Miltähän tuntuisi aamulla herätä, jos illalla olisi kruunattu kauneimmaksi naiseksi, ja heti perään lynkatty niin iltapäivälehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin? No, ei varmaan kovin kivalta.
Tää maailma on kyllä hullunkurinen!
Iltapäivälehdet ja sosiaalinen media varsinkin. Välillä (aika useinkin) tuntuu, ettei me osata yhtään iloita toisten puolesta, että mieluummin halutaan löytää jotain nasevaa sanottavaa, joka ei missään nimessä saa olla positiivista, koska positiivisuushan on ihan perseestä.
Aloitin siis aamuni sillä, että luin Ilta-Sanomien Facebook -sivuilta, mitä AIKUISET ihmiset olivat kommentoineet kysymykseen: ”voittiko oikea tyttö?”
Kommenttien tason voitte vain kuvitella. Ja jollain typerällä tavalla sen ymmärtää. Niille, jotka kommentteja kirjoittaa, Bea on vain kaunis tyttö, joka on leikkiin lähtenyt ja saa nyt leikin kestää. Bea on heille kaukainen missi, joka on ehkä vaikea nähdä inhimillisenä olentona, joka loukkaantuu ja haavoittuu siinä missä me kaikki muutkin. Mutta sitä en ymmärrä, miksi Lola Wallinkoski, joka itse on ollut tuo paikkaansa mediassa hakeva tuore missi, on aina lyttäämässä ja haukkumassa kaikki! Nytkin! Kun Lolan suosikki ei voittanutkaan, niin Lola on kertomassa TOTUUKSIA iltapäivälehdessä kuinka Bea voitti äitinsä ansiosta, joka on itsekin entinen Miss Suomi. Voi helvetti! Kuka ikinä kuseekaan Lolan muroihin, voisi sen ystävällisesti lopettaa. Tai ymmärtäisipä Lola olla edes joskus hiljaa, niin ei aina kuulostaisi noin katkeralta idiootilta! Onko kukaan koskaan kuullut ylipäätään mitään positiivista/rohkaisevaa/inspiroivaa hänen suustaan? Käsi pystyyn aina kun näin tapahtuu! Veikkaan, ettei liiemmin tarvitse viittailla.
Mutta onnea Bea. Olet kruunusi ansainnut!
