 Thomas Taussi to 12.05.2011 |
 Liberalistit käsittelevät useimmiten talouskysymyksiä ja taloudellista vapautta. Kyse on siis klassisista liberalisteista, joita yhdistää laajan valtiovallan, keskussuunnittelun ja sosialismin vastaisuus. Tämä erottelee aidot liberalistit puhekielessä esiintyvistä ”liberaaleista”. Liberaalien todelliset liberalistiset piirteet ovat hyvin triviaaleja verrattuna täydelliseen yksilönvapauteen. Ihminen, joka väittää puolustavansa mm. sananvapautta ja yhtäläisiä vähemmistöjen oikeuksia ei riitä vielä tekemään ihmisestä liberalistia. Tällainen ihminen saattaisi kokonaisuudessaan olla yhtä liberaali kuin konservatiivinen vapaan markkinatalouden kannattaja. Taloudellinen vapaus on hyvin olennainen osa liberalistista yksilönvapautta.
Liberalismia ei voi ymmärtää ilman taloutta ja sen olemusta. Maallikot näkevät, että taloustiede käsittelee vain tuotteiden ja palvelujen tuotantoa sekä kuluttamista. Taloudessa toden totta on kyse resurssien omistamisesta, yhdistelemisestä, vaihdannasta ja kohdistamisesta. Syvällisemmin tarkasteltuna kyse on ihmisen valinnoista, toiminnasta ja luovuudesta. Todentuntuisuudestaan huolimatta tämä on hyvin harvinainen näkemys valtavirran taloustieteessä, joka perustuu pitkälti yksinkertaistettujen mallien soveltamiseen.
Yksityinen omistusoikeus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista. Sen avulla ihminen hallitsee itseään. Omistusoikeuden avulla ihminen voi säilyttää työnsä tulokset ja toimia itsenäisesti. Jos ihmiseltä viedään omistusoikeus, se estää ihmistä korjaamasta asioitaan omin voimin. Omistusoikeuden puute tekee ihmisen yhä riippuvaisemmaksi muista.
Yksilön ja hänen omaisuutensa koskemattomuus on Maslow’n tarvehierarkian näkökulmasta ihmisen perustarve, joka luo pohjan suurimmalle osalle itsensä toteuttamisen vapauksista. Vapaus marginaalisempiin itsensä ilmaisemisen muotoihin, kuten sananvapauteen ja sosiaaliseen statukseen sijoittuu vasta yksilön omistusoikeuden päälle.
Tämä vie pohjan niiltä väitteiltä, jotka pitävät taloudellista vapautta vain avaimena pinnallisiin materiaalisiin tavoitteisiin vailla minkäänlaista yhteyttä ”korkeampiin” henkisiin päämääriin. Taloudellista vapautta ei voi yksiselitteisesti erotella muista vapauksista. Jos ihmisellä ei ole taloudellisia vapauksia, kuten vapautta säilyttää oman työnsä tuloksia tai oikeutta ostaa tuotteita markkinoilta, ihmisellä ei ole mahdollisuuksia tyydyttää perustarpeitaan ja puitteita, joissa ”korkeampien” päämäärien tavoittelu on ylipäätään mahdollista. Lisäksi lähes kaikkeen ihmisen toimintaan liittyy tavalla tai toisella taloudellista toimintaa, kuluttamista, tuottamista, vaihtamista.
Henkilökohtainen omaisuus ja omistusoikeus ylipäätään ovat tunnusomaisia instituutioita länsimaiselle kulttuurille. Joissain alkukantaisissa kulttuureissa omistusoikeutta ei tunnettu. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanit olivat uuden tilanteen edessä, kun eurooppalaiset levittäytyivät vuosisatoja sitten Atlantin toiselle puolelle ja halusivat ostaa maata.
