 Thomas Taussi pe 19.03.2010 |
Julkaistu Uusi Suomi -lehden mielipideosastolla 22.3.2010:
Opetusministeriö haluaa korostaa ylioppilastutkinnon arvosanojen merkitystä ja vastaavasti heikentää pääsykokeiden roolia korkeakouluun haettaessa. Ehdotus asettaa entistä huonompaan asemaan kaikki ne opiskelijat, jotka eivät lukioon tullessaan tai sen alussa tiedä, mille alalle tarkalleen haluavat HS:
Fakta on se, että jo tällä hetkellä eri korkeakoulut antavat eri määriä hakupisteitä eri ylioppilastutkinnon aineista. Esimerkiksi teknilliseen yliopistoon hakeva kokelas saa enemmän hakupisteitä kirjoitetusta fysiikasta kuin filosofiasta. Toisaalla taas filosofiasta voi saada mahdollisesti korkeammat tai yhtä suuret pisteet johonkin muualle haettaessa. Lisäksi on jo entisestään pienet kiintiöt heille, jotka valitaan pelkkien pääsykoepisteiden perusteella.
Jos lukion aloittava opiskelija ei tiedä, mille alalle hän aikoo, hän ei voi tehdä suunnitelmia siitä, mihin aineisiin hänen täytyisi panostaa maksimoidakseen jatko-opiskelumahdollisuutensa. Ei tarvita mitään tilastotutkimuksia sanomaan, että vain todella pienellä osalla lukion aloittavista on varmoja suunnitelmia lukion jälkeisistä ajoista. Usein kiinnostukset voivat muuttua kesken kaiken, ja ne sekoittavat suunnitelmia ja ainevalintoja.
Jo nyt lukiojärjestelmää on arvosteltu siitä, että tulevaisuuden linjavetoja täytyy vetää niinkin varhain kuin 15-vuotiaana yläasteella. Nyt valinta ammattikoulun ja lukion väliltä tarkentuisi lukion kohdalla niin, että 15-vuotiaana täytyisi olla selvä käsitys tulevaisuuden opiskelualasta mahdollisuuksien maksimoimiseksi. Täysin mieletöntä.
Jos taas tehdään standardi, jossa esimerkiksi kaikista reaaliaineista, kaikista pitkistä aineista, lyhyistä kielistä jne. annetaan lajikohtaisesti samat pistemäärät, lukio vaatisi silti alusta asti tarkkaa laskelmointia maksimipisteiden optimoimiseksi. Tällainen paine ajaisi lukiolaiset erikoistumaan suppeasti vain muutamiin aineisiin, mikä ei sovi yhteen lukion tärkeimpänä pidetyn yleissivistävän tarkoituksen kanssa. Samaan aikaan on ehdotettu, että esimerkiksi lukion kirjallisuustietoa ja muita epäolennaisia harrasteaineita lisättäisiin. Kestämätöntä.
Mikä hinku on ylipäätään nostaa ylioppilastodistuksen muodollista arvoa? Se kertoo tasan siitä, ettei sen sisällöllinen arvo merkitse koulutusmaailmassa paljoa. Siksi sitä yritetään kompensoida keinotekoisesti. Itse odottaisin, että lukiosta jäisi opiskelijalle jotain pysyviä taitoja yleissivistävän sälätiedon lisäksi.
Esimerkiksi lukion äidinkielessä opetetaan määrään nähden liikaa runojen ja novellien analysointia sen sijaan, että voitaisiin opettaa yleishyödyllistä asiakirjojen laatimista ja virkamieskieltä sekä analyyttistä mediakeskustelua. Näitä yleishyödyllisiä taitoja ei mitata siitäkään huolimatta, että äidinkielen koetta kutsutaan kypsyyskokeeksi. Runo- ja kirjallisuuspainotteisen äidinkielen tekstitaidon kokeen väitetään mittaavan medialukutaitoa. Pintapuolista kielen vivahteellisuutta sekä rautalangan vääntelystä palkitsevaa esseekoetta kutsutaan kypsyyskokeeksi.
Arvioimalla lukion antamia valmiuksia voi helposti todeta, ettei ylioppilastutkinnon arvosana kerro läheskään yhtä luotettavasti opiskelijan soveltuvuudesta haettavalle alalle kuin itse alan asioiden osaamista mittaava pääsykoe. Pääsykoe osoittaa myös hakijan motivaation itse alaa kohtaan. Näin opiskelujen keskeyttämisprosentti on huomattavasti pienempi kuin sellaisten, jotka saisivat opiskelupaikkansa ilman mitään vaatimusta alaan perehtymisestä.
