 Thomas Taussi la 28.08.2010 |
 Kuten tiedämme, rahan hinta on korko. Rahalle pätevät muiden hyödykkeiden lailla kysynnän ja tarjonnan lait. Tämä toteutuu siitäkin huolimatta, ettei raha ole tavanomainen kulutushyödyke. Sen tarkoitus on olla viime kädessä ainoastaan vaihdannan väline sekä yhteismitallinen arvon mitta. Jos rahoitusta on saatavilla niukasti, sen korot ovat korkeat. Kun ylimääräistä rahaa on markkinoilla enemmän, korot laskevat. Pankkien tehtävänä on ohjata ylijäämä, eli ihmisten säästöt rahoitusta tarvitseville velanottajille. Säästäjälle maksetaan kuluttamisensa lykkäämisestä korvausta. Rahan korko määräytyy tällä tavalla automaattisesti taloustilanteen mukaan. Käytännössä markkinoiden ei kuitenkaan anneta yksin hoitaa rahan hinnoittelua. Kaikki yksityisten pankkien rahaliikenne on lähtöisin keskuspankista. Pankkien pankkina keskuspankki kontrolloi teennäisesti rahan niukkuutta. Yksi suosittu ja noteerattu keino on ohjauskorko. Ohjauskorko on tavallaan hankintahinta, jonka päälle yksityiset pankit lisäävät voittohinnoittelunsa. Ohjauskorko välittyy aina lopullisiin korkoihin tuotantokustannusten lailla.
Jos rahan korko määräytyy automaattisesti markkinoilla, mikä rooli ohjauskorolla sitten on? Se on käytetyimpiä suhdannepolitiikan työkaluja. Jos laskusuhdanteen aikana halutaan lisätä investointeja ja kulutusta, lasketaan ohjauskorkoa. Näin korkotaso madaltuu ja lainoista tulee edullisempia. Samalla kynnys investointeihin laskee, kun tuottovaatimusten ei tarvitse olla korkeita. Vastaavasti talouden noususuhdanteissa korkotasoa nostamalla usein halutaan estää talouden ”ylikuumeneminen”.
Kun keskuspankki päättää ohjauskorostaan, kajotaan samalla markkinoiden luonnolliseen järjestymiseen. Esimerkiksi taloudellisesti tukalampana aikana rahan tarjonta on niukempaa. Tällöin todennäköisimmin korko on kysynnän takia korkea. Matalamman koron edellytyksenä olisikin yleisesti ottaen kylläisempi taloustilanne, jota leimaisi runsaampi ylimääräisen rahan tarjonta. Keskuspankin valta ohjata korkotasoa ei tähtää markkinoiden tehostamiseen, vaan ristiriitaisten tavoitteiden ajamiseen.
Oppimistamme faktoista huolimatta aikana, jolloin tulisi ehdottomasti säästää rahan tarjonnan kohentamiseksi, kehotetaan ja kannustetaan ihmisiä kuluttamaan ”elintason säilyttämiseksi”. Elintasoa ei kuitenkaan voi taikoa tyhjästä, vaikka jotkut päättäjät siihen uskovatkin. Kulutuksen edistämiseksi keskuspankki pystyisi periaatteessa painamaan lisää rahaa. Tämä olisi käytännössä rahan omistajien verottamista inflaatiolla.
Koska Euroopassa edellä mainittu rahapolitiikka on kontrolloidumpaa, suhdannepolitiikan työkaluista jäljelle jää vielä velan ottaminen. Koska kuluttamaan kehotetaan juuri aikana, jolloin ylimääräisen rahan säästöt ovat niukat, ajaudutaan hyvin herkästi ottamaan velkaa. Velkaa voidaan ottaa valtiollisesti julkisten investointien kustantamiseksi. Mitä kovempi on halu säilyttää entinen, parempi elintaso, sitä suurempi osa siitä perustuu lainarahalle. Toisin sanoen velkaantumisen takia elintason säilyminen on vain näennäistä.
