1) Pyritään muodostamaan sisäinen, kärjistetty antagonistinen rintama ”kansan” ja vallan välille.
2) Artikuloidaan samankaltaisista poliittisista vaatimuksista kollektiivisubjekti nimeltä ”kansa” näin:
3) Yhdistetään erilaiset vaatimukset sen perusteella, että niillä jokaisella on tavalla tai toisella antagonistinen suhde ”vallassoleviin”, ”eliittiin”, ”kansanvihollisiin” tms. Luodaan siis samankaltaisuuksien ketju.
4) Näin muodostuu tyhjä merkitsijä nimeltä ”kansa”, jota totaliteettina jokin tietty vaatimus asettuu edustamaan. Kyse on siis metonymisesta suhteesta ”kansan” ja erilaisten poliittisten vaatimusten välillä. Ja on selvää, että tämä vaatimus pyrkii saamaan taakseen mahdollisimman paljon erilaisia muita vaatimuksia, jotta rintama olisi mahdollisimman leveä.
Tässä mielessä esimerkiksi vaatimukset vastakkainasettelun lopettamisesta ovat puhdasta populismia, koska niissä luodaan ensin jako vastakkainasettelijoihin (ja implikoidaan, että ”yhteisistä talkoista” kieltäytyvät hidastavat ”meidän kaikkien” asian edistämistä), ja sitten pyritään kokoamaan mahdollisimman laaja samankaltaisuuksien ketju. Vastaavalla tavoin toimi mm. työväen presidentti -kampanjan logiikka.
Tuo on populismin yksinkertaisin merkitys historiassa, mutta käsitteitä voi soveltaa. Itse en pyri hakemaan sanoille sisältöä vain sanakirjoista, vaan soveltamalla ja laajentamalla tiettyyn pohjaan nojaten. Täten lasken populismiksi suosion tai uskottavuuden haalimisen yksinkertaistetulla asialla, jonka todellisuuspohja on kaikessa selkeydessään kuitenkin hatara. Jos yksinkertainen syötti (populismi) toimii, se kertoo vähän kannattajakunnasta.
Vastakkainasettelua vastustava ihminen vastakkainasettelee vastakkainasettelua. Yksinkertaista. Se, mitä vastakkainasettelu itsessään tarkoittaa, täytyy avata ennen kuin alkaa tästä asiasta aukomaan.
Jos kirjaviisauden lisäksi löytyy taitoa soveltaa, niin populismi voi tarkoittaa muutakin kuin pelkkää kansan jaottelua. Mitähän kaikkea muutakin voisi jaotella? Ajattele.
Kerroit lähettäneesi kommentin, mutta se ei tullut perille. Lähettäisitkö sen uudestaan?
Alkuperäinen tekstini oli huomattavasti pitempi, eikä siitä tietenkään ole kopiota missään. Alla kuitenkin tiivistelmä, ehkä se nyt tulee perille.
Eka kommenttini oli, että T. Taussin tuossa esittelemä käsitys populismista on sangen simppeli, suorastaan Wikipediamainen. ;)
Varsinainen pointtini oli lähinnä, että populismi-käsite tulee sanasta populus, kansa. Eli populismissa on aina tavalla tai toisella läsnä ”kansan” artikulointi. Se on populismin sine qua non. Kaikkia yksinkertaisiakin heittoja ei voi sanoa populismiksi, vaikka mediassa niitä sellaisiksi saatettaisiinkin kutsua. Muun muassa tästä syystä nykyään on erittäin vaikeaa erotella, mikä oikeastaan on populismia – ja jos sitä on kaikkialla, niin silloinhan sitä ei ole missään.
Jos analysoit Suomen ainoan populistipuolueen, Perussuomalaisten, argumentointia, niin siinä on erittäin voimakkaasti läsnä kansa vs. eliitti tai kansa vs. päättäjät tms. asetelma. Ja se rakentuu juuri tuolla logiikalla, jonka aikaisemmissa kommenteissani tiivisti yritin esittää.
Kokoomuksen vastakkainasettelun lopettamista vaativa kampanja on erittäin hyvin, suorastaan lipevästi, rakennettu. Siitä huolimatta kampanjan taustalta löytyy asetelma, jossa vastakkain on ”kansa”, jonka implikoidaan kärsivän vastakkainasettelijoiden touhuista, sekä nämä vastakkainasettelijat (eli väitetyt ”yhteisen edun” vastustajat). Vastaavaa kampanjointia kokoomus on käyttänyt mm. 1920- ja 1930-luvuilla.