On myös mahdollista, että omistusoikeus tunnetaan, mutta sitä ei tunnusteta täysivaltaisesti. Kärjistävinä esimerkkeinä ovat totalitaristiset maat, joissa valtio omistaa tuotantopääomaa ja koordinoi tuotantoa. Helpommin löydettäviä esimerkkejä puutteellisesta omistusoikeudesta on sekatalousmaissa. Niissä valtiolla on suuri valta puuttua markkinoiden toimintaan ja verottaa ihmisiä.
Verotus on selkein omistusoikeuden loukkaus. Valtio toki tarvitsee rahoitusta pystyäkseen suojelemaan suvereniteettiaan ja valvomaan lakia, mutta sekatalouksissa verotuksella on pitkä liuta muita ylimääräisiä tehtäviä. Tästä seuraa, että valtio verottaa osansa ihmisen toiminnasta sellaistenkin menojen maksamiseksi, joita verotettava ei ole tilannut.
Omistusoikeuden määritteleminen on ollut elinehto nykyisen sivilisaation kehitykselle. Kun niukoilla resursseilla on omistajat, syntyy aito kysyntään ja tarjontaan perustuva hintajärjestelmä. Ihmisen mahdollisuus vaikuttaa asioihinsa kannustaa häntä yhdistelemään resurssejaan, vaihtamaan ja luomaan uutta. Vastaavanlaista tiedonkulkuprosessia ja kannustinjärjestelmää ei ole onnistuttu luomaan keskusjohtoisesti. Liberalistit pitävätkin vapaita markkinoita ylivoimaisena välineenä elintason ja hyvinvoinnin tuottamiseksi.
Myös monet liberalismista poikkeavat suunnat pitävät välineistä parhaana. Liberalisteille taloudellinen vapaus ei kuitenkaan ole pelkkä väline. Markkinataloudessa ihmisillä on vapaus omaisuuteensa liittyvistä ulkoisista vaateista sekä oikeus päättää oman omaisuutensa käyttämisestä. Omistusoikeus ja itsenäinen päätäntävalta ovat vapausarvoja. Markkinatalouden pitäminen välineenä on käytännössä vapauden pitämistä välinearvona. Koska ihminen toimii vapauden puitteissa, vapauden välineellistäminen tekee koko ihmisestä pelinappulan.
Ei ole niinkään selvää, voiko yksilöllistä omistusoikeutta pitää luonnollisena kehityskulkuna, vai lainsäädännöllisenä innovatiivisena oivalluksena. Jonkinlainen omistusoikeus on ollut tunnusomaista jo varhaisille valtakunnille Euroopan ja Välimeren alueella. Se ei ehkä ollut yhtäläisesti jakautunutta, mutta ei ainakaan epämääräistä tai tuntematonta. Tämä omistusoikeuden ja vaihdannan instituutio on vaikuttanut siihen tapaan, jolla todellisuutta voitiin hahmottaa. Se poikkesi niistä alkuasukkaista, joille yksityinen riskinotto ja omistusoikeus saattoi olla vieras instituutio.
Tuntemamme yhtäläinen oikeus omaisuuteen on peruja liberalistisesta ajattelusta. Liberalismi on varsin nuori aatesuunta verrattuna niihin ankaran vallankäytön olosuhteisiin, joissa ihmiset ovat eläneet. Edistysaskeleena voidaan pitää 1600-luvulla eläneen John Locken ajatusta luonnonoikeuksista. Sen mukaan ihminen on vapaa omistamaan ja toimimaan niin kauan kun hän ei rajoita muiden vastaavaa vapautta. Tämä vauhditti liberalismin kehitystä, joka keräsi ensin taakseen teoreetikkoja ja kulttuuri-ihmisiä, sitten myös vaikuttajia. Vapausfilosofialla oli konkreettisia vaikutuksia länsimaiseen ajatteluun ja lainsäädäntöön, jonka jäänteet erottuvat vielä tänäkin päivänä verrattaessa niitä esimerkiksi aasialaiseen tai arabialaiseen kulttuuriin.
