 Thomas Taussi ti 27.04.2010 |
 Lainsäädännössä on rikosnimike kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Siihen halutaan vedota jopa liiankin usein, joten olisi syytä tarkastella nimikkeen alkuperäistä merkitystä ja jopa tarpeellisuutta. Länsimainen klassinen oikeusajattelu tuntee sinut ja minut, mutta ei meitä ja heitä. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Ihmisten välillä on usein eroja ja yhtäläisyyksiä, mutta kansanryhmien välille syntyy konkreettisia eroja vasta, kun sellaiset määritellään lainsäädännössä. Kaikki muu on spontaania.
Itse käsitän, että kansanryhmää vastaa kiihottaminen tarkoittaisi konkreettiseen epämiellyttävään toimintaan kannustamista. Eikö esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen ole jo rikos itsessään? Vaikka meillä ei olisi koko rikosnimikettä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, viharikoksiin yllyttämiseen puututtaisiin jo itse rikoksen puolesta. Toisin sanoen rikosnimike kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on täysin turha, sillä jo pohjalla oleva laki puuttuu samoihin ongelmiin.
Epämääräisyytensä takia kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi halutaan laskea myös muutakin kuin kiihottamista. Kiihottamisen lisäksi myös kansanryhmiä halventava ja loukkaava kirjoittelu on tuomittavaa. Länsimaisen sananvapausarvon ja yksilöllisyyden kannalta on kyseenalaista tehdä tietynlaisten ajatusten julkaisemisesta rikos. Aidosti rikolliset toimet ja myös nimettyihin yksilöihin kohdistuvat herjaukset on määritelty lainsäädännössä jo ennestään. Asiattomuudet ja epäkorrektit ilmaukset tullaan joka tapauksessa tuomitsemaan spontaanisti yleisön keskuudessa.
Lisäksi on olemassa erilaisia tabuja käsitteleviä tutkimuksia, joista voisin mainita Tatu Vanhasen eri etnisten taustojen omaavien ihmisten älykkyystutkimukset. Jos eri rotuja vertailevissa sosiobiologisissa tutkimuksissa ilmenee eroja tutkittavien välillä, tutkimuksiin suhtaudutaan rasismina ja kansanryhmää vastaan kiihottamisena. Länsimaisessa liberaalissa yhteiskunnassa ei ole missään nimessä valtion tehtävä määritellä, mikä on oikeaa ja hyväksyttävää tiedettä. Sen tekevät yleisö ja tieteelliset keskustelut spontaanisti.
Totalitaristisen valtion tunnistaa siitä, että “väärin” ajatteleminen on rikos. Siksi totalitaristisissa valtioissa vankiloissa on mielipidevankeja. Jotkut valtiot ovat totalitaristisempia kuin toiset. Suvaitsevaisena puolueena pidettyjen Vihreiden Tuija Brax ehdotti oikeusministeriön työryhmän kanssa erillisten viharikosten määrittelyä lakiin. Tämän toteutuessa pelkästä rikoksesta ei tuomittaisi, vaan myös motiiveista. Tämä kertoo vain siitä, että toiset motiivit ovat Braxin mielestä rangaistavampia kuin toiset. Toisin sanoen jotkut motiivit ovat vähemmän tuomittavia kuin toiset. On kyseenalaista, miten rikoksen tekijän todelliset motiivit selvitettäisiin, sillä ihmisen päähän ei luotettavasti voida päästä sisälle. Ehkä ihan hyväkin niin, sillä kaikki poliittiset ryhmät eivät välttämättä pidä Orwellin romaania 1984 kielteisenä uhkakuvana.
Erityisesti Brax oli huolissaan “rasistisista rikoksista” ja internetin “vihakirjoittelusta”. Paljon on ollut puhetta ääriryhmien leviämisestä internetissä, mutta yhtäkään vakuuttavaa perustuslain vastaista kansanliikettä tai ryhmittymää huolestuneet poliitikot eivät ole kyenneet osoittamaan.
Laissa ei pitäisi olla ollenkaan mainintoja kansanryhmistä. Asumme sentään länsimaiden piirissä. Länsimaisen ajattelun perusyksikkönä täytyy olla vain ja ainoastaan yksilö. Nimikettä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on hyväksikäytetty ja laajennettu mielivaltaisesti. Tästä kertoo osittain jo se, ettei kyseisen lain paisunut sisältö ole koherenttia nimikkeensä kanssa. Se on hyvin epämääräinen ja tulkinnanvarainen kohta, jonka tarpeellisuus on syytä kyseenalaistaa. Yksinkertaisesti se riittää, että laissa puututaan väkivaltaan yllyttämiseen tai nimettyjen yksilöiden henkilökohtaiseen herjaamiseen.
