 Thomas Taussi to 10.03.2011 |
 Adam Smith (1723-1790)
Ollessani viikonloppulomilla Helsingissä eräänä tammikuisena lauantaina kävin Akateemisessa kirjakaupassa. Alennuskorissa oli kymmenen euron hintaan P.J. O’Rourken referaattikirja Adam Smithin Kansojen varallisuus. Olin tutustunut samaan kirjaan aikaisemmin kirjastossa jo vuonna 2008, jolloin kirjan suomennos oli vasta ilmestynyt. Tuolloin olin vasta tutustumassa liberaalin talous- ja yhteiskuntateorian saloihin, vaikka itse taloustieteen perusteet olivatkin minulle jo tuttuja. Lukiessani kyseistä teosta kirjastossa ensimmäistä kertaa noin tunnin verran minulle jäi siitä hieman sekava kuva. Kirjoittajan värikäs retoriikka heikensi silmissäni kirjan uskottavuutta, sillä tätä ennen olin lukenut ainoastaan kuivempaa tyyliä edustavaa yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Yksi näistä oli F.A. Hayekin Tie Orjuuteen. En ollut aivan varma kirjoittajan poliittisesta taustastakaan.
Alkuperäinen Kansojen varallisuus on suunnattoman kokoinen kirjasarja, jota ei ole mahdollista saada suomennettuna. Tällainen alkuperäiseen verrattuna tiiviimpi kirja sopi siis kätevästi inttilukemistooni. Päätin nyt parin vuoden jälkeen ostaa kirjan ja tutustua siihen paremmin. Kun viikonloppuna kasarmilla jäi hieman vapaa-aikaa, luin kirjan läpi.
Tällä kertaa kirjailijan satiiriset vertaukset ja retoriikka aukesivat minulle aivan selkeästi. Onnistuin jopa aistimaan, että kirjailija olisi libertaarihenkinen. Tarkistin netistä, ja yllättäen tämä pitikin paikkansa. Minulle kirja olikin erittäin antoisa lukukokemus, mutta epäilen, ettei jokainen suomalainen, holhousyhteiskunnan diskurssiin tottunut lukija ymmärtäisi sitä samalla tavalla.
Kirjaa lukiessa tuli poimittua muutamia varsin mielenkiintoisia huomioita ja teräviä lainauksia. Lukukokemus täydensi käsitystäni Smithistä, jonka ansiot olin hieman aliarvioinut. Sen lisäksi, että Adam Smithiä voidaan pitää tuntemamme kansantaloustieteen isänä, hänen moraalituntojen teoriansa määrittelee hyvin pitkälle länsimaisen, klassisen liberalismin aatteen.
Kirjailija onnistuu ansiokkaasti tarkastelemaan Smithiä myös kriittisessäkin valossa. Yksi esimerkki on teoria hinnan määräytymisestä. Smithin käsitys hinnan muodostumisesta on lähempänä myöhempää marxilaista arvoteoriaa kuin itävaltalaisen taloustieteen myöhemmin ratkaisemaa rajahyötyanalyysiä, joka on nykyään vallitseva teoria. Smithin edustama klassinen taloustiede ei siis vielä tarjonnut oikeaa vastausta hinnan määräytymiselle.
Smithillä oli myös monia näkemyksiä, jotka nykyajan kontekstissa kuulostavat huvittavilta tai kyseenalaisilta. Yli kaksi sataa vuotta vanhoja ajatuksia tutkiessa suuremman huomion saa kuitenkin se nerokkuus, josta vielä nykyäänkin olisi paljon opittavaa. Adam Smithin taloudellisia linjauksia sekä filosofiaa lukiessa voisi ihmetellä, onko länsimaisen kulttuurin kehitys äärimmäisen hidasta vai ottanut jopa takapakkia.