Liberalismin ydinperiaate on non-aggressioperiaate. Siinä jokainen ihminen luopuu aloitteellisesta väkivallasta. Ainoastaan tämän periaatteen puolustamiseksi on hyväksyttävää käyttää voimaa, itsensä ja toisen puolustamista aggressioilta. Verottava ja sääntelevä valtio syyllistyy aloitteelliseen väkivaltaan pyrkiessään estämään non-aggressioperiaatetta noudattavia ihmisiä väkivaltakoneistollaan, poliisin ja armeijan tuella. Koska ryöstäminen on aloitteellista väkivaltaa, omistusoikeus on lähtökohtaisesti rauhanomainen instituutio.
Yksi tapa tarkastella yksilön vapautta ja omistusoikeutta on itseomistajuus (self-ownership). On jo selvää, että omistusoikeus lisää ihmisen itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa omasta elämästään. Käänteisesti voidaan myös sanoa, että vapaa ihminen omistaa itsensä. Jos ihmisen vapautta rajoitetaan, hän ei omista itseään, vaan hän on ikään kuin jonkun toisen omaisuutta. Hyvinvointivaltioajattelussa valtio omistaa ihmisen. Ihmisen toimintaa rajoitetaan, ja vastineeksi hänelle pyritään tarjoamaan etuja.
Ihmisen vapaudet perustuvat omistusoikeuteen. Tuotantovälineiden omistajuus mahdollistaa vapaan yrittäjyyden. Maan omistaminen mahdollistaa yksityisyyden ja tietynlaisen turvallisuuden. Oikeus omistaa kirjoja, lehtiä ja tietotekniikkaa mahdollistavat sananvapauden. Tästä osoituksena on se, että sananvapautta pyritään rajoittamaan useimmien vähentämällä oikeuksia, jotka liittyvät tietynlaisen materiaalin omistamiseen ja vaihtamiseen. Vaihtamisen ja kaupankäynnin estäminen on myöskin ihmisen omistusoikeuden rajoitamista.
Liberalistit pitävät omistusoikeutta tärkeänä vapausarvona luonnonoikeuksiin vedoten. Koska kyseessä on kuitenkin moraalinen näkemys muiden joukossa, sillä ei vielä itsessään ole absoluuttista tieteellistä auktoriteettia. Siksi liberalistien tehtäväksi on osoittautunut vapauden ylivertaisen välinearvon perusteleminen niillekin, joiden moraali ei muuten pitäisi yksilönvapautta itseisarvona. Monien mielestä esimerkiksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, elintason kasvu ja yhteiskuntavakaus ovat jopa omaa vapautta tärkeämpiä arvoja. Puhuttaessa elintasosta ja hyvinvoinnista taloustiede on olennaisimpia areenoita tämän asian käsittelemiseksi.
Monien omistusoikeuden vastustajien mielestä omaisuuden turva suojelee omistajia ja vauraita ihmisiä pitäen muita ihmisiä köyhyydessä. Yhtäläinen omistusoikeus ei suojele mitään eturyhmää sisäisesti, vaan tarjoaa myös oikeuden niille, joilla ei ole suurta omaisuutta. On myös tärkeä muistaa, että markkinoilla ihmiset voivat hankkia itselleen lisää omaisuutta esimerkiksi työtä tekemällä. Omaisuuden turva on erityisen tärkeä niille, joille vähäinenkin on paljon.
