 Thomas Taussi to 06.12.2012 |
 Suomen pankin legendaarisista tuhannen markan seteleistä tuttu Anders ”Antti” Chydenius (1729-1803) on lähes kiistatta Suomen tunnetuin valistusajan merkkihenkilö. Chydenius oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja moniosaaja. Hän toimi valtiomiehenä, pappina, liberaalina yhteiskuntafilosofina ja varhaisena taloustieteilijänä. Vapaamielisine näkökantoineen hän on muihin suomalaisiin ajattelijoihin nähden selkeässä vähemmistössä tai ainakin hänen kansallinen perintönsä on jäänyt tuntemattomaksi.
Erityisesti taloustieteellisen ajattelun saralla Chydenius oli aikaansa edellä. Häntä on monesti kuvailtu ”Pohjolan Adam Smithiksi”. Chydenius kirjoitti jo 11 vuotta Smithin tunnettua Kansojen varallisuutta (1776) aikaisemmin teoksen Kansallinen voitto (1765). Tämä teos sisälsi juuri saman kaltaisia ajatuksia, joiden ansiosta skotlantilainen Adam Smith (1723-1790) tunnetaan nykyään maailmanlaajuisesti taloustieteen isänä.
Yllä olevan kuvan lainaus Chydeniuksen kirjasta muistuttaa paljon Adam Smithin näkemystä siitä, kuinka ihmisten oman edun tavoittelu ajaa heidät kuin näkymättömän käden ohjaamana kohdistamaan henkiset ja materiaaliset resurssit yleisön kannalta arvokkaimmalla ja näin hyödyllisimmällä tavalla. Vaikka jo keskiajan skolastikot pitivät voiton tavoittelua rinnastettavissa jumalallisiin hyveisiin, yleinen ilmapiiri Euroopassa oli kriittinen yksilöllistä oman edun tavoittelua kohtaan. Sekä Chydenius että Smith ottivat näkemyksillään rohkean askeleen kohti uutta.
Adam Smith ilmaisi saman asian seuraavasti:
Vielä mielenkiintoisempaa on löytää yhtäläisyyksiä Chydeniuksen ja paljon myöhemmin eläneiden tunnetuksi tulleiden taloustieteen uranuurtajien teorioista. Varsinkin Suomalaisen Ludwig von Mises -Instituutin artikkeleissa (1, 2) on analysoitu laajemmin Chydeniuksen yhtäläisyyksiä mm. myöhemmin vaikuttaneeseen taloustieteen itävaltalaiseen koulukuntaan.
Oheisen lainauskuvan teksti jatkui Chydeniuksen teoksessa samalla sivulla seuraavasti:
Chydeniuksen näkemyksen voisi tiivistää siihen, että markkinoihin puuttuessaan julkinen valta ei kykene takaamaan resurssien kohdistumista markkinaprosessin tavoin yksilöiden eduksi. Tällaiseen johtopäätökseen voi päätyä ymmärrettyään monta modernia taloustieteen perusperiaatetta:
Chydenius selvästi ymmärsi subjektiivisen rajahyödyn, joka johti taloustieteessä myöhemmin 1870-luvulla marginalismin vallankumoukseen. Varhaisimmat tiedetyt oivallukset saman kaltaisesta subjektiivisesta rajahyödystä ovat peräisin keskiajan skolastikoilta, mutta Chydenius vei teorian pidemmälle poliittiseen taloustieteeseen. Chydenius näki aivan selvästi, että julkisella toiminnalla on väistämätön markkinatietoa syrjäyttävä vaikutus. Tämä näkökulma tuli tunnetuksi taloustieteellisessä talouslaskun ongelman keskustelussa vasta 1920-luvulla itävaltalaisen Ludwig von Misesin johdolla.
|
2 kommenttiaVastaa |
Millä tavalla Chydenius oli pohtinut negativisia ulkoisvaikutuksia kirjoituksissaan? Millaisia markkinamekanismein toimivia ratkaisuja hän oli ulkoishaitoille kyennyt luomaan?
(Negatiivinen ulkoisvaikutus on esim. saasteista aiheutuva haitta sellaisille ihmisille, jotka eivät ole mitenkään tähän saasteita aiheuttavaan toimintaan osallisina tai siitä vastuussa)
(Saaste on jotakin, joka tuhoaa ihmisen terveyttä tai omaisuutta. Esim. pienhiukkaspäästöt, melu)
Hyvä kysymys.
En ole lukenut koko tuotantoa läpi, että uskaltaisin vastata varmuudella, mutta tähän asti en ainakaan ole törmännyt selkeisiin ajatuksiin aiheesta. Saattaa olla pieni mahdollisuus, että Chydeniuksella onkin ollut jotain saman suuntaisia varhaisia ajatuksia, mutta niin erilaisella, 1700-luvun kielellä esitettynä, että sen huomaaminen vaatisi tekstien lukijalta äärimmäistä tarkkuutta. Perinteiset ulkoisvaikutukset ovat omistusoikeuden ja koskemattomuuden loukkauksia siinä missä suora väkivaltakin, joten yksiselitteistä ja tarkkaa analyyttistä rajaa ”ulkoisvaikutuksen” konseptille on hankala vetää.