Mutta politiikassahan populismi ei sinänsä ole mikään automaattinen paha, jos sillä saavutetaan tuloksia.
Onhan tuossa toki perää, mutta rajaa on vaikea vetää kansalaisten tunteisiin vetoavaan politiikkaan, vai miten on Keskustan vanha mainos, jossa vasemmalla on kommunismin pakkovalta ja oikealla suurpääoman kahleet? Kultaisesta keskitiestä löytyy aatevastakkainasettelua, jolla pyritään vetoamaan yksinkertaisiin kansalaisiin. Huomaatko nyt yhteyden Matti Vanhasen ”kolmanteen tiehen”?
Tunteisiin vetoaminen ei automaattisesti ole populismia, onhan jo antiikin retoriikassa ethoksen ja logoksen lisäksi nimenomaan pathos-aspekti voimakkaasti esillä.
Ilman eri vaihtoehtoja ei ole politiikkaa, siksi mm. aatevastakkainasettelua täytyy olla. Politiikka ei suinkaan ole ”yhteisten asioiden hoitoa” tms. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti ole populismia.
Ehkä kannattaisi myös luopua kokkarielitismista ja välttää ilmaisuja ”yksinkertaiset ihmiset”. Joku voisi sanoa samaa vaikkapa sellaisesta, joka purematta nielee puolueensa teesit tai paikallisosaston saunaillassa heitellyt jutut…eikö?
Argumenttisi eivät vastaa yhtään aiheeseen, josta keskustelemme. Aivan kuin et haluaisi ymmärtää, mitä tunteisiin vetoamisella tarkoitan. Tunteisiin vetoaminen on populismia, ellei asiaa yritetä muuten perustellusti viedä eteenpäin.
Vastakkainasettelu, josta kerroin, pyrkii vetoamaan tunteisiin mielikuvilla, piirtämällä piruja seinille varsinaiseen sisältöön puuttumatta.
Näistä tapauksista huomataan, että populismissa tunteet ovat peittäneet rationaalisuuden.
Siispä rationaalisen ihmisen vastakohta (miten olisi esim. yksinkertainen?) on otollisinta karjaa populismille.
Minusta ne vastaavat juuri siihen aiheeseen, josta yritän keskustella eli populismista. Lue vielä tarkalleen aiemmat kommenttini.
Tunteisiin vetoaminen (eikä yksinkertaistaminenkaan) ei automaattisesti ole populismia, vaan olennainen osa poliittista retoriikkaa. Eikä perustelujenkaan puuttuminen tai ontuminen automaattisesti ole populismia, koska se, mikä on ”kunnon” substanssia ja mikä ei, on aina poliittinen kysymys.
Hyvin yleinen ongelma on niin ikään, että matemaattis-luonnontieteellisesti orientoitunut tarkastelee maailmaa yksinomaan rationalismin vinkkelistä. Eli kaikki jotka eivät ajattele samalla tavoin ”järkevästi”, tai tässä sinun tapauksessasi oikeistoliberalistisesti, ovat ”yksinkertaista karjaa” – toisille logos on taloustilastoja ja numeroita, toisille se voi olla vaikkapa teologia. Kuten joku jo aikaisemmin blogissasi kommentoi, ei ole oikein vakuuttavaa leimata populismiksi kaikkea sellaista, jossa perusteluita ei esitetä kokoomusdiskurssin käsittein. Minusta sinä teet muuten ihan ansiokkaalle blogille hallaa, jos lätkit populismia joka puolelle.
Kolmas tie sinänsä tietysti on vanha idea, jonka taustalta löytyy kyllä ihan vakuuttaviakin perusteluita vähän kovemmilta nimiltä kuin Matti Vanhanen.
Kuten selitin, tunteisiin vetoaminen, mielikuvien maalaaminen ja kattavien sisältöön kohdistuvien ajatusten puuttuminen yhdessä tekevät populismin, mikäli kyse on poliittisesta tempauksesta. Sanana populismi on varmasti kokenut inflaation, eivätkä kaikki pidä siitä, että sanaa käytetään aina, jos siihen on vähänkin aihetta. En minäkään pyri sitä käyttämään, mutta mielestäni on oivallista tarkastella muutakin kuin oikeisto- ja vasemmistopopulismia, joista yleisimmin näkyy puhuttavan. Kuten kerroit Kokoomuksen vastakkainasetteluvastaisesta populismista, Vanhasen Keskustalla on tässä aivan sama idea (ottaen huomioon, ettei hän ruotinut merkitysten sisältöä). Luehan vaikka artikkelini uudestaan.
