George Tooker: Government Bureau
Johdonmukainen tapa vertailla ja luokitella olennaisia organisaatioita yhteiskunnassa on Max Weberin byrokratia-käsitteeseen perustuva jako, jota Ludwig von Mises jatkoi talousteorialla. On olemassa byrokraattisia laitoksia sekä yksityisiä yrityksiä. Jako perustuu ylimpään auktoriteettiin, joka voi olla ylempi säännöstö tai taloudellinen voittomotiivi.
Tyypillinen byrokraattinen laitos on esimerkiksi Puolustusvoimat. Sen tehtävä on kirjattu lakiin, ja sen käytännönläheisemmät linjaukset kulkevat hierarkian mukaan ylemmiltä komentajilta alemmille portaille. Byrokraattisen laitoksen tehtävänä onkin suorittaa määrättyä tehtävää ja ennen kaikkea esimiesten ohjeita. Tällaisen toiminnan tuloksellisuutta on vaikea mitata yksiselitteisesti vain rahallisin tulosmittarein.
”Julkisessa hallinnossa ei ole menon ja tulon välistä yhteyttä.”
”Julkisessa hallinnossa ei ole markkinahintaa onnistumiselle.”
”Byrokraattinen hallinto on tarkoitettu sellaisten asioiden koordinointiin, joissa ei voida soveltaa voittojen ja tappioiden laskentaa.”
Yritysmaailmassa ylimpänä auktoriteettina on omistajan voittomotiivi. Vaikka omistajalla olisi lisäksi aatteellisia päämääriä, se ei poistaisi voittomotiivia toiminnan säilyttäjänä ja laajentajana. Viime kädessä voitot ja tappiot, eli kustannukset, odotettavat rahalliset tuotot ja kannattavuus ohjaavat eniten johdon päätöksentekoa. Tuloksellisuus mitataan ennen kaikkea omistajien kauaskantoisia hyötyjä vasten.
”Kapitalismissa kekseliäs ihminen on vapaa toteuttamaan suunnitelmiaan siitä huolimatta, että enemmistö olisi kyvytön ymmärtämään ideaa tai haluton lähtemään mukaan. Riittää vain, että henkilö onnistuu vakuuttamaan jonkun tai muutaman rahoittajan alkuun pääsemiseksi. Vastaavasti byrokratiassa on välttämätöntä vakuuttaa korkeammat esimiehet, usein vanhat ja kaavoihin kangistuneet johtajat, jotka eivät ole avoimia uusille ideoille.”
Johtamistieteisiin tutustuneet lukijat saattavat miettiä, lasketaanko suuri ja hallinnoltaan raskas, usein byrokratisoituneeksi kutsuttu yritys sitten byrokratiaksi. Vastaus on ei. Kaikki markkinoilta kassavirtansa ja rahoituksensa saavat yritykset lasketaan yrityksiksi. Termien soveltumista muuhun vapaaehtoistoimintaan kuten yksityisiin yrityksiin käsittelen vielä aivan omassa blogikirjoituksessa.
Misesin jako byrokratioihin ja markkinoiden ehdoilla toimiviin yrityksiin on eräänlainen akateeminen pohja hänen klassiselle liberalismilleen. Ajattelutavan mukaan tiettyjä toimintoja ei voi johtaa pelkkien voittojen ja tappioiden perusteella. Yhteiskunnassa olisi siis aina tarvetta tietylle määrälle markkinoiden ulkopuolelle jäävää byrokratiaa. Aatteellisessa kirjallisuudessaan Mises käytti välttämättömän demokratian mandaatilla toteutuvan byrokratian ideaa pohjana minimivaltioajattelulleen.
”Byrokratia ei ole itsessään hyvä eikä paha. Se on vain keino hallita tiettyjä ihmisen toiminnan osa-alueita. Julkisen hallinnon alalla byrokraattisia keinoja vaaditaan väistämättä. Se, mitä monet pitävät pahana, ei ole itse byrokratia, vaan byrokraattisten keinojen soveltaminen yhä laajemmalle alalle.”
Nykypäivänä yritystoiminta on saanut myös misesiläisen byrokratian piirteitä. Yritykset eivät raportoi pelkästään taloudellisista mittareista. Laadulliset tavoitteet, yhteiskunnallinen vastuu ja kokonaisvaltainen sidosryhmäajattelu ovat markkinoidenkin puolesta syntyneitä standardeja. Misesin asetelma kestää yhä, sillä perusajatuksena on edelleen tuottaa voittoa. Yksinkertaiselta kuulostava voittojen ja tappioiden monitorointi ja toiminnan prosessinomainen mukauttaminen on suhteutettu laajempien sidosryhmien vaatimuksiin ja laadullisiin kriteereihin.
