 Thomas Taussi pe 20.11.2009 |
Tässä osassa käsittelen kahta muuta poliittisessa mainonnassa yleistä arvoa, tasa-arvoa ja sivistystä. Tasa-arvo on tärkeä länsimainen periaate, ja sivistys myös yhteinen arvo. Tasa-arvo Tasa-arvo tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkien samanarvoisuutta lain edessä. Ihmiset voivat olla tasa-arvoisia, vaikka he eivät olisi yhtä älykkäitä, rikkaita tai saman rotuisia. Kollektivistinen tasa-arvokäsitys pyrkii usein tasoittamaan yksilöiden välisiä eroja antamalla etuoikeuksia vähemmistöille ja asettamalla näin rajoitteita enemmistölle. Edun saajiin voi myös hyvinkin kuulua määrällinen enemmistö. Kollektivismin mukaan mm. tuloerot edustavat usein epätasa-arvoa. Jos kaksi ihmistä eivät tienaa yhtä paljon, he voivat silti olla tasa-arvoisia. Oikeampi termi tälle yhdenmukaistamiselle olisi tasapäistäminen. Koska kyseinen termi kertoo lahjomatta tasapäistämisen nihkeän fasistisen luonteen, tätäkin asiaa on yritetty markkinoida tasa-arvon kaltaisen hyveen nimissä. Ihmiset eivätkä yritykset syrji, vaan tekevät valintoja. Valinnat asettavat aina kohteensa erityiseen asemaan. Jos esimerkiksi yritys päättää valikoida asiakkaikseen vain tietynlaisia asiakkaita, se on yrityksen oma tietoinen valinta. Yritys kantaa vastuun sillä, että se kieltäytyy tekemästä voittoa poissulkemillaan asiakassuhteilla. Lisäksi yrityksellä on vaara joutua huonoon valoon kansan keskuudessa. Kaikenlainen julkinen rankaiseminen moraalisin perustein on teennäisen vastuun lisäämistä sekä individualismin vastaista. Länsimaisessa individualismissamme epätasa-arvoisuus on mahdollista ainoastaan, jos auktoriteetin säännöt kuten laki eivät ole yhtäläisiä kaikille. Individualismi on jyrkästi tätä vastaan. Kaikenlaiset rotuun, sukupuoleen ja ikään liittyvät kiintiöt edustavat syrjintää, vaikka niillä pyrittäisiinkin korostamaan vähälle huomiolle jäänyttä vähemmistöä tai enemmistöä. Kollektivistien kannattama ns. ”positiivinen syrjintä” ei edusta tasa-arvoa, vaikka se saattaisikin kaventaa vähemmistöjen ja enemmistön eroja. Etuoikeudet tarjotaan aina jonkun mahdollisuuksia rajoittamalla.
Sivistys Sivistyksen voi ymmärtää monella tavalla. Se voi tarkoittaa oppineisuutta tai sosiaalista ymmärrystä. Yksi lyhyt sivistyksen määritelmä voisi olla vaikkapa tieto ja taito ymmärtää muita ihmisiä ja maailmaa. Sivistynyt ihminen ottaa muut ihmiset huomioon ja kykenee myös asettamaan itsensä toisen asemaan. Lisäksi sivistynyt ihminen pyrkii välttämään kaikenlaisia konflikteja ja etsimään niihin tarvittaessa ratkaisuja. Ensimmäinen ja varsin yleinen sivistyksen väärinkäsitys on pyrkimys konsensukseen. Vaikka konflikteihin ei tule hakeutua, ei ole ollenkaan sivistymätöntä kertoa ja myös puolustaa omaa poikkeavaakin kantaansa. Usein vakiintuneiden ajatusten vastustaminen koetaan loukkaavana ja sivistymättömänä. Ihmisten ei periaatteessa tarvitse olla riidoissa, vaikka he olisivatkin asioista eri mieltä. Tähän kuitenkin ajaudutaan, jos eri ryhmät pyrkivät rajoittamaan toistensa oikeuksia. Jos valtavirta on yritetty haastaa, haastaja on ollut helpompi pelata pois muulla tavalla kuin vastaamalla haasteeseen. Asioista on joko vaiettu tai keskustelun huomio on siirretty epäolennaisempiin asioihin. Näin on käynyt esimerkiksi Suomen maahanmuuttokeskustelussa. Ensin poliitikot eivät noteeranneet maahanmuuttokriittisiä ääniä. Nyt ne pyritään leimaamaan muutamien valikoidusti poimittujen yksittäistapausten perusteella. Esimerkiksi Suomen ehkä tunnetuimman maahanmuuttokriitikon Jussi Halla-ahon blogista keskusteluun on poimittu lähinnä kaikkein kärkevimmät näpäytykset, vaikka hänen blogissaan on runsaasti vakuuttavaa ja asiapitoisempaakin materiaalia.
Sivistystä käytetään usein vaaliohjelmissa. Mieleeni tulee viime kuntavaalit, joissa sivistys kuului osaksi sosiaalidemokraattien iskulausetta. Sivistys tarkoitti heidän mukaansa välittämistä ja ihmisen/ihmisyyden arvostamista. Käytännössä sosiaalidemokraatit ajavat innokkaasti holhousyhteiskuntaa, jossa kansalaisia verotetaan rankasti hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Kyseisessä mallissa ihmiselle ei jätetä hurjasti varaa omatoimisuuteen, sillä rankkojen verojen jälkeen täytyyhän sitä ihmiselle itselleenkin jäädä jotain. Pakottaminen ei mielestäni liity mitenkään sivistykseen. Aito sivistyshän lähtee ihmisestä itsestään. Sosiaalidemokraattien omankin sivistyskäsityksen mukaan sivistynyt ihminen auttaisi heikompia ilman verotuksen kaltaista väkivaltaa. Miksi sitten heidän arvonsa ovat täydellisessä ristiriidassa puolueen yleisesti ajaman politiikan kanssa. Tällainen kampanjointi on törkeää valehtelemista.
Edellä mainittu tapaus ei suinkaan ole lajinsa ainut. Tulenkin käsittelemään aihetta lisää seuraavassa artikkelissani. |
39 kommenttiaVastaa |
asiaa.. olen itsekin vahvasti yksilönvapauden kannalla vaikkakin tiedän että se on lähes mahdotonta ajaa läpi missään muodossaan sen edustaman itsekkyyden takia ..
Kiitos näkökulmasta!
Siitä olen samaa mieltä, että edes perus liberaalia yksilönvapautta on todella vaikea ajaa läpi varsinkaan Suomessa.
Eihän yksilönvapaus kuitenkaan lähtökohtaisesti ole itsekästä. Vapaus ei tee ihmisestä sen itsekkäämpiä kuin ainaiseen kontrolliin ja byrokraattien välistä vetämiseen turhautuminen.
On nimittäin kahdenlaista itsekkyyttä: sellainen, jossa jokainen ihminen huolehtii enintään ja vähintään omista asioistaan astumatta muiden varpaille,
ja sellaista,
jossa ihmiset pyrkivät keinoja kaihtamatta hankkimaan itselleen auktoriteetilta monopolin kaltaisen aseman ja vetämään näin välistä muilta yksinoikeudella.
Liberaalissa itsekkyydessä ihmiset eivät saa varastaa muilta tai muulla tavalla hyötyä toisten kustannuksella ilman heidän lupaansa. Mainitsemassani kollektiivisessa itsekkyydessä taas on sallittua hyötyä muiden kustannuksella.
aiempaan keskusteluumme liittyen laitan linkin erääseen esseeeseen, joka tosin alkuaan tehty toiseen tarkoitukseen, mutta sopii hyvin sinulle opettavaiseksi luettavaksi.
http://alekhine13.blogspot.com/2009/11/aloitetaan-aiheen-kasittely-nostamalla.html
Luin tuon pääpiirteittäin läpi. Olet nähnyt paljon vaivaa kirjoittaaksesi perustellun esitelmän. Kannattaa yrittää tiivistää ja jaotella tekstiä sen selkeyttämiseksi ja sanoman havainnollistamiseksi. Pisteet siitä, ettet käyttänyt tekstiä liian voimakkaiden ja yleistävien johtopäätöksien tekemiseen tiedostaessasi käyttämäsi mallin puutteet.
Teksti onnistuu siinä, ettei spontaani järjestäytyminen yksinkertaistetulla mallilla välttämättä vastaa erilaisiin oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Toisaalta siitä ei missään mallissa päästä eroon: ihmisillä on erilaisia oikeudenmukaisuuskäsityksiä, eikä kaikkia voi miellyttää samaan aikaan.
Itsekin olit huomioinut mallin puutteet yhteiskunnan mallintamisessa. Malli kuvaa paljon jonkinlaista arbitraasia, jossa kaikki työ on kiistämättä tuottavaa, eikä vaihtoehtoja ole. Käytännössä spontaanissa kaupankäynnissä vallitsee ns. voiton ja tappion järjestelmä. Siinä ei tiedetä etukäteen, mikä taloudellinen toiminta on kannattavaa, ja mikä kannattamatonta. Riski on siis suuri, ja se tuo vastuuta pääoman omistajille sekä tasoittaa ns. työtä tekevän ja omistavan luokan eroja, jos näin voidaan sanoa.
Periaatteessa se ei ole paha asia, että on olemassa jonkinlaisia tuloeroja. Erot ihmisten tuloissa eivät tarkoita välttämättä sitä, että jotkut olisivat absoluuttisen köyhiä. Minusta varallisuuserojen kasvamisella ei ole mitään väliä, JOS se on syntynyt spontaanisti ja pidemmän päälle kaikkien elintaso kasvaa. Kaikki kulkevat eteenpäin, mutta jotkut vain nopeammin kuin toiset.
Siitä on hyötyä, että on rahoituskykyisiä ihmisiä tarjoamassa tehokkaasti sellaista rahoitus, johon suurikaan määrä tavalllisia ihmisiä ei kykenisi esimerkiksi sosialistisessa tasapäistämistaloudessa. Kapitalisti ottaa riskin sijoittaessaan toimintaan, joka voi olla tappiollista tai tuottavaa. Työntekijät saavat tehdä työtä ja nauttia korvauksesta huolimatta siitä, onko kyseinen työ tuottavaa vai ei. Ainut lyhytnäköinen ongelma työntekijän kannalta on se, että kannattamaton työ lopetetaan ennen pitkää.
Siinä mielessä jätit kertomatta tuosta teollisuuden ”rikkaan omistajan pojan” ongelmasta toisen puolen, jota myös varmasti sinunkin kannattamasi J.M. Keynes painotti: Jos perinnön saaja ei ole yhtä taitava kuin sen hankkija ja ansaitse rahoja, rahat hupenevat omistetun teollisuuden ajautuessa ongelmiin tai vaikkapa osaamattomien sijoitusten arvon romahtaessa.
Toisin sanoen perintö voi tuoda taloudellista etumatkaa, mutta pelkästään se ei riitä. Kaikki on voiton ja tappion armoilla. Niukkuudet ja kilpailuedut alkavat olemaan nykyään yhä enemmän immateriaalisia. Niitä voi luoda periaatteessa hyvin pienellä kynnyksellä, mutta niistä voi kehkeytyä kovinkin korvaamattomia.
Periaatteessa immateriaalitalouden niukkuutta pidetään yllä patenteilla, jotka itsekin näen ainakin jossain määrin tarpeellisiksi, vaikka NE EIVÄT edusta spontaania markkinatalouskapitalismia.
Ihan mielenkiintoisia pointteja. Minulla ei ole nyt aikaa keskustella enempää, mutta palaillaan taas joskus.
Kansa kyllä tietää, että jotain on vialla, mutta ei omaa tietoa tarpeeksi ja ymmärrystä siitä että vaihtoehtojakin on olemassa. Muutoksen demokraattisempaan, tasa-arvoisempaan ja reilumpaankin yhteiskuntaan on lähdettävä kansalaisaktivismista, sillä näitä arvoja kannattavilla ei ole samanlaista mahdollisuutta palkata pääomallaan tuekseen äänitorvien armeijaan, tai politiikkojen lobbausyksiköitä.
”Jos perinnön saaja ei ole yhtä taitava kuin sen hankkija ja ansaitse rahoja, rahat hupenevat omistetun teollisuuden ajautuessa ongelmiin tai vaikkapa osaamattomien sijoitusten arvon romahtaessa.”
Heh, ei tarvitse olla kovinkaan taitavaa sijoitusneuvojaa apuna, jos esim. parinkymmenen miljoonan perinnöillä kykenee elämään loppuelämänsä muiden työnteolla pelkästään pääomatuloilla. Lahjakkuutta pikemmin vaatii, se jos sijoitukset onnistuu sössimään tuolla alkupääomalla ettei näin tapahdu.
”Toisaalta siitä ei missään mallissa päästä eroon: ihmisillä on erilaisia oikeudenmukaisuuskäsityksiä, eikä kaikkia voi miellyttää samaan aikaan.”
Kuten äskeinen yksityiskohtainen muutamilta kohdin yksityiskohtainen essee todisti, pitää melkeinpä olla sosiopaattinen ”oikeudenmukaisuuskäsitys”, mikäli noiden argumenttien jälkeen vielä ainakin konservatiivista periaatetta kannattaa..