Käytännössä poliittinen päätöksenteko on erilaisten eturyhmien ja imagokikkailijoiden kilpailua kansan suosiosta. Tällöin todella vaikeista asioista keskustelemista yritetään vältellä. Vähintäänkin erilaiset johdonmukaiset ratkaisut taipuvat eri tahojen paineessa tehottomiksi kompromisseiksi. Muutaman vuoden hallitusvastuussa olevat poliitikot voivat päättää vuosikymmeniä pitkistä velkarasitteista. Koska budjettiylijäämä on valtaa pitävälle suositumpaa käyttää erilaisten välittömien etuuksien jakamiseen, vastuun kantajat ovat vähissä.
Koulukirjoissa opetetaan, että ”tasapainottavan” suhdannepolitiikan vastakohta olisi ”suu säkkiä myöten -politiikka”. Siinä valtion menot supistuvat ja kasvavat suhdanteiden mukana. Kyseessä ei kuitenkaan ole täydellinen vastapari, vaan osittain ideaalista suhdannepolitiikasta poikkeava käytännön kompromissi. Nousukaudella poliitikot ovat hyvin herkkiä lisäämään valtion menoja palvellakseen äänestäjiään välittömästi. Samalla laiminlyödään helposti velkojen maksua.
Molemmissa tapauksissa valtion toimilla on ratkaiseva rooli. Markkinoiden vapautta kunnioittavalle suhdannepoliittiselle tyhjiölle tunnusomaista on valtion passiivisuus. Tämän poliittisen minimaalisuuden etuina onkin poliittisten virheiden välttäminen. Valtion ollessa hillitysti taka-alalla velkaantuminen on mahdotonta, eikä seuraavilla sukupolvilla ole velkataakkaa maksettavanaan korkeiden verojen muodossa.
Korkeat verot aiheuttavat kansantaloudellista tehottomuutta. Poliitikkojen keskuudessa suosittu suhdannepolitiikka toteutuu korkeammilla veroilla sekä helposti myös valtion velkaantumisella. Hetkellisen elintason säilyttäminen koituu tässä tapauksessa jälkipolvien maksettavaksi. Samalla tullaan kylväneeksi seuraavien kriisien siemenet.
Tulevaisuuden haasteena olisi opettaa poliitikoille nöyryyttä talousjärjestelmää ja sen lainalaisuuksia kohtaan. Talous ei ole vihamielinen olio, vaan itse ihmisten vapaista valinnoista muodostunut eläväinen järjestys. Sen koskemattomuuden turvaamisessa auttaisi koko yhteiskuntaan iskostunut yksilönarvoajattelu ja vapauden kunnioittaminen.
|
7 kommenttiaVastaa |
Elintason säilymisestä: Elintason säilyminen on todellista niin pitkään kuin ihmisillä on ne hyödykkeet ja palvelut, joita heillä on ennenkin ollut. Elintaso laskee, kun ihmisten kuluttamien kulutushyödykkeiden, julkishyödykkeiden ja palvelujen määrä laskee. Teoriassa elintaso voisi pysyä samana, vaikka valtio ottaisi velkaa maailman tappiin asti. Elintason turvaaminen velalla on tietysti hölmöä, mutta kyllä se silti on ihan todellista elintasoa: ihmiset voivat nauttia esimerkiksi maksuttomista palveluista entiseen tapaan.
Talouden koskemattomuudesta: Entäpäs jos koskematonta taloutta ei nyt vain haluta? Jos talous on vähän kuin luonnonvoima (eikä sinänsä hyvä tai paha), niin eikö silti ole järkevää pyrkiä voittamaan se kaikin mahdollisin keinoin? Eihän asioista tee hyviä se, että ne ovat spontaaneja tai luonnollisia. Syöpäkasvain tappaa ihan luonnostaan ja HI-virus saa elimistössä aikaan sellaisen spontaanin järjestyksen, että siihen kuolee.
Rankkasade ei ehkä ole moraalinen toimija, mutta olisi moraalitonta jättää lapset sateeseen.
