 Thomas Taussi ti 31.12.2013 |
Vuosi 2013 oli minulle poikkeavaa vaihtelua, mikä näkyy blogin suhteellisesta passiivisuudesta. Blogipäivitysten määrä putosi nimittäin vuoden 2010 tasolle. Yksilönvapauteen ja taloustieteeseen liittyvälle harrastukselleni jäi vähän vapaa-aikaa opiskelujen, töiden, projektien ja muiden aktiviteettien jäljiltä. Varsinaista lomaa ehdin pitämään hyvin vähän, sillä kesäpäivät hujahtivat töitä tehdessä, ja iltoja kului intensiivisten kesäkurssitehtävien ja -lukemiston parissa. Kaikesta huolimatta ehdin satunnaisesti osallistumaan julkiseen keskusteluun ja sen seuraamiseen muutamina kriittisinä hetkinä. Olen koonnut muutamia mainittavia asioita kuluneen vuoden ajalta liittyen minuun ja blogissa käsittelemiini asioihin.
Kirjoitukseni Liberassa ja tiedelehti Hybriksessä
Kirjoitin kummankin tahon pyynnöstä kirjoitukset, joissa käsittelin yleisesti valtiojohtoisuutta ja nykyisin vallitsevien julkisten instituutioiden heikkoutta. 
Elämää hyvinvointivaltiossa
Henri Heikkinen ja Antti Vesala julkaisivat hyvinvointivaltioon kriittisesti suhtautuvan kirjan Elämää hyvinvointivaltiossa. Kirjassa yhdistyy erityisesti suomalainen realismi ja yksilönvapautta korostava ideologinen teoria varsin luettavalla tyylillä. Vuosia Heikkisen blogia lukeneena ja jaettuani ajatuksia miehen kanssa kirjan sisältö on minulle hyvin tuttua. Kirjan merkittävänä pohjana toimivat nimittäin Heikkisen blogitekstit. Lue kirjoittajan julkaisupuhe, josta löytyy myös linkki kirjan sähköiseen ilmaisversioon.
Unelmasta painajaiseksi
Helsinkiläinen kunnanvaltuutettu ja erityisesti kokoomusnuorten entisenä puheenjohtajana tunnettu Wille Rydman julkaisi hyvinvointivaltion heikkouksia analysoivan kirjan Unelmasta painajaiseksi? – Kuinka hyvinvointivaltio syö itse itsensä. Tässä tiiviissä julkaisussa korostuu erityisesti viiltävä logiikka, ja myös talous- sekä yhteiskuntateoriat ovat kattavasti esillä. Verrattuna Heikkisen ja Vesalan kirjaan Rydmanin kirja on tyyliltään ja kohderyhmältään akateemisempi ja näin hitusen vähemmän populaari. Jo satunnaisten kappaleiden lukeminen oli todella yllättävä kokemus. Monissa asioissa Rydmanin loogiseen päättelyketjuun pystyi samaistumaan niin helposti, että ajatukset olivat kuin omiani. Lue pätevä blogikirjoitus kirjasta. Kirja on luettavissa sähköisesti.
Liberaali valtio
Tampereen yliopiston professorina ja suomalaisena klassisen liberalismin asiantuntijana tunnettu Risto Harisalo ja hallintotieteiden tohtori Jani Rajaniemi julkaisivat kirjan Liberaali valtio – toimiva yhteiskunta. Suosittelen tutustumaan esittelyyn, jonka toinen Liberan perustajista Petri Kajander on kirjoittanut. Kirjassa havainnollistetaan yhteiskuntafilosofian ja talousteorioiden konsepteja ihmisläheisesti. Lukuisiin yhteiskuntafilosofisiin kirjoihin verrattuna vaihtoehtoista yhteiskuntamallia lähestytään jo astetta käytännöllisemmin.
 Kokoomusnuorten klassinen liberalismi kuohutti
Susanna Koski ei esittelyjä kaipaa. Kokoomusnuoret valitsivat elokuisessa liittokokouksessaan jäsenäänestyksellä uuden puheenjohtajan, josta tuli pian kahden viikon ajaksi Suomen puhutuin poliittinen henkilö. Julkisuusmyrsky lähti kokoomusnuorten yhdessä laatimasta tavoiteohjelmasta, jossa korostui ennen kaikkea klassinen liberaali ideologia. Ei siis ihme, että se herätti emopuolueessa vastustusta, ja jopa jonkinlaista pelkoakin oli aistittavissa. Puoluepolitiikassa kokoomusnuorten rohkeat ajatukset houkuttelivat kilpailijoita käyttämään tilannetta hyväkseen, missä ei ole mitään uutta. Röyhkein vastustus tuli kuitenkin omasta puolueesta, jonka ylimmässä johdossa liberaalit ideat tyrmättiin ensin ”järjettömiksi”. Kentällä mm. sananvapauden rohkea ajaminen rinnastettiin ääriliikkeisiin.
