Mummoni kertoi, että entisinä aikoina vanhoja ja yhteisössään arvostettujakin naisia kutsuttiin akoiksi. Vaikkei akka ollut ilmeisesti niin yleisessä käytössä kuin ukko, joka yhdistettiin aina oikeaan etunimeen (minunkin isoisoisäni tunnettiin ukko-Ollina), ei akka ollut suinkaan pilkkanimi, vaan kuten ukko, se oli vähän sellainen titteli, joka ansaittiin ikääntymisen myötä.

Aina joskus julkisuudessakin naiset kiivastuvat tytöttelystä. Ei kai monikaan aikuinen nainen, joka saavuttaa jonkinlaisen yhteiskunnallisen aseman, pidä siitä, jos häntä tytötellään. Niinpä nuorehkot naispoliitikot ovatkin tyytyväisiä siitä, jos he ovat tätejä. Urpilainen oli täti-tiukka ja Räty nyt täti-topakka. Mietin, heilahtaisikohan käsiveska ja alkaisiko ulina sukupuolisyrjinnästä ja halventamisesta, jos heitä kutsuttaisiin topakoiksi tai tiukoiksi tytöiksi?

Saan itse aina joskus kiittelevää palautetta vanhemmilta ihmisiltä ”sinä se kyllä olet fiksu tyttö.” Siis niin naiset kuin miehetkin – ukot ja akat – tytöttelevät minua. Minua se ei haittaa, vaikka kyllä se vähän jo huvittaakin, kun ikää on kuitenkin reippaasti yli kolmenkymmentä. Koska kuitenkin olen vähän sellainen yli-ikäinen pissis ja luonteeltani heitukkamainen luonnonlapsi, on minua luultavasti helpompi tytötellä kuin tätitellä, eikä se minua mitenkään häiritse.

Tytöttely yhdistetään monesti jonkinlaiseen vähättelyyn ja alentuvaan suhtautumiseen, vaikka toki paljon on kiinni tytöttelyn kontekstistakin. ”Elähän sinä tyttö miesten juttuihin sotkeudu” on jotain, mikä saa minunkin kulmakarvani kohoamaan. Kuinka paljon nykyään sitten naiset tuohon asenteeseen törmäävät, sitä en tiedä, mutta mielenkiintoista on seuraava:

Meillä on nyt pääministeri, jonka vahvuuksia ovat nuoruus ja trendikkyys. Pääministeri näpsii itsestään selfieitä ja on kursailematta sellainen elinvoimainen ja korskahteleva ori. Samaan aikaan alle nelikymppiset naispoliitikot verhoutuvat tätimäisyyden kaapuun, jotteivat vaan olisi syytettyjä tyttömäisyydestä.

Ainoa kerta, kun olen asettunut Jutta Urpilaisen puolelle, oli se, kun hän poseerasi niissä kuuluisissa verkkosukkahousuissaan iltapäivälehden kuvissa. Minun mielestäni niistä kuvista noussut kohu ja pöyristyminen olivat aivan käsittämättömän naurettavia. Miksi naispoliitikon täytyy olla tanttamainen täti sen sijaan että naispoliitikkokin voisi olla elinvoimainen ja hedelmällisyyttä uhkuva nuori nainen?

Liittyykö tuohon kaikkeen sittenkin sellainen näkemys, että miesten rinnalle tasa-arvoiseen päätöksentekoon voidaan nostaa akkoja, mutta ei tyttöjä? Onko uskottavuuden tavoittelu se syy, miksi nuorehkotkin naiset alistuvat tätimäisyyteen ollakseen uskottavia? Vai onko niin, että luonnostaan varhaiseen vanhuuteen taipuvaiset naiset hakeutuvat useammin esimerkiksi politiikkaan kuin naiset, jotka säilyttävät sielussaan lapsenomaiset piirteet keski-ikään saakka, ja sen ylikin?

