 Thomas Taussi la 27.04.2013 |
Torstai-iltana 18.4. Hjalliksen kanssa -ohjelmassa oli vieraana entinen ABBA-yhtyeen perustajajäsen Björn Ulvaeus, josta tuli myöhemmin tuottaja ja liikemies. Monet ovat pitäneet ABBAa esimerkkinä kaupallisesta ja pinnallisesta musiikista. Varsinkin yhtyeen loiston päivinä 1970-luvulla ruotsalaiset vasemmistofolk-piirit vierastivat yhtyettä kapitalistisen kulttuurin edustajana ja pilkkasivat sitä. Sillä ei tietenkään ollut tälle kulttuuriväelle väliä, että tämä Ruotsin suurin vientituote takoi valtiollekin lukemattomia miljoonia juuri sinä aikana, kun Ruotsin veroaste oli poikkeuksellisen korkea valtioiden historiassa.
 ABBA 1980-luvun alussa, toisena oikalta Björn Ulvaeus
Pop och Politik -ohjelman lehdistötiedotteessa Ulvaeus valitteli, miten tulkinnat hänen yhtyeestään keskittyvät yksipuolisesti 1970-luvun puolivälin pirteän rock-sävyiseen pop- ja diskomusiikkiin. Yhtyeellä oli vahva länsimainen henki, joka Ulvaeuksen mukaan taittui mm. poliittiseksi piilosanomaksi kappaleessa The Visitors. Siinä viitattiin kylmään sotaan, itänaapurimme kehnoon vapaustilanteeseen ja kansalaisten pelkoon valtion mielivallasta. ABBA ei suinkaan ole ainut suosittu yhtye, jonka monipuolisuuden huomaamista vaikeuttaa tiettynä aika lyöty julkisuusleima.
Hjalliksen kanssa keskustellessaan Ulvaeus esitti näkemyksen, ettei luovuutta ja yrittäjähenkisyyttä voi erottaa toisistaan. Musiikkiahan tehdään aina kuunneltavaksi ja mukautuen myös kuuntelijan rooliin. Kyse on lähinnä siitä, kenen yrittäjähenkisyys määrittää luovaa prosessia. Onko artisti vahva ja omapäinen, vai jääkö hänen tehtäväkseen vain toimia takana piilossa olevien ihmisten luovuuden keulakuvana. Yleisö määrittää, missä määrin he ostavat vain musiikin musiikkina ja missä määrin myös artistin tarinan ahkerana luovana nerona. Nykyaikana yleisön mieltymykset ovat (valitettavasti) nostaneet keulakuvahahmot luovien nerojen ja suurien tarinoiden edelle. Se pitää vain hyväksyä.
Jotkut näkevät virheellisesti, että ikivihreän nostalgian ja nykymusiikin välinen kuilu johtuisi lisääntyneestä kapitalismista ja kaupallisuudesta. Kapitalismi ei ole mikään uusi ilmiö, ja itsensä toteuttaminen on aina ollut kytköksissä resursseihin, eli taloudelliseen puoleen. Näin se on ollut ihan klassisen musiikin ajoista lähtien. Artistit ovat aina pyrkineet urallaan eteenpäin ja yhä suuremman yleisön pariin. Hyvin menestyneillä artisteilla on ollut vaurastumisen myötä mahdollisuus toteuttaa itseään ilman paineita myöhemmästä taloudellisesta menestyksestä. Tällaiselta projektilta on vaikuttanut mm. ABBAn aikalaisen Bee Gees -yhtyeen tähden Barry Gibbin 80-luvulla itse tuottama elokuva ja albumi Now Voyager (1984).
Kuitenkin pidemmälle 1980-luvulle sirryttäessä edeltävänä vuosikymmenenä supertähteyteen nousseiden artistien energia oli lopussa, eikä varsinkaan ABBA ollut poikkeus. Pian yhtyeen hajottua Ulvaeus siirtyi toisen ABBA-miehen Benny Anderssonin kanssa tuottajaksi mm. Chess-musikaaliin, joka myös käsitteli kylmän sodan ilmapiiriä. Myöhemmin Ulvaeus on osallistunut jopa IT-alan bisneksiin ja ottanut yleisliberaalissa hengessä kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ulvaeuksen kertomuksista selviää, että ABBA kuten monet muutkin ajan artistit vielä loivat musiikkinsa melko itsenäisesti ja omapäisesti. Luovalla ja yrittäjähenkisellä ihmisellä on tapana kokeilla rajojaan eri aloilla.
On lopulta mahdotonta erotella järkevästi luovuutta ja itsensä toteuttamista kaupallisuudesta. Jatkuvuuden kannalta tuloksellisinta on vain olla unohtamatta talouden realiteetteja kaikessa mitä tekee.
|
|
|