 Kokoomusnuoret hoitivat julkisuusmyrskyn asiallisesti ja yhteishengessä, mikä osoittaa vasemmiston ja emopuolueen paheksumien ideoiden nauttivan nuorisossa laajempaakin ymmärrystä. Puheenjohtaja Koski oli paljon esillä eri haastatteluissa. Hänen sanomastaan ei jäänyt epäselväksi, että avainsana on yksilönvapaus. Myös Henri Heikkinen vastasi analyyttisesti kritiikkiin. Liittohallituksen jäsen Janne Pihlaja otti kantaa kataislaisen puoluejohdon ylimieliseen johtamistapaan ja haluttomuuteen käydä rehellistä dialogia. Hänen mukaansa hysteria oli merkki paineensietokyvyttömyydestä ja selkärangattomuudesta. Mediamyrskyn jälkeisessä haastattelussa Katainen yritti hillitä itseään, sillä hän ei pyrkinyt leimaamaan puolueen nuorisoa ääriainekseksi. Sen sijaan hän luonnehti kiistanalaisten ajatusten kumpuavan ”aikuisten elämälle vieraasta teoreettisesta pohdinnasta” tietenkin ilman konkreettista esimerkkiä.
Uuden vuoden tervehdyksessään Katainen oli tullut ainakin retoriikaltaan nuorten linjoille, sillä hän peräänkuulutti enemmän valinnanvapautta ja yksilöllisiä ratkaisuja. Katainen kritisoi ajatusta ylhäältä käsin johdetusta yhteiskunnasta. Tässä jäädäänkin nyt odottelemaan puheiden lunastamista.
Kauppatieteiden kandidaatin tutkielma
Syksyn suurin opiskeluuni liittyä projekti oli kauppatieteellinen kandidaatintutkielmani. Tutkin laskentatoimen ja rahoituksen teorian pohjalta suurten (ja keskisuurten) suomalaisten yritysten talousjohtajien käytäntöjä ottaa inflaatio huomioon investointihankkeissa. Yhdistelin teoreettiseen viitekehykseen myös kansantaloustiedettä, sillä inflaatio on tunnettu taloustieteiden parissa jo vuosisatoja. Vastaavasti tieteellinen liikkeenjohto on vain noin sata vuotta nuori ala. Koska tutkielman sallittu sivumäärä oli hyvin rajallinen, jouduin rajaamaan paljon mielenkiintoista asiaa myöhemmin käsiteltäväksi.
 Empiiriset tulokseni ovat erityisen mielenkiintoisia, kun niitä käsittelee laskentatoimen ja rahoituksen lisäksi taloustieteellisiä teorioita vasten. Hyvin tuntemani itävaltalaisen koulukunnan kirjallisuudessa nähdään, että rahakannan laajentamisen myötä kiertoon päätyvä raha vääristää hintainformaatiota ja vaikeuttaa varsinkin investointihankkeita. Korkotason madaltamisella, ts. rahan tarjonnan lisäämisellä on pyritty kannustamaan yrityksiä investointeihin ja sitä kautta elvyttämään taloutta. Rahakannan laajentaminen liittyy inflaatioon, jolloin laskelmia tekevän johtajan on jälleen arvioitava reaalinen korko- ja hintataso koko hankkeen kaudelle. Vasta-argumenttina on esitetetty, että nykyaikaisten tieto- ja laskentajärjestelmien myötä talousjohtajilla on käytössään relevantit tiedot ja työkalut. Havaintoni talousjohtajien laskentakäytännöistä vastasivat pikemminkin niitä olosuhteita, joissa itävaltalaisen koulukunnan näkökulmat ovat aiheellisia.
Liberan perustaja Gustav von Hertzen 1930-2013
18. päivänä joulukuuta suuri suomalainen liikemies ja ajattelija vuorineuvos Gustav von Hertzen nukkui pois 83 vuoden iässä. Viime vuosina von Hertzen nousi esille ajatuspaja Liberan johdosta, sillä hän perusti julkisuuteen nousseen yksilönvapaushenkisen ajatushautomon yhdessä Petri Kajanderin kanssa kesällä 2011. Minulla oli kunnia tuntea ”Gusse” henkilökohtaisesti mm. erään kevään aikana toteutetun projektin johdosta. Siinä ohessa keskustelin hänen kanssaan tuntikausia hänen näkemästään sota-ajasta, teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä sekä tieteenfilosofiasta.
