 Otto Lehto la 10.05.2014 |
Suomessa tehdään 1000 itsemurhaa vuodessa. Elämä on vaikeaa. Harva selviää tästä hengissä. En usko, kuten uskonnot väittävät, että ihmisen elämä on kirjoitettu kohtalon kirjoihin. Jos kuolema olisi kohtalon sanelema, tragediat olisi helpompi ymmärtää. Mutta joskus ihmiset vain kuolevat, ilman selitystä – ainakaan järkeenkäypää sellaista. Halusin kirjoittaa tekstin kaikille näille tuntemattomille sotilaille, sammuneille tähdille, jotka vuosittain kuolevat oman käden kautta. Kuitenkin jokaisen ihmisen psyyke – haluineen, muistoineen, unelmineen – vaikka kyseinen henkilö ei sitä itse tietäisi, on syvä ja laaja kuin valtameri, ja kirkas kuin taivaan kirkkain tähti. Kuten oppi-isäni Aleister Crowley kerran sanoi: jokainen mies ja nainen on tähti. Jokaisen ihmisen elämään, epäonnesta riippumatta, kuuluu paljon salaista kauneutta. Kun tähdestä loppuu energia, ja sen olosuhteet ovat oikeat, se räjähtää supernovaksi. Itsensä tappaneita ihmisiä tulee ajatella kuolleina tähtinä, joiden energia loppui kesken. Itsemurha tulee aina liian nopeasti, mutta elämässä ei koskaan ole ”oikeaa” aikaa kuolla.
Jokainen tähti on arvokas, oli sen aika sitten lyhyt tai pitkä, kirkas tai himmeä, ja oli sen kuolema sitten hidas tai nopea, hiipuva vai räjähtävä. Jotkut tähdet elävät pidempään kuin toiset. Jokainen supernova tulee hyväksyä, vaikka se tekisi vaikeaa, koska elämä on tarkoitettu nautittavaksi. Olemme kaikki saman näkymättömän verkon jäseniä, linnunradan galaksissa, tähtien loisteen pitkäikäisessä paisteessa. Kuten Carl Sagan sanoi, olemme kaikki kirjaimellisesti tähtisumun lapsia. Maapallon monimutkaiset alkuaineet ovat syntyneet tähtien sisuksissa, ja ilman supernovia maapallolla ei voisi olla elämää. Kuitenkaan elämää ei tule fetisoida, koska elämä ei ole itseisarvo, toisin kuin esimerkiksi kristityt väittävät. Elämällä on arvoa vain, jos se on kuolemaa parempi vaihtoehto. Onneksi elämässä on yleensä enemmän nautintoa ja mielihyvää kuin kärsimystä ja pettymyksiä. Mutta jos joillekin elämä on enemmän negatiivista kuin positiivista, eikä asialle todellakaan voi tehdä mitään, niin mielestäni kuolema ei ole huono vaihtoehto, vaan ainoa looginen ratkaisu. Ongelma on vain siinä, että suurin osa niistä, jotka tappavat itsensä, toteuttavat tekonsa lyhytnäköisen kärsimyksen tai pettymyksen vallassa. Sen takia toivon kipinä on tärkeä säilyttää.
Mutta paasaaminen on turhaa. Suurin virhe, jonka elävät ihmiset tekevät, on kuolevien syyllistäminen. Yksilö on viime kädessä oman elämänsä – ja kuolemansa – ainoa uskottava päätöksentekijä. Valtion tehtävä on auttaa ihmisiä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta valitettavasti turvaverkossa on vakavia aukkoja. Kaikilla ei ole ystäviä, lääkkeitä tai varaa terapiaan. Kuolemasta täytyy voida puhua.
