Näin uskonnottomana kristillisten arkipyhien aikaan törmään jännään ilmiöön. Sen sijaan, että esimerkiksi pitkäperjantaina kristityt kertoisivat minulle Jeesuksen kärsimysnäytelmästä ja sen merkityksestä tuntuu osa heistä vinoilevan. Arkipyhisin usein kuulen ivalliseen sävyyn: ”Uskonnottomien pitäisi olla töissä!” Mikäli tämän lauseen esittäjä miettisi noin kolme sekuntia niin hän luultavasti ymmärtäisi, miksi en ole töissä. En ole töissä, koska kristilliset perinteet pistävät työpaikkani ovet lukkoon. Jos menisin sinne en saisi palkkaa ja rikkoisin muutamaa työturvallisuuspykälää – saisin luultavasti varoituksen, ehkä jopa potkut.

Voisin hyvin olla sorvin äärellä uskonnollisina arkipyhinä – ei se minua haittaisi. Jos joku haluaa olla pois uskonnollisten perinteiden velvoittamana niin sekin käy minulle. Tasavertaisuuden periaatteita noudattaen kyseisten näiden vapaapäivien tulisi kuitenkin olla palkattomia tai säästövapailla, pekkasilla yms. pidettäviä. Mikäli perinteen kokee tärkeäksi niin rahallinen korvaus sen harjoittamisesta lienee mitätön sivuseikka. Ehkäpä kirkko tai muut uskonnolliset yhteisöt voisivat maksaa korvausta – kannusterahaa perinteenharjoittamista varten.

Viime syksynä työmarkkinajärjestöt nostivat esille loppiaisen ja helatorstain siirron takaisin viikonlopulle. Mikään uusi juttu ei ole kyseessä, sillä vuosina 1973 -.1991 loppiaista ja helatorstaita vietettiin lauantaina. Kirkon vaatimuksista johtuen päivät siirrettiin lopulta takaisin arkipäiville. Mahdollinen tuleva siirto ei ole ihan helppoa, sillä kyseiset päivät ovat kirjattuna kirkkolakiin, johon muutosesityksiä voi tehdä vain kirkolliskokous. Toisin sanoen luterilainen kirkko määrää, koska kaikki ovat vapaapäivällä, olivat sitten kristittyjä, muslimeita, hinduja tai uskonnottomia. Melko erikoista.

Vetoaminen kyseisten päivien uskonnolliseen pyhyyteen on hieman löyhää. Jokainen voi tehdä pienen testin vaikkapa loppiaisena ja helatorstaina. Kysy kahdeltakymmeltä kristityltä, miksi näitä päiviä vietetään. Kovin moni tuskin osaa vastata ilman Googlea – ehkä vain pari. Se siitä tärkeästä perinteestä ja sen pyhyydestä. Kyse lieneekin siitä, että emme halua luopua saavutetuista eduista: osa työntekijöistä arkipyhiltä saa tuplapalkan ja loput on palkallisella vapaalla. Se käy kalliiksi, sillä pelkästään helatorstai rokottaa kansantaloutta 440 miljoonalla eurolla. Kaupan alaa näiden päivien mahdollinen siirto lauantaille ei juuri auttaisi, sille he joutuisivat edelleen hakemaan erityslupaa, jotta saisivat harjoittaa elinkeinoaan.

Ymmärrän, että uskonnolliset perinteet ovat pienelle osalle tärkeä juttu. Se on kerrassaan hienoa, mutta onko oikein, että ne heittävät kapuloita yhteiskunnan rattaisiin, liki pysäyttäen sen toiminnan – ei ole.