Itse asiassa tämänhetkisistä kansanedustajista mieleeni tulee Jaana Pelkonen. Vaikka hän on korkeasti koulutettu ihminen ja ilmeisesti hyvin ja johdonmukaisesti työtään hoitanut, on ainakin omiin korviini kantautunut paljonkin kommentteja siitä, että mitäpä se sellainen julkkis ja juontaja ja tyttö mistään mitään tajuasi. Hänen nähdään kuuluvan siihen kuuluisaan ”Benin talliin” nyt ja ikuisesti, eikä hän voi olla mitään muuta kuin kiva täytekansanedustaja, jolle on kerätty kaltaistensa höpsöjen tyttöjen äänet. Eija-Riitta Korhola, joka on minun mielestäni ollut viime vuosien yksi hienoimmista poliitikoista ja pidän häntä hyvinkin älykkäänä naisena, joutui sen asenteen uhriksi, että koskapa hän oli vähän liian hyvännäköinen nainen, ei ketään kiinnostanut hänen tekemisensä. Niin moni sanoi hänestä, että ”onhan se varmaan ihan hyvä poliitikko, mutta kun se keskittyy liikaa ulkonäköönsä.” Niin kuin mitä helvettiä? Jos hän olisi kuntosaliharrastuksen ja tyylikkään ulkonäkönsä sijaan ollut telttaan pukeutunut paksu täti, niin olisiko hän sitten ollut uskottava poliitikko?

Yritysmaailmassa on käsittääkseni tilanne toinen. Tutkimusten mukaan naiset, jotka ovat pitkiä, hoikkia ja kauniita tienaavat pullukoita ja persjalkaisia siskojaan paremmin. En tiedä, onko noin Suomessa, mutta ainakin muualla maailmassa kuulemani mukaan tuo on yleistä. Yritykset haluavat näyttäviä edustajia palkkalistoilleen ja ulkonäkökeskeisessa maailmassa rahalla saa hyvännäköisiä työntekijöitä, jotka lisäksi osaavat hommansa. Mikään tutkimus kun ei vielä ole todistanut, että hyvännäköinen ihminen olisi tyhmempi kuin ei-niin-hyvännäköinen ihminen ja varmasti hyvä ulkonäkö toimii yritysmaailmassa myöskin erittäin tehokkaana neuvotteluvalttina. Nykyään myöskin esimerkiksi urheilijoissa arvostetaan kaunista ulkomuotoa, mikä on luonnollista, koska huippu-urheilu vaatii sponsoreita ja Kiira Korven on varmasti paljon helpompi sellaisia saada kuin vaikkapa jonkun itäsaksalaisen kuulantyöntäjän.

Politiikan lisäksi tulee mieleen yksi porukka, jossa myöskin olen havaitsevinani jonkinlaista ulkonäkösyrjintää. Taidepiireissä ei liian hyvännäköisillä kauhean helppoa ole, ei siltikään, vaikka Sofi Oksasella menee varmasti huomattavasti kauemmin meikkaamiseen ja hiustensa laittamiseen kuin keskiverto missillä. Kata Kärkkäinen on saanut kovastikin shittiä niskaansa, koska eihän joku Playboy-misukka voi olla kirjailija tai taidemaalari eikä ainakaan Mensan jäsen. Erään dokumentin mukaan myöskin lesbopiireissä syrjittäisiin liian naisellisia naisia enkä kyllä itse ainakaan muista kovinkaan monesti törmänneeni feministiin, joka olisi erityisen naisellinen.

Nämä havainnot ovat saaneet minut uskomaan siihen, ettei nainen, joka olisi stubbimaisen blingbling ja instagram ja katsokaa treenattua pyllyäni, voisi saavuttaa suurta kansansuosiota tai nousta pääministeriksi, lähinnä sellaista vihattaisiin. Naisen on oltava se tantta-täti ollakseen uskottava. Ja tästä on turha syyttää pelkästään miehiä, vaan kyllä toiset naiset tässä asiassa mielellään sorkkivat sitä, joka ei alistu asemansa edellyttämään ulkoiseen muottiin. Tai jos lähtee seikkailemaan asetettujen muottien ulkopuolelle, on hänen osoitettava kymmenkertaisesti kovemmin olevansa muutakin kuin ”vain” tyttö.