Elämme niin tylsässä yhteiskunnassa, että elämän ja kuoleman kysymyksistä ei uskalleta puhua. Häpeä, pettymys, väsymys, turtuminen, ärtyminen ja massiivinen vitutus on kaikki luonnollista. Monilla kuolemaa hautovilla ihmisillä, ja vähän muillakin on vääristynyt, ahdistunut, negatiivinen kuva siitä, mitä elämä on. Ihmiset ovat usein yhteiskunnan synnyttämien pelkojen uhreja, joten he eivät uskalla elää vapaasti. On olemassa yhteiskunnan valheiden alistamia ihmisiä, jotka tappavat itsensä vain, koska he elävät tylsää elämää, eivätkä uskalla unelmoida paremmasta.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, jos on niistä tietoinen, ja uskaltaa niitä käyttää Mielestäni yhteiskunnan tulisi tarjota ihmisille, jotka ovat menettäneen elämänhalunsa, listan kielletyistä ja/tai vaarallisista asioista, joita heidän pitäisi (olla mahdollista) kokeilla ennen kuolemaa. Tähän listaan kuuluisivat: 1) erilaiset huumeiksi luokiteltavat mieltä laajentavat aineet (kuten LSD, ekstaasi, DMT), joiden terapeuttista vaikutusta ei kannata aliarvioida; 2) laskuvarjohyppääminen, Thai-nyrkkeily ja muut urheilulajit; 3) kylpylähoito, jooga ja meditaatio; 4) NLP, satanismi ja Kabbala; ja 5) transsukupuolisen huoran innokas imeminen Kalkutan kujalla. Ei sitä tiedä mitä ihmiseltä puuttuu elämästään, ennen kuin kokeilee mitä elämällä on tarjota; kaikkea kaunista, vaarallista ja kiehtovaa tässä maailmassa onkin. Myös tavallisille ihmisille suosittelisin tylsyyden ja surullisuuden sijaan maailman rajojen kokeilemista. Olemme kaikki osa luomakunnan suurta verkostoa. Jokainen itsemurha peittää alleen yksilön unelmineen, haaveineen ja läheisineen. Jos kaveripiirissäsi on itsemurhaa hautova ihminen, kannattaa huomauttaa, että maailmasta löytyy paljon asioita, joita kannattaa kokeilla (vaikka ne ovatkin poikkeuksetta jonkun moraalin kiroamia) ennen kuin heittää pyyhkeen kehään, sammuttaa tähtensä, ja räjähtää, sateenkaaren väreissä, surullisen kauniiksi supernovaksi.
|
2 kommenttiaVastaa |
Rohkeata pohdiskelua sinulta jälleen, Otto.
.
Taidamme olla aika selkeästi useallakin janalla vastakkaisissa ääripäissä. Sinun ajattelutapasi on varsin ”minä” -keskeistä ja hedonistista. Ajattelet olevasi puhtaan rationaalinen ja uskot kykyysi tietää kaiken oleellisen. Oletat, että rationaalisuutesi ja kykysi ymmärtää jotakin – merkitsee kaiken tietämistä.
.
Itse oletan myös ymmärtäväni asioita, mutta samalla hyväksyn sen, että elämäni ja ymmärrykseni siitä perustuu uskomiseen – ei totuuden ymmärtämiseen. Itse pidän ovet ja ikkunat auki maailmaan ja toivon näkeväni sen uusin silmin – yhä paremmin ja selkeämmin. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että minun on uskottava mahdollisuuteen, että kaikki on toisin kuin olen aikaisemmin kuvitellut.
.
Ja sitä ei ole vaikea uskoa, että kaikki olisi toisin kuin ennalta olen olettanut. Jos on nöyrä omien kykyjensä suhteen, on lopultakin helppoa uskoa – että ihminen ei välttämättä ole kaiken mitta, että saatamme olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta, että saatamme olla myös osittain vapaita, osittain sidottuja kohtaloomme.
.
En sano, että olemme osa jotakin suurempaa, mutta se on mahdollista.
.
Sitten, jos tästä lähtökohdasta käsin katsoo maailmaa ja omaa elämää siinä, voi nähdä arvoa ja mielekkyyttä siinä, että on vastuussa elämästään myös muille. Se tarkoittaa astumista pois puhtaan hedonismin polulta. Se tarjoaa yhteisvastuulliseen elämänkatsomukseen perustan – ja ilman yhteisvastuullisuutta ja epäitsekästä yhteistyötä maailmassa, jokainen yksilö häviää ihmiskunnan yhteisen häviön myötä. Olemme sidottuja samaan kohtaloon, kuljemme samaa virtaa.
.
Suoria kommentteja tuohon tekstiisi.
”Kuitenkaan elämää ei tule fetisoida, koska elämä ei ole itseisarvo, toisin kuin esimerkiksi kristityt väittävät. Elämällä on arvoa vain, jos se on kuolemaa parempi vaihtoehto. Onneksi elämässä on yleensä enemmän nautintoa ja mielihyvää kuin kärsimystä ja pettymyksiä. Mutta jos joillekin elämä on enemmän negatiivista kuin positiivista, eikä asialle todellakaan voi tehdä mitään, niin mielestäni kuolema ei ole huono vaihtoehto, vaan ainoa looginen ratkaisu.”
