 Thomas Taussi la 22.01.2011 |
Tein Facebookin kautta tunnetun poliittisen testin (The Political Compass), jonka tehtävänä on määrittää vastaajan poliittinen vakaumus lukuisten yksittäisten mielipiteiden perusteella. Testissä on eri aihepiireihin kuten talouteen ja sosiaaliseen elämään liittyviä väittämiä. Väittämiin vastattiin, kuinka paljon ne vastasivat omia näkemyksiä.
 Kuten monet tietävätkin, ideologinen skaala voidaan hahmotella kaksiulotteiseksi kentäksi. Käytännössä kaikki poliittiset ideologiat alalajeineen ovat sijoitettavissa kaksiulotteisen kentän raameihin. Se ei huomioi henkilökohtaisia näkemyksiä, sillä kyse on politiikasta, lainsäädännöstä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, paljonko valtion tulee puuttua ihmisen elämään.
Taloudelliset vapaudet on määritetty vaaka-akseliksi, kun taas muut yhteiskunnalliset vapaudet määrittävät pystyakselia. Kyseessä on enemmänkin kulttuurisidonnainen jako, sillä lähes kaikki ihmisen toiminta on tavalla tai toisella resursseihin, eli talouteen liittyvää. Vähintäänkin taloudellisen ja ”sosiaalisen” vapauden välinen raja on häilyvä.
Talouspoliittinen akseli on kuitenkin ymmärrettävissä, sillä se on politiikassa yksi kiistellyimmistä puheenaiheista. Yhteiskuntafilosofisessa mielessä talouspolitiikka on pohjimmiltaan se tekijä, joka jakaa ideologiat oikeistolaisiksi tai vasemmistolaisiksi. Tässä valossa monet äärioikeistolaisiksi kutsutut kansallisiin tunteisiin vetoavat suuntaukset osoittautuvatkin enemmän tai vähemmän vasemmistolaisiksi.
 The Political Compass -testin mukaan olisin todella talousliberaali, mutta muissa asioissa ainoastaan semi-liberaali. Testi oli minusta huono, sillä siinä kysyttiin sekaisin henkilökohtaisia ihanteita sekä poliittisia näkemyksiä. Testi ei ota huomioon, että ihmisellä voi olla henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka eivät välttämättä mene ristiin, mutta ainakin poikkeavat poliittisista mielipiteistä.Ainakin oikeaoppisten liberalistien kohdalla tämä pätee. Esimerkiksi omasta mielestäni valtion ei pitäisi harjoittaa holhoavaa päihdepolitiikkaa (eikä myöskään ottaa rajattomasti vastuuta ihmisistä). Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilökohtaisesti haluaisin omaan käyttöön mahdollisimman paljon eri päihteitä aitoon, matalaan markkinahintaan.
Saatan siis henkilökohtaiselta tyyliltäni olla konservatiivi, mutta ymmärrän, ettei sillä ole mitään tekemistä poliittisen ajatteluni kanssa. En halua tyrkyttää henkilökohtaisia ihanteitani ja erikoisarvojani muille.
 Kahdessa toisessa saman tyyppisessä testissä (ml. World’s Smallest Political Quiz) olin huomattavasti liberaalimpi myös muuhun kuin talouteen liittyvissä kysymyksissä. Nämä testit olivat paremmin laadittu.The Political Compass osoittaa, että yhteiskuntafilosofinen diskurssi on maailmanlaajuisesti hakoteillä. Sen lisäksi, että käsitteitä käytetään väärin (esim. liberal tarkoittaa Yhdysvalloissa vasemmistolaista), myös logiikka henkilökohtaisten ja poliittisten arvojen välillä saattaa pettää.
Suomensin esimerkkejä Political Compassin huonoimmista väittämäkysymyksistä.
”jos taloudellinen globalisaatio on väistämätöntä, sen tulee pääosin palvella ihmisyyttä kuin ylikansallisten yhtiöiden intressejä.”
Tässä kysymyksessä ei pohjimmiltaan ole mitään poliittista, sillä siinä ei ole vastakkainasettelua valtion väliintulon ja vapaan valinnan väliltä. Kyse on vain henkilökohtaisesta ihanteesta.
”kukaan ei valitse synnyinmaataan, joten on typerää olla ylpeä siitä.”
Tämä ei ole poliittinen kysymys. Kyse on enemmänkin kansallistunteesta. Ilmeisesti testin laatijan mukaan vähäinenkin isänmaallisuuden tunne on konservatiivisuutta, joka lasketaan autoritaariseksi piirteeksi. Vastaavasti epäisänmaallisuus tai tunteettomuus kotimaataan kohtaan saattaa testin logiikalla olla liberaalia.