Haluaisin muistuttaa edelleen näistä kapitalismin ja markkinatalouden termeistä, että markkinaliberaalina pitämäsi Yhdysvallat on melko lailla kollektivistinen ja keskusjohtoinen maa siinä missä Pohjoismaatkin. Tästä kertoo hyvin mm. se, että liikemiehet ovat verkostoituneet julkisen sektorin kanssa pitäen yllä keinotekoista niukkuutta ja vaikeuttaen kilpailua. Oikeastaan liiketaloustieteissä omaa etuaan ajavat yrittäjät eivät aina edes pidä kapitalistisesta markkinataloudesta, sillä he haluaisivat mielummin monopolin kaltaisen auktoriteetin suojaaman aseman. Aito vapaa markkinatalous olisi vielä epämiellyttävämpi järjestelmä niille suuryrityksille, jotka elävät julkisesta kysynnästä ja muusta yhteistyöstä valtion kanssa.
Kapitalismi ja vapaa markkinatalous voivat lisäksi termeinä tarkoittaa aivan eri asioita populaarissa keskustelussa kuin tieteellisesti. Monille kapitalismi tarkoittaa kaikkea pahaa maan ja taivaan väliltä, ja siihen helposti lukeutuu mukaan paljon antikapitalististakin pahaa. Kannattaa lukea tämän syksyinen artikkelini ”Kollektivismin uhrien muistolle”.
Todennäköisesti ihmiset, jotka haluavat kapitalismille jonkinlaista vaihtoehtoa, haluaisivat käytännössä lopun juuri sille, että kapitalisteilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä kollektivistisesti valtiokollektiivin kanssa, mikä on oikeastaan sosialismia. Tästä kertoo monet populaarit tuhahdukset, joissa paheksutaan yksityisten pankkien ja muutamien yritysten tukemista verovaroista kerta toisensa jälkeen. Ihmisille se tarkoittaa kapitalismia, sillä edun saajana on kapitalistinen yrittäjä. Mekanismi on kuitenkin täysin sosialismia.
Jos ihmisille markkinoitaisiin uudenlaista laajasti kokeilematonta liberaalia taloutta vaikkapa paremmin kuvaavana talouspasifismina, kuten eräs suomalainen liberaali poliitikko ehdotti, saisi se paljon enemmän kannatusta kuin ”kapitalismi”.
Siihen nähden aito markkinatalous ei ole koskaan romahtanut, eikä se oikeastaan voisikaan. Mietitäänpäs, mikä on kaiken pohjalla: ihmisten spontaanit valinnat. Olisi aika järjetöntä sanoa, että ihmisten spontaaneista henkilökohtaisista valinnoista koostuva kokonaisuus epäonnistuisi. Epäonnistuisi missä? Ihmiset jatkavat joka tapauksessa henkilökohtaisten valintojen tekemistä, kahden osapuolen välistä vaihdantaa jne. Se on luonnollista ja ikivanhaa perinnettä, joka on mikrotasolla markkinatalouden perusta. Ei ole myöskään syytä, miksi tuollainen välitön mekanismi kaatuisi vietäessä makrotasolle.
Makrotasolla otetaan väistämättä käyttöön jonkinlaisia rahajärjestelmiä, mutta ei ole mitään yhtä tiettyä kiveen hakattua sääntöä, miten se markkinataloudessa tulisi hoitaa. Kaikki kehittyy kulttuurievoluution myötä, ja kokeiluja sekä erehdyksiä sattuu. Ero on siinä, että välittömässä järjestelmässä itsekorjautuvuus ei ole mahdotonta. Nykyinen finanssikriisi on lähinnä osoittanut valtiojohtoisen epämarkkinataloudellisen rahajärjestelmän ongelmat markkinatalousmaailmassa.
Minulle talousjärjestelmän toimimattomuus tarkoittaa talouslaskun ongelman kaltaista ilmiötä, jossä järjestelmä täyttyy mikrotasolta asti epäsymmetrisestä informaatiosta ilman korjaavia mekanismeja, joita markkinataloudessa syntyisi jo ihmisten yritteiliäisyydestä. Ainut vastaavaan kriisiin ja totaaliseen toimimattomuuteen tuomittu järjestelmä onkin siksi vahvasti keskusjohtoinen suunnitelmatalous.
Sen sijaan joku voi määritellä kapitalismin toimimattomuuden toisella tavalla: Järjestelmä voi pysyä pystyssä, mutta se ei välttämättä tuota aivan haluttua sosiaalista tulosta.
Ennen kaikkea vapailla markkinoilla on kyse länsimaisesta alkuperäisestä periaatteesta, vapaudesta. Olet yrittänyt taitavasti irrottaa keskustelua pois tästä periaatteesta ja keskittyä vain oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Vapaa markkinatalous on ennen kaikkea taloudellinen puoli yhteiskunnasta, jossa auktoriteetti antaa ihmisille paljon enemmän tilaa olla oma itsensä muihin järjestelmiin verrattuna. Usein puhuttaessa vapaasta markkinataloudesta unohdetaan, että ihmiset ovat muitakin kuin liiketaloudellisia toimijoita. Ihmisillä on vapaus verkostoitua, olla yhteisöllisiä ja oikeudenmukaisia. Minusta jo ylipäätäänkin erilainen sosiaalinen oikeudenmukaisuus lähtee ihmisestä itsestään, ei minkään valtion pakotteista. Myös teoreettinen tieteellinen anarkososialismi voi ainoastaan toimia vapaan yhteiskunnan, siis sen pohjalta, mitä vapaaksi markkinataloudeksi kutsutaan.
Ihmiset, jotka haluavat kumota kapitalismin ovat siinä mielessä ahneita ja autoritaarisia, että he haluavat käytännössä rajoittaa ihmisten vapautta elää jo muutenkin sopusointuista elämää. Sinusta on ehkä kohtuullista uhrata ihmisen negatiivisia vapauksia kollektiivin hyväksi. Itse kannatan pasifismia, jossa kenenkään negatiivista vapautta ei sorsita enempää kuin välttämättömän järjestelmän ylläpitämiseksi.
Vapaus ja sen pohjalta syntyvä markkinatalous ei perustu minkäänlaiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle, vaan luonnonoikeuksille, jotka tosin sopivat pitkälti moniin oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Markkinataloudessa raha ei jakaudu saati ihmisiä palkita minkään oikeudenmukaisuuskäsityksen perusteella, vaan korvattavuuden ja ainutlaatuisuuden. Itsekin saatoit jopa todistaa sen epäsuorasti esseessäsi. Valtion tehtävänä ei ole määritellä oikeudenmukaisuutta tai tehdä markkinoista oikeudenmukaisia, mikä tarkoittaisi yhdenlaisten arvojen tyrkyttämistä periaatteessa väkivalloin. Ihmisten tehtävänä on toimia yksilöinä oikeudenmukaisesti suhteuttamalla oman liiketaloudellisen ja sosiaalisen toimintansa. Kaikki ihmisen toiminta kuitenkin kun on taloudellista.
En ole vältellyt vapauskeskustelua, pidän sitä yhtälailla tärkeänä näkökohtana. Ongelmana on vain ollut että kyseiseen asiaan on mahdotonta ottaa kriittisesti kantaa, ilman tutkimatta tarkasti eri vaihtoehtojen vaikutuksia taloustieteen näkökulmasta. En ole vielä sinua tutustuttanut kaikkiin vapaiden markkinoiden ja kapitalismin aiheuttamiin ongelmiin, mutta onneksemme olen jo ehtinyt tuoda esille ulkoisvaikutusten hallitsevuuden ja yksinkertaisen viljamallin. Voimme jo tältä lähtökohdalta osoittaa kapitalismin puolustajien vapausmytologian naurettavuuden. Me molemmat varmasti fanitamme Milton Friedmania, ja yhdymme näkemykseen siitä että hän tuo varsin terävästi vapaiden markkinoiden ja kapitalismin puolustajien näkökulman esille kirjoituksissaan. Tämän takia laittamissani kahdessa esseessä vastapuolen argumentit ovat pääosin Friedmanilta lainatut.
http://alekhine13.blogspot.com/2009/12/miltonin-noyryytys_01.html
http://alekhine13.blogspot.com/2009/12/miltonin-noyryytys-2.html
Mitä tulee Yhdysvaltoihin, olen samaa mieltä kanssasi hyvin suurelta osin, mutta tämä on eri keskustelun aihe, eikä poista sitä faktaa etteikö Yhdysvaltojenkin taloudesta voisi tehdä tiettyjä päätelmiä koskien tehtyjen päätöksien ja seurauksien välistä suhdetta. Yhdysvaltojen talous, niin kuin monikin muukin talous on antanut meille paljon arvokasta materiaalia taloudellisten suhteiden analysoimiseen.
Tuo että ihmiset eivät ymmärtäisi kapitalismin ja vapaan markkinatalouden sisältöä ja mitä kannattavat tai vastustavat on väitteenä täysin tyhjä ilman todisteita. Yhtä hyvinhän voimme sanoa, että ne jotka sitä kannattavat eivät ymmärrä kannattamiensa asioiden sisältöä ja se tekee niiden kannattamisen pääpiirteittäin tyhjäksi.
Talouteen liittyen voin esittää taloustieteellisstä näkökulmasta vielä paljon lisää ongelmia, jota vapaiden markkinoiden ja kapitalismin yhdistelmä tuottavat.
On kovin yksipuolista ja naurettavaa viisastella ainoastaan sillä, että jossain tietyssä järjestelmässä on ongelmia. Ongelmia voi löytää vaikka kuinka paljon varsinkin kun listaa erilaisia oikeudenmukaisuusnäkemyksiä. Kukaan ei ole väittänyt vapaata markkinataloutta täydelliseksi järjestelmäksi. Tarpeeksi vapaa markkinatalous on kuitenkin kestävän talouden perusta. Maailmassa on nähty suunnitteluvaltioiden hajoavan ja siirtyvän vapaampiin ja yksilöllisempiin järjestelmiin. Päinvastaista sen sijaan ei olla nähty.
Jotain suhteellisuudentajua markkinatalouskritiikkiin toisikin se, että markkinataloutta vertailtaisiin joihinkin muihin kokonaisiin vaihtoehtoihin. Vakuuttavinta markkinatalouskriitikoille olisi myös nimetä esimerkkejä joistain hyvänä pidetyistä vaihtoehdoista spontaanille yksilölliselle yhteiskunnalle. Lukuisia ongelmia voisin nimetä mm. markkinataloudesta poikkeavista järjestelmistä sosialistisesta keskussuunnittelusta myös ”kultaisen keskitien” hyvinvointiyhteiskuntaan asti.
Taisit mainita esitelmässäsi jotain markkinasosialismista tai jostain vastaavasta. Olen käsitellyt markkinatalouden ja suunnitelmatalouden sivulaitojen aatteita ja niiden ongelmia. Katsohan sivuston oikeasta palkista artikkelisarja talousjärjestelmistä. Oletan, että kuvaamistani ongelmista johtuen taloudet tuppaavat kehittymään vahvan markkinatalouskollektivismin ja suunnitelmakapitalismin laidoilta joko markkinatalouskapitalismivetoista sekataloutta tai suunnitelmallista sosialismia kohti. Ilmeisesti tarkoitat markkinasosialismilla eri asiaa kuin ”markkinasosialismi”, jota joissain Aasian maissa harjoitetaan; suunnittelua ja sosialismia sekä jonkin verran vapautta länsimaisten yritysten houkuttelemiseksi. Tarkoittaako markkinasosialismisi jotain spontaania vapaaehtoista ihmisten muodostamaa kollektiivia tai yhteiskuntaa, jossa olisi useampia tällaisia? Kenties distributismia?
Olen keskustellut monien tavallisten ihmisten kanssa, ja monille heille kapitalismi tarkoittaa samaa kuin markkinatalous (oikeastaan kyseessä on kaksi hieman poikkeavaa käsitettä), joka heidän mielestään voi tarkoittaa myös yritysten yhteistyötä julkisen sektorin kanssa (monopolit, lobbaaminen, riskitakuut, julkiset investoinnit jne.) Myös mediassa on viime vuoden aikana puhuttu talouskriisiin liittyen Yhdysvaltojen julkisesta roskalainojen ostamisesta kapitalismina. Yleisönosastoilla olen usein nähnyt monien turhautuneiden ihmisten kirjoittavan, että ”tätä se kapitalismi on, kapitalisti saa itse pitää voittonsa, ja veronmaksajat pakotetaan korvaamaan heille laman tappiot”. Edellä mainitun allekirjoittava ihminen siis kutsuu kollektivismia kapitalismiksi.
Nuo kirjoittamasi Friedmanin nöyryytykset olivat hieman tikusta asiaa ja vapauskäsitteen väärinymmärtämistä. Ilman tätä ei olisi noin paljon tekstiä syntynytkään. Sinun kannattaisi tutustua paljon syvällisemmin vapauden filosofiaan ja kirjoituksiin ennen kuin alat kirjoittamaan siitä, että joku henkilö on väärässä, koska hänen vapauskäsityksensä on länsimainen omavaraisuuteen perustuva negatiivinen vapaus, ja sinun taas ”positiivinen”, muiden kustannuksella tapahtuva etuoikeuttaminen. Olen käsitellyt tätä asiaa viimeisissä kirjoituksissani.
Suurin virheesi on kutsua valinnanvaraa tai ylipäätään varallisuutta vapaudeksi. Et oikeastaan väitellyt Friedmanin vapauskäsitystä vastaan, vaan sitä, kuinka se vastaa sinun näkemyksiisi taloudellisesta tasa-arvosta ja kaikkien yhtäläisistä lähtökohdista, jota Friedman ei väittänytkään vapaudeksi. Jos valtion auktoriteetti tai kukaan muukaan ihminen ei pakota ihmistä tekemään mitään, kaksi ihmistä voivat olla yhtä vapaita, vaikka heillä olisikin eri määrä valinnanvaraa.
