 Thomas Taussi su 22.07.2012 |
 Samoihin aikoihin kun julkaisin superyksilöitä käsittelevän kirjoitukseni, internetissä alkoi leviämään katkelma tuoreesta Barack Obaman puheesta, joka oli täysin sanomani vastainen. Obama julisti, etteivät menestyksekkäät yritykset ole itse luoneet tuotteitaan, vaan joku muu (abstraktimpi kollektiivi, yhteiskunta). Analyyttisempi Obaman kanssa samaa mieltä oleva väittäisi, että kaikki sovellukset ja löydöt rakentuvat jonkun entuudestaan oivaltamien ideoiden tai löytöjen päälle.
Ajattelutapa on kuitenkin sokea sille tosiasialle, että jonkun ihmisen on silti sovellettava asioita ja vietävä niitä eteenpäin. Vaikka joku olisi keksinyt matemaattiset lainalaisuudet, löytänyt luonnonvaroja, organisoinut niiden logistiikan raaka-ainemarkkinoille, jonkun on silti yhdisteltävä resurssit mielekkääksi lopputuotteeksi. Soveltamaton teoria, komponentti tai vanhojen jo olemassaolevien konseptien tason saavuttaminen eivät riitä. Jonkun on tuotava omat ajatuksensa peliin. Jonkun on oltava se ensimmäinen, joka luo jotain ennennäkemätöntä.
Tästä aiheesta päästäänkin helposti koti-Suomeen, jossa nousi kohu Lenita Airiston provosoivasta näkökulmasta, että ”taviksena” ei pärjää maailmanmarkkinoilla. Airisto vertasi keskinkertaisuutta luuserina olemiseen, mihin suomalaiset tapansa mukaan ovat reagoineet massahysteerisesti. Viestipalstojen vihaiset kommentit perustelivat tavisten olemassaoloa ja tärkeyttä, vaikkei Airisto edes väittänyt tavisten olevan turhia.
Näen, että Airisto on samoilla linjoilla kuin minäkin edellisessä Superyksilökirjoituksessani. Edelläkävijöitä juuri tarvitaan antamaan suunta ”tavisten” enemmänkin rutiininomaiselle työlle. Kyse ei ole mistään vastakkainasettelusta, vaan työnjaosta. Strategiset valinnat ja ennennäkemättömät ratkaisut ihan pienimmistä parannuksista lähtien muuttavat jatkuvasti markkinoiden kilpailuasetelmaa antaen tarkoituksen rutiinityölle.
Kilpailullisilla markkinoilla ainoastaan luovuus ja kyky saavuttaa edelläkävijän asema mahdollistavat vaurastumisen rutiininomaisellakin työllä.
——————————————– Oheinen kirjoitukseni poiki mm. Uuden Suomen puolella keskustelua siitä, ovatko kaupallistajat verrattavissa keksijöihin ja taiteilijoihin, luovan työn tekijöihin. Tuotekehittely nähtiin ainoana luovana toimintana, jota kaupallistaminen ikään kuin hyväksikäyttää. Oma näkökulmani asiaan on se, että liiketaloudellinen johtaminen, strategian työstäminen ja sen jalkauttaminen mm. tuotekehittelyyn ovat omanlaista taidetta. Menestyvä yritys ei voi olla harmaata massaa, ellei sillä ole kilpailuetuna esimerkiksi alhaisia tuotantokustannuksia. Yleisimmin kilpailuetu on hankittava erottautumalla massasta ja jo keksityistä ratkaisuista. Erottautuminen ja strategisen aseman ottaminen kilpailemattomalta, ns. siniseltä mereltä vaatii luovuutta. Yrityksen strategian työstäminen ja sen jalkauttaminen vaativat luovuutta kokonaisuuden eri osa-alueilla. Tuotekehittely on vain yksi organisaation osa, eikä suinkaan eristetty irrallinen osa-alue modernissa yrityksessä. Luovuutta vaaditaan myös mm. organisaatiorakenteen, henkilöstöpolitiikan, logistiikan ja markkinoinnin suunnittelussa. Tuotekehittely on organisaation alainen yksikkö, ja itsenäisestä hakuammunnastaan huolimatta se pääosin heijastelee organisaatiossa esiintyvää strategista sekä käytännöllistä luovuutta. Jos yrityksen ainut luovuus löytyisi tuotekehittelystä, se ei toisi yritykselle menestystä. |
8 kommenttiaVastaa |
Lähinnä tässä huvittaa itse puhuja, ei niinkään sisälty. Vai yltääkö Airisto mielestäsi edes keskiverron ihmisen tasolla älykkyydelläänsä? Mummelihan on täysin huomionkipeä bimbo!