Misesin oppilaat ja seuraajat lähtivätkin haastamaan oppi-isänsä käsitystä markkinoiden ulkopuolisen byrokratian välttämättömyydestä. Kapitalismin kehittyessä yhä useampi tulee kysymään, jos yhteiskunta voisikin meille tuttuja valtion toimintoja myöten perustua yksityisomistajuuteen, vapaaehtoisuuteen ja yksilölliseen sopimuksenvaraisuuteen.
Satunnaisia lainauksia kirjasta:
”Jos valtio kontrolloi yrityksiä, parlamentit eivät voi olla muuta kuin jees-miesten lähetystöjä”
”Pänttääminen ei synnytä luovia neroja. Luovuudelle ei ole kouluja. Nero haastaa koulut ja säännöt, poikkeaa rutiineista ja avaa löytämättömiä polkuja.”
”Suuria määriä tekijöitä ei voi syöttää laskelmaan ilman yhteistä nimittäjää”
”On aivan totta, että kuluttajat ovat erehtyväisiä, ja heillä voi olla harhakäsityksiä. He saattaisivat tehdä toisin, jos heitä neuvoisi paremmin. Joka tapauksessa ihmisluonnon takia meillä ei ole keinoja korvata ihmisen pinnallisuutta erehtymättömällä viisaudella ja kaikkitietäväisyydellä.
”Markkinat välittävät tuomion tuotteista, eivät tuottajista”
”Työn hinta on markkinailmiö, joka perustuu tuotteiden ja palveluiden kysyntään”
”Kapitalismi ei tietenkään ilmene pelkkänä rationaalisuutena ja objektiivisuutena koko liiketoiminnan saralla. Mitä lähempänä ollaan kuluttajaa, sitä enemmän henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat työhön.”
”Kukaan ei voi samanaikaisesti olla korrekti byrokraatti ja innovaattori”
”Talouden sääntelyn tarkasteleminen talousteorian pohjalta veisi politiikan huonoon valoon. Sen takia byrokraatit tekevät taloustieteestä tabun. Hallitukset kannustavat asiantuntijoita, jotka rajoittavat tarkastelun omaan kapeaan alaansa ja välittömiin vaikutuksiin politiikan kauaskantoisempien vaikutusten sijaan. Työvoimapoliittinen tutkija käsittelee vain välittömiä työllistämisvaikutuksia, ja maatalouspoliittinen tutkija vain viljelijöiden tuloja.
”Voittomotiivi tekee asiakkaista määrääviä.”
”On jokaisen etu, että kenkätehtailija saa valmistaa kenkiä kilpailukykyisellä hinnalla tullakseen rikkaaksi; olisi suuri tappio ihmisille, jos jokin laki rajoittaisi yrittäjän pyrkimyksiä rikastua.”
”Sosialismin vallitessa ei olisi yrittäjiä eikä kapitalisteja. Tässä mielessä Marxin määrittelemiä ”yhteiskuntaluokkia” ei enää olisi, ja hän olikin oikeassa kutsuessaan sosialismia ”luokattomaksi yhteiskunnaksi”. Yhteiskunnan toiminnoissa on kuitenkin muita eroja, joita voimme kutsua luokiksi Marxin tapaan. Olisi ihmisiä, jotka antavat käskyjä, ja niitä, jotka ovat velvoitettuja noudattamaan niitä ehdottomasti; olisi suunnittelijoita ja toteuttajia.”
”On merkittävä fakta, että vakaus ja turvallisuus ovat nykyajan uudistajien näkyvimpiä arvoja. Jos alkukantaiset ihmiset olisivat omaksuneet nuo nykyajan ”uudistajien” periaatteet, ne eivät olisi koskaan saavuttaneet edes turvallisuutta.”
”Kilpailu ei koskaan katoa. Aina kun on asemia, joita ihmiset arvostavat enemmän kuin muita, ihmiset tavoittelevat niitä ja yrittävät onnistua vertaisiaan paremmin. — Kysymys kuuluu, missä muodossa kilpailun tulisi tapahtua.”
Ludwig von Misesin teos Bureaucracy (1944), käsittelee byrokraattisen hallinnon ja yksityisyritysten olennaisia eroja talousteoreettisesti ja sosiologisesti. Misesin logiikka ja havainnot ovat yhä ajankohtaisia. Kirja on kirjoitettu tiiviisti reiluun sataan sivuun, mikä takia se olisi suositeltava perusteos.