Friedman tarkoittaa vapaudella tarkalleen ”negatiivista vapautta”, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella. Havainnollistetaanpa: Vapaata ihmistä kukaan ei pahoinpitele, orjuuta tai ryöstä. Vapauden vieminen tarkoittaa jonkin itse omistettavan viemistä, kuten terveyttä tai rahaa. Sen sijaan jos valtio päättää pienentää vaikkapa sosiaalietuuksia, se ei ole vapauden rajoittamista, sillä kyseinen teko ei ota mitään kenenkään omistamaa pois keneltäkään. Sinun vapauskäsityksesi, siis ns. ”positiivinen vapaus” tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus saada muiden tuottamia etuja ilmaiseksi. Koska raha ei kasva puussa, eikä työ tapahdu ilman ihmistä, positiivisten vapauksien tarjoaminen vaatii toisten ihmisten velvoittamista niiden tuottamiseen, siis karkeasti sanottuna orjuuttamista.
On kuitenkin jokseenkin ymmärrettävää, että valtio orjuuttaa ihmisiä maksamaan veroja, jotta niillä voitaisiin tukea yksilöiden negatiivisen vapauden toteutumista mm. poliisin avulla.
Sinun kannattaisi tutustua myös enemmän Friedmanin aatteellisiin lähtökohtiin. Hän kannattaa perustuslaillista rajattua demokratiaa, jossa vaalien tarkoituksena ei ole päättää ihmisten asioista, siis enemmistön johdolla enemmistön mielivallalla myös vähemmistöjen vapaudesta. Tällaisessa järjestelmässä yrityksillä on hyvin vähän intressejä vaaleja kohtaan, sillä valtiolla ei ole tällaisessa järjestelmässä suurempaa valtaa puuttua ihmisten väliseen toimintaan, omaisuuden jakoon tai yritystukien jakamiseen, sillä hyvin vähän jos ollenkaan jaettaisiin tukia. Ainut ehkä mieleen tuleva ongelmakohta olisi ympäristöhaitoista verottaminen.
Myös tuo euro per ääni -periaate on hyvin väärinymmärretty. Ihmiset eivät varakkuuden perusteella säädä lakia tai rajoita muiden vapautta. Ihmiset vain vaikuttavat ostopäätöksillään siihen, millaisia tuotteita ja palveluita on kannattavaa tuottaa. Kansanäänestyksissä taas valitaan edustajat säätämään lakia.
Ota vielä huomioon, että perustuslaillisessa, rajoitetummassa demokratiassa säädettäisiin lähinnä kevyempiä lakeja, sillä olisi väärin rajoittaa toisten ihmisten yksilöllisiä henkilökohtaisia oikeuksia vain vetoamalla siihen, että enemmistö ei esimerkiksi halua homoavioliittoja, tai sitä, että jotkut pelaavat keskenään korttipelejä korkeilla panoksilla.
Esittelen mielelläni vaihtoehtoja, mutta sitä ennen on ensiksi tuotava esille mahdollisimman laajasti ne ongelmat mitkä markkinataloudessa ja kapitalismissa on. Tämän jälkeen on luontevaa käydä itse niiden vaihtoehtojen kimppuun, joita taloustieteiljät ovat kehittäneet noiden ongelmien ratkaisuksi. Vaikea on perustella vastausta, jos ei tiedä mikä on vikana jne..
Jostain syystä tämä ei anna kopioida tähän lainauksia kirjoituksestasi, joten laitoin lopun vastauksestani blogiini osoitteeseen…
http://alekhine13.blogspot.com/2009/12/vastaus1.html
Vastasit, mutta et vastannut kysymykseen lainkaan eksaktisti. Vaikka kuvaamasi yhteisö syntyisi ja ottamatta kantaa tiettyihin taloustieteen teorioihin, jotka antavat moiselle aika tiukkoja vasta-argumentteja, niin pitää muistaa että suuren osan teollisuuden vaikutukset ovat globaaleja. Tuollainen toiminta siis loukkaisi kyseisen yhteisön vapauksia jokatapauksessa. Lisäksi paljon realistisempiakin ongelmia on, ajatellaan vaikkapa yhtä laaksoa jossa toisella puolen asuu toinen kaveri, joka kasvattaa metsää ja haluaa lisäksi elää omistamansa metsän ja rakastamansa ympäristön äärellä saasteettomasti ja ilman että hänen terveytensä vaarautuu saasteista. Toisella puolen kaveri joka haluaa tehdä omalle tontilleen tehtaan, joka saastuttaa ja aiheuttaa metsänomistajalle sitä kautta sekä taloudellista, että terveydellistä vapaudenriistoa. Milton Friedmanin ja monen muun ratkaisu tällaisiin ongelmiin, on yksinkertaisesti olettaa ulkoisvaikutukset nollaksi. Mutta kuten helposti havaitsemme tuollainen oletus on erittäin lapsellinen ja typerä, eikä huomioi lainkaan reaalimaailmaa, mutta se on täysin välttätön, jotta A. Markkinat saataisiin näyttämään taloustieteen kannalta tehokkaalta ratkaisulta B. Tuo hämärä vapauskäsite ei kaatuisi heti alkumetreillä.
E.K Hunt tiivisti tuota hörhöilyä aika hyvin artikkelissaan (Sopuleista ja muista voitonhimoisista eläimistä)
”Kun ulkoisvaikutuksiin viitataan, käytetään yleensä tyypillisenä esimerkkinä tuulen yläpuolella olevaa tehdasta, joka päästää ilmaan suuria määriä rikkidioksidia ja hiukkasia aiheuttaen kasvavan emfyseeman, keuhkosyövän ja muiden henngityselinsairauksien todennäköisyyden tuulen alapuolella asuvien ihmisten keskuudessa, tai avokaivostoimintaa…Totuus kuitenkin on, että useimmat miljoonista tuotantoon ja kulutukseen liittyvistä toiminnoista, joihin päivittäin osallistumme, sisältävät ulkoisvaikutuksia. Markkinataloudessa jokainen yksikön tai yrityksen toimenpide, joka aiheuttaa iloa tai tuskaa kenelle tahansa muulle yksikölle tai yritykselle…sisältää ulkoisvaikutuksia. Koska valtaosa tuotannollisista toimista on yhteiskunnallisia, eli ne tavalla tai toisella vaikuttavat useampaan kuin yhteen henkilöön, on seurauksena että niihin liittyy ulkoisvaikutuksia….Totuus on… että ulkoisvaikutukset ulottuvat aivan kaikkialle…Vain äärimmäisin porvallinen individualismi on voinut päätyä taloustieteen teoriaan, joka olettaa toisin.”
Mielenkiintoista olisi myös näin teoreettisella tasolla tietää, kuinka paljon annat arvoa jollekin abstraktille vapauskäsitteelle, suhteessa esim. ihmisten onnellisuuteen? Jos esim. oletetaan että jostakin kannattamastasi abstraktistista käsitteestä luopumisella saataisiin todistettavasti ihmisten keskimääräistä elämänlaatua kohenemaan, pitäisitkö järkevänä myös tuosta käsitteestä luopumista, vai nostaisitko käsitteen edelle? olisiko joku raja, jossa kannattaisit luopumista? Nyt liikutaan siis aivan teoreettisella tasolla, en halua vastauksena mitään Miltonlainauksia vapauksista, vaan vastauksen siihen oletettuun tilanteeseen kyseinen abstrakti vapauskäsite olisi järkevästi määriteltävissä (mitä minä en toki, tunnusta mutta oletetaan niin) ja kyseisestä vapauskäsitteestä seuraisi negatiivisia vaikutuksia ihmisten elämänaatuun(mitä sinä todennäköisesti et tunnusta, mutta oletetaan niin), kannattaisitko edelleen abstraktia vapauskäsitettä vai luopuisitko siitä?
Raja on vedettävä johonkin. Samoin tässä täytyy määritellä se, millaisesta vapaudesta on milloinkin kyse. Itse käytät täydellisen anarkian lähtökohtaa yrittäessäsi perustella, että yksilöiden valinnat polkisivat toisiaan myös kaikenlaisessa markkinatalouden pyhittävässä liberalismissa. Saatat jopa sekoittaa mukaan Friedmanin.
Täydellinen anarkia saattaisi lähtökohtana pysyessään johtaa kuvaamiisi ongelmiin. Tosin asia vapaan yhteiskunnan tai globaalin maailman kanssa on pelkkiä taloustieteen oppikirjan malleja monimutkaisempi – ei siis pelkästään taloustiedettä ylipäätään. Epäjärjestys johtaa hiljattain yhteisölliseen (huom. ei tarkoita kollektivismia) järjestymiseen, ellei epäjärjestystä pidetä tarkoituksella yllä. Laajan epäjärjestyksen tarkoituksenmukainen ylläpitäminen on mahdollista vain suunniteluvaltioissa.
Friedman ja lukuisat markkinaliberaalit hyväksyvät tietynlaiset valtion tehtävät. Näihin voi lukeutua joidenkin ulkoisvaikutusten kontrolloiminen. Sinun olisi myös hyvä tietää Friedmanista se, että hän kannatti tietynlaisia valtion tarjoamia etuja, mm. tukea vähävaraisten koulutukseen ja kansalaispalkkaa.
Kaikella, mitä ihminen tekee, on vaikutuksia. Tekstistäsi vain paistaa läpi, että tällä perusteella ihmisillä tulisi olla oikeus korvauksiin muiden ihmisten taloudellisen toiminnan aiheuttamasta mielipahasta ja ehkä jopa siitä, ettei ihmiset tai harhaanjohtavasti peitetermeilläsi ”markkinat” arvosta joitain ponnisteluja ”tarpeeksi”. Yrität ilmeisesti käyttää tuota yleistystä ihmisen kaikkien tekojen ulkoisvaikutuksista salakavalasti perusteluna kollektivismille. Ihmisen teot saattavat näkyä ulospäin, mutta se ei rajoita muiden vapautta, ellei ihmisen teot tunkeudu väkivoimalla yksilön henkilökohtaiselle vyöhykkeelle.
Entä kun kyse ei ole suorasta taloudellisesta toiminnasta? Jos joku ihminen aiheuttaa suunnattomasti vihaa ja ärsyyntymistä julkisilla mielipiteillään, tulisiko tämä henkilö hiljentää vai pakottaa maksamaan korvauksia aiheuttamistaan negatiivisista ulkoisvaikutuksista? Sinun logiikallasi ilmeisesti pitäisi, ellet maininnut kaikkien ihmisen tekojen aiheuttavan ulkoisvaikutuksia vain salakavalana puolustuksena yksilöllisen vapauden alistamiseksi yhteisölle. Se ei maksa kenellekään mitään, jos ihminen voi olla oma itsensä ja päättää omasta elämästään, omista valinnoistaan.
Suurin osa ulkoisvaikutuksista on nimittäin subjektiivisia, eikä niitä voida sen takia arvioida aina yksiselitteisesti. Julkiselle edustalle pystytetty taideteos voi ärsyttää toisia siinä missä se voi tuoda paikalle lisäarvoa toisten silmissä. Tällaisia asioita ei voi tieteellisesti tutkia ja arvioida. Olisi myös naurettavaa päättää valtiollisesti, kenelle tulisi korvata ja kuinka suuri summa vaikkapa kärsimyksistä, ja kenen tulisi maksaa siitä, että saa toisen hyväksynnällä nauttia tämän aikaansaannoksista.
Tämä pätee myös joihinkin päästöihin, joiden todellisia vaikutuksia ei voida yksimielisesti osoittaa edes saman suuntaisiksi. Siinä, missä teollisuuden väitetään tuottavan mm. ilmastonmuutosta tai sen tiettyjä tekijöitä vähätteleviä tutkimusraportteja, myös julkisesti rahoitettu riippumattomuuteen pyrkivä puoli on osoittautunut todistetusti liioittelevaksi. Julkinen rahoituskaan ei takaa riippumattomuutta. Oikeastaan siinä on suuri kiusaus tuottaa sellaisia tuloksia, mitä poliitikot tai edes osa heistä haluaa kuulla. Valtavirran poliitikohtan juuri elävät siitä, että he pääsevät rajoittamaan ihmisten oikeuksia ja keskittämään suunnitteluvaltaa julkisille korkeammille tahoille.
Yhtä kaikki; klassisen negatiivisen vapauskäsityksen mukaan ulkoisvaikutuksiin (yksiselitteisesti arvioitaviin) puuttuminen juuri suojelee yksilön mahdollisimman suurta vapautta. Mahdollisimman suuri vapaus tarkoittaa siis mahdollisimman suurta vapautta tehdä henkilökohtaisia valintoja ja sopimuksia muiden toisten osapuolten kanssa. Siinä mielessä on jokseenkin sama asia, jos vaikkapa naapuri heittää roskia takapihallesi tai polttaa myrkyllistä jätettä omalla pihallaan, jos sen vaikutukset kohdistuvat myös sinuun. Se on jo tieteellisestikin helpompi todistaa. Tämä ei liity mitenkään siihen perustavanlaatuiseen oikeuteen solmia sopimuksia toisen ihmisen kanssa vaikkapa tavaran ja palvelusten vaihtamisesta.
