Valtiovaltamme toimii kuin väkivaltainen ja narsistinen sosiopaatti. Se elää meidän tavallisten kansalaisten rahoilla, mutta muistaa silti säännöllisin väliajoin kertoa, kuinka kelvottomia juoppoja ja saamattomia ihmishylkiöitä me olemme. Tienaamamme rahat ja oman aikansa se käyttää kyttäämällä neuroottisesti tekemisiämme. Kun vetoamme oikeuksiimme yksilöinä ja vaadimme oikeudenmukaisuutta, valtiovalta pieksää meidät uusi laki tai rajoitus astalonaan, ja osoittaa tuottamiinsa tilastoihin huutaen: ”Katso nyt, mitä sinä sait minut tekemään!”. Suomalaisen kerätessä kyyneleet silmissä itsekunnioituksensa ja vapautensa rippeitä Arkadianmäen veren tahrimalta marmorilattialta, sanoo ministeri lohduttaen: ”Ymmärräthän, että tämä oli sinun omaksi parhaaksesi?”

Suomalaisia, meitä viettiemme tahdottomia orjia, ollaan taas pelastamassa viinapirun kiroilta sosiaali- ja terveysministeri Susanna Huovisen johdolla. Uusimpiin suomalaisia eheyttäviin rakastaviin läimäyksiin kuuluvat mm. jo ennestään naurettavan kireän alkoholimainonnan sekä kauppojen myyntiaikojen rajoittaminen. Pinnan alla kytee lisäksi ravintoloiden aukioloaikojen rajoittaminen samalla, kun EU-maiden korkeimman alkoholiverotuksen nousujohteista trendiä ollaan jatkamassa.

Kaikki tarpeellinen tästä holhoamisesta on jo sanottu. Alkoholiveron korottaminen johtaa verotulojen valumiseen ulkomaille ja verokertymän pienenemiseen samalla, kun haitat jäävät veronmaksajien hoidettaviksi. Ravintoloitsijoiden jatkuva piinaaminen alentaa työllisyysastetta ja vähentää kotimaisten palveluyritysten myyntiä.

Kerron nyt surullisen tarinan omasta suhteestani alkoholiin ja sen nauttimisen kammottavista sivuvaikutuksista.

En tyypillisesti juo alkoholia arkipäivisin, koska silloin teen töitä, hoidan kotitaloutta, harrastan ja blogailen. Koska viikonloppuisin on aikaa hoivata sosiaalisia suhteita, saattaa lauantaiksi olla sovittu tapaaminen anniskeluravintolaan tai viinipullon ja drinkkien ääreen kotiravintolassa. Kun oikein on hauskaa, kuten normaalisti on, niin seurustelu saattaa jatkua pikkutunneille. Silloin luonnollisesti eurooppalaiseen seurustelukulttuuriin kuuluvia juomia saattaa kulua määrä, joka tuntuu sunnuntaina koko kropassa. Maanantaina taas mennään normaalisti töihin ja tehdään se, mitä perheen elättämiseksi täytyy tehdä.

Alkoholi ei aiheuta minulle sen enempää sosiaalisia kuin terveydellisiäkään ongelmia. En tietenkään ole immuuni alkoholin vaikutukselle esimerkiksi sosiaalisiin estoihin tai välittömään puheäänen painetason vaihteluun, ja tiedetään minun toisinaan juoneen parikin liikaa samalle illalle. Uskallan kuitenkin väittää, ettei alkoholinkäytöstäni oikeasti kärsi kukaan ympärilläni. Päin vastoin se voitelee kansantalouden rattaita, työllistää ihmisiä ja sitä kautta nimenomaan vähentää sosiaalisia ongelmia.

Minulle alkoholi assioituu voimakkaasti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja positiivisiin kokemuksiin. Ei tarvitse naapureiden soitella ovikelloamme öisin, saati poliisia rauhoittamaan perheriitoja. Ei ole lapsia heitteillä eikä viimeiset rahat häviä lähipubin kassaan saati Lasol-pulloon.