Älähän ala väittämään, että pitäisin poliittisesti tietynsuuntaista ajatusmaailmaa enemmän rationaalisena kuin toista. Faktoilla itsessään ei ole poliittista vakaumusta. Käytännön rationalismi on vain toinen puoli, arvot toinen. Olisiko puoluetta, joka ei olisi ”syyllistynyt” populismiin kampanjoissaan? Se on sitten toinen asia, minkälaista politiikkaa varsinaisesti harjoittaa.
Eivät missään nimessä tee, se juuri on pointtini. Representatiivisessa politiikassa on pakko käyttää muun muassa mainitsemiasi keinoja, mutta ne sinänsä EIVÄT ole populismia.
Kolmas tie on ihan legitiimi vaihtoehto niin vapaammalle markkinataloudelle kuin kontrolloidummalle suunnitelmataloudellekin. Kyse on lähinnä siitä, että kolmas tie on vaihtoehto OLEMASSA OLEVILLE markkinatalouden ja (reaali)sosialismin versioille. Ideologiat puhtaina an Sich eivät koskaan tule toteutumaan.
Näin ollen kolmanteen tiehen vetoaminen ei ole automaattisesti populismia. Tässä on ongelmana tosiaankin se, että implikoit, että kaikki ideat, joihin sinun mielestäsi ei esitetä rationaalisia perusteita, on populismia. Olisiko mahdollista, ettet tunne joitakin asioita tarpeeksi hyvin, että niiden taustalla olevat teoriat avautuisivat?
Mutta tämä on sinulle ilmeisesti hyvin vaikeaa ymmärtää, koska kaikki muu paitsi kokoomuksen toiminta on sinulle populismia. Ja kyllä, pystyn TEKSTIESI perusteella ihan hyvin väittämään, että pidät tiettyä poliittista suuntausta rationaalisempana kuin toista. Siihen nyt ei tarvita edes kovinkaan harjaantunutta silmää – ideologiasi loistaa kilometrien päähän. Jos mietit, mitä ideologia tarkoittaa, niin sehän on sitä, että todellisuuden ymmärretään selittyvän tietyn idean tai idearyppään pohjalta, siis ideologia = idean logiikka, the logic of an idea.
Ja sitä paitsi, faktoja ei ole olemassa ilman niiden esittäjää eli sitä, joka ne faktoiksi esittää, ja yleisöä, joka ne sellaisiksi hyväksyy. Faktat eivät istuta itseään automaattisesti tosiasioina ihmisten päähän,vaan siihen tarvitaan toimintaa ja käytänteitä, sosiaalistamista, indoktrinaatiota ja yms. keinoja.
Kehotan sinua ottamaan analyysivälineiksi myös muita käsitteitä kuin populismin. Analyyttisen mielen tulee pystyä erottamaan, mistä milloinkin oikeastaan on kyse. Populismia kyllä on paljon ilmassa, se on totta. Mutta on myös paljon muuta argumentointia.
Ilmeisesti artikkelini sanoma ei ole mennyt sinulle perille. Kuule, Anonyymi. Me elämme sekatalousyhteiskunnassa, ja jokainen puolue ajaa politiikkaa, joka sijoittuu hyvin kauas puhtaiden aatteiden ääripäistä. Melkein jokainen mahdollinen väliarvo sosialismin ja markkinatalouden välimailta on jo ennestään valittavissa. Olisiko kenties klisee sitten parempi ilmaisu sille, että yrittää erottautua juuri oikeana keskitien kulkijana muiden joukosta? Minusta se vain on samanlaista populismia kuin ”hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan”.
Kyse kun on vielä siitä, että Vanhanen leimaa nykyisen kokoomusvetoisen politiikan markkinaliberalistiseksi, ja opposition politiikan sosialistiseksi oikein kärjistämällä, jotta voisi yksinoikeudella olla paras vaihtoehto keskiverto suomalaisille.