Omistusoikeuden vastustamiseen liittyy ajatus, että se, minkä yksi ihminen omistaa, on pois kaikilta muilta ihmisiltä. Lähtökohtaisesti se on totta, sillä muilla ihmisillä ei ole oikeutta kajota toisen omaisuuteen. Se on myös kannustin ja kehittyvän talousjärjestelmämme perusta, kuten aikaisemmin todettiin. Ilman liberalistisia taloudellisia vapauksia ja omistusoikeutta ihmisiltä puuttuisi kyky itsemääräämiseen, ja he olisivat yhä enemmän toistensa mielivallan armoilla. Ihmisen taloudellinen vapaus on yksilönvapauden erottamaton ydin.
|
6 kommenttiaVastaa |
Jos meillä olisi rinnakkain yhtäältä liberalistinen vapauden käsite ja toisaalta marxilainen vapauden käsite, niin kumpaankohan luulisit ihmisten yleensä viittaavaan puhuessaan vapaudesta?
Kannattaakohan kukaan molempia?
Kun kyse on ilmeisesti eri käsitteistä, niin onkohan niiden välillä minkäänlaista perheyhtäläisyyttä [kuten Wittgenstein sanoisi] tai ovatko ne osallisia samasta ideasta [kuten Platon sanoisi]?
Jos mitään yhteistä ei ole, kyse on oikeastaan pelkästä kielellisestä homonymiasta. Tästä seuraa, että marxilaiset inhimillisen vapauden ystävät voivat ristiriitaan sortumatta heittää talouden vapauden romukoppaan. Marxilaisille vapaus alkaa siellä missä talous loppuu. Talouden säätelyllä ei ole merkitystä vapauden kannalta, kunhan talousjärjestelmä vain on sellainen, että se todella mahdollistaa vapauden, joka siis määritelmällisesti realisoituu vain talouden sfäärin ulkopuolella.
Riippuu, mitä vapauden käsitteillä haetaan. Riippuuhan vapauden käsite jo tällä hetkellä siitä, onko kyseessä yhteiskunnnallinen riippumattomuus voimankäytöstä, vai mielenfilosofinen riippumattomuus erilaisista houkutuksista ja vaikuttimista. Joskus myös käytetään vapautta synonyyminä valinnanvaralle ja vaikutusvallalle. Ihmiset käyttävät näitä usein sekaisin tapauskohtaisesti ja aiheesta riippuen.
Itse en pidä esittämääsi marxilaista vapauskäsitystä relevanttina, koska se näkee talouden irrallisena systeeminä. Misesiläisittäin pidän taloutta paljon laajempana ilmiönä kuin marxilaiset ja jopa valtavirtataloustieteen edustajat. Taloudessa on kyse kaikenlaisesta ihmisen toiminnasta ja valinnoista, joilla on niukkuuteen liittyviä vaihtoehtoiskustannuksia. Yleisin niukkuus ihmisen elämässä on aika, jolloin kaikella aikaa vievällä toiminnalla on vaihtoehtoiskustannukset. Ihmiset arvostavat päämääriensä täyttymistä aikaisemmin kuin myöhemmin, mikä selittää myös sen, että ihmiset ovat halukkaita ottamaan tietyissä tilanteissa lainaa ja maksamaan siitä korkoa.
Joka tapauksessa taloudellinen vapaus on hyvin epämääräinen käsite, sillä se kattaa melkein kaiken ihmisen toiminnan. Omaisuus on yksi ihmisen keino säilyttää työnsä tuloksia ja vaihtaa ajallisia saavutuksiaan niihin keinoihin, jotka auttavat häntä korkeampien päämäärien saavuttamisessa.
Käsitteli asiaa mistä näkökulmasta tahansa, omistusoikeudelle ei ole mitään kiveen hakattua perustetta. ”Itsensä omistaminen” perustuu epätieteelliseen dualismiin ja luonnolliset oikeudet juontavat uskonnosta. Samoin non-agressioperiaate on vain liberaalien itse asettama sääntö, jolla ei ole mitään konkreettista pohjaa.
Ainut todellinen peruste omistusoikeudelle on sen hyödyllisyys/tarpeellisuus, mutta utilitaristisesta näkökulmasta voimme myös hyväksyä progressiivisen verotuksen tai valtionyhtiöt, joten perusteluna libertarismille sekään ei toimi.
