 Thomas Taussi ke 24.10.2012 |
 Näin ainakin, jos demarilogiikkaan on uskominen.
Julkista yhden kaavan koulutusta ja terveydenhuoltoa pidetään pyhinä tasa-arvokysymyksinä sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossamme. Yksityisten palvelujen houkuttelevuutta on heikennetty, ja saatavuutta on myös vaikeutettu erilaisin tiukoin säädöksin varsinkin yksityisen koulutuksen kohdalla. Esimerkiksi ammatillista yksityiskoulutusta ei saa järjestää voiton tavoittelemiseksi. Taustalla vaikuttaa siis olevan ajatus, ettei koulutuksen ja terveydenhuollon kohdalla raha saisi ratkaista, eikä varsinkaan koulutuksesta saisi tehdä bisnestä. Erikoisinta on, miksi juuri tällaisissa asioissa rahalle ei pitäisi saada vastinetta, mutta monissa muissa ylellisemmissä asioissa kylläkin. Luksusautot eivät aiheuta yhtä suurta katkeruuden ja skeptisyyden tunnetta kuin ajatus terveys- ja koulutusbisneksestä, vaikka terveys ja koulutus säteilevät ulkoishyötyä. Kun valtio tuottaa ilmaiseksi koulutus- ja terveydenhoitopalveluja, yksityisiä käyttävä joutuu helposti maksamaan yli tuplahintaa. Ensin verojen muodossa maksetaan pakolla julkisen palvelun tuottaminen, ja tämän lisäksi hinta laadukkaammasta ja kalliimmasta yksityisestä palvelusta. Todella edullisia ja heikkolaatuisia sekä myös keskitasoisia yksityisiä palveluja saa etsiä, koska yksityisen yrityksen ei ole järkevää kilpailla valtion ilmaispalvelujen kanssa alittamalla tätä tasoa. Valtio siis sääntelyllään ja laajalla ulottuvalla toiminnallaan jättää yksityisten palvelujen tehtäväksi olla ylellistä vastinetta rahalle, mikäli joltain vielä ankaran verotuksen jälkeen rahaa löytyy.
Valtio siis tukahduttaa yksityistä palvelutuotantoa vähentämällä mahdollisuuksia saada rahalle yksityistä vastinetta. Jotkut ovat jopa sanoneet, että on moraalisesti hyväksyttävää, ettei rikkailla olisi oikeutta saada rahalleen vastinetta sellaisissa asioissa kuten koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Tosiasiassahan juuri keskiluokka saa yhä useammin vähemmän vastinetta rahalle, kun taas rikkailla on varaa maksaa laadukkaammasta palvelusta vaikka heikommallakin hinta-laatusuhteella.
Koulutus ja terveydenhuolto saavat sentään aikaan positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jos yksilö saa massakoulutuksen sijaan laadukkaan ja innostavan koulutuksen, hän todennäköisemmin tulee hyödyntämään taitojaan suorittamalla tai luomalla jotain uutta, joka tarjoaa ihmisille ratkaisuja, elämyksiä ja valtiolle verotuloja. Laadukkaita terveydenhuoltopalveluja saava ihminen todennäköisesti toimii pidempään läheistensä ja yhteiskunnan iloksi. Varmasti monen tuloeroja kammoksuvan yhteistä etua ajattelevan ihmisen mielestä nämä ovat paljon toivottavampia tilanteita kuin se, että rikas ostaa hienon auton tai veneen, jolla hän ajelee yksin saaden muut korkeintaan kateellisiksi.
Moraalisesti onkin arveluttavaa, miksi juuri koulutuksessa ja terveydenhuollossa rahalle ei pitäisi saada vastinetta, vaikka kalliita luksushyödykkeitä myydään vapaasti. Rikkaat saavat ostettua hienoja jahteja ja autoja maksamalla vähän lisähintaa verojen ja tullimaksujen muodossa, mutta yksityistä koulutusta maasta saa etsiä. Jos jotain yksityistä koulutusta löytyy, todennäköisimmin senkin sisällöstä on jouduttu tekemään eräänlainen kopio valtiollisesta suunnitelmasta. Tosiasiassa Suomesta ei löydy yksityisiä vaihtoehtokouluja. Niin kutsutut yksityiskoulut eroavat julkisista lähinnä siinä, että joku muu omistaa tilat valtion sijasta. Yksityisellä toimijalla olisi vapaus tavoitella toiminnallaan voittoa, eli pyrkiä tarjoamaan moninaisille markkinoille jotain uutta ja haluttavaa palvelua.