Vastaus toiseen kysymykseesi:
Onnellisuus on minusta tärkeä asia, mutta se on yksilöllistä. Onnellisuus voi merkitä eri asioita eri ihmisille. Ehdotat, että onnellisuus asetettaisiin yhteiskunnan päämääräksi. Siinä vaiheessa onnellisuudesta tulee kollektivismia ja yksilöistä numeroita tilastoissa. Jos yhteiskunnassa harjoitetaan politiikkaa, jolla pyritään maksimoimaan mahdollisimman monien ihmisten onnellisuus, se ei välttämättä tarkoita, että oma onnellisuuteni tai jonkun muun satunnaisen ihmisen onnellisuus lisääntyisi. Se tarkoittaisi myös, että toisten onnellisuus maksettaisiin toisilta konkreettisesti viedyillä rahoilla tai valinnanvapaudella. En kannata yksilön negatiivisen vapauden uhraamista enemmistön onnellisuuden hyväksi.
Kuten itsekin myönnät epäseurasti, tosimaailma on täynnä taloudellista toimintaa, joka aiheuttaa ulkoisvaikutuksia. Lähes kaikenlainen taloudellinen toiminta aiheuttaa määrittelemääsi vapauden riistoa, jollakin kaupantekoon kuulumattomalle osapuolelle. Kaikki ne, jotka omaavat jonkinlaista matematiikan ja taloustieteen tuntemusta, ovat mainitsemasi vapauskäsityksen esittämisen ohessa tehneet tärkeän oletuksen, ulkoisvaikutukset ovat 0, näin myös Milton Friedmankin. Tuo oletus on ensiarvoisen tärkeää, tuossa vapauskäsityksessä, sillä ilman sitä se menettää merkityksensä, jos syntyy ääretön määrä tilanteita, joissa toisen vapaus asettuu toisen vapauden rinnalle ja sama miten asia ratkaistaa, jommankumman vapautta riistetään ja lisäksi peliin astuu sellaisia vapauden elementtejä kuten terveys, joiden riistoa on mahdoton järkevästi korvata, mutta jotka ovat silti merkityksellisiä. Tosiasia vaan on, että reaalimaailma on hyvin kaukana Milton-pojun haavemaailmasta, jossa tehtaan piipuista tulee vaaratonta höyryä, autot eivät aiheuta päästöjä, pöytätapamme eivät herätä pahennusta jne. Modernissa taloustieteessä maailma nähdään kompleksisempana vuorovaikutusten verkkona ja tuollaiset yksinkertaistukset jätetään peruskursseille. TUon vapausajattelun teoreettiset oletukset ovat valitettavasti älyllisesti jopa vaatimattomammalla tasolla kuin hippien ihannemaailmoissa.
”Se ei maksa kenellekään mitään, jos ihminen voi olla oma itsensä ja päättää omasta elämästään, omista valinnoistaan”
Aiemmassa esimerkissäni henkilön ”oma valinta”, tehtaan rakentamisesta maksoi metsänomistajalle taloudellisesti (saasteiden vaikutus puihin) ja terveydellisesti. Toinen esimerkki on siinä, kun ”olen oma itseni” ja ajelen autolla, maksaa polttamani bensiinilitra noin 3 euroa muille ulkoisvaikutuksina. Reaalimaailmassa on ääretön määrä tilanteita, joissa ”ihmisen ollessa oma itnsensä ja päättäessä” ”omista valinnoistaan” ne maksavat muille.
”Jos joku ihminen aiheuttaa suunnattomasti vihaa ja ärsyyntymistä..maksamaan korvauksia…sinun logiikalla pitäisi”
Logiikkani ei ole siinä, että välttämättä pitäisi. Osoitin vain vapauskäsityksiesi naurettavuuden, kun ne siirretään reaalimaailmaan ja varsin onnistuneesti. Voit toki kannattaa vapaita markkinoita, minimoitua valtiota ja kapitalismia, mutta sen perustelu tuolla lapsellisella vapausteesillä on itsensä naurunalaiseksi tekemistä. Tärkeämpi keskustelunaihe ja se joita pääosaa ihmisistä kiinostaa varmasti enemmän on se minkälaisia seurauksia on eri malleilla. Harva ihmisistä yhtyy näkemykseesi siitä, että Milton Friedmanin määrittelemän abstraktin vapauskäsityksen saavuttaminen on tärkein yhteiskunnallinen päämäärä hinnalla millä hyvänsä, pääosaa varmasti kiinostaa hyvinvointi tietyllä tasolla, ja jos se on heikolla tasolla he tuskinpa saavat paljoa intoa siitä, vaikka eläisivät Milton Friedmanin määrittelemässä abstraktissa vapaudessa.
Et vastannut yhteenkään argumenttiini, vaan yritit kiertää niitä irrottamalla sanat niiden asiayhteydestä. Toistat vain itseäsi. En haluaisi tehdä samaa, joten selvennän vain, missä menit ohi:
Väitteletkö nyt Friedman-nimistä olkinukkea vastaan vai yritätkö vastata argumentteihini? Esitin ulkoisvaikutusten jakautumisesta subjektiivisiin mahdottomasti arivoitaviin sekä melko objektiivisesti arvioitaviin haittoihin. Lue pitkä vastaukseni uudelleen ja se, mitä sanoin klassisesta vapaudesta. En välitä hittoakaan siitä, mitä Friedman on saattanut sanoa. Tiivistetyistä iskulauseista löytää vaikka mitä aukkoja, jos oikein yrittää. Ei väärin ymmärtäminen ja asiayhteydestä irrottaminen ole kovinkaan vaikeaa, varsinkaan rajoittumalla johonkin melko pieneen aineistoon.
”Se ei maksa kenellekään mitään, jos ihminen voi olla oma itsensä ja päättää omasta elämästään, omista valinnoistaan”
—> Tarkoitin tällä esimerkiksi henkilön olemusta, mielipiteiden vaihtamista, ulkonäkövalintoja jne. Lähtökohtaisesti negatiivinen vapaus esimerkiksi mielipiteen ilmaisuun tai pukeutumiseen ei maksa mitään, jos verrataan positiivisiin vapauksiin, jotka täytyy kustantaa aina jonkun tuloista. Toisaalta jos joku ihminen rikkoo jonkun toisen negatiivista vapautta, tämän harmonian säilyttäminen vaatii tiettyjä yhteisesti kustannettuja positiivisia vapauksia; lainsäädäntöelintä ja sen toteutumisesta vastaavaa turvallisuuspalvelua.
Olet itse keksinyt vapauskäsityksen, että ihmiset saisivat tehdä mitä tahansa. Jeffersonia ja Hayekia lainaten yksilöllä on valinnanvapaus ja vastuu; sekä lisäksi ihminen saa tehdä kaikkea mikä ei rajoita toisen ihmisen vastaavaa vapautta. Ennen kaikkea taloudellisessa toiminnassa tätä painottaneet ihmiset (Friedman mukaanlukien) ovat eniten halunneet sanoa, ettei kilpailutaloudessa toisen yrittäjän asiakkaiden voittaminen itselleen ole vapuden viemistä, sillä asiakkaita ja heidän halujaan ei voi voimaan perustuen omistaa. Samalla tavalla työ ei ole mikään kiveen hakattu positiivinen oikeus, vaan vapaa sopimus, jonka jatkuminen perustuu samanlaiseen alati muuttuvaan sopimusten summaan kuin yrityksen ja asiakkaiden välillä.
Kaikenlaiset vapauskäsitykset pysyvät tietyissä rajoissa abstrakteina kunnes ne on koodattu kokonaisen lainsäädännön kokoiseksi algoritmiksi. Periaatteet kuitenkin rajaavat kuvan lähtökohdasta tarkemmin kuin esimerkiksi humanismi, joka humanistisen manifestin mukaan on jotain individualismin ja kollektivismin väliltä, mutta ei täysin kumpaakaan. Yhtä lailla abstrakti tai oikeastaan paljon epämääräisempi on jokin ääripäitä yhdistelevä sekamuoto, joka ei pyri määrittelemään tarkkaa rajaa individualismin ja kollektivismin välille. Kaikki liberaalit vapauskäsitykset eivät myöskään aseta tarkkaa rajaa, mutta ne sentään kertovat tarkemmin siitä rajoitetusta alueesta, jolle raja vedetään.
Johonkin kohtaan on laitettava raja seuraaville:
1. Kuinka kovaa (X dB naapurin tontilla kuultuna) saa puhua, että sitä ei pidetä korvattavana haittana.
2. Paljonko haittaveroa tulee maksaa kärsijöille X:n ylittävästä melusta.
3. Mitä rajaa (Y dB) ei saa ylittää.
Jos haluan naapurini puhuvan X:ääkin hiljempaa, neuvottelen hänen kanssaan, esim. tarjoan rahaa.
Jos haluan puhua Y:täkin kovempaa, neuvottelen naapurieni kanssa, esim. tarjoan rahaa.
Jos tätä ei ole koodattu lakeihin, tuomioistuinten tehtäviksi jää (parlamentaarikkojen sijaan) määrittää vahingonteon rajat, ei siinä sen kummempaa.
Samoin homma hoituu muidenkin haittojen kohdalla.
Kyllä, jos saivarrellaan, sinun kuiskailusikin rakastettusi kanssa on ulkoishaitan aiheuttamista minulle – tai hyödyn, riippuen preferensseistäni, johonkin vain tulee vetää se raja, mitä kenenkin katsotaan omistavan, ts. minkä intensiteetin ylittävät melutasot rikkovat omistusoikeuttani tonttiini – tai kehooni, jos olen yhteisalueella.
Kyse on siis omistusoikeuden määrittämisestä. Kun se määritetään riittään tarkkaan, ongelmat katoavat. Jos omistusoikeudet on määritelty huonosti (kapitalismi heikohkoa), tulee ongelmia, jos kovin huonosti, tulee suuria ongelmia.
Vastaan tähän alekhinen viestiin:
Alekhine: ”luin hieman kehotuksestasi näin vapaapäivän piristeeksi noita aiempia kirjoituksiasi ja laitan lyhyitä huomioita suhteessa niihin ja aiempaan keskusteluumme.
”Vaikka käytännössä voidaan huomata useita esimerkkejä, ei ole voitu taloustieteellisesti osoittaa, että raha pyrkisi hakeutumaan rahan luo kuin luonnon lakien ohjaamana. ”
Esitin tästä jo yksinkertaistetun todistuksen, jonka yksinkertaistin matemaattisesti lukiomatematiikan tasolle, (koska oletin, että lukiolainen ei hallitse monimutkaisempaa aineistoa), mutta kuten mainitsin päätelmät monimutkaisemmissa malleissa ovat yhtenevät tuohon.Tuollainen väite olisi ehkä voinut herättää jotain väittelyä 1700-luvulla, mistä lainailet väitteitä, mutta nykyiset taloustieteen teoriat ja kokemukset reaalimaailmasta antavat erittäin vahvan evidenssin sen puolesta että vapaisiin markkinoihin ja kapitalismiin kytkeytyy tuo eriarvoisuuden jatkuva kasvu erittäin kiinteästi.
”Kapitalistisessa markkinataloudessa ei ole ilmennyt teoreettisia ongelmia” ”
Jälleen posketon väite, olen ison kasan teoreettisia ongelmia, jotka olet jopa sinä myöntänyt kannattaisiko tarkistaa aiempia tekstejä?
Lisähuomio tekstistä on siinä, että koska olet tietosi ottanut Friedmanin kirjoista yms. Vastaavista, etkä oletettavasti ole tutustunut vastakkaisiin argumentteihin, sinulta puuttuu täysin tietämys moderneista sosialistisista malleista, Friedmanit yms. Kumppanit ovat ymmärrettävistä syistä keskittyneet kirjoissaan supistamaan vaihtoehdot vähiin ja keskittyneet kritisoimaan niitä ilmiselvästi heikkoja vaihtoehtoja.
”Jeffersonia ja Hayekia lainaten yksilöllä on valinnanvapaus ja vastuu; sekä lisäksi ihminen saa tehdä kaikkea mikä ei rajoita toisen ihmisen vastaavaa vapautta ”
Varsin mielenkiintoista, että valitset lainauksesi kohteeksi erittäin tunnetun rasistipolitiikon ja ”orjuuden vastustajan”, joka kuitenkin omisti sadoittain orjia. Ei ihme, että kun Pohjois-Amerikan alkuperäisväestö Yhdysvaltojen itsenäistymiseen johtaneessa sodassa joutui valitsemaan puolensa silloisen maailman suurimman siirtomaaimpeurin ja rikosten tekijän, Ison-Britanian ja Jeffersonin kaltaisten ”vapauksien tarjoajien” välillä, vaaka kallistui pääosin Brittien puoleen. Tällaisten miesten ”vapaus” tarkoitti toisten ”vapautta” ja toisten vapauksien riistoa…
”Yhtä kaikki; klassisen negatiivisen vapauskäsityksen mukaan ulkoisvaikutuksiin (yksiselitteisesti arvioitaviin) puuttuminen juuri suojelee yksilön mahdollisimman suurta vapautta.”