Maslown tarvehierarkiassa ennen tai samalla tasolla omaisuuden kanssa ovat mm. ravinto, terveys, työ ja yleisesti resurssit. Miksi näät, että näiden takaaminen ei ole valtion tehtävä?
En ole väittänyt, että tieteestä voisi johtaa moraalisääntöjä. Lainsäädännölliset asiat, kuten oikeus koskemattomuuteen tai omaisuuteen ovat yhtä lailla moraalisia kannanottoja siinä missä varastamisen ja murhaamisenkin oikeuttaminen. Miksi poimit juuri omistusoikeuden?
Koska utiliteettia ei voi mitata muuten kuin toteutuneena ihmisen toimintana ja ordinaalisina valintoina, taloustiede itsessään ei suosi monopoleja, valtionyhtiöitä tai esitä jotain tiettyä verotapaa parhaaksi. Ainoastaan voidaan mallintaa eri päällekkäisten verojen vaikutus kannustimiin. Päätökset valtionyhtiöistä ja monopoleista sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tehdään poliittisesti vedoten toiveisiin, arvioihin ja päättäjien omiin moraaliarvoihin juuri sen takia, että niiden ei koeta markkinoilla saavan aikaan niin suurta utiliteettia ja arvostusta kuitenkaan. Se, että valtio hoitaa joitain tehtäviä ei tarkoita, etteikö niitä voisi ilmestyä markkinoillekin. Markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan syrjäyttäminen vain vie niiden mahdollisuuden näyttää, mihin niistä ylipäätään olisi.
Vetoat Maslow’n tarvehierarkiaan kuin se olisi 10 käskyn kaltainen pyhä julistus. Maslow’n hierarkia alkaa ihmisen toiminnan välttämättömistä vähimmäistarpeista ja etenee kohti vähemmän välttämättömiä ekstroja. Se on ihan hieno ja usein toimiva malli, kunhan se ymmärretään nähdä vain tarpeeksi karkeasti. Yksityiskohdat siinä pettävät, koska ihmisten arvostukset ovat subjektiivisia. Se, että omaisuus on päätetty sijoittaa tuohon hierarkiaan juuri tiettyyn kohtaan, on aika triviaalia ja hatarasti perusteltua. Toisaalta ymmärrän helposti sen, että materiaalinen omaisuus on ihmiselle ensisijaisempaa vasta, kun monet muut asiat ovat kunnossa. Monimutkaisemmaksi tämän tekee se, että omistusoikeus voi olla samaan aikaan korkeampi tavoite materiaalisena omaisuutena, mutta myös läpi pyramidin kulkevana ehtona osana vapautta. Jos olet lukenut Maslow’n artikkelin, niin koko teorian taustaehdoksi mainittiin yksilön riittävä vapaus. En tiedä, kuinka perehtynyt Maslow oli vapausfilosofiaan, mutta itse näen ainakin, että hänen teoriansa ansaitsee paljon analyyttisempää tarkastelua kuin mihin se on yksinkertaistettu.
En siis usko, että jokin universaali malli pätisi edes saman maan sisällä kaikille ihmisille. Joku ihminen voi ihan hyvin uhrata terveyttään tehdäkseen jotain unelmatyötä, rikastuakseen aineellisesti ja käyttääkseen omaisuuttaan vielä korkeampiin päämääriin, itsensä toteuttamiseen.
Tärkein pointti on se, että omistusoikeus takaa ihmiselle oikeuden säilyttää hierarkiassa alemmaksi esittämäsi työn tulokset. Ilman omistusoikeutta yksilöllä olisi vaikeuksia hankkia myös ravintoa ja keinoja terveyden ylläpitoon ja kohentamiseen. Ilman omistusoikeutta hän olisi muiden armoilla, eikä Maslow’n hierarkiakaan kuvaisi kunnolla hänen toimintaansa yksilön vapaina valintoina.