Joidenkin ihmisryhmien kritisointi tai halpamainen nimittely ei itsessään kohdistu tiettyihin yksilöihin, joten siitä ei pidä siksi rangaista. Jos taas joku yllyttää väkivaltaan ylipäätään, siihen tulee puuttua ilman mitään Tuija Braxin ajatusrikollismotiivituomiota. Epäkorrektit ilmaukset tulevat joka tapauksessa arvioiduiksi ja tuomituiksi ihmisten keskuudessa.
Herjaamiseen ja kunnianloukkauksiin tulisi puuttua ja puututtaisiinkin jo ennestään samalla tavalla, liittyipä haukkumasana ihmisen ulkonäköön tai mielipiteeseen henkilön luonteesta. Jos laki olisi tasa-arvoinen ja neutraali, vakavasta herjauksesta annettaisiin yhtä suuri rikos, olipa kyseessä rasismi tai kateus. Näin ei kuitenkaan ole. Vähemmistöjä halutaan suojella erityisoikeuksilla, mutta toiseus juuri astuu konkreettisesti voimaan vasta, jos se mainitaan laissa. Vähemmistöjen suojeluun tähtäävä lainsäädäntö juuri vahvistaa rajoja “erilaisuuden” ja “normaalin” välille. Lainsäädäntö siis tuottaa erilaisuutta lokeroimalla “kansanryhmät” toiminnan objekteiksi.
Diskriminointi juuri lisää rasismia ja yllyttää ihmisiä protestoimaan sekä kokeilemaan tarkoituksella typeräksi koetun lainsäädännön äärirajoja. Sitä on nähtävillä parhaillaan, ja siitä tulee rasite yhteiskunnalle sekä hedelmälliselle sisältökeskustelulle. Pelkästään sananvapauden marttyyriksi julistautumisella voi helposti kerätä julkisuutta ja ohjata julkista keskustelua loputtomiin metakeskusteluihin. Ennen kuin huomionkipeitä sananvapauden marttyyreitä aletaan syyttämään, tulisi ymmärtää, että he ovat vain typerien säännösten tuotetta.
On eriskummallista, että toisaalta valtio tyrkyttää suoraan oppeja ja arvoja, joiden mukaan ihmisten välillä ei ole mitään eroja, kun toisaalta kouluissa opetetaan erilaisuuden olevan aina rikkautta, ja lainsäädännössä pidetään yllä käsityksiä erilaisuudesta rankaisemalla “erilaisuutta” vastaan kiihottamisesta.
|
2 kommenttiaVastaa |
”Lisäksi on olemassa erilaisia tabuja käsitteleviä tutkimuksia, joista voisin mainita Tatu Vanhasen eri etnisten taustojen omaavien ihmisten älykkyystutkimukset. Jos eri rotuja vertailevissa sosiobiologisissa tutkimuksissa ilmenee eroja tutkittavien välillä, tutkimuksiin suhtaudutaan rasismina ja kansanryhmää vastaan kiihottamisena. Länsimaisessa liberaalissa yhteiskunnassa ei ole missään nimessä valtion tehtävä määritellä, mikä on oikeaa ja hyväksyttävää tiedettä. Sen tekevät yleisö ja tieteelliset keskustelut spontaanisti.”
Mainittakoon tähän se, että Tatu Vanhasen ”tutkimuksen” kutsuminen tieteeksi on todella halventavaa oikeita tieteentekijöitä kohtaan. Tutustuin itse aikoinaan tuohon tutkimukseen hieman tarkemmin ja sen taso oli järkyttävää, mm. Yhden maan ÄO-määrä oli laadittu sillä tavoin että kahden lähellä olevan maan tuloksesta oli laskettu keskiarvo, tuo on sama asia kun Suomen kansalaisten ÄO-lukema olisi laskettu laskemalla Norjan ja Saksan arvosta keskiarvo…. ns. Neekerimaista oli myös käytetty apuna vammaisille tehtyjä ÄO-tutkimuksia, samalla tarkoituksenhakuisuudella toki Suomikin saataisiin helposti viimeiseksi. Useista maista kuten Kiinasta oli otettu mukaan taas erittäin rajatulle populaatiolle tehty testi, joka tilastotieteellisesti ei kuvaa lainkaan kansan keskiarvoa, ei ole juurikaan yllätys jos esim. yliopisto-opiskelijoille tehdystä testistä saadaan korkea tulos jne..
Kaikenkaikkiaan tuo ”tutkimus” on täynnä tarkoituksenhakuisuutta ja karkeita virheitä, tieteellisenä paperina tuon arvo on lähinnä vessapaperin luokkaa.