”Minun viholliseni vihollinen on minun ystäväni”
Oma mielikuvitukseni ei riitä löytämään tästä väittämästä mitään poliittista. Tällaiset kysymykset eivät kuulu poliittiseen testiin. ”ihmiset ovat yhä enemmän jakautuneet yhteiskuntaluokan kuin kansallisuuden perusteella”
Tästä voi olla mitä mieltä tahansa. Tästäkään ei ole löydettävissä mitään vastakkainasettelua valtion väliintulon ja yksilön valinnanvapauden välillä. Ilmeisesti testin laatijan mukaan marxilainen yhteiskuntaluokkamouhotus vie vastaajan tulosta liberaalisti vasemmalle, kun taas perinteinen kansallisuusjako on oikeistolaista konservatiivisuutta. ”koulutuksen tärkein tehtävä on antaa tulevalle sukupolvelle eväät löytää töitä”
Tässä on jo hieman poliittisen kysymyksen ainesta. Kysymyksenasettelu on kuitenkin harhaanjohtava. Se, minkä näkee koulutuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi voi riippua siitä, kustannetaanko koulut verovaroin vai yksityisesti. Julkisen koulutuksen kohdalla olen hyvin utilitaristinen. Jos koulutus maksetaan julkisista varoista, voi ihan hyvin vaatia sen maksavan itsensä takaisin. Jos taas koulutus on yksityistä, se on maksajan oma näkemys, mitä hän koulutukselta haluaa. Joka tapauksessa tästä kysymyksestä joko paistaa läpi vastikkeellisten palvelujen talousliberalismi versus vastikkeettomien palvelujen vasemmistolaisuus. Liberalismin ja konservatiivisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, sillä kysymykseen itseensä ei sisälly valtiovaltaan liittyvää vastakkainasettelua. ”ei ole villi-ihmisiä tai sivistyneitä kansoja; on vain erilaisia kulttuureja”
Kyselyn tekijä on ehdottomasti ajatellut tehdä vastakkainasettelun arvoliberalismin ja konsevatiivisuuden välille. Ensinnäkin näkemys siitä, että esim. joku kulttuuri olisi kehittyneempi kuin toinen ei tarkoita vielä mitään poliittista. Ei voida sanoa, että kulttuurirelativismi olisi liberalismia. Kulttuurirelativismi voi nimittäin sisällöltään olla jopa liberalismin vastaista. Esimerkkitapauksessa länsimainen yksilönvapautta arvostava kulttuuri nähdään yhdenvertaisena suhteessa kulttuuriin, jossa aloitteellinen väkivalta on hyväksyttävää yhteiskunnallis-uskonnollisen vakaumuksen takia. ”on tärkeää, että lapseni koulu vaalii uskonnollisia arvoja”
Harhaanjohtava kysymys. Ainut vastakkainasettelu liberalismin ja konservatiivisen autoritaarisuuden välillä tässä tapauksessa olisi silloin, jos kyse on julkisesta koulutuksesta. Jos taas kyse on yksityisestä koulutuksesta, ihminen voi olla poliittisesti yhtä hyvin liberaali kuin konservatiivikin ja silti järjestää lapselleen kristillistä kasvatusta. Muita testin epäpoliittisia kysymyksiä, jotka eivät ansaitse edes analysointia:
Laitetaan vastapainoksi pari esimerkkiä ihan hyvistä poliitisistakin väittämistä:
|
9 kommenttiaVastaa |
Onko nyt niin, että jos testi tekee sinusta vähemmän liberaalin, se on huono testi? Eivätkö kaikkien tällaisten testien kaikki kysymykset ole aina arvolatautuneita ja poliittisia?
On kieltämättä ongelmallista, että testeissä sotketaan keskenään ihmisten yksityiselämän arvot ja tavat sekä ne arvot ja tavat, joista ihmiset olisivat valmiita säätämään lailla (eli pakottamaan toisille).
Jos testi ei pysty määrittelemään oikeaa poliittista kantaani, se on huono testi.
Poliittinen testi voi olla aivan hyvin neutraali siinä mielessä, että se määrittelee ihmisen poliittisen kannan oikein kysymysten ollessa mahdollisimman poliittisia, eikä niinkään henkilökohtaisia.
Esim. kysymys ”tuleeko sananvapautta rajoittaa yhteisen edun nimissä?” ei ole henkilökohtaisesti arvolatautunut, vaan puhdas poliittinen kysymys. Jos esim. ihmisen mielestä on väärin rajoittaa sananvapautta, se vetää loppupisteitä yksiselitteisesti liberaaliin suuntaan.
OK, hyväksyn.
Kysymys politiikan rajoista on perinteisen näkemyksen mukaan jo itsessään poliittinen kysymys. Kyllähän tuo astrologiakin periaatteessa on (tiede)poliittinen kysymys.. eikä taas homoadaptio liity talouspolitiikkaan oikein mitenkään.
Yhteiskuntafilosofiassa, tarkastellessamme vallankäyttöä, politiikassa kyse on valtiovallan käyttämisestä. Erään yleisen käsityksen mukaan politiikka on yhteisten asioiden ajamista, mutta harvemmin spontaaneista ilmiöistä puhutaan politiikkana, elleivät ne pyri muutokseen poliittisia teitä.
Toki postmodernisti voidaan määritellä politiikka täysin mielivaltaisesti, mutta itse pyrin aina tarjoamaan selkeän vaihtoehdon postmodernismille.