Von Hertzen oli poikkeuksellinen ajattelija, sillä hänellä oli takanaan pitkä ura niin tekniikan kuin liikkeenjohdonkin alalta korkeita toimitusjohtajan ja yrityshallituksen tehtäviä myöten. Hän todellakin tiesi, miten erilaiset ideatason käsitykset markkinataloudesta, korporatismista ja komentotaloudesta sekä muut eettiset näkökulmat toimivat käytännössä. Gustav von Hertzen jätti merkittävän älyllisen ja henkisen perinnön tarjoten myös innoittavan esikuvan yksilönvapautta ja aikaansaamista arvostaville ihmisille. Omistuskirjoituksilla saamani teokset Spirit of the Game (1993) ja Demokratian haaste (2008) ovat lukulistani kärjessä, ja suosittelen ketä tahansa tutustumaan niihin. Von Hertzenin nimikkosivustolla on mahdollista tutustua kattavasti miehen älylliseen perintöön hänen kirjoitustensa kautta.
 Vuonna 2013 ajatuspaja Libera sai mediassa julkisuutta lukuisten eri julkaisujen johdosta, jotka käsittelivät mm. ammattiyhdistysliikettä yhteiskunnallisena ongelmana, sukupuolien välistä tasa-arvoa, julkisen valinnan teoriaa ja sosiaaliturvajärjestelmää.    
Olen nähnyt itse omakohtaisesti monta kertaa, miten uudet ja vieraat ajatukset pyritään sivuuttamaan ja leimaamaan ”teoreettisiksi” ja ”idealistisiksi” pelkällä retoriikalla ilman kärsivällisempää otetta. Suosin mielummin teoriaan kytkettyä pohdintaa ja päätöksentekoa kuin sen vastakohtaa tai edes keskitien vaihtoehtoa, löysemmin teorioihin kytkettyä ajattelua. Syynä on se, että teoriat auttavat oikeasti tunnistamaan ilmiöitä, ja aikaisemmin oivallettuja ajatuksia soveltava yksilö seisoo aina jättiläisen harteilla.
Johtajuuteen liitetään usein kyky intuitiivisuuteen, eli tapauskohtaiseen arviointiin ja deduktiiviseen päättelyyn. Vastakohta on kaavoihin kangistuminen ja löyhä induktiivinen päättely. Kaavojen tunteminen ei itsessään johda kaavoihin kangistumiseen, vaan sovelluskyvyn puute. Useampien teoreettisten konseptien tunteminen auttaa ratkaisevasti käytännön sovelluksissa. Liberan blogiin kirjoittanut ekonomi ja mestarineuvottelija Sami Miettinen ilmaisi asian loistavasti: ”Idealisti hahmottaa toivotun idean, vision, tulevaisuudesta ja lähtee toteuttamaan sitä.”
Kuluneen vuoden aikana mediassa (ks. esim SK) on puhuttu yksilönvapaudesta nousevana liikkeenä, jolla on monta kärkeä niin ajatushautomoissa, poliittisissa puolueissa, blogimaailmassa kuin elinkeinoelämässäkin. Kyse ei ole enää pienen piirin ”teoreettisesta pohdinnasta”.
Kiitän jälleen lukijoitani menneestä mielenkiintoisesta vuodesta ja antoisista keskusteluista sekä sähköpostipalautteesta! Suosittelen lukijoita aktivoitumaan myös facebookissa, jossa päivittelen useammin kuin blogissani :)
Hyvää alkavaa vuotta 2014!
|
6 kommenttiaVastaa |
Ainakin inflaatiosta käsityksesi näyttää olevan vanhentunut. Katso esim. nämä tekstit Holapalta ja Ahokkaalta:
- http://rahajatalous.wordpress.com/2010/11/15/mita-raha-on/
- http://rahajatalous.wordpress.com/2010/12/23/keskuspankkirahoitus-ja-inflaatio/
- http://rahajatalous.wordpress.com/2011/03/22/krooninen-inflaatiouhka/
- http://rahajatalous.wordpress.com/2011/11/10/inflaatio-rahan-kvantiteettiteoria-ja-animal-spirits/
Voisin ehkä ottaa tekstisi vakavissaan, jos kävisit nuo kirjoitukset läpi ja toteaisit täällä ymmärtäväsi, että raha on endogeenista.
Saisiko tuon kandintyön jakoon?