Sinänsä myös kunnon tieteellinen työ antaa viitteitä siihen, että mikäli aiheesta tehtäisiin asiallinenkin tutkimus niin neekerivaltioiden ja muiden kehitysmaiden ÄO-tuloksesta saataisiin alhaisempi, syy ei ole kuitenkaan paskoissa geeneissä, kuten Vanhanen uskoo. Tieteellinen evidenssi on hyvin selkeä sen suhteen, että köyhyys ja sitä kautta toteutuva tiettyjen lapsen kehitykselle tärkeät tiettyjen virikkeiden puute vaikuttaa lapsen kehitykseen erittäin negatiivisesti ja yksi vaikutuksen valitettava kohde on juuri älykkyys, mikäli määrittelemme sen ÄO:n kautta.
Perheen varakkuudelle ja sen vaikutukselle ÄO;n on havattu hyvin selkeä linja, hyvin köyhä lapsuus estää tehokkaasti lasta saavuttamasta potenttiaaliaan älyllisesti, mutta toisaalta kun päästään tietylle tulotasolle lisävarallisuus ei enää tarkoita enää lisää älykkyyttä vaan kehitys siltä osin pysähtyy. Tämä siis tarkoittaa että tietty vanhempien varallisuus ja sitä kautta mahdollistuva riittävä virikkeellisyys tuottavat sen, että lapsi kykenee täyttämään älyllisen potenttiaalinsa, toisaalta jos varallisuutta on tätä enemmän sillä ei ole mitään positiivista tai negatiivista lisäefektiä, mutta tätä vähempi varallisuus perheestä aiheuttaa voimakkaan negatiivisen efektin. Tämä on yksi erittäin tärkeä syy miksi kannattaa taistella köyhyyttä vastaan, köyhyys sinällään tuhoaa hyvin tehokkaasti ja julmalla tavalla ihmisen mahdollisuuden saavuttaa potenttiaalinsa elämässään.
Sinänsä itse tuossa suhteessa tieteellisiä tabuja ja esteitä kohtaan olen samaa mieltä, että tieteentekijöillä pitää olla täysi vapaus. Tatun tutkimuksen esiintuominen tässäkohdin on kuitenkin lähinnä huvittavaa, sillä se ei ole tiedettä vaan yhtälailla tarkoituksenhakuista roskaa, kuten tupakkatehtaiden ”tieteelliset” tutkimukset tupakan vaarattomuudesta, tai sinunkin lainaamiesi Cato- tai Misses äärioikeistolaisten instituuttien ”tutkimukset”.
Eräs turkulaismies sai vuosia sitten sakkotuomion blogikirjoituksestaan, jossa hän käytti aineistonaan Tatu Vanhasen tutkimuksia. Tämä kirjoitus ei loukannut kenenkään ihmisen yksilöllisyyttä, vaikka siinä oli teesejä eri kansanryhmistä. Koska on olemassa laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, tuollaisesta annettiin tuomio, mikä on minusta sananvapauden nimissä väärin. Ketään yksittäistä ihmistä ei paneteltu, joten kenenkään yksilön henkilökohtaista turvaa ei loukattu. Kirjoituksessa ei muutenkaan yllytetty väkivaltaan, tuhoon tai muuhun epämiellyttävään.
Typerintä tuossa oli se, että valtionsyyttäjä vetosi aineiston epätieteellisyyteen. Tämä johtui siitä, että Vanhasen tutkimukset olivat äärioikeiston suosimia ja siksi tarkoitushakuisia. Enpä kyllä sanoisi myöskään valtiollisesti tuettuja ”naisen euro on 80 senttiä”-tutkimuksia tai kehitysapua ja solidaarisuutta vaativia viherpiipertäjäapurahatutkijoita sen objektiivisemmiksi. Valtionsyyttäjä otti tutkimuksen poliittisuuden huomioon mainitsemalla ”äärioikeiston” sen sijaan, että hän olisi vain maininnut poliittisista ryhmistä. Hän halusi politisoida oikeudenkäynnin ja rajoittaa sananvapautta mielivaltaiseen kanonisointiin vedoten. Mitään ei tule kanonisoida tai luokitella oikeusnäkökulmasta oikeaksi tieteeksi.
Mitä tulee köyhyyden torjumiseen, olisi minustakin hienoa, jos ihmiset ryhtyisivät taistelemaan köyhyyttä vastaan rakentamalla erilaisia hyväntekeväisyysverkostoja, lainaamaalla mikrolainoja kehitysmaihin ja toki huolehtimaan samasta myös kotipuolessa.
Mitä tulee väitteeseen, että olisin lainannut äärioikeistolaisia instituutteja, et pysty todistamaan sitä. Olen lainannut yksittäisten ihmisten loogisia päättelyitä, en tutkimuksia. Jos olen joskus lainannut varsinaisia tutkimuksia, ne ovat kaikista muista kirjoista kuin think tankien pamfleteista.