Miksi ihmeessä minua, ja muita kaltaisiani normaaleja kansalaisia, siis vainotaan valtiovallan taholta? En pyydä mitään muuta kuin saada elää omaa elämääni ilman oman työni hedelmien kasvavaa riistämistä, jatkuvaa holhoamista ja henkistä kiusaamista. Siinä sivussa saisin kunnian työllistää suomalaisia palvelualan yrittäjiä. Lainsäätäjien ja byrokraattien puuhailuista päätellen pyyntöni tuntuu olevan täysin kohtuuton.

Aivan niin kuin hän ei ymmärtäisi normaalista elämänmenosta mitään, Jutta Urpilainen julisti taannoin ettei alkoholiveron korottaminen heijastu alkoholin matkustajatuontiin. Kuka tahansa normaali palkansaaja olisi tiennyt oikean vastauksen silmänräpäyksessä, mutta Suomen päättäjiähän ei hallintoalamaisten näkemykset kiinnosta pätkän vertaa. Urpilaisen perustelemattomasta mielipiteestä huolimatta vuoden 2012 alkoholiveronkorotusten myötä arvioitu matkustajatuonti kasvoikin viime vuonna vaivaiset 15,4 %.

Viime syksynä ajattelimme yhdistää huvin ja hyödyn käymällä Tallinnassa päiväristeilyllä. Kävimme syömässä hyvin ja halvalla, pyörähdimme Rocca Al Maressa ikkunaostoksilla, pakkasimme Tulivaunut puolilleen taikajuomaa ja lähdimme takaisin kotiin. Pistin huvikseni luvut taulukkolaskentaohjelmalla ojennukseen ja katsoin mitä matka meille maksoi.

Säästö oli absoluuttisesti 1160,22 euroa ja suhteellisesti 53,7 %. Selvennyksen vuoksi: TUHAT SATA KUUSIKYMMENTÄ EUROA JA KAKSIKYMMENTÄKAKSI SENTTIÄ. Laivalippujen ja bensojenkin jälkeen viivan alle jää yli tuhat euroa. Kuten oheisesta listasta voi nähdä, emme olleet halvimpien korvikebrändien tai hinta-etanoli-suhteeltaan edukkaimpien tuotteiden perässä, joiden myötä säästö olisi ollut vieläkin isompi.

Kuriositeettina mainittakoon, että nyt puolisen vuotta, paria tupaantuliaisjuhlaa, ja useampaa illanistujaista myöhemmin yli puolet juomista on edelleen korkkaamatta. Teoreettisestikin seuraava vierailuni Alkoon siis siirtyy vuodelle 2015.

Teille juttaurpilaisille, susannahuovisille ja muille päättäjille, joiden kuluttamat seurustelujuomat maksatetaan meillä veronmaksajilla, tiedoksi, että tällainen keskituloinen suomalainen saa käydä töissä aika hemmetin monta päivää ennen kuin nettopalkkaan pilkun vasemmalle puolelle ilmestyy neljäs numero. Minä en ainakaan tienaa niin paljoa, kiitos suomalaisen riistoverotuksen, että lahjoittaisin tuollaisen summan teidän epäonnistuneeksi tuomitun idealistisen ja itsemäärämisoikeuttani polkevan yhteiskuntakokeilunne tukemiseksi.

Alkoholin nauttimisen, tai pikemminkin suomalaisen alkoholipolitiikan, sivuvaikutus minun kohdallani onkin se, että olen siirtänyt ison osan alkoholihankinnoistani Viroon. Teille Suomessa yrittäville kauppiaille ja ravintoloitsijoille esitän vilpittömät pahoitteluni siitä, että valtiovaltamme on pakottanut minut suojelemaan omaisuuttani keinoin, jotka heikentävät edellytyksiänne työllistää itsenne ja työntekijänne.

Teille kukkahattutädeille, riistoverottajille, holhoajille, niuhottajille ja toisten asioihin väkisin nokkaanne tunkeville päättäjille taas totean koko sydämestäni, että imekää parsaa.

PS. Vinkkinä muualla kuin helppojen Tallinnan-yhteyksien päässä asuville: Pohjoisessa alkoholia voi hakea esimerkiksi Haaparannasta ja itärajan tuntumassa Venäjältä. Jos haluat hakea parin vuoden seurustelujuomat kerralla, on Tallinnassa käyminen kannattavaa ihan Nuorgamista asti.

PPS. Yleisön pyynnöstä laskuri downloadattavaksi täältä.