PS. Kuulutko itse omasta mielestäsi ”superyksilöiden” joukkoon?
Tällä kertaa Airistolla sattui minusta olemaan puolustettava näkemys, mikäli hänen sanomisiaan haluaa pyrkiä käsittelemään kuten hän ne tarkoitti.
Jotta voisin vastata, olenko ”superyksilö”, minun täytyisi määritellä selkeämmät kriteerit. Aikaisemmassa kirjoituksessani sanoin, että superyksilöt ovat ihmisiä, jotka oivaltavat asioita muita aikaisemmin ja pistävät muutoksia liikkeelle vaikka esimerkillään. Se on henkilöstä itsestään kiinni, minkä näkee muutoksena ja merkittävänä oivalluksena.
Olen vaikuttanut monien ihmisten ajatuksiin, mutta sillä ei ole vielä ollut mitään suuria seurauksia. Olen myös vielä aika nuori ja vasta opiskelemassa, joten en ole päässyt toimimaan alani tehtävissä mahdollisesti oivaltamassa jotain uutta. Vähäisten kokemusteni perusteella en varmaankaan täytä kriteerejä.
Sinällään en pidä superyksilöitä synnynnäisinä, vaan vähän jokaisessa olisi potentiaalia luoda, oivaltaa tai edistää merkittävästi jotain suurempaa. Kyse on valinnoista ja inspiraatiosta erilaisia asioita kohtaan. On siinä tietysti vähän onnestakin kiinni.
“If you’ve been successful, you didn’t get there on your own.” (Vaikka menestyykin, ei menestys ole vain omaa ansiota)
… Aika selviö minusta, jokainen syö muiden tekemää ruokaa, ajaa muiden tekemillä teillä, hyötyy muiden antamasta opetuksesta ja kehittämästä teknologiasta jne. Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Tämä ei ole ristiriidassa tiettyjen yksilöiden poikkeuksellisten saavutuksien tunnustamisen kanssa.
Enemmänkin viittasin tähän: ”If you’ve got a business, you didn’t build that. Somebody else made that happen.”
Vaikka tieto ja ideat kumuloituisivat, joku ottaa aika ajoin sen ensimmäisen askeleen eteenpäin ja rakentaa näin uutta.
Kannattaisi kuunnella koko puhe, eikä vain uskoa Fox newsiin.
http://www.youtube.com/watch?v=YKjPI6no5ng
Asiayhteydestä huomaa, että Obama viittaa Amerikkalaiseen järjestelmään ja infrastruktuuriin.
Ideat tarvitsevat kiteytymispisteen kompleksissa järjestelmässä. Ilman tätä pistettä eli yksilöä niin muutos voi olla mahdotonta tai äärimmäisen vaikeaa.
Infrastruktuuri on pohja, joka ei itsessään luo uutta. Edistys on yksilöiden varassa. Ei kukaan väitä, että peliohjelmoijat ansaitsisivat kunnian ja tulot hyödyntämänsä ohjelmointikielen käyttämisestä. Ilman ohjelmoijaa ohjelmia ei syntyisi. Edistys on edistäjien varassa. Kiitos edistyksestä kuuluu edistäjille. Edistäjät kyllä maksavat hyödyntämistään puolivalmisteista.
Off-topic.
Libertaristien kannattaisi ehkä pohdiskella näitä:
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/08/miten-markkinatalous-tuottaa-byrokratiaa.html