Miksi sitten terveyspalvelujen hankkimista kovaa rahaa vastaan tai koulutusbisnestä pidetään arveluttavampana ja rajoitetaan enemmän kuin kalliiden autojen ja veneiden hankkimista? Pelkään, että todellinen syy kilpailun rajoittamiselle ja kieltämiselle on julkisen sektorin aiheellinen pelko haastetuksi tulemisesta omalla kentällä. Jos meillä olisi aitoa yksityistä kilpailua, moni suomalainen saattaisi havahtua huomatessaan, ettei mm. nykyinen julkinen koulutuksemme sittenkään ole niin laadukasta kuin on annettu ymmärtää, saati jokaiselle juuri se paras vaihtoehto. Ihmiset alkaisivat vaatimaan parannuksia järjestelmään ja äänestämään konkreettisilla kulutusvalinnoillaan. Samalla moniin rakenteellisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamiseen tulisi ratkaisu. Vanhan koulukunnan sosialidemokraattien ihanteet, joissa koulukiusaaminen on pakollinen osa elämänkoulua, joutuisivat vaakalaudalle. |
5 kommenttiaVastaa |
Se miksi varakkaamman naapurin tai entisen koulukaverin mahdollisuuksia ostaa parempaa terveydenhuoltoa ja koulutusta itselleen ja läheisilleen vastustetaan enemmän kuin hienon auton ostamista, on että terveydenhuollolla ja koulutuksella on niin suuri merkitys.
Riittävän hyvä taso itselle selviää vertailemalla. Jos aina on mahdollisuus saada parempaa ja joku tuttu saa, niin koskaan ei voi olla tyytyväinen. Tyytymättömyys on kivuliaampaa ja katkerampaa kun se on oikeasti merkityksellisissä asioissa, siinä, että joutuuko oma läheinen kärsimään.
Paremman koulutuksen saaminen rahalla lisää eriarvoistumista. Epäonnistuminen omassa elämässä huonontaa omien lasten mahdollisuuksia verrattuna tuttavien lapsiin, sekin on katkera paikka ja lisää yleistä huolestuneisuutta. Tietysti se lisää myös ponnistelua ja sitä kautta taloudellista toimeliaisuutta. Ei välttämättä kuitenkaan onnellisuutta. Kaikille sama yleinen antaa ihmisille edes hitusen rauhaa, että nyt on riittävästi, teen tarpeeksi. Se on arvokas tunne.
Miksi voiton tekeminen ylipäätään terveydenhuollolla huolettaa johtuu varmaan osaksi siitä että terveydenhuolto on välittämistä. Välittämistä mitataan intuitiivisilla mittareilla. Niinkuin ei ole mitään absoluuttisia mittareita parisuhteelle niin ei myöskään välittämiselle terveydenhuollossa ja siksi karsastetaan taloudellisia laskelmia, jotka eivät ehkä kuitenkaan tavoita sitä intuitiivista hyvän tuntua, tai jos tavoittavat, niin ne tuntuvat manipulaatiolta. Yksityinen terveydenhuolto voisi laskelmiensa mukaan koittaa parantaa potilastyytyväisyyttä lisäämällä kohtaavien työntekijöiden hymyilyä ja kehumisalttiutta (kuten vaatemyyjät toimivat). Tämä lisäisi potilastyytyväisyyttä, mutta tästä tietävillä ihmisillä olisi silti olo, että heitä manipuloidaan. Tehokkuuslaskelmat välittämisen tunteen tuottamisessa tahraavat välittämisen.
Tieto siitä, että voisi olla paremmin on aito haitta. Ihmiset maksavat siitä, ettei heidän tarvitse tietää olisivatko he voineet saada palkkaneuvotteluissa paremman palkan.
Terveydenhuollossa olisi paljon tehostettavaa ja vanhoja kankeita toimintatapoja, joihin luova tuho toisi hyvinvointia lisääviä ratkaisuja. Tämä pätee myös koulutukseen. Valintojen ja mahdollisuuksien kasvu voi myös haitallisesti lisätä vertailua ja kilpailua. Ei ole absoluuttista hyvää, jota tehokkuudella voisi tavoitella. Inhimillinen hyvä koostuu ristiriitaisista intuitioista.
Kiitos rehellisestä analyysistä. Tuossa on aika hyvä kurkistus sosiaalidemokraattiseen sielunelämään.
Kyseenalaistaisin kuitenkin näkemyksen, että vain voittoa tavoitteleva toiminta olisi tehokkuuslaskelmoitua. Kaikki ihmisen toiminta on operointia niukkuudessa, ja asioita joudutaan laittamaan tärkeysjärjestykseen. Myös julkisella sektorilla.
Ihan vakavissasiko kuvittelet, ettei yksityiskouluissa esiinny koulukiusaamista?
Kiusaamista tulee varmasti esiintymään aina ja kaikkialla jonkin verran, mutta nykyinen tasapäistävä peruskoulu lisää vain riskejä.
Toisaalla keskustelin asiasta:
”En väitä, etteikö rohkea ihminen julkisellakin puolella voisi puuttua koulukiusaamiseen.
Yksityisellä puolella on kuitenkin selkeät kannustimet tehdä palvelusta mielekäs kaikille, eli voittaa asiakas puolelleen. Yksityisissä kouluissa koulukiusaamiseen puuttumalla luotaisiin kilpailuetua, ja kouluiusaamiseen puuttumattomuus johtaisi asiakkaan menettämiseen. Julkisella puolella määrärahajärjestelyt ovat epämääräisempiä.
Lisäksi koulukiusaaminen johtuu yleensä oppilaiden erilaisuudesta. Yksityiset koulut todennäköisesti erikoistuisivat niin, ettei esim. edistyneiden tai asioista kiinnostuneiden oppilaiden tarvitsisi kärsiä oppimisvaikeuksista tai luonnehäiriöistä kärsivien häiriköimisestä tai muuten vain opiskelutahtia hidastuttavasta toiminnasta.”