Voit toki viilata pilkkua kirjaimellisesta ilmaisusta, mutta ei tarvitse olla edes älykäs lukija ymmärtääkseen, että kyse oli yleisesti ottaen elintasosta tarkasteltuna pidemmällä aikavälillä. Ei mistään hetkellisestä tilasta. Alkaa muuten menemään hieman metakeskustelujen puolelle.
Rankkasade ei ehkä ole moraalinen toimija, mutta olisi moraalitonta jättää lapset sateeseen.”
Vertaat spontaaneja sairauksia ja luonnonmullistuksia ihmisten spontaanisti luomaan talousjärjestelmään. Se on perustavanlaatuinen virhe, koska nyt tavallaan väität ihmisten luomaa talousjärjestelmää ihmisten toiminnasta irralliseksi olioksi, vaikka juuri edellisessä tekstissäni selitin asiat läpikotaisin.
Markkinatalousjärjestelmä ei tietenkään historiallisessa mielessä ole spontaanisti syntynyt kuin paikoittain. Yleensä se on tuotu pakolla. Markkinataloudelliset instituutiot kuten yksityisomaisuus, sopimusvapaus, rahatalous ja yksilöiden tasa-arvoisuus on tuotu yleensä ulkoapäin. Markkinatalouden syntyminen on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vaatinut keskusvallan aktiivista puuttumista spontaanisti kehittyneisiin paikallisiin käytäntöihin. Esimerkiksi Suomessa markkinatalous on vuosisatoja jatkuneen keskussuunnittelun ja valtion voimankäytön tulos. Pienimuotoista kaupankäyntiä on toki ollut aina, mutta sitä ei pidä sekoittaa kapitalismiin.
Tällä historiallisella seikalla ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että vakiinnuttuaan markkinatalous toimii tavallaan spontaanisti. Siitä että markkinatalous muodostaa oman kosmoksensa, ei seuraa että se olisi ihmisten toiminnasta irrallinen olio. Markkinoiden tuottama lopputulos ei silti ole minkään tahon suunnittelema. Tässä mielessä markkinatalous on juuri luonnonilmiölle rinnasteinen ilmiö.
Jos muiltakin luonnonilmiöiltä suojaudutaan, niin miksei sitten markkinoilta?
Markkinatalous on vapaa tila, jossa mikään ulkoinen taho ei rajoita yksilön elinkeinovapautta. Jokaisella on yhtäläinen vapaus. Tämän tilan tuominen ”pakolla” on vain harhaanjohtavaa retoriikkaa. Se on yhtä ristiriitaista kuin väittäisit tyhjällä täyttämisen olevan täyttämistä, koska siinä esiintyy täyttää-verbi. Jos ihmiset vapaaehtoisesti haluavat rajoittaa vapauttaan, siinä ei ole mitään ristiriitaa niin kauan kuin päätökset ovat yksilöllisiä. En ole varma, mitä itse tarkoitat markkinataloudella, mutta se on ollut luonnollisimpia ja varhaisimpia käytäntöjä kehittyneiden ihmisten keskuudessa. Rauhanomainen vaihtokauppa erottaa sivistyneet ihmiset primitiivi-ihmisistä, joiden ”vaihtoprosessit” (esim. kollektivointi) nojaavat loppukädessä väkivaltaan. Toki markkinatalouden edellyttämät koskemattomuuteen liittyvät turvallisuussäännöt ja valvontakeinot voivat joskus toteutua valtiojohtoisesti, mutta se ei itsessään tarkoita, että valtiolla olisi aktiivinen rooli yhteiskunnassa (varsinainen valtiojohtoisuus). Mitenniin pienimuotoista kaupankäyntiä ei pidä sekoittaa kapitalismiin? Ehkä oikeampi termi tosiaan olisi markkinatalous, jota käytettiin tuossa aikaisemmin. Pienimuotoinen kaupankäynti on luettavissa markkinataloudeksi. Markkinataloutta ei pidä mystifioida, sillä kyse on hyvin luonnollisesta ja spontaanista asiasta, joka perustuu yksilön vapaaehtoisuuteen ja väkivallattomuuteen.