Otin omistusoikeuden esille, koska se on keskeinen pointti libertarismissa. Arvoisat toverisi kokoomusnuorissa ovat mm. verranneet verotusta orjuuteen. Halusin vain selventää, ettei omistusoikeudella ole mitään absoluuttista perustaa, vaan se syntyy väkivaltamonopolin voimasta.
Haluaisit, että nykyisestä valtion takaamasta hyvinvoinnista hypättäisiin kansalaisyhteiskuntaa. Kuitenkin mm. maailman ainoassa laissez-fairea harjoittavissa maassa Hong Kongissa ja Singaporessakin on nähty tarpeelliseksi valtion sosiaalipolitiikka. Iso-Britanniassakin David Cameronin ”big society”-kokeilu ei ole johtanut parempiin tuloksiin. En nää mitään syytä palata 1800-luvun järjestelmään tältä osin.
Maslown tarvehierarkian otin esille, koska itse siihen vetoat perusteluna omistusoikeudelle. Kyllä minäkin kannatan omistusoikeutta, mutta en näe syytä, miksi se asetettaisiin joidenkin positiivisten vapauksien edelle.
Omistus tai omistusoikeuden kieltäminen ovat molemmat moraalisia ihmisten välisiä valintoja tietenkin. Jos omistusoikeutta ei ole, ihmisillä on taipumus puolustaa mahdollisuksiaan vaalimalla omaisuuttaan siinä missä he voivat oman harkintansa perusteella luopua omaisuudestaan läheisten hyväksi.
En usko, että yhteiskunta voisi muuttua yhdessä yössä valtiojohtoisesta hyvinvointivaltiosta täysin kansalaisyhteiskunnan varaan. Pidän kansalaisyhteiskuntaa sivistyneenä yhteiskuntana, jossa hyveet lähtevät oma-aloitteisuudesta eivätkä pakottamisesta. Länsimaihin oli aikoinaan kehittymässä joustava yhteisöllinen hyvinvointiverkosto ilman valtion pakottamistakin. Saatetaan olla samaa mieltä, sillä minusta tässä tilanteessa on olennaisempaa keskustella eroista, kuuluuko julkisen sektorin koko olla 50% vs. 15%, kuin 5% vs. 4%
Tästä löytyy ainesta aiheella ”hyvinvointi ilman valtiota”
http://thomastaussi.blogspot.com/2011/08/luentoni-libertarismista-politiikan.html
Käsittelin Maslow’ta esitelmässäni juuri vapauden kannalta, jonka osa omistusoikeus on. Siis Maslow mainitsee vapauden ihan koko teoriansa kannalta olennaisena ehtona, joka ei ole sidottuna mihinkään yksittäiseen kohtaan hierarkiassa. Ideana on, ettei omistusoikeus ole luksusta, vaan yksilön keino tavoitella vapaasti kaikkia hierarkian kohtia. Oikeus omistaa henkilökohtaisia resursseja, kuten ruokaa tai viljelysmaata ovat tärkeitä keinoja hankkia ravintoa. Aseen omistaminen auttaa esim. hierarkian pohjana olevan turvallisuuden tavoittelemisessa.
Vapauskin on moraalikysymys. Tehokas tapa rajoittaa vapautta, eli orjuuttaa, on rajoittaa ihmisen omistusoikeutta. Monien mielestä ei ole ongelmaa, koska absoluuttisesti meillä on enemmän valinnanvaraa omaisuudestamme kuin tiettyinä aikoina eläneillä, suhteellisesti jopa omistusoikeuden kannalta vapaammilla edeltäjillämme. Teoreettinen ongelma syntyy siitä, kun taloustieteellisesti voidaan pohtia, voisiko omistusoikeuden palauttaminen lisätä elintasoamme potentiaaliselle tasolleen. Politiikassa nämä ovat moraalisia kysymyksiä, mutta eri skenaarioita voi kuitenkin päätellä tieteen avulla.