Adam Smith tunnetaan käsitteestä näkymätön käsi, jota oikeaoppisemmin käytetään kuvaamaan vapaan markkinatalouden spontaania itsekorjautuvaa järjestystä. Valistusajan taloustieteilijöistä ja filosofeista Smithin nimi jäi historiaan teoriasta, jonka mukaan ihmisten itsekkyys palvelee vaihdannan kautta koko yhteiskuntaa ikään kuin näkymättömän käden ohjaamana. Samaa spontaanin järjestyksen teoriaa pohjustivat jo aikaisemmin suomalainen Anders Chydenius sekä alankomaalainen Bernard Mandeville. Nämä varhaiset teoriat painottivat sitä, että ihmisen oman edun tavoittelulla on myös yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia.
Näkymätön käsi on myös hyvin väärin tulkittu termi. Sanana se esiintyi Smithin kirjallisuudessa vain kerran tai kaksi. Lukemastani kirjasta löytyy yksi osuva ensi käden selitys tuolle termille: ”hallintojärjestelmä, joka antoi talouselämälle sen ainoan kannatuksen, jota se tarvitsee”. Monet mielestään terävät kriitikot arvostelevat Smithin teoriaa siitä tehdyn yksinkertaistuksen perusteella. Smith ei pitänyt kaikkea ihmisen ahneutta yhteiskuntaa hyödyttävänä, sillä petos ja valtiovallan hyväksikäyttäminen oli rajattava pois. Ahneuden oli siis tapahduttava yksilönvapauden rajoissa. Tämä vie pohjan hyvin monilta kriitikoilta, jotka syyttävät pyramidihuijauksia ja velkakriisejä näkymättömän käden epäonnistumiseksi. Edellä mainitut tapaukset kun ovat esimerkkejä yksilönvapauden sortamisesta.
Räikeimmät kriitikot rinnastavat markkinatalouden ja näkymättömän käden uskonnon kaltaiseksi yliluonnollisuudeksi. Smith ei kuitenkaan käyttänyt sanaa “the invisible hand”, vaan “like an invisible hand” metaforana.
Ennen valistusaikaa ahneus oli moraalisesti arveluttava asia. Smith tunnisti omaneduntavoittelun roolin liiketaloudellisessa toiminnassa. Egoistisen ja altruistisen toiminnan eroa oli vaikea määritellä.
Varhaiset, klassiset taloustieteilijät Adam Smithin sekä David Ricardon tavoin olivat tärkeässä asemassa esittäessään yksityisen omistusoikeuden, vapaakaupan sekä työnjaon hyötyjä koko merkantilistiselle yhteiskunnalle. Adam Smith oli omaksunut John Locken ja Hutchesonin oppeja yksityisestä omistusoikeudesta. Vaikka Smithinkin edustamalle liberalismille yksilön oikeus omaisuuteen on perustava osa vapautta, se on myös yhteiskunnallinen kannustin sekä keino pitää oman työnsä tulokset.
Smith julisti, että kansojen varallisuus ei ole vain sitä, mikä makaa holveissa käyttämättömänä, vaan ihmisten palveluja ja tuotteita, joita tuotetaan ja kulutetaan arkielämässä. Talouskasvuteoria mullisti vanhan merkantilistisen käsityksen kansojen varallisuudesta. David Ricardo esitteli teoriansa suhteellisen edun periaatteesta. Sen mukaan jokaisen talousalueen olisi tehottoman omavaraistalouden sijaan kannattavampaa erikoistua sellaiselle tuotannonalalle, jossa se on vähiten huono. Vaihtamalla tehokkaasti tuotettuja erikoisuuksiaan kaikki vaihdon osapuolet kykenisivät saamaan käyttöönsä suuremman kokonaismäärän erilaisia hyödykkeitä kuin omavaraistaloudessa.
Smith pyrki vilpittömästi parantamaan maailmaa. Hän osoitti, kuinka vapaa kaupankäynti on koko yhteiskunnan parhaaksi. Merkantilismin aikana kaupankäynti oli erittäin säänneltyä ja etujärjestövetoista. Mainittavimpana esimerkkinä oli Itä-Intian kauppakomppania, jolla oli monopoliasema ulkomaankaupassa. Kilpailun rajoittaminen esti tarjonnan lisäämistä ja hintojen madaltumista.