Kannatat siis Miltonista poiketen vahvaa valtionvaltaa, joka voi puuttua ulkoisvaikutusten aiheuttajiin, joka ilmeisesti valitaan demokraattisesti. Tämähän aiheuttaa juuri sen aiemmin mainitsemani tilanteen, jossa ulkoisvaikutusten aiheuttajilla on paljon motivaatiota poliittiseen päätöksentekoon osallistumisessa, jotta saisivat alihinnoiteltua ulkoisvaikutuksiaan. Sama ongelma siis mitä nytkin, kun suuryritykset lobbaavat miljoonilla päivittäin EU:n ja Yhdysvaltojen päätöksentekijöitä meidän tavallisten ihmisten ”vapauksien” kannalta tuhoisin vaikutusten. Seuraukset ovat nykyisen kaltaisessa yrityseliitin oligarkiassa, joissa ne joilla on pääomaa paljon saavat suuremman vapauden omien vapauksiensa toteuttamiseksi ja ne joilla on pääomaa vähemmän omaavat auttamattomasti vähemmän vaikutusmahdollisuuksia ja kärsivät tästä suhteellisesti vapauden menetyksinä.”
Lähettäny alekhine
Ja tähän:
Alekhine: ””Kenelle, ja millä perustein tulisi antaa mm. hienoimmat rantatontit, autot ja maatilat ilman kysynnän ja tarjonnan lakia. Mitään ei voi nimittäin tuottaa loputtomasti, eivätkä kaikki ihmiset välttämättä ilahtuisi, vaikka heidät määrättäisiin asumaan idylliseen maalaistaloon keskelle korpea.”
Määrittelin tähän radikaalin näkemyksen omaavien vastauksen jo aiemmassa kirjoituksessa. Koska panoksen erot aiheutuvat lahjakkuuden, koulutuksen, työtehtävien, onnen ja ponnistamisen eroista, ainoa tekjä, joka mielestäni ansaitsee ylimääräistä palkitsemista on ylimääräinen ponnistus. Ponnistuksella tarkoitetaan henkilökohtaista uhrausta yhteiskunnallisen tavoitteen puolesta. Se voi merkitä pidempää työpäivää, epämiellyttävämpää , intensiivisempää, vaarallisempaa tai epäterveellisempää työtä.Tämän periaatteen kantava peruste on se, että ihmisten tulisi syödä yhteisestä kakusta samassa suhteessa kuin he uhrautuvat kakun valmistamiseksi, ajattelumallin mukaan mikään muu tekijä kuin uhrausten erisuuruus ei voi oikeuttaa sitä, että yksi söisi enemmän kakkua kuin toinen. Lisäsin tähän vielä pari lisämäärittelyä. Sinun ajattelumallissa usein seurauksena on se, että hienoimmat rantatontit, autot yms. joutuvat perintörahoilla ja niiden tuotoilla eläville pojuille, jotka eivät välttämättä päivääkään tee työtä vaan elävät muiden työteosta saaduista osingoista. Tämän lisäksi he vielä aiheuttavat muille mittavia ”vapauden” riistoja ulkoisvaikutuksillaan mm. paljon saastuttavilla autoillaan, veneillään yms. Minä puolestani palkitsisin omista henkilökohtaisista uhrauksista, ei muiden työllä eläjiä.
”Vapaus ei pelkästään tarkoita sitä, että ihmisyksilöllä on valinnanvapaus ja riski; lisäksi se tarkoittaa sitä, että hänen täytyy kantaa vastuu teoistaan ja myös mahdollisesti nauttia arvostusta tai kohdata paheksuntaa.”
Tuo usein toistamasi vastuu sana on kiinnittänyt huomiotani. Käsittääkseni tällaiset kannanotot (ja koko vapausajattelu) tarvitsee tuekseen jonkinlaisen oletuksen ihmisen vapaasta-tahdosta. Kuitenkin kaikki luonnontieteellinen ymmärrys ja aivotutkimus, johon olen törmännyt viittaa pikemmin vapaan-tahdon olemattomuuteen. Meidän tekomme ja käytöksemme määrittää ympäristön ja geeniperimän yhteisvaikutus, kumpaakaan emme itse valitse ja tämä prosessi muovaa meistä sen mitä me lopulta olemme.”
Lähettänyt alekhine
Joku näkee eriarvoisuuden kasvuna sen, että numeroiden välillä on ero, kun taas minusta tärkeämpää on se, että molemmat numerot kasvattavat etäisyyttään nollaan. Tärkeää on myös se, mitä numerot käytännössä tarkoittavat. Talouksien vapautuminen on poistanut absoluuttista köyhyyttä ja nopeuttanut elintason kasvua ympäri maailmaa. Itse en edes pidä minkäänlaisena mittarina suhteellisia elintasoeroja, vaan absoluuttista kehitystä. Köyhiä voi löytää hurjasti rikkaistakin maista, kun vähän päivitellään määritelmiä, ja yllätykseksi ehkä n. puolet työtä tekevistä tienaa vähemmän kuin keskiverto palkansaaja.
En väitä, etteikö pääoma korreloisi mahdollisuuksien kanssa. Se vain ei ole vapaassa taloudessa deterministinen luonnonlaki, että ilman suurta pääomaa ei olisi minkäänlaisia eloonjäämismahdollisuuksia. Markkinatalous perustuu lukuisiin sattumatekijöihin, joihin raha ei välittömästi vaikuta. Lukuisten muuttujien sattumat ovat myös syy sille, miksi yksittäisten riskinottajien itsekorjautuvuudesta elävä markkinatalous on tehokkaampi kuin minkäänlainen suunnitelmatalous.
Teoreettisilla ongelmilla tarkoitan järjestelmän mahdottomuutta toimia. Itsetuhoon ajautuminen vetää pohjan pois kaikelta järjestelmään liittyvältä. Sen sijaan subjektiiviset arvot kuten ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus” jne. ovat itse määriteltävissä, eivätkä ne todista järjestelmää toimimattomaksi. Ajoin takaa markkinatalouden ja yksityisomistuksen itsekorjaavuutta verrattuna esim. talouslaskun ongelmaan, joka todistaa, että sosialistinen komentotalous taantuu sitä enemmän, mitä markkinatalouden yksilötoiminnan elementtejä luovutetaan suunnittelulle ja kollektiiviselle riskinottamiselle.
Ei minua oikeastaan kiinnosta minkäänlaiset niin vanhat kuin uudetkaan sosialistiset teoriat, jos ne kerta ovat ”sosialistisia”, eli jatkavat samaa kollektivismin perinnettä. Sen sijaan pidän spontaanista kansalaistoiminnasta, joka pyrkii yksilöllisesti hieman samoihin päämääriin kuin idealistinen periaatteellinen sosialismi, eli hajautettuun omistajuuteen. Ehkä tätä kuvaisi jonkinlainen distributismi.
Mitä taas Jeffersonista sanot, tuo menee offtopiciksi ja ad hominemiksi. En ole ottanut kantaa Jeffersonin elämään, vaan hänen lauseeseensa. En ole myöskään väittänyt, että orjuus ja intiaanien maiden riistäminen olisi edustanut rehellistä kaupankäyntiä.
En välttämättä kannata vahvaa valtiovaltaa, sillä ei ulkoisvaikutuksiin puuttuminen ole mikään sosialismin riemuvoitto. Sosialistinen suhtautuminen vain kertoo siitä, kuinka ulkoisvaikutuksiin puuttumisella yritetään hivuttaa samassa sosialismia näkemällä mm. talouskasvun numerot kaiken pahan alkuna, joita tulisi rjaoittaa. Kannatan ulkoisvaikutuksiin puuttumista, mikä voidaan sopia myös paikallisesti, yhteissopimuksena, yksityisten toimijoiden kesken. Valtiovallan kautta, jos tarve vaatii.
Luehan edellisen anonyymin kommentti.
Suurempana ongelmana julkiselle vallalle näen sen, että valtio jakaa kollektivoiduilla varoilla yritystukia, julkisia tilauksia, etuoikeuksia tai jopa monopolioikeuksia. En näe kyllä mahdollisuutta, että perustuslaillisessa demokratiassa tapahtuisi täysin äänestäjien vastaista valintoja. Tutumpaa on se, että enemmistö toteuttaa mielivaltaansa myös vähemmistöjä vastaan. Se saattaisi johtaa vallankumouksen partaalle.
Kerrot omasta oikeudenmukaisuuskäsityksestäsi. Ei minustakaan ole moraalisesti oikein, jos joku ihminen joutuu kärsimään ilman hyvitystä. Tosin maailma ei toimi TÄYSIN samalla logiikalla. Kovan, vaativan ja uhrauksia vaativan työn kysyntä on kovaa, ja kehittyneemmissä maissa tarjonta niukkaa, mikä useimmiten nostaa sen hintaa. Ihmiset maksavat ensisijaisesti onnistumisesta ja valmiista työstä, eivät epäonnistumisista tai pelkästä ponnistelusta. Ääritilanteissa se on ollut välttämätöntä selviämisen kannalta. Juttu on siinä, ettei yksittäisen tai edes useampien ihmisten yksittäisistä moraali-ihanteista tule tehdä lakia. Se on arvojen tyrkyttämistä, ja tässä tapauksessa kohtalokasta. Jos pelkästä yrittämisestä palkittaisiin, kuluisi paljon varoja hukkaan. Aika paradoksaalista, että ihmisiä palkittaisiin tappion tekemisestä. Se olisi tosi fataalista. Mikään ei estä ihmisiä vapaaehtoisesti tukemasta ponnisteluja ja kannustamasta huono-onnisia.
Ei vapaus tarkoita sitä, että ihmiselle taattaisiin jokin henkinen vapaus ja riippumattomuus. Ihmisellä ei vaan ole mitään uloista estettä rajoittamassa myöskään hänen henkisiä pyrkimyksiään. Toisaalta se juuri on yksilönvapauden vahva perustelu, että vapaanakin ihminen laskelmoi ja miettii yhteisön jäsenenä, mitä on soveliasta tehdä. Vapaana ihminen ei ryhdy apinaksi, vaan jättää monia sosiaalisesti typeräksi näkemiään asioita tekemättä, joita hän saattaisi pelkkien spontaanien vaistojen varassa toteuttaa. Ihminen siis vapaaehtoisestikin rajoittaa itse VALITSEMIAAN vapauksia, jotta voisi saavuttaa sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen hyötyjä.
Monet pitävät sitä perusteluna kollektivismille, että vapauden rajoittaminen olisi ihmiselle luonnollista, koska hän tekisi sitä itsekin. Ero on siinä, että lähtökohtaisesti vapaa ihminen muotoilisi puhtaalta pöydältä oman persoonallisen yhteiskuntasopimuksensa, johon kuuluu laajan yhteisön perustuslaki ja lukuisista hajautuneista yhteisöistä, yrityksistä jne luotu siteinen tukiverkosto. Tällaista persoonallista kokonaisuutta ei voi korvata yhdenlaisella kovin tiukasti määrätyllä yhteiskuntasopimuksella, joka ei jättäisi tarpeeksi tilaa omille valinnoille ja vapauksille.
Vastailen hieman alustavasti.
”Teoreettisilla ongelmilla tarkoitan järjestelmän mahdottomuutta toimia.”
Tuota voisi kutsua lukijoiden harhaanjohtamiseksi, väitän että suurin osa lukijoista ymmärtää ”teoreettiset ongelmat” vähän lievemmällä tavalla kuin, niin että järjestelmä on täysin tuhoontuomittu. Itseasiassa on täysin mahdotonta edes hirveimpien yhteiskuntajärjestelmien tapauksessa todistaa pelkästään teoreettiselta pohjalta, että järjestelmä on täysin mahdoton. Ongelmia kyllä voi teoreettisest toki etsiä ja löytää, mutta mitä niistä seuraa onkin sitten toinen kysymys.
”Sen sijaan subjektiiviset arvot kuten ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus” jne. ovat itse määriteltävissä, eivätkä ne todista järjestelmää toimimattomaksi.”
Yrität aina lakaista kaikki kannattamasi yhteiskuntajärjestyksen sivutuotteena tulevat räikeät epäoikeudenmukaisuudet sivuun, sillä argumentilla, että oikeudenmukaisuuden käsite on subjektiivinen. Jonkun mielestä voi olla ihan oikein, että joku porhopoju ei tee töitä vaan syljeskelee kattoon ja silti tienaa miljoonia jne.. samaan aikaan kun ahkera työläinen kituuttaa nälkäpalkalla jne. Siksi vaikka lopputulemana on tämä, ei sillä ole merkitystä koska on subjektiivista onko tämä oikein tai väärin. Yhtälailla vapauskäsityksesi on myös subjektiivinen, jopa silloinkin vaikka olettaisimme, että kaikki ovat yhtämieltä antamastasi perusmäärittelystä. Syntyy reaalimaailmassa ääretön määrä tilanteita, joissa toisen ”vapaus” tarkoittaa toisen ”vapauden” riistoa. Noiden kysymysten ratkaisut ovat täysin subjektiivisia.
”Mitä taas Jeffersonista sanot, tuo menee offtopiciksi ja ad hominemiksi. En ole ottanut kantaa Jeffersonin elämään, vaan hänen lauseeseensa”
En ole väittänytkään moista. Minulla on ehkä jossain yhteyksissä pahana tapana vain se, että jos puhe on Stalinin, Jeffersonin, Hitlerin tai Mannerheimin kaltaisista rikollisista, niin en malta olla tuomatta esille myös heidän synkkää puoltaan.
”Kannatan ulkoisvaikutuksiin puuttumista, mikä voidaan sopia myös paikallisesti, yhteissopimuksena, yksityisten toimijoiden kesken. Valtiovallan kautta, jos tarve vaatii.”
