 Natalia Daouda ke 26.02.2014 |
 Minä ja siskoni Kreikassa keinumassa. Yli-iloinen kikkurapää olen minä ja tummahiuksinen otsatukkatyttö on isosiskoni.
Multa pyydettiin jonkinlaista postausta lapsuuteeni ja tulevaisuuden toiveisiini liittyen. Ajattelin alottaa lapsuudesta ja tehdä sit erikseen postauksen tulevaisuuden toiveista. Tähän hätään en löytänyt montaa kuvaa, joten toivottavasti nämä kaksi riittää.
En ole varmaan montaa kertaa maininnut, että synnyin Ruotsissa, Tukholmassa. Äitini asui Ruotsissa yhteensä n. 20 vuotta, mutta päätti muuttaa takaisin Suomeen kun aloimme isosiskoni kanssa lähestyä kouluikää. (Äitimme halusi meidän oppivan kunnolla suomea ja Tukholman suomenkielinen koulu oli liian kaukana ekaluokkalaiselle yksin matkustettavaksi) Muutimme siis Helsinkiin ihan isoäitimme lähettyville ja päiväkodin jälkeen aloitimme koulun ruotsin kielikylpyluokalla Länsi-Pasilan ala-asteella. Koko peruskoulun kävin siskoni lailla kielikylpylinjalla, joka tarkoitti siis sitä, että suunnilleen puolet aineista käytiin ruotsin kielellä. Vasta lukiossa menin ’tavalliselle’ linjalle (kylläkin urheilukouluun) jossa ainoastaan ruotsin tunneilla puhuttiin ruotsia.
Olen aina asunut äitini ja siskoni kanssa – isäni kanssa minulla on hyvät välit, mutta näen tätä aika harvoin.
Kasvatus jonka olen saanut ei ole ikinä ollut liian tiukka, mutta ei liian lepsukaan. Olen saanut kokeilla vaikka mitä harrastuksia, päässyt matkustelemaan paljon ja saanut toteuttaa itseäni miten haluan. Tästä olen tosi kiitollinen.
Harrastuksia minulla siis on ollut monenlaisia lapsena. Olen kokeillut pianon ja kitaran soittoa, jumppaa, itämaistatanssia, nykyjazzia, rytmistä voimistelua, telinevoimistelua, cheerleadingia jne… Nämä kaikki olivat sellaisia joita ihan itse halusin kokeilla, eikä niin, että äitini olisi pakottanut tai halunnut minun erityisesti aloittavan jonkun harrastuksen. Kuitenkin kaikista harrastuksista baletti oli sellainen jota treenasin useamman vuoden. Baletin lisäksi oopperan balettiopistolla pääsin treenaamaan nykytanssia ja jazzia, improvisaatiota ja ilmaisutaitoa. Ajattelin kauan, että tämä on se juttu jota aion isona tehdä – mutta sitä ei arvaakaan kuinka paljon mieli ehtii muuttua kun kasvaa.
Isoäitini on ollut suuri osa lapsuuttani. Ollaan Suomeen muuttomme jälkeen asuttu aina ihan lähekkäin tämän kanssa ja voin vain arvata kuinka suuri apu hän on ollut äidilleni. Koulun jälkeen hän oli aina tehnyt välipalaa tai ruokaa valmiiksi ja piti meille seuraa kunnes äitini tuli töistä kotiin. Olin aina pienenä ’mamman tyttö’(isoäitiä sanotaan siis mammaksi) sillä tykkäsin tosi paljon viettää aikaa tämän kanssa.
Isäni puolelta en tunne isovanhempiani niin hyvin kuin äitini äitiä, mutta olen kyllä nähnyt heitä jonkin verran. Enemmän isoäitiäni, mutta molempien kanssa on aina pikkuinen kielimuuri – venäjää (isoäitini äidinkieli) ymmärrämme jonkin verran siskoni kanssa, mutta on vaikea vastata takaisin. Isoisäni osaa myös venäjää , mutta enemmän hän puhuu ranskaa ja tietenkin Nigerissä (josta tämä on kotoisin) puhuttavaa Djermaa. Ranskaa olen lukenut pari vuotta koulussa, Djermaa taas en osaa ollenkaan.
Lapsuuden parhaita muistoja ovat varmaankin matkat lämpimään, lauantain saunaillan jälkeiset grillimakkaran syönnit ja Avara luonto-ohjelman katseleminen isoäidin luona, ja kesäpäivinä Pihlajasaaren rannalle tehdyt retket.
Siinä muutama juttu lapsuudestani. :) Jos on vielä jotain lisäkysymyksiä tai muuta, niin kommentoida saa!
//
Something about my childhood. (You can use the Google translate to translate this).
 Oltiin näköjään aika kovia keinumaan siskoni kanssa.
|
|
|