Tavallaan luonnonilmiöksi markkinatalous voidaan mielestäsi rinnastaa sen takia, ettei mikään yksittäinen taho ole suunnitellut sitä. Eihän sillä kuitenkaan ole väliä, onko sen takana yksi vai useampia yksilöitä. Markkinoille osallistutaan vapaaehtoisesti ja omalla panostuksella. Markkinat eivät ole mikään väistämätön voimankäyttöauktoriteetti (luonnonvoimat), mutta rauhanomaisella tavalla eräänlainen auktoriteetti kylläkin (markkinatalouden lakeja ei voi kumota mielivaltaisuudella kovinkaan kestävästi/toimivasti).
Markkinatalous on vapaa tila, jossa mikään ulkoinen taho ei rajoita yksilön elinkeinovapautta. Jokaisella on yhtäläinen vapaus. Tämän tilan tuominen ”pakolla” on vain harhaanjohtavaa retoriikkaa. Se on yhtä ristiriitaista kuin väittäisit tyhjällä täyttämisen olevan täyttämistä, koska siinä esiintyy täyttää-verbi. Jos ihmiset vapaaehtoisesti haluavat rajoittaa vapauttaan, siinä ei ole mitään ristiriitaa niin kauan kuin päätökset ovat yksilöllisiä. En ole varma, mitä itse tarkoitat markkinataloudella, mutta se on ollut luonnollisimpia ja varhaisimpia käytäntöjä kehittyneiden ihmisten keskuudessa. Rauhanomainen vaihtokauppa erottaa sivistyneet ihmiset primitiivi-ihmisistä, joiden ”vaihtoprosessit” (esim. kollektivointi) nojaavat loppukädessä väkivaltaan. Toki markkinatalouden edellyttämät koskemattomuuteen liittyvät turvallisuussäännöt ja valvontakeinot voivat joskus toteutua valtiojohtoisesti, mutta se ei itsessään tarkoita, että valtiolla olisi aktiivinen rooli yhteiskunnassa (varsinainen valtiojohtoisuus). Mitenniin pienimuotoista kaupankäyntiä ei pidä sekoittaa kapitalismiin? Ehkä oikeampi termi tosiaan olisi markkinatalous, jota käytettiin tuossa aikaisemmin. Pienimuotoinen kaupankäynti on luettavissa markkinataloudeksi. Markkinataloutta ei pidä mystifioida, sillä kyse on hyvin luonnollisesta ja spontaanista asiasta, joka perustuu yksilön vapaaehtoisuuteen ja väkivallattomuuteen.
Tavallaan luonnonilmiöksi markkinatalous voidaan mielestäsi rinnastaa sen takia, ettei mikään yksittäinen taho ole suunnitellut sitä. Eihän sillä kuitenkaan ole väliä, onko sen takana yksi vai useampia yksilöitä. Markkinoille osallistutaan vapaaehtoisesti ja omalla panostuksella. Markkinat eivät ole mikään väistämätön voimankäyttöauktoriteetti (luonnonvoimat), mutta rauhanomaisella tavalla eräänlainen auktoriteetti kylläkin (markkinatalouden lakeja ei voi kumota mielivaltaisuudella kovinkaan kestävästi/toimivasti).
Jätkä tarvitsis vähän parempaa kirittäjää taloustieteen opiskelussa. Vai pidätkö kiinni ideologisesta missiostasi? Tää on nimittäin ihan muumilaaksokamaa, ei millään pahalla.
Muumilaaksokamaa kenen näkökulmasta? Kirjoitan vaihtelevasti rautalankakirjoituksia ja välillä myös syventäviä artikkeleita. Olen tällä hetkellä intissä, joten mahdollisuuteni opiskella täyspainoisesti taloustiedettä on heikko.