 Thomas Taussi su 18.08.2013 |
Kirjoitin Uuden Suomen blogiin suomalaisesta sääntelystä. Käsittelin virkamiehisten roolia keskeisenä, mutta passiivisena agenttikuntana. Analysoin tuon ryhmän piirteitä, jotka edesauttavat sääntelykulttuurin syntymistä ja vaikeuttavat itsesääntelyä sekä yleisen hyödyn tavoittelua: Sääntelyä ei sääntele mikäänVantaalle Flamingon yhteyteen yökerhoa avaamassa oleva yrittäjä on vahingossa tai nerokkuuttaan tehnyt liikeideastaan keskustelua herättävän julkisuuskampanjan. Se on ennen kaikkea tarjonnut ajateltavaa suomalaisesta sääntely-yhteiskunnasta. Yrittäjän konseptina olisi ollut tarjota 50 euron kiinteää pääsymaksua vastaan mietoja juomia ilman erillistä maksua. Valvira puuttui asiaan lähinnä toteamalla Suomen lain kieltävän myymästä alkoholia rajoittamattomasti. Monissa muissa länsimaissa vastaavia rajoituksia ei ole. Uutinen on levinnyt sosiaalisessa mediassa, ja useimmiten saatekommenttina ennakoidaan hienon idean kaatumista kontrolliyhteiskunnan sääntöihin. Todella harvassa ovat ne kommentit, jotka näkevät moisessa sääntelyssä edes pienintäkään järkeä.
Yleensä vapaamielisiä ja sääntelyä kritisoivia ihmisiä on tapana pitää vaihtoehdottomina, mutta viranomaisten suhtautuminen asiaan vasta onkin tiukka ja ehdoton. Kun tapaukseen liittyy tulkinnanvaraisuutta mm. sen suhteen, mikä on juomiseen yllyttämistä, viranomaisilla ei ole pyrkimystäkään löytää lain puitteissa ehtoja jonkinlaiseen tyydyttävään kompromissiratkaisuun. Vielä vaikeampaa viranomaisilta olisi ottaa kantaa ja vedota päättäjiin kohtuullisen kiertotien löytämiseksi.
Julkisen vallan toimeenpanijat joutuvat vain katselemaan vierestä moraalisia epäkohtia ja kuuluttamaan ihmisille huonon lainsäädännön ”ilosanomaa”. Usein jopa ammatillinen sitoutuminen estää ottamasta kantaa sääntöjen oikeutukseen. Moiseen julkiseen virkaan ryhtyminen edellyttää kuuliaisuutta poliittiselle johdolle, jonka moraali otetaan annettuna. Esimerkiksi upseerit eivät saa osallistua politiikkaan, vaikka politiikka on määritelmällisesti se asia, jolla tuhotaan yhteiskunnasta puolustamisen arvoisia asioita. Juuri ne puolustamisen arvoiset asiat motivoivat ihmisiä asettamaan itsensä vapaaehtoisesti vaikka hengenvaaraan yhteiskunnan puolesta. Kärjistetysti ilmaistuna virkamies on se henkilö, joka kytkee moraalinsa pois ja hyppää Enola Gayn ohjaimiin.
Tämän takia minulla ei ole yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta suuntautumisestani huolimatta kiinnostusta ryhtyä Suomessa virkamieheksi. Kun en ole tyytyväinen kontrollivaltion moraalisiin taustaoletuksiin ja sen pohjalta laadittuihin sääntöihin, viimeinen teko olisi hankkia rehellisten veronmaksajien piikkiin kokopäivätyö aitiopaikalta seuraamasta, miten sääntelyllä kiusataan ihmisiä ja kitketään luovia liikeideoita – ilman mahdollisuutta puuttua ongelmiin tai auttaa niiden uhreiksi joutuvia ihmisiä sopeutumaan ja löytämään edes jotenkin tyydyttäviä ratkaisuja.
Saattaa olla, että virkamiehillä olisi usein mahdollisuuksia ja resursseja sovittaa intressejä säännöistä huolimatta. Tämä vaatisi heiltä kuitenkin vahvaa moraaliselkärankaa, rohkeutta ja oma-aloitteisuutta sekä sinisilmäisestä auktoriteettiuskosta luopumista. Meillä onkin oravanpyörä, joka estää tätä ihannetta tapahtumasta harvoja sankarillisia poikkeuksia lukuunottamatta. Karkean jaon mukaan juuri ne helpoimmin alistuvat ja tottelemishaluiset ihmiset hakeutuvat viranomaistehtäviin, kun taas rohkeat taistelija- ja seikkailijaluonteet ryhtyvät startup-yrittäjiksi.
Viranomaisten toimintalinjoja määrittelevien poliitikkojen joukkoon tarvittaisiin enemmän startup-yrittäjien ja enkelisijoittajien kaltaisia riippumattomia ja rohkeita seikkailijaluonteita. Heille ideologian leviäminen ja laatukeskustelu tuovat arvoa, eivätkä he pelkää, vaikka oma toiminta ei toisi pikavoittoja. He kyllä keksivät miten pärjätä elämässä.
|
Yksi kommenttiVastaa |
Sääntely on suoraa seurasta orjapolitiikan tarjoamista mahdollisuuksista valtion alamaisten orjuuttamiseen.