Tämä ote tekstistäsi on kuin Halla-ahon instrumentaalisen ihmiskäsityksen tekstistä. Satuin silmäilemään sen lävitse kuukausi takaperin. Saatat löytää tältä osin hengenheimolaisen Halla-ahosta, tosin hän saattaa olla kasvanut ulos jo tekstistään – mielestäni antoi ymmärtää niin jossakin haastattelussa.
.
Näin vaalien alla mietin tuota sinun puoluepoliittista asemoitumistasi. Olet Vihreissä aktiivisesti mukana. Hiukan kummeksun puoluetta siinä mielessä, että sydäntäsi lähinnä on – ainakin teksteissä olevien teemojen puolesta – lähinnä uskonto kritiikki, seksuaalisuus yleensä ja erityisesti masokismi ja sadismi, psykopatia ja narsismi, hedonismi jne.
.
Kysyisinkin, että missä osassa on ne arvot, jotka saatetaan Vihreisiin yleensä liittää? Vihreässä politiikassa nähdäkseni pyritään ympäristön hyvinvoinnin turvaamiseen ihmisten yhteisvastuullisen toiminnan avulla. Olen ymmärtänyt niin, että Vihreässä politiikassa Ihmiselle ja Ihmiselämälle annetaan itseisarvo – juuri päin vastoin kuin sinun filosofiassasi.
.
Suoraan sanottuna, näen varsin suuren eron sinun ajattelusi ja Vihreän julkisesti esitetyn ideologian välillä.
Peter: saat tulkita asiaa kuten haluat, siihen sinulla on oikeus. Mitä muuta kukin meistä voi tehdä kuin tarjota oman tulkinnan asioiden laadusta? En kai koskaan ole väittänyt olevani ”puhtaan rationaalinen”? Tämä lienee sinun tulkintaasi. Lähinnä kirjoituksen ajatus oli edistää empatiaa ihmisten välillä, ja tuoda ihmisten välinen näkymätön, kosminen, yhteys esille. (Tämä yhteyden tunteminen voi syntyä niin tieteellisestä, humanistisesta kuin uskonnollisestakin lähtökohdasta.)
”instrumentaalinen ihmiskäsitys…” päinvastoin: instrumentaalista ihmiskäsitystä edustaa ajatus siitä, että ihmisten elämä on joidenkin korkeampien päämäärien, tai yhteiskunnan tarpeiden, määrittelemää. Itsemurhatkin usein johtuvat yhteiskunnan paineista. On vapauttavaa vapautua yhteiskunnan paineista, koska paineet ovat vain ihmisten toisilleen aiheuttamia mielipahoja ja uhrautumisen vaatimuksia, joiden vastakohtana on empatia ja yhteistyö, kohti onnellisuutta, yli keinotekoisten rajojen, yksilön omista tarpeista lähtien,
”Itse pidän ovet ja ikkunat auki maailmaan ja toivon näkeväni sen uusin silmin – yhä paremmin ja selkeämmin. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että minun on uskottava mahdollisuuteen, että kaikki on toisin kuin olen aikaisemmin kuvitellut.” Kuulostaa hyvältä periaatteelta, mutta mielestäni on hassua, jos ajattelet, että olet tässä jotenkin erilainen kuin muut ihmiset. Kuulostaa vähän arrogantilta.
”sydäntäsi lähinnä on – ainakin teksteissä olevien teemojen puolesta – lähinnä uskonto kritiikki, seksuaalisuus yleensä ja erityisesti masokismi ja sadismi, psykopatia ja narsismi, hedonismi jne.” :) Mitäpä tuohon sanoisi. Aika valikoivasti olet tekstejäni lukenut, jos tuollainen mielikuva sinulle jää. Eipä siinä silti mitään: mielestäni uskonnoista, seksuaalisuudesta ja ihmisluonnon eri piirteistä on tärkeää puhua ilman ennakkoluuloja.
Mitä taas tulee vihreisiin, niin meihin mahtuu monenlaisia. :) Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet, eutanasian laillistaminen ja ihmisten vapauden edistäminen (varsinkin ViNO:lle, eli puolueen nuorisosiivelle, myös päihdepolitiikassa) ovat onneksi puolueelle tärkeitä arvoja, jotka jaan mielelläni.
Elämän kunnioittaminen tarkoittaa joskus myös sitä, että pyrkii pääsemään eroon turhasta kärsimyksestä. Tässä tärkeintä on lähteä kunnioittaen yksilöiden oikeutta päättää omasta elämästään. Jos tämä on ”hedonismia”, niin olkoon – en ole ennenkään pelännyt haukkumasanoja. :)