Annoin jo esimerkin tilanteissa joissa moinen idea on mahdoton, jätit tyystin vastaamatta pääasialliseen kysymykseeni, joten toistan sen.Tämähän aiheuttaa juuri sen aiemmin mainitsemani tilanteen, jossa ulkoisvaikutusten aiheuttajilla on paljon motivaatiota poliittiseen päätöksentekoon osallistumisessa, jotta saisivat alihinnoiteltua ulkoisvaikutuksiaan. Sama ongelma siis mitä nytkin, kun suuryritykset lobbaavat miljoonilla päivittäin EU:n ja Yhdysvaltojen päätöksentekijöitä meidän tavallisten ihmisten ”vapauksien” kannalta tuhoisin vaikutusten. Seuraukset ovat nykyisen kaltaisessa yrityseliitin oligarkiassa, joissa ne joilla on pääomaa paljon saavat suuremman vapauden omien vapauksiensa toteuttamiseksi ja ne joilla on pääomaa vähemmän omaavat auttamattomasti vähemmän vaikutusmahdollisuuksia ja kärsivät tästä suhteellisesti ”vapauden” menetyksinä.
Seuraava lause on ilmeisesti jonkinlainen heikko vastauksentynkä.. ”En näe kyllä mahdollisuutta, että perustuslaillisessa demokratiassa tapahtuisi täysin äänestäjien vastaista valintoja.”
Tuo on lauseena täysin huvittava, tässä kysymyksessä on aineksia pariinkiin esseeseen. Ylenpänä mainitsemani Yhdysvallat, jossa lobbaustoiminta rehottaa ehkä voimaikkaimmillaan on hyvä esimerkki aiheesta. Kansan enemmistön tahto politiikan linjoista on jo vuosikymmeniä edustanut täysin eri linjoja mitä varsinainen politiikka. Aiheesta on valtavasti tutkimusdataa olemassa ja voin esittää sitä tulevaisuudessa tarkkoine lähteineen. Yksi hauskimmista oli kieltämättä tutkimus, jossa Yhdysvaltalaisten kansalaisten annettiin määritellä budjetin panostuslinjat ja näitä verrattiin toteutuneeseen budjettiin. Toteutuneen budjetin painotukset olivat täysin päinvastaisia mitä kansalaisten mielipide, esim kansalaiset halusivat enemmän panostusta terveydenhuoltoon, kansainväliseen apuun jne.. Vähemmän sotilasmenoja jne.. Toinen lähtökohta on tietenkin se, että äänestäjät saadaan tekemään oikeita valintoja, kuten sanotaan ”propadanda on demokratialle sitä, mitä pamppu totalitääriselle valtiolle”, tuostakin piirteestä joka myös esiintyy sattuneesta syystä juuri Yhdysvalloissa erityisen voimakkaana, olisi helppo tehdä pitkäkin esseee. Tämä kaikki kuitenkin nivoutuu yksityisen vallan suuryritysten/niiden omistajien ja valtiovallan eräänlaiseen yhteistoimintaan. Aihetta sivuten yhdestä merkittävimmistä kehitykseen vaikuttaneista henkilöstä on tehty BBC:lle kehuttu dokumenttikin, jota tosin en itse ole kerennyt katsastamaan, mutta näyttää löytyvän youtubesta kuudessa osassa.
http://www.youtube.com/watch?v=3dA89CBBOC0
http://www.youtube.com/watch?v=awO2gvQSJRE
http://www.youtube.com/watch?v=RCIg0I4AoPE
http://www.youtube.com/watch?v=WdGwjI73Fmg
http://www.youtube.com/watch?v=l3f0FMlLkh0
http://www.youtube.com/watch?v=WUeJjhNi4bk
”Kovan, vaativan ja uhrauksia vaativan työn kysyntä on kovaa, ja kehittyneemmissä maissa tarjonta niukkaa, mikä useimmiten nostaa sen hintaa.”
Voin antaa esimerkin, Siivojan työ on kovaa erittäin epämiellyttävää, itse usein vessassakin käydessä mietin miten kamalaa olisi hinkata ihmisten sikailuja puhtaaksi. Jos tätä verrataan taas omaan työhöni jota valmistuttua tekisin, on ero erittäin mittava mitä tulee työn raskauteen ja siihen annettuihin uhrauksiin. Siinä missä siivooja tekee raskasta työtä epämiellyttävissä olosuhteissa, minä pyörittelen papereita ja käytän omia luontaisia lahjojani hyväksi. Tästä hyvästä minulle maksetaan nykyisessä järjestelmässä arviolta 3-4 kertaa enemmän palkkaa, tuossa ei ole mitään oikeudenmukaista. Se miten pääsen tuollaiseen asemaan, enkä itse hinkkaa lattioita, ei johdu mistään henkilökohtaisista suuremmista ponnistuksista, vaan ainoastaan hyvästä arpaonnesta jonka olen geeniarvonnassa saanut. Omaan luontaista lahjakkuutta matemaattisten ongelmien ratkaisussa ja tässä yhteisössä saan siitä huomattavan palkinnon, vaikka en ole asian eteen tehnyt yhtään mitään. Pelkkä hyvä onni geeniarvonnoissa ei tietenkään riitä, myös kasvuympäristö ratkaisee. Jos olisin identtisellä geeniperimällä syntynyt esim Afrikan köyhimpiin maihin tai vaikkapa hyvin köyhään Yhdysvaltalaisperheeseen, eivät geenit olisi pelastaneet, köyhän kasvuympäristön vaikutuksia on tutkittu identtisillä kaksosilla ja tulokset ovat todella dramaaattisia. Esimerkiksi vahva korrelaatio ÄO-testien tuloksiin on havaittavissa. Koottuna, se missä asemassa olen nyt itse ei liity ensisijassa erityisen ansiokkaaseen toimintaani, vaan vain ja ainoastaan arpaonneen, yhtä oikeudenmukaista olisi ratkaista minun ja siivoojan palkkaero nyt heittämällä kolikkoa.
”yllätykseksi ehkä n. puolet työtä tekevistä tienaa vähemmän kuin keskiverto palkansaaja”
Tästä tulee mieleen Yhdysvaltojen entinen presidentti, jolle tuli yllätyksenä se, että puolet Yhdysvaltalaisista sai alle 100 pistettä Äo-testissä.
”Lukuisten muuttujien sattumat ovat myös syy sille, miksi yksittäisten riskinottajien itsekorjautuvuudesta elävä markkinatalous on tehokkaampi kuin minkäänlainen suunnitelmatalous.”
Taas erittäin rohkea väite, tällaisen väitteen esittäjällä täytyy myös olla matemaattinen taloustieteellinen todistus valmiina. Mielenkiintoista sinänsä, sillä nämä aiheet ovat matemaattisesti niin haastavia, että ne tuottavat harmaita hiuksia taloustieteen matematiikkaa tutkineille professoreillekin, mutta ei meidän lukiopojullemme.. Talouden tehokkuus on sinänsä erittäin mielenkiintoinen aihe, jota mielelläni avaan lisää myös sinulle yksinkertaistetusti. Olenkin jo esitellyt vapaisiin markkinoihin ja kapitalismiin kytköksissä olevia erittäin vakavia tehokkuusongelmia ja voin esittää niitä vielä lisää tulevaisuudessa. Minulla on ollut tässä jo jonkinaikaa yhden tunnetun ongelman muokkaaminen tietokoneelle esseemuotoon. Tämä on hieman enemmän matemaattista osaamista vaativa, mutta periaatteiden yksinkertaistaminen lukiomatematiikan tasolle pitäisi onnistua.
En ole tarkkaan määritellyt kannattamaani yhteiskuntajärjestystä, vaan ainoastaan lähtökohdat sille, että eri tavalla ajattelevat ihmiset saisivat vapaammin määritellä oman yhteiskuntasopimuksensa omanlaistensa yhteisöjen ja organisaatioiden kautta, joten puhuttaisiin pikemminkin erilaisten yhteiskuntajärjestysten samanaikaisesta olemassaolosta.
Se, ettei jotain asiaa tuomita epäoikeudenmukaiseksi ei tarkoita, että siihen tulisi pyrkiä. Idea on perustuslaillisuus, joka ei perustu niinkään oikeudenmukaisuudelle, vaan kaikenkattavalle (henkilökohtaiselle, fyysiselle, taloudelliselle) pasifismille. Käytän nyt toista sanaa, jotta ymmärtäisit, ettei kyseessä ole millekään sisällöltään muutettavalle termille, vaan kaikenlaista koskemattomuutta puolustavalle arvolle. Mikään, mikä ei kajoa ihmisen erilaiseen koskemattomuuteen, omaisuuteen jne. ei ole riistämistä. Silloin on ihan sama, pitääkö ihminen vapautena vaikka sitä että pakotetaan jokainen maksamaan ehdottomasti kymmeniä prosentteja tai jopa yli puolet työnsä hedelmistä ja laittamaan lapset vain yhdenlaisiin valtion kouluihin ja jatkamaan elämäänsä valtion suunnittelemalla tiellä. Perverssejä on kaikenlaisia, tiedetään.
On ehkäpä mahdotonta estää täysin ihmisiä tuottamasta erilaisia päästöjä. Ilman valtioita voisi syntyä jonkinlaisia sopimuksia aivan kuten valtioiden ollessa olemassa ilmenee joka tapauksessa lobbaamista riippuen aivan siitä, kuinka keskusjohtoisia ja kabinettipolitiikkaa harjoittavia valtiot ovat. Todistat vain itse esimerkeissäsi, että pääomalla voi käyttää hyväkseen hienoista sosialismia ja suunnitelmataloutta edustavaa valtiovaltaa vapauksien viemiseksi. Tämä sen takia, koska juuri valtio on auktoriteetti, joka voi rajoittaa laillisesti vapauksia.
Lähtökohtaisesti jonkun verotuksen pienentäminen ei ole vapauden viemistä, vaan rajoittamista, ellei sitten joku yksittäinen tekijä pyritä vapauttamaan veroista samojen verojen koituessa muille.
Itse en pidä Yhdysvaltoja ihanteellisena perustuslaillisena valtiona juuri sen takia, että se on rankasti keskusjohtoinen, valtion rooli on suuri sääntelyineen ja hankkeineen. Olen varmasti selittänyt tämän jo aikaisemminkin, joten en jaksa alkaa toistamaan itseäni. Taas teit sen, että irrotit asian kontekstista ja aloit mässäilemään yksittäisellä sanalla ilman että olisit hahmottanut aikaisempia keskustelujamme. Perustuslaillisella demokratialla tarkoitan sanan merkitystä, eli sitä, että perustuslakiin on vedetty melko selvät rajat sille, kuinka vähän valtio saa rajoittaa ihmisen elämää ja kollektivoida tältä voimavaroja johonkin yhteiseen. Minusta taas tuntuu, että olen selittänyt nämäkin asiat jo aikaisemmin. Ehkä jopa ihan äskettäin. Skarppaas nyt.
Talousteorian toimivuutta ja toimimattomuutta ei välttämättä tarvitse perustella minkään numeroita hyväksikäyttävän teorian avulla, vaan logiikalla. Olen tehnyt tämän mm. talousjärjestelmäartikkeleissani. Usein asioiden muuttaminen numeroiksi tekee liikaa oletuksia ja saa ihmiset toimimaan ikään kuin yhteismielen mukaan. Koko makrojärjestelmää on numeroilla melkein mahdotonta mallintaa, jos tavoitteena on tutkailla järjestelmän luonnetta yksityiskohtineen. Tässä kansantaloustieteilijä tekee suuren virheen, jos hän olettaa kyseessä olevan pelkästään kysymys numeroilla mitattavasta rahan kierrosta. Komentotaloudessa on jopa kyse aivan eri koulukunnan taloustieteestä kuin siitä, jota yliopistoissa opetetaan (markkinatalouden vähimmäiset metodit otetaan siinä itsestäänselvyyksinä).
Kun kerran pidät kansantaloustieteen oppikirjaa niin objektiivisena ja sen oppeja jäljiteltävien arvoisena, oletko koskaan jäänyt miettimään myös selvästi ilmoitettua asian kääntöpuolta? Vaikka markkinataloudessa voi ilmetä markkinahäiriöitä, ei voida olettaa, että poliitikot voisivat ratkaista läheskään kaikkia niitä lukuisista eri syistä. No, näiden asioiden ymmärtäminen vaatii myös muutakin kuin pelkkää kapeamielistä numerojen pyörittelemistä. Siihen nähden matemaattiset mallit, olivatpa ne kuinka huolella tehtyjä, ovat turhia, jos ne eivät voi keskustella laajemman logiikan kanssa.
Kaikissa järjestelmissä ilmenee jonkin asteista tehottomuutta, ja on varsin typerää korostaa sitä, että ”myös tässä järjestelmässä ilmenee tehottomuuta”. Mielenkiintoisempi haaste olisi mm. todistaa sosialistinen suunnitelmatalous toimivaksi vastaamalla loogisiin argumentteihin, eikä keksimällä jotain utopistista mallia omaehtoisesti, joka ei voi keskustella itse järjellisen logiikan kanssa. Sitä voisi verrata olkinukkeväittelyyn: Loogisiin väitteisiin ei tarvitse vastata logiikalla, vaan vetoamalla omaan matemaattiseen malliin, josta ulkopuolisen ja perehtymättömän on vaikea saada irti samaa mitä sen tekijä.
