Talouskeskustelussa kuulee silloin tällöin puhuttavan haitakkeista. Haitakkeilla tarkoitetaan usein päihteitä ja aseita, mutta helposti myös epäterveellistä ruokaa. Kyseessä on epävirallinen variaatio taloustieteellisestä sanasta hyödyke, jolla viitataan markkinoilla vaihdettaviin tuotteisiin. Haitake-sanan käyttäminen markkinataloudesta puhuttaessa osoittaa taloustieteen väärinymmärtämistä. Markkinataloudessa ei nimittäin ole haitakkeita.

Hyöty on subjektiivista. Kun kuluttaja saa vapaasti valita, hän käyttää rahansa asioihin, joilla hän pyrkii lähemmäs tavoitteitaan. Nälkä lähtee syömällä, ja terassi-ilta kavereiden kanssa lähtee nousuun oluella. Nykyään jokainen on tietoinen esimerkiksi hampurilaisten ja oluen terveysvaikutuksista. Näihin rahansa käyttävä kuluttaja kokee kuitenkin niistä saatavan hyödyn korkeammaksi kuin välittömät kulut ja mahdolliset haitat. Mitään olennaista eroa muihin tuotteisiin ei ole. Kulutusvalinta on osoitus siitä, että koetut hyödyt kumoavat haitat. Kyse ei siis ole haitakkeesta, vaan hyödykkeestä.

Ainut varma hyödyke on sellainen, joka syntyy markkinoilla vapaan vaihdannan tuloksena. Jos yksityishenkilö päättää ostaa aseen, se on hyödyke. Jos taas veronmaksajien rahoilla ostetaan aseita vaikkapa rauhanturvajoukoille, niitä ei voida samalla varmuudella pitää hyödykkeinä. Sen sijaan ne voivat todennäköisesti olla haitakkeita. Kyseessä kun ei ole vapaaehtoiseen sopimukseen perustuva vaihtotapahtuma, vaan markkinoita syrjäyttävällä verotuksella kerättyjen varojen poliittinen uudelleenjakaminen. Vaaleissa äänestäminen on aivan eri asia kuin yksityiskohtaisen sopimuksen solmiminen siitä, mistä on valmis luopumaan minkäkin vastineen vuoksi. Mikäli haitake määritellään vastentahtoiseksi tuottamiseksi ja vaihtoehtoiskustannuksiin nähden kannattamattomaksi, vain valtio voi luoda haitakkeita.

Markkinoista puhuttaessa haitake on moralistinen termi, jonka käyttäjä halveksuu tai kieltää kokonaan subjektiivisen arvon. Subjektiivisen arvon kieltäminen perustuu uskomukseen, että joku muu kuin yksilö itse voisi tietää paremmin omista mieltymyksistään. Subjektiivinen arvo ja siihen liittyvä rajahyötyanalyysi olivat ehkäpä mullistavin läpimurto taloustieteen historiassa. Se syrjäytti monia marxilaisia käsityksiä ja ratkaisi arvoparadoksin, johon esim. Adam Smith ei vielä aikoinaan saanut tyydyttävää ratkaisua.

Subjektiivisen arvon sisäistäminen on tärkeää talousajattelun kuin myös yhteiskunnan jäsenenä olemisenkin kannalta. Vapaaehtoista vaihdantaa tapahtuu, kun molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä. Tällaisilla pelisäännöillä toimivassa markkinataloudessa on vain hyödykkeitä. Siksi haitake ja markkinatalous eivät enää tämän jälkeen mahdu oikeaoppisella suomen kielellä samaan lauseeseen.