 Thomas Taussi to 07.06.2012 |
 Yhdysvaltalainen kirjailija Ayn Rand (1905-1982), alkujaan venäläissyntyinen Alisa Rosenbaum tuli tunnetuksi perustamastaan filosofisesta koulukunnasta, jota hän kutsui objektivismiksi. Hänen filosofisella sanomallaan varustettuja romaanejaan on myyty miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Sekä Randin tieteiskirjat että romaanitkin ovat innoittaneet ihmisiä älyllisesti jo 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien, ja niistä on tehty elokuviakin.
Populaarina kirjailijana Rand on tunnetuimpia ja kiistanalaisimpia individualismin, kapitalismin ja ääriliberalismin hahmoja. Randin imago on pitkälti hänen retoriikkansa ansiota. Utilitarismille selkänsä kääntävästä luonnonoikeusajattelusta huolimatta Rand ei ole kaikkein eniten äärimmäisyyksiin menevä libertaari puhumattakaan anarkokapitalismista. Kirjailijan ajattelua ja tyyliä on helpompi ymmärtää hänen elämäntarinaansa vasten. Rand joutui itse kokemaan nuorena Neuvosto-Venäjän kollektivismin aivan läheltä ja huomaamaan huikean eron muuttaessaan Yhdysvaltoihin ennen toista maailmansotaa. Myöhemmin hän oli riidoissa monien saman suuntaisten liberaalien yhteiskunta- ja taloustieteilijöiden kuten Murray Rothbardin kanssa. Monesti uudelle lukijalle Randin tekstit saattavat vaatia totuttelua, ja neutraalin taloustekstin lukijat voivat joutua sietämään jopa jonkin asteista retorista paatosta.
Randin filosofia on Suomessa varsin vieras, mutta alati huomiota herättävä ajattelusuunta. Aikaisemmin keväällä Björn Wahlroosin julkaisemassa kirjassa Markkinat ja demokratia lainattiin Randia positiiviseen sävyyn. Vaikka monilla yhteiskuntatieteilijöillä onkin valmiudessa yliampuva kommenttipatteristo Randin varalta, suurimmalta osalta puuttuu aitoa tietämystä kirjailijan alkuperäisajatuksista puhumattakaan kärsivällisyydestä ymmärtää kirjailijan logiikkaa retoriikan takana.
 Tunnetuin Randin teoksista on Atlas Shrugged, vuonna 1957 julkaistu yli 1000-sivuinen romaani, jossa Rand esittelee objektivistisen filosofiansa fiktiivisen kertomuksen ja mm. voimakastahtoisen hahmon John Galtin puheenvuorojen muodossa. Kirjan asetelmassa paistaa vahvasti aikansa kylmän sodan henki. Atlas viittaa antiikin taruhahmoon, joka joutui rangaistukseksi kannattelemaan koko maailmaa harteillaan. Romaani kertookin sankariyksilöistä yhteiskuntaa kantavina voimina, jotka eräänä päivänä kyllästyvät kollektivistisiin vaatimuksiin alistua altruismille (shrug, kohautus, välinpitämättömyys). Randilla on usein tapana lainata otteita Atlas-romaanista tieteisteoksissaan. Otollisin on päähenkilö John Galtin monikymmensivuinen monologi, josta seuraava otekin on:“Olette käyttäneet pelkoa aseenanne ja kylväneet kuolemaa rangaistuksena moraalinäkemystenne hylkäämisestä. Tarjoamme elämää hyvitykseksi omamme hyväksymisestä”  Ilmeisesti Misesin talousajattelusta ja Randin filosofiasta innostunut, Niinistöön ja Haavistoon turhautunut äänestäjä päätti trollata varsin tyylikkäästi. Ajatteleva äänestäjä oli ehkä tullut johtopäätökseen, että äänen käyttäminen tähän tarkoitukseen veisi yksilönvapaus- ja talousajattelua pidemmälle kuin yksi ääni Niinistölle tai Haavistolle. Äänestäjä saattoi toimia rationaalisesti, sillä Mises ja Galt ovat ainakin levinneet Suomessa enemmän tätä tietä kuin valitun presidentin toimesta. Kuva on Helsingin Sanomien koosteesta, jossa esiteltiin presidentinvaaleissa 2012 hylättyjä äänestyslipukkeita. “Who is John Galt?” on tuttu kysymys Atlas-romaanista, ja siitä on tullut populaari iskulause.  Jos kuitenkaan tuhatsivuinen kaunokirjallinen elämys ei nappaa, objektivismista pääsee jyvälle esimerkiksi Randin napakalla 170-sivuisella tieteisteoksella nimeltä The Virtue of Selfishness (1964). Kirja koostuu vajaasta kahdestakymmenestä muutaman sivun mittaisesta esseestä. Ensimmäinen objektivismia yleisesti esittelevä essee luo tukevan pohjan, jota loput lyhyemmät esseet pala palalta täydentävät. Kirjan häkellyttävän provokatiivinen nimi itsekkyyden hyveellisyydestä varmasti työntää monia lukijoita kauemmas, mutta toisaalta houkuttelee ottamaan selvää, millä logiikalla huippusuosittu kirjailija saa aiheesta niin paljon asiaa aikaiseksi. Oikeastaan otsikko on varsin vaatimaton, sillä kirjassa esitellään perusteellisesti objektivistinen filosofia niin psykologisina ihmisen valintoina kuin yhteiskunnallisina oikeusjärjestelminäkin. Kyse ei ole vain utopistisesta teoriasta, sillä Rand peilaa ajatuksiaan 1900-luvun sekatalouksia ja hirmuhallintoja vasten unohtamatta kapitalismin saavutuksia.