Misesin saavutukset ajattelijana tulevat entistä käsittämättömimmiksi kun miettii, että hänhän ei koskaan saanut täyspäiväistä palkatun professorin virkaa yliopistolta eikä hän myöskään pystynyt työskentelemään kokoaikaisena ajattelijana kuin noin 60 -vuotiaasta lähtien (tieto tulee ulkomuistista, joten en ole nyt täysin varma).
Talouslaskennan teoria, suhdannevaihteluteoria…sitten tietysti Human action ja metodologian luominen. Ja kun ottaa huomioon sen ajan, jossa hän eli (yliopistot täynnä sosialistisia tutkijoita, natsien valtaannousu, muutto Yhdysvaltoihin, keynesiläisyyden nousu mainstreamiksi). Mitenköhän hän onnistui kaikessa tässä?
Yritysten täytyy noudattaa väkivalloin pakotettua ylempää säännöstöä, joten se on aina vahvempi kuin taloudellinen voittomotiivi. Säännöstö pakottaa byrokratian yrityksiin. Yritys on byrokratiaton ainoastaan täysin vapailla markkinoilla.
Mikseivät ylemmän säännöstön pakottamat tehtävät,jotka eivät ole omistajan voittomotiivin ohjaamia eikä tämän päätösvallassa, eivät tekisi yrityksistä byrokraattisia siinä suhteessa mikä niiden määrä on kaikista tehtävistä?
Jos yrityksen toiminnasta 50 % on ylemmän säännöstön määräämää voiton tavoittelun kannalta turhaa tai jopa sen vastaista, niin on oikeuttettua sanoa, että yritys on 50 % byrokratia.
Max Weber ja Ludwig von Mises sortuvat tässä tiedettä vaivaavaan aristoteleelliseen mustavalkoiseen joko tai ajatteluun; entiteetti on a tai ei-a, mutta se ei voi olla yhtä aikaa a ja ei-a.
Todellisuudessa yritys on aina valtion sääntelyä toteuttavana entiteettinä osa valtion byrokratiaa. Jolloin yritys on byrokratia ja yritys ei ole byrokratia on aina jossain määrin tosi.
In fuzzy logic, the truth of any statement becomes a matter of degree
Mises tosiaan hahmotteli aikoinaan vapaan markkinatalouden teoriaa, johon nähden sekatalous vähän sekoittaa pakkaa. Sinällään se, että yrityksen on pakko noudattaa lakia, ei vielä tarkoita voittomotiivin kumoamista. Kyse on pikemminkin siitä, mikä ohjaa toimintaa. Tällöin on helpompaa jakaa organisaatioita byrokratioiksi ja voittoa tavoitteleviksi yrityksiksi monesti jopa sekataloudessa.
Rahoitus ja toiminnan jatkuminen ovat olennaisia kriteerejä jaon kannalta. Se erottaa organisaatiot misesiläisittäin byrokratioiksi ja markkinoilla toimiviksi yrityksiksi. Vaikka omistajat määrittäisivät yritykselle muitakin tehtäviä, toiminta olisi silti voitoilla rahoitettavaa.
Länsimaisissa sekatalouksissa ylempi säännöstö asettaa pikemminkin lainsäädännön puolesta hyvin viitteelliset ehdot sen sijaan, että kyse olisi yrityskohtaisista vaatimuksista, strategisista valinnoista ja toiminnanohjauksesta. Lainsäädännön puitteet ovat pitkälti samat, jolloin asetelma muistuttaa voiton tavoittelua ja vapaata kilpailua.
Esitän suoran kysymyksen, ja vaadin siihen suoran vastauksen. Oletko anarkokapitalisti?
Harva on perillä anarkokapitalismin merkityksestä. Itse luin mm. Rothbardin Ethics of Libertyn reilu vuosi sitten, ja se oli yksi parhaimmista lukukokemuksistani. Toisaalta sen jälkeen en ole hurjasti perehtynyt äärimmäiseen vapauteen liittyviin skenaarioihin, jotka tuntuvat tässä maailman tilanteessa kaukaisilta. Niihin perehtyminenkin on tuntunut rajahyödyltään toissijaisilta. Minulla on kyllä ollut Rothbardin vapauskäsityksistäkin yksi luonnos roikkumassa pitkään.
Mukailen Saul Schubakia hänen melko tuoreesta tv-haastattelustaan ja totean, etten tunne mitään ideologista velvollisuutta puolustaa valtion väkivaltamonopolin välttämättömyyttä, jos kysymys jossain vaiheessa olisi ajankohtainen. Tiedät parhaiten tarkat perusteet termeillesi, joten saat tehdä näkemysteni perusteella tulkinnan itse.