Vieläkin vallitsee harhakäsityksiä, joiden mukaan kansakunnalle olisi välttämätöntä pitää ylijäämäistä vaihtotasetta. Smithin looginen vastaus tähän kiteytyy hänen seuraavaan julistukseensa:
Taloustieteestä erillisessä moraalifilosofisessa teoksessaan Smith otti kantaa moniin länsimaista liberalismia määrittäviin kysymyksiin. Vielä tänäkin päivänä länsimaissa on tahoja, jotka ovat valistusajan kulttuuritradition vastaisesti valmiita rajoittamaan sananvapautta.
Viharikoslainsäädännön Smith tyrmää seuraavasti:
Smith tunnisti myös valtiolliseen koulutusjärjestelmään liittyvät vaarat. Tämä osoittaa erittäin suurta visionaarisuutta, sillä suurin osa ihmisistä on tälle asialle sokeita vielä 2000-luvullakin:
Smith tiesi kokemuksesta, miten poliittinen paine vaikuttaa opettajiin:
Smith esitti myös varhaisen version F.A. Hayekin laillisuusperiaatteesta: ”Kauppa ja tuotanto voi harvoin kauaa kukoistaa sellaisessa valtiossa, jossa ei ole säännönmukaista ja ennustettavaa oikeuslaitosta, jossa ihmiset eivät tunne omaisuutensa olevan turvassa, jossa laki ei tue uskoa sopimuksiin ja jossa valtiovalta ei säännönmukaisesti pakota velkojen maksuun” Smithillä oli näkemys siitä, mihin periaatteisiin verotuksen täytyi nojautua. Verojen täytyi olla varmoja, sidonnaisia saatuihin palveluihin ja etuisuuksiin sekä rinnastettavia ihmisen maksukykyyn. Tämän takia Smith tyrmäsi perintöverot, sillä ne ovat sattumanvaraisia. Kuolema tulee aina yllättäen.
Pääoman verottamista Smith vastusti myös. Tässä olisi vinkki myös suomalaisille poliitikoille, jotka suunnittelevat pääomaveron korottamista milloin mihinkin vedoten.
Veronkorotuksista koituvia tappioita ei välttämättä ole otettu huomioon. Niitä on mahdotonta laskea etukäteen.
Smith:
Smithin näkemykset käsittelevät vieläkin ajankohtaisia asioita, sääntelyä, verotusta, viharikoksia sekä koulutusta. Smith tarjoaa vaihtoehtoja nykypolitiikalle, jota näyttää vaivaavan samat periaatteelliset ongelmat kuin noin 250 vuotta sitten.
|
3 kommenttiaVastaa |
Vapaus on hyvä asia. Kommunismi on paha asia.
Vapauden puolustaminen ja vaurauden lisääminen ovat hyviä, pyyteettömiä asioita, joiden ansiosta jälkipolvilla on parempi elämä.
Vapauden menettäminen ja sosialistinen tuhlailu ovat edesvastuuttomia ja itsekkäitä tekoja, jotka tuomitsevat jälkipolvet orjuuteen, itkuun ja hammasten kiristykseen.
Vapaus on ihmeellinen voima.
Vapaus on Suomessakin suuressa vaarassa, koska kontrollifriikit ovat vallanneet monet instituutiot.
Poliitikkojen kiihko saada käyttäytyminen rajoitettua niin, että vain ”hyvä käyttäytyminen” sallitaan, on uskomatonta.
Wallin, Halonen, Brax,…
Ahneus, viha, … on heidän mukaansa kiellettävä.
Mainostan samalla omaa kirjoitustani markkinataloudesta ja instituutioista:
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2011/01/yhteenvetoa-menneesta-ja-uusi-loyto.html
Erityisesti suosittelen yllä mainittua Avner Greifin kirjaa.