Kuten vihjasin, pidän tiettyjä arvoja oikeampina kuin toisia, mutta tiettyihin asioihin vetoaminen on rationaalista, vetosi niihin sitten oikeistolainen tai vasemmistolainen. Faktoilla tarkoitan ilmiselviä asioita, joita ei saa pelkällä humanistilässytyksellä kumottua. Esimerkiksi valtion verotulot alkavat vähenemään tietyn veroasteen ylitettäessä, jolloin jatkuvasti verotusta kiristämällä valtion tulot laskevat. Fakta on fakta, jos se voidaan todistaa, mutta tiettyjen poliittisten aatteiden edustajat eivät halua aina vedota tiettyihin asioihin, sillä joko ne veisivät pohjaa pois omilta ajatuksilta, tai ne olisivat omiin arvoihin nähden yhdentekeviä. Vaikka tämä kiertääkin kehää, tällaisiin yleisiin faktoihin vedotaan puoluekannoista huolimatta. Ero on vain se, että monimutkaisia, mutta todellisia, argumentoinnissa tehokkaita faktoja ei käytetä niin paljon kuin niille peittyviä, yksinkertaisemmin ymmärrettäviä ja kansaan vetoavia mantroja, joilla saa paremmin kannatusta.
Ok, yrität siis siirtää keskustelua sivuraiteille, tapa argumentoida sekin, ei siinä mitään.
No, todettakoon ensin, että väittäisin tietäväni varsin hyvin, minkälaisessa taloudessa nyt eletään. Minulle politiikka kuitenkin on paljon muutakin kuin talous. Talous on sinun tyyppisillesi ilmeisesti pelkkää numeronmurskaamista, jota höystetään arvojargonilla. Yksinomaan tätä ei kuitenkaan tule pitää politiikan synonyymina.
En edes viitsi aloittaa siitä, miten ideoiden ja reaalimaailman eroja on mahdollista lähestyä filosofisesti muutenkin kuin harrastamasi Wikipedia-copypastailun kautta. Sitten kun joskus pääset opiskelussa pidemmälle, niin ymmärtänet, että fakta, totuus ja tosiasia ovat hyvin problemaattisia (so. poliittisia) käsitteitä. Eikä siinä ole kyse mistään ”humanistilässytyksestä”, vaan korkeamman tason ajattelusta.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, ettei se absoluuttinen Totuus asu siellä kokoomuksessa tai sinun ”rationaalisissa” faktoissa. Se mikä sinulle tai jollekin muulle on ”tehokasta argumentointia”, näyttää esimerkiksi minulle pseudoälykkäältä näpertelyltä. Kokoomuksen ajamalle markkinataloususkovaisuudelle tarvitaan myös vaihtoehtoja.
Jokainen puolue esittää toimintavaihtoehtoja, jotka ovat sen mielestä se paras vaihtoehto ja tapa jäsentää poliittista todellisuutta. Tämä ei automaattisesti ole mitään populismia. Kristus sentään. Edes omille opiskelijoilleni ei tarvitse vääntää näin rautalangasta kaikkea.
Mikä tämän ymmärtämisessä on niin suunnattoman ylivoimaista?
En yritä siirtää keskustelua mihinkään, vaan laajentaa katsontakantaa, jotta ymmärtäisit, mitä populismilla tarkoitan. Aivan yhtä lailla oma käsityksesi populismista on subjektiivinen siinä missä omani tai sanakirjan vastaava. Tietty yhteinen viite niillä molemmilla on.
Talous (resurssit ihmisten arvostus ja niiden ilmenemien jakautuminen) ja filosofiset arvot ovat yhteiskuntamme ydin, joiden ympärille muu politiikka aika lailla kietoutuu.
Älä viitsi jankata mistään wikipedian opiskelusta saati copypastaamisesta, kun suhtaudun molempiin hieman kielteisesti. En viitsi copypastaamisesta syyttää sinuakaan. Tuo käytännössä todistetun totuuden kiistäminen ihan vain teoriamielessä nimittäin tuo mieleeni ne samat filosofian tunnit, joilla keskusteltiin tuolin olemuksesta. Vaikeita asioita totuuksien määrittely voi varmasti olla, eikä teoriassa mikään ole totta, ja kaikki on yhtä oikeaa yms yms. Kuitenkin kun käytännössä alat kiistämään yleisesti tiedossa olevia asioita kuten 1+1=2, niin huomaat, mitä tarkoitan. Äläkä luule, että sitoisin totuuksia tiettyihin arvoihin.
Tuo turha rautalangan näpertelysi on hieman turhauttavaa luettavaa. Aivan kuin yrittäisit syöttää sanoja suuhuni. Teoriassa olen itse liberalistina markkinatalouden kaltaisista asioista sitä mieltä, ettei yksilöä saisi pakottaa tietynlaiseen järjestelmään, muttei siltä saisi kuitenkaan viedä mahdollisuutta harjoittaa haluamaansa mallia siinä määrin kuin hän ja muut samalla tavalla ajattelevat yksilöt haluavat. Teoriassa kun haluat asioita käsitellä niin negatiiviseen kallistuva vapaus on lähtökohtaisesti eniten täynnä mahdollisuuksia, eikä se sulje pois positiivisia siinä määrin kuin ihmiset niitä haluavat.
