 Thomas Taussi su 03.11.2013 |
Nettitestit eivät ole luotettavia, tiedetään. Joskus ne voivat kuitenkin auttaa tekemään havaintoja, joita olisi syytä tutkia perusteellisemmin. Suomalaisella liberaalilla foorumilla, Liberaalimafian facebook-ryhmässä oli vähän aikaa sitten luonnetyyppejä kartoittava kysely, johon pyydettiin vastaajien tuloksia Myers-Briggsin luonnetestistä linkin takaa. Mainittua luonnetestiä pidetään usein Nolanin kartan tapaan yksinkertaisena ja niukkana testinä, josta ei voi tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Ennen kuin katsomme kyselyn tuloksia ja vertaamme sitä arvioihin koko väestön tuloksista, olisi helppo tyrmätä vain 40 vastaajan otos epäluotettavan pienenä. Tulokset ovat kuitenkin sen verran omaleimaisia, ettei otannan suuruuden voi olettaa selittävän kaikkea. En lähde tekemään johtopäätöksiä, vaan esittämään aiheellisia tutkimuskysymyksiä ja vertailemaan omia havaintojani. (Lue myös, millaisia havaintoja Tuukka Kuru teki samasta aineistosta)
 Olen jo aikaisemmin miettinyt, että nykyisessä aatteellisessa ilmapiirissä kokonaisvaltaisesti liberaalilla tavalla ajattelevien ihmisten tulee olla jollain tavalla poikkeavia persoonia. Tuntemani liberaalit ajattelevat yleensä teoreettisesti ja tieteellisesti. Vähintäänkin liberaaleilla on tapana ajatella itsenäisesti ilman monille institutionaalisemmille poliittisille ryhmille tyypillistä ryhmäpainetta. Vaikka perinteisen puoluepoliittisen vaikuttamisen voimaan uskovat liberaalit näkisivätkin muut jyrkät liberaalit epäpragmaattisina idealisteina, luonnetyyppien suhteen liberaalien keskuudessa esiintyy myös käytännöllistä ajattelua. Usein tuo käytännöllisyys liittyy politiikan ulkopuolisiin taitoihin, mm. työelämään.
Liberaalimafiassa tehdyn kyselyn perusteella koko väestön suhteen harvinaiset luonnetyypit kuten
olivat moninkertaisessa suhteessa edustettuina. NTJ-ryhmä, eli tilannekohtaisesti (deduktiivisesti) järkeilevät ja harkitsevat luonteet kattoivat 62,5% kaikista vastaajista. Koko väestöstä tuo luonnetyyppien ryhmä kattaisi kymmenen kertaa vähemmän vastaajista, n. 6%.
Kun yksi kolmesta kriteeristä, harkitseminen vs. spontaanisuus (J/P) jätettiin pois ja keskityttiin NT-tekijöiden nimittäjään, siis tilannekohtaiseen ja järkeilevään ajatteluun, sillä katettiin 85% liberaalimafian vastaajista. Koko väestössä vastaava osuus olisi n. 14%.
Liberaalimafiassa tehty kysely yllätti jopa odotukset, että selkeästi suurin osa vastaajista (65,5%) mahtui kaikista 16 eri Myers-Briggsin luonnetyypeistä kahteen hyvin saman tyyppiseen lokeroon, INTJ ja ENTJ. Muihin persoonallisuustyyppeihin suhteutettuna nuo ovat harvinaisempia. Ei ihme, että johdonmukaiset liberaalit ovat pieni ja hajaantunut joukko verrattuna suurempiin liikkeisiin. INTJ- ja ENTJ-tyyppiset ihmiset ovat määritelmällisesti itsepäisempiä koordinaattoreita ja johtajia. Sen sijaan yliedustettuina he voivat olla huonoja johdettavia. Hierarkkinen työnjako vaatisi todennäköisesti erilaisia vaihtelevampia luonneprofiileja, nimikkeiltään mm. ”tunnollisia”, ”esiintyjiä”, ”suojelijoita”, ”vartijoita”, ”hoitajia”.
Oma hypoteesini on, että suuremmissa liikkeissä työnjaon taustalla on sellainen ihmistyyppien kokoonpano, joka muistuttaa enemmän otantaa koko väestöstä kuin Liberaalimafiasta. Erilaisia ajattelija- ja koordinaattorihenkisiä ihmisiä olisi siis vähemmän suhteessa suorittajiin ja seuraajiin. Liberaalimafian otoksessa oli puutetta juuri helpommin johdettavista luonnetyypeistä. Seuraavaksi olisikin paikallaan vastaava tutkimus muun kaltaisten poliittisten liikkeiden kannattajien luonteenpiirteistä puhumattakaan perusteellisemmasta tutkimuksesta myös liberaalipiireissä.