En näe tekstissäni riittäviä perusteita tehdä minkäänlaista vahvaa tulkintaa inflaatiokäsityksestäni. Kandityössäni käsittelin lyhyesti käsitteen historiaa: aikoinaan termi kuvasi suppeasti politiikkaa, jossa rahakantaa laajennettiin arvoa alentavasti, kun taas nykyään ytimessä olevat erilaiset mitattavat indeksit tai kvantiteettiteoriaa lähempänä oleva bkt-deflaattori. Tietenkin kun aiheena oli teollisen yrityksen laskentatoimi ja rahoitus, kansantaloustieteen osuus ei voinut olla kovin kattava.
Ei voida väittää kaiken rahan olevan endogeenistä, sillä kyseessä on seuraus osareservijärjestelmästä ja suhteellisen vahvasta valuuttamonopolista.
Lähetä toki sähköpostia osoitteeseeni thomastaussi(at)gmail.com ja mainitse, haluatko sekä visuaalisemman powerpoint-tiivistelmän että koko tekstin.
Mistä Thomas toi Mises-hype?
Mies on ollut makrotalouden kannalta väärässä lähes kaikesta; ks. esim. http://krugman.blogs.nytimes.com/2014/01/27/soup-kitchens-caused-the-great-depression-aff-edition/
Oletko sattumoisin tutustunut Keynesiin, Minskyyn tai Fisheriin?
Mises on tosi monipuolinen kirjoittaja, sillä hän kirjoitti yhteiskuntafilosofiasta, taloustieteen metodologiasta ja tieteenfilosofiasta sekä sitten kokonaisvaltaisen loogisen kokonaisuuden talousteoriasta, mitä esim. Keynes ei tehnyt. Talousteorian kokonaisvaltaisuus ja saumattomuus esim. mikrosta makroon kiehtovaa. Esim. Misesin magnum opus Human Action on sen verran tuhtia tavaraa, ettei mikään Krugmanin taloushistoriallinen blogiteksti riitä kumoamaan sitä, eikä ole ilmeisesti yrittänytkään.
En ole erikoistunut taloushistoriallisiin tapaustutkimuksiin, joten en ota kantaa niihin. Sen sijaan Misesin teorioiden logiikka on tuttua sen verran, että olen usein havainnut ihmisillä jopa virheellisiä käsityksiä miehen teorioista. On aika liioittelua väittää lonkalta miehen olleen väärässä kaikessa makrotalouteen liittyvässä. Oletko esim. lukenut jonkun hänen taloustieteellisen kirjan ja miettinyt kommentit sanotaanko vaikka 60-100% olennaisista näkemyksistä, mikä mielestäni kuvaisi ilmaisua ”lähes kaikesta”?
Tuttuja nimiä nuo muut, mutta en ole kokonaisia kirjoja heiltä lukenut kannesta kanteen.
Luin sittenkin vielä tuon linkkisi, ja tällä kertaa esimerkki kevyesti itävaltalaiseen teoriaan perehtyneestä henkilöstä vaikuttaa löytyneen nopeasti. Krugman mainitsi ensin Misesin bisnessykliteorian, jonka jälkeen hän alkoi selittämään Misesin yksittäisistä työvoimapoliittisista näkökulmista sidottuna johonkin historialliseen tapaukseen ILMAN VIITTEITÄ. Selkeitä yhtymäkohtia bisnessykliteoriaan ei osoitettu, vaan teksti oli todella ympäriinsä säntäilevää. Krugmanin tunteville se ei ehkä sitä ole, mutta uskon muidenkin itävaltalaiseen koulukuntaan enemmän kuin Krugmaniin perehtyneiden jakavan saman hämmästykseni.
Lyhyet blogitekstit vailla viitteitä tai edes suoria lainauksia merkittävältäkään taloustieteilijältä eivät ole kovin luotettavia, sillä teorioita vertailtaessa olisi reilua tutkia, minkä taustaehtojen täyttäviä tapauksia missäkin kohdassa on kuvailtu. Pelkästään jo blogimaailmassa olen saattanut nähdä tekstikappaleiden mittaisia suoria lainauksia vertailussa. Tietenkin blogitekstin tulisi pysyä siedettävän lyhyenä. Tuolloin väistämättä kunnianhimoiset ja laaja-alaiset väittämäkokonaisuudet menevät blogiin puristettuna pikemminkin teesien linjaamiseksi. Krugman kuuluu juuri siihen riskiryhmään, joka leikkaa ja liimaa yli-innokkaasti kontekstirajojen yli.
Liberaalimafian facebook-ryhmässä sen sijaan on käyty ihan mielenkiintoista suomenkielistä debattia mm. von Misesin taloustieteestä.
Kauemmin aikaa kyseistä debattia seuranneet kirjoittivat juuri vastanäkemyksistään.
http://bastiat.mises.org/2014/01/paul-krugman-attacks-ludwig-von-mises-another-win-for-austrian-economics/