Ja nyt aletaan taas toistamaan sitä kehää, johon keskustelua ajat. Joudun nimittäin muistuttamaan, etten väitä markkinatalouden olevan tehokkaampi järjestelmä kuin sellainen mielivaltaisen idealistinen malli, jossa tehokkuudesta on tehty korkein arvo. Markkinatalouden voi voittaa ainoastaan systeemi, jossa tieto kulkee paremmin kuin spontaanisti (markkinahäiriöiden perimmäisimpiä syitä). Idealistinen systeemi ei voi olla samalla todella oikeudenmukainen, taata kaikille runsaasti mahdollisuuksia sekä riskitakauksia, ja samalla olla tehokas kannattavuusajattelun puolesta. Kannattavuusajattelu on tunnetusti moraalin vastapari, eikä niitä molempia voi täysin soveltaa yhtä aikaa.
”On ehkäpä mahdotonta estää täysin ihmisiä tuottamasta erilaisia päästöjä. Ilman valtiota voisi syntyä jonkinlaisia sopimuksia aivan kuten valtioiden ollessa olemassa ilmenee joka tapauksessa lobbaamista riippuen aivan siitä, kuinka keskusjohtoisesta ja kabinettipolitiikkaa harjoittavia valtiot ovat. Todistat vain itse esimerkeissäsi, että pääomalla voi käyttää hyväkseen hienoista sosialismia ja suunnitelmataloutta edustavaa valtiovaltaa vapauksien viemiseksi…”
Esimerkkeissäni tosiaan piilee yksi niistä ratkaisevista ongelmista mihin sinun kannattamasi ideologia törmää näyttävästi ja nöyryyttävästi. Ulkoisvaikutusten ongelmat voidaan ratkaista kahdella tapaa, yksi tapa on ettei ole vahvaa valtionvaltaa niitä kontroloimassa, tämä ei ole mikään realistinen vaihtoehto, mutta voin helposti perustella seuraamusten järkyttävyydet, mikäli niitä erikseen vielä vaadit. Toinen vaihtoehto on vahva valtiovalta ja sen kontrolli, josta suoraan seuraan mainitsemani ongelmat, jotka näkyvät erittäin selvästi nykyisin. Tiedät varmasti varsin hyvin itsekin, että suuryritykset eivät satsaisi miljoonia päivässä lobbaukseen, elleivät kokisi saavan sijoitetulle pääomalleen jotain tuottoa. Tämä on näkynyt etenkin kehityskulun edeltäkävijässä Yhdysvalloissa, mutta yhtälailla myös euroopan unionissa viime aikoina. Joissa suuryritykset ovat saaneet aivan häikäilemättömästi ajaa omien etujensa mukaisia lakeja, jotka myös ovat rajusti ristiriidassa, jopa sinun vapauskäsitysten kanssa. Esimerkkejä on helppo löytää ääretön määrä ja voin niitä tarvittaessa esittää. Pääoman avulla suuryritykset voivat kaikkien taloustieteellisten näkökohtien vastaisesti saavuttaa tilanteen, joissa heidän aiheuttamien ulkoisvaikutusten maksumieheksi joutuvat tavalliset kansalaiset. Vaikka asia ratkaistaan miten, tulokset ovat tavallisten ihmisten kannalta katastrofaaliset, ja pitkällä tähtäimellä ehkäpä myös koko ihmiskunnan kannalta.Tämä ei todellakaan ole mikään pikkuongelma, joka voidaan merkityksettömänä lakaista maton alle kuten haluaisit tehdä. Toisin kuin vihjaat, minä en tyydy vain toteamaan ongelmaa vaan ongelmaan on kehitetty ratkaisumalleja, jotka tosin vaativat rohkeaa irtiottoa perinteisistä malleista.
”Talousteorian toimivuutta ja toimimattomuutta ei välttämättä tarvitse perustella numeroita hyväksikäyttävän teorian avulla, vaan logiikalla. Olen tehnyt tämän mm. Talousjärjestelmäartikkelissani. Usein asioiden muuttaminen numeroiksi tekee liikaa oletuksia ja saa ihmiset toimimaan ikään kuin yhteismielen mukaan.”
Tässä näkee, että olet pelkkä lukiopoju, joka ei omaa edes perustietämystä matematiikasta. Lukiomatematiikka, niin pitkä kuin lyhytkin on tosiaan pelkkää numeroilla pyörittelyä ja antaa varsin väärän kuvan oikeasta matematiikasta, sillä on vain hyvin vähän tekemistä yliopistotason abstraktimman lähtökohdan kanssa, jossa ei pyöritellä numeroita. Tämän takiahan juuri lukiomatematiikkaa kutsutaan usein laskemiseksi matematiikan sijasta, tai vanhanaikaisemmalla termillä kalkyyli. Sivuhuomiona tähän liittyy eräs omista koulutuspolitiikan kriteekin aiheista, Suomessa hehkutetut tulokset hyvästä ”matematiikan” taidoista, olivat nimenomaan testejä joissa testattiin käytännön laskutaitoja. Koululaisten abstraktisempaa matematiikan osaamista korostaneessa testissä Suomalaiset koululaiset olivat keskivertoja. Koko lauseesi on itseasiassa täysin järjetön, sillä matematiikka on nimenomaan puhtainta logiikkaa, yksi taiteen korkeimmista muodoista ja myös luonnon kieli, niin taloudessa kuin muuallakin. Jos lukisit suosikkitaloustieteilijöidesikin tiedemaailmalle kirjoittamia perusteluita koskien teorioitansa, niin huomaisit että siellä matematiikka näyttelisi pääroolia, asia erikseen on nuo ”rahvaalle” suunnatut kansaintajuistavat propagandakirjat, joissa heitellään väitteitä pelkkien sanallisten perustelujen avulla. Mikäli Miltonkin olisi rajoittanut uransa moisten kirjoittamiseen, ei hän olisi A. Koskaan valmistunut yliopistosta, ainakaan taloustieteestä B.Saanut koskaan Nobelia, ainakaan taloustieteestä. Kuitenkin jos sinä, Milton tai kuka muu tahansa heittelee väitteitä, kuten ”markkinatalous” on kaikkia suunnitelmatalouden muotoa tehokkaampia” tms. Ei perusteluiksi riitä vaan asian jankkaaminen, vaan asia on pystyttävä perustelemaan vahvasti taloustieteen teorian kannalta ja sen kielen, matematiikan avulla. Yleensäkin taloustieteessä, edes sen periaatteiden ymmärtäminen pintapuolisesti vaatii jo jonkintason matemaattista osaamista, puhumattakaan ilmiöiden syvällisemmästä ymmärryksestä.
”Koko makrojärjestelmä on numeroilla, melkein mahdotonta mallintaa, jos tavoitteena on tutkailla järjestelmän luonnetta yksityiskohtineen”
Se jos malli on ”melkein mahdoton” mallintaa, niin se ei ainakaan ole todiste siitä että sinun väitteesi on oikein ja muiden väärin. Tällaisessa tapauksessa totuutta etsivän tiedemiehen lähtökohta ei ole sinun tapaasi jankata mututuntumalla siisteiltä tuntuvia juttuja, vaan kehittää mahdollisimman vähillä yksinkertaistavilla oletuksilla toimiva malli ja katsoa minkälaisia tuloksia siitä saadaan ja suhteuttaa tuloksia reaalimaailmaan. Onneksi meillä on nykypäivänä apunamme valtion rahoituksilla aikanaan kehitetty tietotekniikka, joilla emme ole enää sidottuja 1700-luvun erittäin karkeisiin yksinkertaistuksiin tai Milton pojun 60-luvun tasoon, vaan voimme kehittää hyvinkin monimutkaisia matemaattisia talousmalleja, joiden ratkominen ihmisvoimin olisi mahdotonta, mutta joista tietokoneet voivat kaivaa paljon hyödyllistä informaatiota.
”Kun kerran pidät kansantaloustieteen oppikirjaa niin objektiivisena ja sen oppeja jäljiteltävien arvoisena, olekto koskaan jäänyt miettimään myös selvästi ilmoitettua asian kääntöpuolta? Vaikka markkinataloudessa voi ilmetä markkinahäiriöitä, ei voida olettaa että politiikot voisivat ratkaista läheskään kaikkia niitä lukuisista eri syistä.”
Kuten itsekin aiemmin totesit, valtavirran taloustieteilijät ottavat kapitalismin ja markkinat aksiomaattisesti, he pitävät vallitsevia rakenteita niin vakiintuneina ettei niitä voi muuttaa. Valtavirran taloustieteiljät luontaisesti tiedostavat myös valtavan teoreettisen ja reaalimaailman evidenssin ansiosta myös markkinatalouden mittavat ongelmat. He myös tiedostavat varsin hyvin keskusjohtoisen hallinnon aiheuttamat ongelmat, näinpä he yksittäisessä kysymyksessä aina kiistelevät siitä epäonnistuuko hallitus vai markkinat tässkohdin pahemmin. Vanhoilliset valtavirran taloustieteiljiät painottavat hallituksen epäonnistumisen vaaroja, kun politiikot ja byrokraatit uhraavat tehokkuuden henkilökohtaisesti ajamilleen asioille. Liberaalin valtavirran taloustieteilijä korostavat sitä, miten paljon markkinoiden epäonnistumisesta aiheutuvaa tehottomuutta ja muita ongelmia voidaan poistaa hallituksen politiikalla, jos vain liike-elämän vastarinta voidaan murtaa. Itse taas poikkean tässä valtavirrasta, siinä suhteessa etten suhtaudu markkinoihin ja kapitalismiin aksiomaattisesti, vaan etsin lähtökohtaisesti parasta ratkaisua, joka tarjoaa sekä tehokkuutta, että oikeudenmukaisuutta. Toki myös idealistisemman puoleni ohella osallistun myös nykyisen talouden linjoilta päivänpoliittisen keskusteluun. Esimerkkinä mainittakoon minimipalkkaesitykset, joita kannatan, yksinkertaisesti siitä syystä että ne ovat reiluja, sekä hyvää talouspolitiikkaa.
”Mielenkiintoisempi haaste olisi mm. Todistaa sosialistinen suunnitelmatalous toimivaksi vastaamalla loogisiin argumentteihin, eikä keksimällä jotain utopistista mallia omaehtoisesti, joka ei voi keskustella itse järjellisen logiikan kanssa. Sitä voisi verrata olknukkeväittelyyn: Loogisiin väitteisiin ei tarvitse vastata logiikalla, vaan vetoamalla omaan matemaattiseen malliin, josta ulkopuolisen ja perehtymättömän on vaikea saada irti samaa mitä sen tekijä”
Olen jo varmaan kymmeniä kertoja kehottanut sinua tutustumaan moderneihin sosialistisiin malleihin, sen sijasta että väittelet jotain Neuvostoliittoa vastaan. Sinä olet tyrmännyt tämän aivan vastakin ja sanonut että sinun ei tarvitse niihin tutustua… Minä henkilökohtaisesti en ole toistaiseksi osoittanut sellaista neroutta että olisin keksinyt omaa talousteoreettista järjestelmää, kuten aiemminkin mainitsin vaihtoehtoja ovat kehittäneet sellaiset taloustieteiljät jotka ovat havainneet markkinoiden ja kapitalismin tuomat ongelmat, mutta jotka eivät ole halunneet lähteä sille linjalle että valikoivat kantansa jokaiseen kysymykseen siltä linjalta, kumpi epäonnistuu tässä kysymyksessä vähemmän politiikot vai markkinat… Ongelmiin on kehitetty varsin nerokkaita ratkaisuesityksiä, joita myös lupasin sinulle jossain vaiheessa esitellä. On kuitenkin tärkeä tietää sitä ennen myös miksi tarvitsemme vaihtoehtoja ja siksi on tärkeää tiedostaa markkinoiden ja kapitalismin yhdistelmän aiheuttamat kestämättömät ongelmat.
”Idealistinen järjestelmä jne..”
En tietenkään perusta näkemyksiäni pelkästään tehokkuuteen, toki se on tärkeä asia, niin kauan kuin resurssit suhteessa inhimmillisiin tarpeisiin ovat niukat, ja yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ on osin kuormittavaa, on tehokkuus parempaa kuin tuhlailevaisuus. Kuitenkin jos mietiään erilaisten talouspolitiikoiden seurausta tai eri talouspolitiikkojen tavoiteltavuutta, niin pohdinnassa on minusta hyvä käytää seuraavia kriteereitä.
1.tasapuolisuus määriteltynä uhrauksia vastaavina palkintoina
2.tehokkuus määriteltynä suppeasti Pareto-optimaalisuutena ja laajemmin tehokkuuskriteerinä, jossa kehitysvaikutusta otetaan huomioon
3.itseohjaus määriteltynä päätöksentekovallaksi siinä suhteessa kuin päätökset vaikuttavat yksilöön
4.solidaarisuus määriteltynä muiden hyvinvoinnista huolehtimiseksi
5.vaihtelevuus määriteltynä erilaisten taloudelllisten elämäntyylien ja tulosten saavuttamisena
6.kestävyys joka voidaan määritellä usealla eri tavalla
En pelkästään toki pyri maksimoimaan sokeasti tehokkuutta riippumatta seuraamuksista, mutta jos verrataan vapaisiin markkinoihin kätkeytyvästä järkyttävästä rakenteellisen tehottomuuden määrästä, siitä huomattava hyppy eteenpäin on varsin helppo saavutettava.