Jos hypoteesini osoittautuisi oikean suuntaiseksi, se laittaisi miettimään entistä enemmän ideologian edistämisen strategiaa. Ajattelijoiden ja johtajien ei missään nimessä ole järkevää riitautua keskenään kilpailemalla samoista niukoista johtopaikoista puoluepoliittisissa organisaatioissa. Toki poliittiseen ilmapiiriin voi pyrkiä vaikuttamaan keskustelemalla avainasemassa olevien poliittisten vaikuttajien kanssa, mihin puoluepolitiikka tarjoaakin tehokkaan kanavan. Täytyy muistaa, että korkeassa asemassa olevia poliittisia vaikuttajia ei kuitenkaan ohjaa pelkkä aate, vaan ennen kaikkea oman elinkeinon turvaaminen keinolla millä hyvänsä. Nuorella harrastelijapoliitikolla saattaa vielä olla elämässään vaihtoehtoja.
Teoreettisen mielipidevaikuttamisen lisäksi käytännön teot ja oman ammattitaidon soveltaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä. Kartellit sekä niiden kaltaiset lujat ja vakiintuneet liiketoimintarakenteet ovat usein kytköksissä julkiseen valtaan ja politiikkaan. Tuolloin erilaiset uudet yritykset ja innovaatiot tarjoavat sijoittajille ja asiantuntijoille sekä mahdollisuuden vaurastua että haastaa valtiojohtoisuutta. Johtajille, tutkijoille, ajattelijoille ja edelläkävijöille on puoluepolitiikan lisäksi erityistä tilaa mediassa, yritysmaailmassa, koulutuksessa ja kansalaisyhteiskunnan toiminnoissa. Olen jo useamman vuoden korostanut, että yksittäiset lainsäädännölliset päätökset ovat seurausta koko yhteiskunnassa vallitsevasta ajattelusta. Mahdollisuudet johtaa kansalaismielipidettä eduskunnasta ovat lopuksi hyvin rajalliset. Pikemminkin päättäjillä on kyky pakottaa omat arvonsa tai ainakin päätöksensä syleilemään tärkeintä äänestäjäryhmää. Todelliset pioneerit harvoin toimivat poliittisina päättäjinä.
Hypoteesini pohjalta olisi helpompi ymmärtää näkemyksiä, joiden mukaan aktiiviset liberaalit eivät ole aina puoluepoliittisesti otollista massaa. Olisin enemmän huolissani, jos jokainen tuntemani yksilönvapauden kannattaja kokisi puoluepolitiikan suhteelliseksi edukseen. Puoluepolitiikka on strategiselta merkitykseltään vain yksi osa-alue monien joukossa. Olennaisempi kysymys on se, saadaanko puoluepolitiikan parissa työskentelevät valtiojohtoisuuden haastajat ymmärtämään oma roolinsa suuremmalla kartalla ja etsimään aktiivisesti yhteistyön mahdollisuuksia oman osa-alueensa ulkopuolelta. Sekä puoluetoiminnan sisällä että sen ulkopuolellakin piilee vaaroja. Hyväuskoisia toimijoita yritetään vedättää. Taitavimmat vedättäjät osaavat vielä peitellä jälkensä. Lisäksi yksinkertaiset luonneprofiilit eivät kerro kaikkea olennaista, mm. henkilön luotettavuudesta ja opportunistisista taipumuksista. Aihe on liian laaja käsiteltäväksi yhdessä kirjoituksessa.
Siinä, missä taloustieteen ja liike-elämän strategiakartat, päätöspuut, optiomallit ja nettonykyarvolaskelmat pyrkivät selkeyttämään tilannekuvaa ja päätöksentekoa, ideologisilla liikkeillä olisi paljon opittavaa juuri politiikan ulkopuolisilta osaajilta. Suomessa juridinen osaaminen on yliarvostettua suhteessa siihen potentiaaliin, joka taloustieteellisten ja strategisten konseptien ymmärtämisessä piilee. Niissä on kyse universaalista ihmisen toiminnan ymmärtämisestä. Kokonaisvaltainen liberalismi on usein kytköksissä taloustieteelliseen ajatteluun, mikä on hyödyllinen perusta. Individualismin ja suunnitelmatalouskriittisyyden ei tarvitse tarkoittaa kapinoimista työnjakoa ja koordinointia vastaan.
|
3 kommenttiaVastaa |
Suosittelen tutustumaan Jungin alkuperäiseen teoriaan ja kaikkeen siihen, mikä MBTI-piireissä usein jää huomioimatta (esim. funktiot, muiden haarojen eroavaisuuden Myers-Briggsiin, etenkin Socionics Model A + Reinin dikotomiat). MBTI on popularisoitu versio, joka valitettavan usein perustuu lähinnä Forer-efektiin ja on täten verrattavissa lähinnä horoskooppeihin.
Ei vastaa millään horskooppeja, vaikka tietysti varmaan jotain puutteita on. Onhan se nyt aivan selvää, että me liberaalisesti ajattelevat olemme poikkeusyksilöitä positiivisessa mielessä tässä sosialistisen hullutuksen saastuttamassa maailmassa. Lisäksi, kuten testi osoittaa, olemme yleisesti sen verran analyyttiisiä, että Forer- efekti ei juurikaan vaikuta meidän tavoin ajattelevien ihmisten keskuudessa.