Rand käyttää esimerkkinään julkisia monumentteja. Muinaisessa Egyptissä ihmisiä orjuutettiin henkihieveriin asti työstämään ja raahaamaan kivenjärkäleitä pyramideiksi, jotta faarao saisi arvokkaamman leposijan ja näytettyä vielä jälkipolvillekin oman mahtinsa. Pyramidit symboloivat valtaa uhrata mielivaltaisesti ihmisten omaa aikaa, omia voimavaroja ja inhimillisiä päämääriä toisen ihmisen eduksi. Sama altruistinen mentaliteetti pätee vielä nykyäänkin. Veronmaksajien rahoja uhraavilla päättäjillä on yksilöinä suuri hinku jättää itsestään merkki historiaan esimerkiksi Guggenheimin kaltaisella suurella julkisella hankkeella tai lainsäädännöllisellä säädöksellä. Vaikuttavana vastaesimerkkinä Rand käyttää Manhattanin pilvenpiirtäjien täyttämää taivaanrantaa. Pilvenpiirtäjiä ei ole rakennettu väkivaltaisella orjatyövoimalla, vaan kapitalistisella sopimusvapauteen ja vaihdantaan perustuvalla rauhanomaisella työnjaolla. On inhimillisempää ihailla Manhattania kuin pyramideja. Objektivismi ei ole vain liberaali valtioaate, vaan sen ympärille rakentuu yksilöllinen elämänfilosofia. Vastoin monia ennakkoluuloja kyse ei lopulta ole itsekkäästä erakoitumisesta, vahvemman oikeudesta tai muiden ihmisten päihittämisestä kilpailussa. Kun ihmisen oma elämä on hänen päämääränsä, erilainen kateus ja muiden ihmisten saavutusten asettaminen oman elämän mittariksi kuvastaa randilaisittain pikemminkin luonteen heikkoutta. Tulen kirjoittamaan blogiini vielä toisen, kokonaan objektivismille omistetun artikkelin. Sillä välin suosittelen tutustumaan CIELin linkkiin
Ayn Rand: Katsaus elämään ja tuotantoon |
10 kommenttiaVastaa |
Kiitos Rand-katsauksestasi. Minulla on hyllyssä pojaltani saamani Randin 2-osainen teossarja, jota en ole vaan jaksanut vielä ryhtyä lukemaan. Saadessani ko. joululahjan aikoinaan poikani totesi olettavansa ajatusteni menevän varsin yksiin Randin kanssa. Voineepi ollakin. Ainakin tuo itsekkyyden hyveellisyys tuntuu kovin tutulta.
Kiitos kommentista :)
Saanko kysyä, mistä teoksesta / teoksista on kyse? Kyllä sanoisin, että sillä on syynsä, miksi esimerkiksi Risto Harisalo otti Randin objektivismin mukaan Klassinen liberalismi -teokseensa. Tässä vaiheessa liberaaliin filosofiaa tutustuneena objektivismi ei tule mitenkään ajattelua mullistavana suuntauksena, mutta auttaa ainakin ymmärtämään julkista keskustelua kapitalismiin ja sen moraaliin liittyen. Muutenkin tässä vaiheessa on oppinut arvostamaan pienimpiäkin tekstistä erottuvia neronleimauksia.
Typo: ”shurg”
Kiitos
”altruismi”: epäitsekkyys, pyyteettömyys, uhrautuvuus, lähimmäisenrakkaus.
Olisi hyvä, jos tietäisit mitä sana tarkoittaa, ennenkuin kirjoitat kummallisia lauseita siitä miten pyramidien rakentaminen orjatyövoimalla (osa oli muuten arvostettuja palkkatyöläisiä, asiaa tutkitaan vielä) on ”altruismia”.
Rand toki hyökkäsi diktatuurin riistovaltaa vastaan, mutta se ei ole kovin kiinnostavaa, koska kaikki tuomitsevat sen nykyään.
Kiinnostavaa ja pelottavankin radikaalia on, että Rand tuomitsi a) demokraattisen heikkojen auttamisen pakon ja rikkaiden hyvään pakottamisen eli enemmistödiktatuurin pakotetun altrusimin ja b) jopa vapaaehtoisen epäitsekkyyden, eli aidon yksilöllisen altruismin. Atlaksessa on monta kohtaa, jossa Rand halveksii almujen kerjäämistä ja vapaaehtoistakin antamista.
Jutustasi saa ihan väärän käsityksen.
