 Thomas Taussi su 17.10.2010 |
Vasemmistoliitto ehdottaa lakia kymmenen euron minimipalkasta. Minimipalkkalain hyväntahtoisena tehtävänä olisi lisätä työtä tekevien elintasoa ja hyvinvointia, mutta laajemmin katsottuna asia ei ole niin yksioikoinen. Minimipalkkalainsäädäntö on kuitenkin epäoikeudenmukainen niin sattumanvaraisen yksilön kuin yhteisen hyödynkin näkökulmasta. Taloustieteellinen fakta on, että minimipalkka lisää työttömyyttä. Tästä seuraa, että kokonaistuotanto jää potentiaalista tasoaan matalammaksi. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee myös työmarkkinoilla. Erilaisella työllä on erilaiset markkinat, siis tarve ja niukkuus. Mitä paremmin työn niukka tarjonta saadaan kohdistettua sen tarpeeseen, sitä suurempi on tuotanto, ja sitä enemmän valtiolle karttuu veroeuroja. Tämä on päämäärä, jota ilmeisesti myös Vasemmistoliittokin pitää tavoittelemisen arvoisena. Minimipalkka on kuitenkin jähmeä este kysynnän ja tarjonnan toteutumiselle. Minimipalkkalain toteutuminen tarkoittaisi, että työtä ei saisi tarjota kymmentä euroa pienemmällä tuntipalkalla. Alenevan rajatuottavuuden ja nousevien rajakustannusten takia joidenkin yritysten ei enää olisi kannattavaa pitää niin montaa työntekijää, jos tuntipalkka nousisi esimerkiksi seitsemästä eurosta kymmeneen euroon. Jos jollakin alalla työn markkinahinta olisi esimerkiksi seitsemän euroa, työlle olisi liikakysyntää ja alitarjontaa. Ainut todennäköinen korjausliike olisi halpatyövoiman pimeiden markkinoiden kukoistaminen. Alitarjonnasta kärsisivät kantaväestöön kuuluvat lainkuuliaiset työntekijät, jotka jäisivät vaille työtä. Verokiilan takia työntekijälle jäävän palkan nouseminen tulee sitäkin kalliimmaksi itse työnantajalle. Työnantajan kynnys palkata työntekijöitä heikentää työttömien mahdollisuutta työllistyä vastaisuudessa. Töitä voisi olla tarjolla, ja työntekijä voisi ottaa työtä vastaan, mutta valtion väliintulon takia kahdenvälistä sopimusta ei voisi syntyä. Vaikka vasemmistoliitto ei liberalismia allekirjoitakaan, on länsimaisesta näkökulmasta hyvin kyseenalaista kieltää kahta osapuolta tekemästä sopimusta, jolla ei ole mainittavia negatiivisia sivuvaikutuksia. On huomionarvoista, että vasemmistoliiton ehdotukselle löytyy välitöntä kannatusta työntekijöiden etujärjestöistä, kuten keskusjärjestö SAK:sta. Nämä järjestöt ovat kiinnostuneet ensisijaisesti työtä tekevien eduista, eivät niinkään työttömien. Minimipalkkalainsäädäntö asettaa pienen osan melko matalasti palkatuista työntekijöistä erityisasemaan niiden kustannuksella, jotka menettävät työpaikkansa tai jäävät myöhemmin kokonaan ilman työtä. Liberaalissa mallissa tällaista vääryyttä ei tapahtuisi, vaan hyvinvointi jakaantuisi markkinataloudenkin keinoin tasaisemmin. |
9 kommenttiaVastaa |
Minimipalkan voisi tietysti toteuttaa myös valtion maksamana palkkatukena. Mutta sehän johtaisi todelliseen tehottomuuteen: yritykset palkkaisivat lähes kaikki kynnelle kykenevät töihin jolloin kouluttamatonta & matalapalkkaista työvoimaa käytettäisiin todella tuhlaillen.
Ei sovi unohtaa, että taikaseinää ei ole vielä keksitty. Valtion maksaman palkkatuen (ceteris paribus) joutuisi maksamaan yksityinen sektori, eli työntekijöiden työnantajat, jotka maksavat palkan.
Tämä verorasitus olisi (ceteris paribus) kuitenkin jyvitetty niin, että työttömyys ei lisääntyisi matalapalkka-aloilla kuvaamallasi tavalla.