Jos mahdollisimma suora ja paikallien demokratia toteutuu, ihmiset päättävät yhteiseksi kuuluvista asioista kuten ulkoisvaikutuksista kansanäänestyksissä. Joko yhdessä päätetään jokin raja sille, kuinka paljon hallintoalueella saa saastuttaa, ja sen luvat menevät siitä eniten maksaville / päästöille asetetaan jokin hinta. Jokainen ihminen saa äänestää näissä vaaleissa yhdellä äänellä demokratian mukaisesti. Ei yritysten lobbarit ole mikään mystinen kaikkivoipa voima, vaan heillä on mahdollisuus toimia suotuisassa järjestelmässä, jossa politiikan täytyy olla epäsuoraa ja/tai epäavointa. Lobbareille suotuisassa yhteiskunnassa politiikka on kabineteissa tapahtuvaa sekä työllistäjä, monille jopa yhteiskunnan itseistarkoitus. Ei ole kovinkaan valtavirrasta poikkeavaa ajatella, että yhteiskunta vaatisi suunnittelua. Sen sijaan hyvin harvinaista on pyrkiä malliin, jossa politiikka suunnitteluvaltana on vain välttämätön paha. Aiemmin mainitsemani suora demokratia joko tapahtuu tai ihmiset lakkaavat luottamasta siihen ja kokevat elävänsä hirmuvallan alla. Jos demokratiassa tehdään enemmistön vastaisia heitä haittaavia päätöksiä, ihmiset heräävät vastustamaan mätää systeemiä. Se ilmenee terroritekoina / vallankumouksena jne. Mikään ei tällaisessa tapauksessa estäisi ihmisiä ottamasta valtaa omiin käsiinsä väkivalloin. Vakaa yhteiskunta rakentuu kaikkien välisestä luottamuksesta. Lobbarit eivät tällöin pysty pelkällä rahalla mihinkään, elleivät he siis pidä ihmisiä tyytyväisinä mm. korvaamalla ihmisille mahdollisesti aiheuttamaansa haittaa.
Ei ole uusia suuntia vallan ja vallattomuuden lisäksi. Ainoastaan erilaisia yhdistelmiä rajoitusten ja vapauden väliltä. Ainoat vivahteet voivat syntyä siitä, miten ihmiset itse toimivat kansalaisyhteiskunnassa. Ei siis ole olemassa mitään löytämätöntä perustaa, vaan kaikki keinot ovat läsnä. Ne täytyy vain keksiä uudella tavalla uudenlaiseksi yhdistelmäksi.
Erilaisten talouspoliittisten päätösten mallintaminen valmiiksi mallinnetussa mallissa muuttujia muuttamalla on aivan eri asia kuin lähtökohdiltaan erilaisten talousjärjestelmien tutkiminen. Olisi fakki-idiotismia väittää, että taloustieteessä on kyse pelkästään rahan liikkumisesta ja matematiikasta. En siis tarkoittanut ”logiikalla” pelkkää matemaattista logiikkaa, vaan älyä ymmärtää luonnontieteiden soveltamisen rajat. Kyse on inhimillisestä toiminnasta, jolle erilaiset lähtökohdat asettavat kokonaan erilaisia raameja. Toisin sanoen pelkkä laskentatehon lisääntyminen ei auta ratkaisevasti. On melkein mahdotonta olettaa ihmisen käyttäytyvän yhdellä tavalla tai mukautuvan järjestelmään ainoastaan niillä tavoilla kuin matemaattisen mallin suunnittelija olettaa. Inhimilliseen yksilölliseen toimintaan liittyy paljon rationalismin tai ennustettavuuden vastaisia valintoja, jotka tekevät mahdottomaksi suunnitella tietokoneohjelmaa, jota voitaisiin esimerkiksi käyttää apuna yhteiskunnan talousmallin suunnittelussa (suunnitelmatalouden ujuttamisessa). Karkeita malleja voi toki aina yrittää terävöittää, mutta se tapahtuu silti suunnittelijan ehdoilla, eikä suunnittelija voi kyetä ottamaan huomioon kaikkia mahdollisia inhimillisen toiminnan seurauksia. Varsinkin suunnittelutalouden kannattajilla on tendenssi jättää huomioimatta markkinatalouden spontaanin järjestäytymisen lakeja. Suuri keskustelu siirtyisi siis tiedemaailmassa lähinnä siihen, kuka suunnittelee mallinnusohjelman ja millä ehdoilla, JOS ylipäätään erehdytään luottamaan liikaa sellaisiin tässä aiheessa.
On melkein mahdotonta saada tietoa erilaisten vivahteikkaiden järjestelmien tehokkuudesta ilman sovellettavien luonnontieteiden ulkopuolelle jäävää taloustieteellistä ja poliittista arviointia. Täytyy myös muistaa, ettei liiketoiminta edusta kaikkea ihmisten toimintaa, vaan yritystoiminnan ulkopuolelle jää paljon kaikkea, mikä on siitä huolimatta vuorovaikutuksessa yritysmaailmaan ja yhteiskunnan järjestäytymiseen. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten silti pitäisi tehokkaimman saati oikeudenmukaisimman suunnitteluvaltion lähtökohdan oivaltamista tärkeänä, sillä ne ovat kollektiivisia arvoja. Ihminen voi arvostaa ja toimia niiden mukaan ilman pakottamistakin ja vaikkapa järjestäytyä omalta osaltaan ihanteidensa mukaisesti.
Ehdottaisin jatkossa, että kävisimme tätä keskustelua sähköpostitse, sillä tällaisten hehtaarikommenttien käsitteleminen tässä tilassa on hieman tehotonta. Offtopic ei myöskään pidemmän olisi kovin suotavaa. Julkaisen näiden artikkelien yhteydessä vain aiheeseen liittyviä kommentteja.
Jatkakaamme siis keskustelua vaikkapa sähköpostitse. Sähköpostini on [etunimi.sukunimi]@kymp.net
Mitä mieltä olet naisten ja miesten välisestä palkkaerosta? Naisten euro on edelleen 80 senttiä.
”Jos kaksi ihmistä eivät tienaa yhtä paljon, he voivat silti olla tasa-arvoisia.”
Tasa-arvo laissa lukee, että samasta ja saman arvoisesta työstä tulisi saada sama palkka. Mitä siis tarkoitat edellä mainitulla kommentillasi?
Terveisin Risto
Terve, Risto!
Mitä mieltä olet tutkimuksista, joiden mukaan naisen euro on 102 senttiä? Naisten ja miesten palkkaero johtuu yksinkertaisesti siitä, että miehet tekevät keskimäärin enemmän töitä (työtunneissa). Lisäksi naiset voivat muutenkin sijoittua aloille, joilla palkka on miesvaltaisia aloja pienempi. Sekä työtunnit että uravalinnat ovat vapaita. Tasa-arvo toteutuu, kun laissa ei erikseen säädetä mitään säädöksiä naisten ja miesten palkkaamisesta jne. Eli tasa-arvo seuraa vapaudesta, kun laki on molemmille sama.
Minusta tasa-arvolaki on huono. En perusta oikeuskäsitystäni hetkellisesti sille, mitä laissa sanotaan, vaan ajatukselle täydellisestä tasa-arvosta, joka perustuu vapaudelle erilaisista pakotteista. Mainitsemasi ”Tasa-arvolaki” on hyvin ongelmainen, sillä elämme markkinataloudessa, jossa työn palkkaus määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Eri työnantajien maksukyky sekä työn tarve vaihtelee. Joku yritys saattaa tarvita työtä kiireellisesti, ja on siksi valmis maksamaan enemmän kuin yritys, joka tarvitsee samaa työtä vähemmän. On erittäin vaikea myös määritellä, mikä on samaa työtä, sillä saman työnimikkeen alla työn rasittavuus ja vaativuus voi vaihdella paljon. Riippuu, miten tuota lakia sitten sovelletaan. Ainakin minimipalkat pitävät yllä työttömyyttä kieltämällä kahdenväliset sopimukset, jos ne eivät täytä kolmannen osapuolen (valtio) palkkaehtoja. Työ on kuitenkin kahden välinen vapaaehtoinen sopimus, ja ihmiset ovat tasa-arvoisia vapaina ilman sääntelyäkin.
Mitä tarkoitan alkuperäisellä kommentillani, niin tasa-arvoa ei voi mitata rahassa. Kommunistit ajattelevat, että mitä pienemmät palkkaerot ihmisillä ovat, sitä tasa-arvoisempia he ovat. Ihan sairasta minun mielestäni. Tällöin kommunistinen valtiojohtoinen isoveliyhteiskunta olisi tasa-arvoinen ja yksilönvapautta korostava yhteiskunta epätasa-arvoinen? Eli eri asemassa olevat ihmiset voivat olla tasa-arvoisia, jos laki ei syrji kumpaakaan etuoikeuksin tai erikoisvelvoittein.
Mistä lähteestä tutkimus naisen euro on 102 senttiä on peräisin? Naisen euro on 80 senttiä on peräisin tilastokeskuksesta ja se on mielestäni luotettava lähde.
Mainitset, että tasa-arvo toteutuu, jos siihen ei ole erinäisiä säädöksiä. Haluaisin kuulla esimerkin maasta, jossa vallitsee tasa-arvo, niin ettei sitä ole millään tavalla säädetty lakien avuilla.
Haluaisin huomauttaa myös ettei Suomea voi pitää puhtaana markkinataloutena, vaan sekataloutena, koska valtio säätelee ja rajoittaa taloutta erilaisilla rajoituksilla sekä omistaa yrityksiä. Tämän vuoksi minusta kuuluu asiaan, että tasa-arvoakin koskeva laki on tehty.
Olisi myös mukavaa, että kirjoittaessasi esseetä, et kerro ’yleisenä totuutena’ mielipiteitäsi vaan mainitset, että se on sinun kanta.
Mukavaa kuitenkin,että olet kiinnostunut aiheesta ja pidät blogia.
terv.Risto
Kerrohan, mihin perustuu tuo väite ”naisen euro on 80 senttiä”. Jos miehet ja naiset tekevät keskimäärin eri töitä, on luonnollista, etteivät he tienaa yhtä paljon, sillä eri töistä maksetaan eri palkkaa.
Lainaan erästä havainnollistavaa esimerkkiä:
”Jos lääkärin palkka on 5000 euroa ja sairaanhoitajan palkka 2000 euroa, onko ”sairaanhoitajan euro” 40 senttiä?”
”Ei ole mitään syytä, miksi naisten valitsemien töiden keskipalkka olisi sattumalta täsmälleen yhtä suuri kuin miesten valitsemien.”
”Sitäpaitsi miehet tekevät enemmän ylitöitä, pitävät vähemmän lomia, ovat vähemmän sairaana, pyrkivät myöhemmin eläkkeelle jne. Olisi todella omituista, jos naisten keskipalkka olisi tästä huolimatta täsmälleen sama kuin miesten.”
Ymmärrätkös?
”Naisen euro on 102 senttiä”: http://janikorhonen.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/07/naisen-euro-on-102-senttia/
Minusta sillä ei ole mitään väliä, paljonko tuolla typerällä logiikalla miehen tai naisen sentti on, jos se perustuu karkeisiin tilastollisiin kokonaislukuihin miesten ja naisten ansioista. Monet tekijät riippuvat ihmisistä itsestään, mille alalle kouluttautuvat, kuinka paljon he tekevät työtä jne.
En ole tutustunut, onko maailmassa maata, jossa toteutuisi sataprosenttisesti tasa-arvo. Käytännössä se on kuitenkin mahdollista, sillä tasa-arvohan usein määritellään lailliseksi yhdenvertaisuudeksi, jolloin tasa-arvo toteutuisi yksinkertaisimmillaan, jos laki olisi kaikille sama ilman mitään syrjintää tai etuoikeuksia. Etuoikeudet ovat ”positiivista syrjintää”, koska ne tapahtuvat toisten kustannuksella pienen joukon eduksi. Vähän sama kuin apartheid-politiikka: sen voi katsoa syrjivän mustia tai etuoikeuttavan valkoisia. Siksi tasa-arvo toteutuu, kun minkäänlaista diskriminointia ei ole. Se on varmaa, että joissain maissa laki on yhdenvertaisempi kaikille ihmisille kuin toisissa.
Tuskin mitään maata voi pitää puhtaana markkinataloutena, mutta se ei ole syy harjoittaa epätasa-arvoista mielivaltaa ja sosialismia vain periaatteesta. Tasa-arvoa koskeva laki rajoittaa ihmisten valinnanvapautta. Epätasa-arvoisia niistä tekee sen, että ne pyrkivät etuoikeuttamaan vähemmistöjä enemmistön kustannuksella.
Pyrkimyksenäni on määritellä ja päätellä tällasia sairaasti väärin tulkittuja termejä peilaten harhakäsityksiä niiden alkuperäisiin määritelmiin. Minusta tuo asia, että länsimaisen yhteiskunnan kivijalkana toimiva tasa-arvo olisi epämääräinen ja kunkin mielipideasia vain rappeuttaa yhteiskuntaa ja ihmisten oikeusturvaa.
Jos ihminen haluaa luoda oman kieron käsityksensä lain yhdenvertaisuudesta tarkoittamaan syrjintää ja tiettyyn tilastosegmenttiin syntyneiden ihmisten valinnanvapauden rajoittamista, miksei hän voi kutsua kantaansa jollain uudella termillä? Minun käsitykseni on se, että tavalliset ihmiset arvostavat enemmän näitä sanoja hyveinä, mutta niiden sisään saadaan ympättyä politiikassa jopa niiden nimensäkin vastaisia paheita.