Iso osa nuorista tulee lukioon niin sanotusti kypsymään ja miettimään sopivinta opintosuuntaa. Opetusministeriön idea syrjii eniten heitä. Ainoat lähtökohtaisesti tästä mallista hyötyvät ovat pieni ryhmä nuoria, joilla on jo peruskoulun jälkeen tarkat suunnitelmat ja onnea myöhempinä vuosina, jos heidän mielensä ei muutu. Toinen hyötyvä ryhmä ovat opiskelijat, jotka hallitsevat lukioaineet, mutta eivät kykene omaksumaan korkeakoulutasoista pääsykoemateriaalia.
On huomioitava myös, että lukio-opetuksen taso poikkeaa huomattavasti eri kouluissa. Siitä kertovat ranking-listat, joissa Suomen lukioita listataan paremmuusjärjestykseen. Pääsykokeet eivät riipu mistään muusta kuin yksilön omista kyvyistä, motivaatiosta ja henkilökohtaisesta panostuksesta.
Onko tärkeämpää saada nuoret nopeammin jatko-opiskelujen pariin soveltumattomuuden, keskeytysten ja alanvaihtojenkin uhalla? Muutos nykyiseen järjestelmään tarkoittaisi, että korkeakouluihin haluttaisiin saada enemmän sellaista ainesta, joka ei soveltumattomuutensa puolesta kykenisi lunastamaan opiskelupaikkaansa. Eikö ole tärkeämpää saada soveltuvaa ja motivoitunutta ainesta korkeakouluihin? |
7 kommenttiaVastaa |
Tasan samaa mieltä, että pääsykokeiden arvo tulee pitää ennallaan. Itselläni on ollut epätavallisen selvät tulevaisuudensuunnitelmat ja ammattihaaveet, joita olen tukenut ainevalinnoillani lukiossa, mutta murskaenemmistöllä ei ole hajuakaan siitä, mihin aikovat hakea. Opetusministeriön työryhmän idean toteuttaminen olisi haitaksi.
Olen samoilla linjoilla, Taussi!
Olisit vaan voinut ihan suoraan sanoa, että opetusministeriön aloite on luokkaa ”TERVEISIÄ PERSEESTÄ!”
Oikeasti, mitä hittoa niillä liikkuu päässä?
Hyvin strukturoitu ja asiapitoinen teksti. Tälläisiä lisää.
Kerrankin aihe mistä oon samaa mieltä. Asiallinen teksti.
en olisi uskonut olevani taussin kanssa samaa mieltä mistään asiasta, nyt sekin tapahtui
Parempaa politiikkaa voisi olla lukiopaikkojen vähentäminen sekä ihmisten nykyistä laajempi ohjaaminen ammatillisille aloille. Näin ylioppilaat saisivat jatko-opiskelupaikan varmemmin. Samalla lukion tasoa voitaisiin nostaa. Asiakirjojen laadinta ja jotain taloustiedon kaltaista pitäisi saada oppiaineeksi jo peruskouluun. On surullista kun aikuiset ihmiset eivät osaa huolehtia raha-asioistaan eivätkä ymmärrä esim. koron käsitettä (ei, emme ryhdy enää käsitteitä koskevaan keskusteluun :D ). Kaupalliset aineet lienevät edelleen vain valinnaisena?
Kaavailtu korkeakoulujen haku-uudistus suosii tyttöjä poikien kustannuksella. Poikien murrosikä tulee vähän myöhemmin kuin tyttöjen ja lukion ensimmäisillä luokilla poika voi vielä olla aivan hukassa. Menetetään valtavasti hyvää potentiaalia jos koulutus evätään ihmisiltä vain siksi että näiden aikuistuminen on teini-iässä vielä kesken.
Korkeakouluopiskelu poikkeaa lukio-opiskelusta todella paljon. Lukion oppimäärä on vielä aika yksinkertaista kauraa. Tämä johtuu osittain siitä että lukio on massoittunut. Kun puolet ikäluokasta käy lukion, lukion tason on oltava verrattain matalalla. Näin keskimääräistä heikommilla älyllisillä kyvyillä varustettu ihminen voi suoriutua lukiosta kunnialla. Lukiossa voi myös pärjätä sellaisella puurtamisella, mikä ei enää korkeakoulussa kanna minkäänlaista hedelmää. Korkeakoulussa pitäisi osata jo vähän ajatella.
Itse kirjoitin aikanani keskinkertaiset paperit ( KA ~8, EEMBA) keskinkertaisella työllä, mutta eipä tuo ole ikinä haitannut. Kun nyt aikuisena selailen lukion oppikirjoja, niiden sisältö näyttää täysin triviaalilta. Kolme vuotta meni tuollaiseen ”opiskeluun”?
Voisin kyllä väittää, ettei lukio-opetuksen taso niin kamalasti kouluttain poikkea. Se, että toiset lukiot menestyvät toisia paremmin johtuu yleensä siitä, että lukioissa on eri keskitasovaatimuksia.. Yleensä motivoituneet oppilaat tekee lukiosta ’eliitin’, ei opettajat.