En oikein tiedä mitä itse ajatella kympin minimipalkasta, mutta halusin nyt vain lähinnä muistutella siitä että minimipalkan voi toteuttaa myös niin ettei työttömyys lisäänny kuvaamallasi tavalla. Sinulla kun tuntuu toistuvasti olevan jotain ongelmia arvojen ja tosiasioiden erottamisessa.
Miten niin olisi jyvitetty? Jos työnantajien kustannukset kasvavat verojen myötä, he eivät voi palkata niin paljon työntekijöitä tai maksaa heille hyvää palkkaa.
Odotan sinulta edelleen taloustieteellisiä perusteluja väitteillesi. Eivät asiat tapahdu vain, koska sanoisit niin. Ne täytyy perustella.
Hold your horses.
Miksi juuri työnantajien kustannukset kasvaisivat? Miksei esimerkiksi palkansaajien tai kuluttajien? Oletin ettei verotuksen kohtaanto muutu.
Jos valtio subventoi palkan ja minimipalkan erotuksen, niin kukaan yksittäinen työntekijä ei jää vaille työtä vain sen vuoksi että juuri hänen työnsä markkinahinta ei vastaa minimipalkkaa. Yksittäisen työnantajan on minimipalkan vallitessakin kannattavaa palkata työntekijä, jos tälle ei tarvitse maksaa palkkaa kuin markkinahinnan mukaan.
Tämä oli se totuus jonka puolesta pyrin argumentoimaan tässä ketjussa. En ottanut kantaa esimerkiksi kokonaisveroasteen ja työllisyyden yhteyteen.
Yritätkö olla ihan huviksesi joka asiasta eri mieltä kanssani? Kun itseasiassa tämä valtion subventoima minimipalkka on eräs versio perustulosta ja jotkut oikeistoliberaalit jopa kannattavat sitä.
Työnantajien kustannukset nousevat, jos veroja esimerkiksi nostettaisiin tasaisesti koko veropohjan laajuudella. Toki voitaisiin verottaa enemmän työntekijöitä, jolloin työntekijöille jäisi vähemmän käteen. Tällöin työntekijät kuluttaisivat vähemmän rahaa tuotteisiin ja palveluihin. Seurauksena yritysten tulot vähenisivät, jolloin uuden työvoiman palkkaaminen osoittautuisi kannattamattomaksi. Ehkä osa työntekijöistä tulisi palkatuksi teennäisen kannattavuuden takia. Tilanne olisi käytännössä plus miinus nolla, mutta vain tuotantorakenne muuttuisi olettaen, ettei työntekijöiden palkkaaminen ja kulujen käyttäminen muutu aivan tasaisesti kaikilla kansantalouden alueilla.
Miten itse lähtisit laskemaan kokonaisveroastetta? Mistä ottaisit ensimmäisenä pois?
Olisiko tässä uuden blogikeskustelun aihe?
Nopeasti on hieman vaikea heittää tarkempaa kuvaa siitä, miten verotusta tulisi muuttaa. Lähtökohtaisesti kokonaisveroaste tulisi madaltaa.
Välivaiheena voisi olla tasavero, jossa tiettyyn muutaman tuhannen euron vuotuiseen rajaan asti olisi verotonta. Sen ylittävistä tuloista maksettaisiin tietty tasaprosentti veroa. Verotuksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista, mutta kattaa kuitenkin kulutusta, työtä ja pääomaa. Tuloveron ja yritysveron tulisi kuitenkin pysyä hieman erillään, että yrittämiseen olisi jotain kannusteita. Tulevaisuudessa täytyy myös pyrkiä ottamaan huomioon sekin, että pitkäjänteinen, johonkin erikoisammattiin kouluttautuminen on yrittämiseen verrattava riski – kunhan valtio ei kustanna kouluttautumista siinä, missä yrittäjä rahoittaa omat investointinsa. Tässä on vain miettimisen arvoisia pointteja. En ole mitään tutkimusta vielä tehnyt, enkä tiedä, olisiko minun näkökulmastani sellainen kovinkaan pätevä/ sisältäisi uusia oivalluksia. Ei taida kyllä liittyä alkuperäiseen aiheeseen.
Verohelpotukset vievät valtion budjetista 18 miljardia euroa. Kyseiset tuet lisäävät byrokratiaa ja ovat hallinnollisesti raskaita. Tuloverokertymä on alle 13 miljardia. Työnteko saataisiin siis kannattavaksi lakkauttamalla sekä tulovero että verohelpotukset.