Minä en nyt vain käsitä, miksi et pysty pysymään asiassa eli siinä, mitä populismi oikeastaan on. Sinä karkaa höpisemään itsestään selvyyksiä markkinataloudesta tai vapauden luonteesta. Ne eivät kuulu tässä asiaan; nyt on kyse populismin logiikan tarkastelusta.
Toiseksi, tähän on turha sotkea mitään koulufilosofian tuolipohdintoja. Yksinkertaisen objektin, vaikkapa sitten tuolin, idean tarkastelulle lukiossa on syynsä, mistä mm. tämä keskustelu on hyvä esimerkki. Ja sinun materiaalisi (esimerkiksi populismista) muistuttaa hyvin paljon Wikipedian vastaavaa, se on ihan selvää. Yhden oman lähteeni olen alussa jo ilmoittanut.
Totuustarkasteluissa voit lähteä liikkeelle pohtimalla faktuaalisen totuuden ja ns. filosofisen totuuden eroja, niin pääset vähän syvemmälle.
Pointtini ei todellakaan ole se, että ”kaikki on yhtä totta” yms. epistemologinen relativismi, vaan se, että mikä sinulle voi olla ”rationaalista faktaa”, voi toiselle olla yhtä tyhjän kanssa tai muuten sellaista, jolla ei ole vaikuttamisvoimaa. Näin ollen et voi ottaa populismin kriteeriksi yksinomaan sitä, mikä nyt lukiolaisen matematiikan harrastajan vinkkelistä saattaa olla vähän yksinkertaistettua tai tunteisiin vetoavaa. Tuo kriteerinä on liian simppeli ja subjektiivinen. Kaikki vastakkainasettelu nyt ei vaan automaattisesti ole populismia.
Tein tuossa aika selväksi, mitä populismilla tarkoitan ja kävin läpi ihan käytännöstä asti, mihin ajatukseni juontavat. Harmi, jos asian laaja tarkastelu tarkoittaa sinulle asian viemistä sivuraiteille, mutta vain sillä tavalla voit ymmärtää, mitä ajan takaa. Koita yhdistää asiat tämän artikkelin asiayhteyteen, äläkä syötä sanoja turhan innokkaasti suuhuni, jos et pysty niitä perustelemaan.
Populismikäsityksesi on kieltämättä samassa suunnassa omani kanssa, mutta tahdot uskoa, että pitäisin vain ei-oikeistolaisia poliittisia tempauksia populismina. Sehän sinua häiritseekin. Enköhän ole tehnyt asian jo aika selväksi.
Taidat varmaan olla sama tyyppi, joka syöttelee sanoja suuhun myös Eero Tikan blogissa.
En huomaa, missä sanoja olisi laitettu sinun suuhusi. On eri asia tehdä tulkintoja tekstien perusteella kuin laittaa sanoja suuhun, tutustu hyvä ihminen hermeneutiikkaan. Mielestäni olen perustellut väitteeni varsin hyvin.
Asian laaja tarkastelu ei missään nimessä ole sitä, että populismia nähdään joka puolella. Pitää pystyä erottamaan populismi muista argumentaation tavoista. Ks. ed. kommenttini. Populismia voi olla sekä keskellä, ylhäällä, alhaalla, vasemmalla että oikealla, mutta siihen liittyy aina populus ja sen artikulaation logiikka. Olet niin ihastunut talousmatematiikkaan, että kaikki muu näyttäisi menevän yli ja ohi.
Poliittisen retoriikan eri ulottuvuuksien käsittäminen on sinulle ilmeisesti niin ylivoimainen tehtävä, että keskustelu saa puolestani jäädä tähän.
Minun määrittelyjoukkoni populismia koskien on varmasti hieman suurempi kuin sinun, mutta aikaisempia kommentteja lukiessasi huomaisit myös, missä määrin populuskin ilmenee artikkeliani koskien. Siis jos vain haluaisit antaa itsesi nähdä sellaista.
Pelottaa vähän oma humanistisuuteni, jos alan keskustelemaan kymmenien viestien verran mokoman neutraalin käsitteen määrittelyjoukosta.
Dixi.
Samat