Atrologian mieltäminen tieteeksi tai henkilökohtainen näkemys homoadoptiosta eivät välttämättä kerro suoraan mitään henkilön poliittisista mielipiteistä, kuten yksilönvapaudesta vs valtion kontrollista.
Esim. henkilökohtaisesti voin olla sitä mieltä, ettei astrologiaa tulisi pitää tieteenä, mutta toisaalta taas poliittisesti väittää, ettei valtion tule määritellä sitä, mikä on ”pätevää” tiedettä, ja mikä ei.
Ymmärrätkö? Kyse on aivan selkeästä asiasta. Saattaa oikeasti olla, ettei arvojen valtiolliseen tyrkyttämiseen pyrkivät etatistit välttämättä ymmärrä politiikan ja henkilökohtaisen suhtautumisen eroa.
Mites ulkopolitiikka sopii näihin karttoihin? Pitäisikö sillä olla oma akseli, esim. sulkeutuminen – yhteistyö.
Itse olen sekä arvo- että talousliberaali, mutta en oikeen osaa sanoa yleisellä tasolla miten ulkopolitiikka pitäisi hoitaa liberaalissa valtiossa tai riippuuko se edes sisäpolitiikasta.
Jos esimerkiksi noudattaa vastavuoroisuutta, mitä pidän yleensä reiluna lähtökohtana, niin ulkopolittiikkaan vaikuttaa paljon naapureiden politiikka, joka ei välttämättä ole ollenkaan liberaalia. Onko mahdollista olla hyvin avoin (ei tulleja, ei maahan-/maastamuuton rajoituksia) jos muut maat eivät kohtele samoin meitä?
Entä saako tai pitääkö muiden maiden sisäpolitiikkaa koittaa ohjata liberaalimmaksi. Muiden painostaminen edes liberaaliin politiikkaan, kun ei kuulosta kovin liberaalilta. Tämä ei tosin koske juurikaan Suomea, mutta jotain vaikutusvaltaisempaa maata kyllä.
Otsikkoa mukaillen voisi kysyä: Kansallinen vai ulkopoliittinen mielipide? (vaikka en kyllä tiedä vieläkään mikä tähän vastaus olisi, jos kysymyksessä on edes mitään järkeä)
Hyvä kysymyspatteristo.
Tämä poliittinen kartta keskittyy valtion sisäisiin asioihin. Loppupeleissä ulkopolitiikalla on välitön kartalla näkyvä vaikutus lähinnä sen kautta, kuinka vapaata politiikka maassa on. On näkemyskysymys, miten kartalla täytyisi eritellä kansalaisten ja ulkopuolisten vapaudet maassa, maahantulo jne. Muuten ulkopolitiikka on myös aika laadullista. Sama määrä veronmaksajien rahoja voidaan käyttää joko ruoka-apuun tai aseelliseen tukemiseen.
Itse henkilökohtaisesti en näkisi liberaalina kostaa vierusmaille esim. tukemalla omaa teollisuutta ja pitämällä korkeita tullimuureja. Oikeastaan jos naapurusmaat tukevat vientiään, ne tavallaan suorittavat tulonsiirron niihin maihin, jotka pääsevät näistä tuotteista osallisiksi.
Kovimmat liberaalit ovat sitä mieltä, että valtion täytyisi lähinnä keskittyä omasta vapaudestaan huolehtimiseen. Selkein selitys tälle on se, että jos ottaa tehtäväkseen taistella aseellisesti vapauden puolesta ympäri maailmaa, se tulee kalliiksi juuri omien kansalaisten vapaudelle. Näin on käynyt esim. 1900-luvun aikana Yhdysvalloissa. Oikeastaan tällainen imperialismi on maksanut terveen valuuttajärjestelmän. Teorian mukaan Yhdysvallat joutui luopumaan kultakannasta painaakseen mielivaltaisesti paperirahaa Vietnamin sodan kulujen kattamiseksi. Kultakanta kun rajoitti valtion menojen rahoittamista inflatoimalla. Lisäksi syynä on myös se, että aseelliseen vapauden ajamiseen liittyy riskejä. Jos sotilastoimissa tehdään virheitä, esim. aiheutetaan vahinkoa sivullisille, tulee samalla tahrittua oma maa ja sen ideologia. Näitä virheitä tapahtuu aina. Esim. Yhdysvallat on sotilastoimillaan tahrinut länsimaisuuden ja vapauden imagon.
Tietysti jopa minimaalisessakin valtiossa on tilaa diplomaattisuhteille, mutta painostavaan ulkopolitiikkaan sisältyy jo enemmän interventionismiin liittyviä riskejä. Miksei tätä tehtävää voisi ottaa hoidettavakseen yksityisesti rahoitetut puolestapuhujat? Vaikea kuvitella, että ulkopoliittinen arvojen painostaminen kuuluisi liberaalin valtion ykköstehtäviin, johon täytyisi kerätä veronmaksajien rahoja ja käyttää sinettinä koko kansan hyväksyntää, joka ei kuitenkaan saisi yksimielisyyttä taakseen.