Tämä artikkeli on puolikas suuremmasta pätkästä, jonka jälkipuolella vasta avaan Randin termejä altruismiin ja egoismiin liittyen. Pyramidipätkän kirjoitin sen jälkeen kun kirjoitin määritelmäosion, joka on vielä julkaisematta. Uskon, että sinua kiinnostaa palata tähän viestiin sen jälkeen kun Objektivismi-artikkelini tulee ulos. Randin suhtautuminen vapaaehtoiseen ”epäitsekkyyteen” ei nimittäin ole aivan niin yksioikoista kuin minkä käsityksen olet Atlaksesta saanut. Itse perustan tietoni Randin objektivismista lähinnä sille pyhitettyihin non-fiction-kirjoihin The Virtue of Selfishness sekä Philosophy. Atlaskin olisi tarkoitus lukea, mutta tällä hetkellä kiinnostaa puhtaasti ilman minkäänlaista kaunokirjallista tulkinnanvaraisuutta selvittää Randin filosofian logiikka.
Muuten olen sitä mieltä, että Randilla on validi, mutta simplistinen ja harhainen pointti, joka on esitetty sekavan, huonon filosofisen yksityisajattelun seassa.
Objektivismin aksioomien pyöritttely lähinnä tähtää siihen, että Rand valistuksen hengessä torjuu metafyysiset uskonnolliset tai muut moraaliset vaatimukset ja todistelee, että ihminen on eläin/materalistinen organismi joka (evoluutiopsykologian kannalta triviaalisti) pyrkii elämänsä ja lajinsa jatkamiseen, omaan etuunsa.
Tottakai. Mutta tämä sivuuttaa esim. altruismin evoluution (http://www.thisviewoflife.com/index.php/magazine/articles/richard-dawkins-edward-o.-wilson-and-the-consensus-of-the-many) mahdollisuuden.
Ja Randin peruslöytöjen toteamiseen riittää muutenkin moderni perusasenne: ateismi yhdistyneenä metafyysiset ikuisuuskysymykset ja moralisoinnin sivuuttavaan Wittgensteinin jäkeiseen analyyttiseen filosofiaan. Se, hyväksyykö kansalaispalkan vai ei, ei tarvitse filosofiaa tuekseen, vaan kulttuuria: mos, moris, lat. ”tapa”.
Minusta on monimutkainen kysymys, mikä on oma etu. Rand toisaalta puhuu, että jos yksilölle korkein mielihyvää tuottava asia on muiden auttaminen, se ei ole hänen määritelmänsä mukaan tuomittavaa altruismia. Jos taas yksilö nostaa tärkeydessään vähempiarvoisen päämäärän arvokkaampaa korkeammalle, hän toimii altruistisesti. Randin mukaan kaikki riippuu premisseistä, onko ihminen altruistinen vai egoistinen. Vaatisi pitkälti syvällisempää psykologiaa. Esimerkiksi itävaltalaiset taloustieteilijät eivät ota kantaa psykologisiin kysymyksiin, vaan pitävät ihmisen toimintaa preferenssien ilmentymänä sillä lisäyksellä, että ihmisten tietämys mahdollisuuksista sekä ymmärryskyky voivat vaihdella.
Itävaltalaiset taloustieteilijät näkevät, ettei ymmärrys ja informaatio ole vain selkeästi ilmaistavaa määrällistä dataa, vaan laadullista, tulkinnanvaraista ja näin subjektiivista. Objektiivisen rationaalisuuden määritteleminen ja ihmisen mielen sisäisten motiivien luotettava todistaminen (altruismi vs. egoismi, arvohierarkia jne.) ovat sinällään aika mahdottomia tehtäviä.
Talousteoriassa preferenssit ovat ajassa muuttuvia. Tämä tuo myös oman haasteensa rationaalisuuden määrittelemiseen. Monet sanovat, että ihmisen rationaalisuutta heikentää erilaiset evoluutiopsykologiset ja alitajuntaiset reaktiot sekä äkkipikaisuuden kaltaiset ”luonteen heikkoudet”. Joku saattaa ylireagoida ärsykkeeseen, jonka jälkeen hän saattaa katua toimintaansa ja miettiä, että olisi sittenkin toiminut toisin. Taloustieteellisesti tarkasteltuna ihmisen preferenssit ovat muuttuneet suhteessa kuluneeseen aikaan. Ajatus objektiivisesta rationaalisuudesta kenties olettaisi, että ihmisellä on tietty kiinteä preferenssi tai jokin odotusarvoinen toimintatapa, joka ei heilahtele ja aiheuta näin poikkeavuuksia.
Ainakin tästä saisi liberaalimafiassa hyvän keskustelun, kun siellä on guruja, jotka ovat perehtyneet aiheeseen minua enemmän.
Hyvinvointivaltio on suurten massojen egoistinen etu. Vaatimus klassiseen liberalsimiin siirtymisestä tarkoittaisi enemmistölle huonompia oloja, kuin nykyään, joten heidän ei ihan Randin omaa ”filosofiaa” noudattaen kannata sitä tukea.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2012/jun/10/confessions-recovering-objectivist-ayn-rand