Rakastan syksyä. En niinkään niiden sateisten, tuulisen koleiden ja pimeiden päivien, vaan sen tuomien mielettömien hienojen, tuoreiden raaka-aineiden takia. Juurekset, kasvikset, sienet, marjat, hedelmät jne. ovat sadonkorjuuajan kultaa. Nämä raaka-aineet inspiroivat ja innostavat kokeilemaan uutta, mutta myös pakottavat palaamaan niihin hyväksi havaittuihin klassikoihin. Itselleni omppuhillo on ehkä se kaikista pyhin, se jota vain oma mummo osasi silloin aikanaan oikein tehdä. Aika lienee kullannut nuo muistot, sillä eihän hyvän omenahilloin keittäminen oikeasti niin hankalaa ole. Siinä mummon keittämässä oli vaan se fiilis.

Perheemme parempi puolisko sai ystäviltään Ninalta ja Lasselta kassillisen heidän pihapuidensa omppusatoa. Käsivaakani mukaisesti tuossa Cittarin muovikassissa oli puna- ja keltaposkisia mollukoita noin kahdeksan kiloa; vähintäänkin siis riittävästi vapaapäivän hilloiltapuhteeksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli keitellä kahta erilaista hilloa: maustaa toinen kanelilla ja toinen vaniljalla. Huomattuani, kuinka hidas olin käyttämään kuorimaveistä ja kuinka nopeasti kuoritut omenat tummuivat, päätin keittää vaan yhtä hillosorttia – kanelilla maustettua.

Hilloprojektin aloittaminen on siitäkin helppoa puuhaa, ettei se vaadi juurikaan ylimääräisiä raaka-aineita jo kaapista löytyvien lisäksi. Väitän, että jokaisessa taloudessa on kaapin perällä muutama lasipurkki, jotka on kaupasta kotiin kannettu täynnä tacokastiketta, oliiveja, dijon-sinappia tai vaikkapa sitä hilloa. Nämä purnukat saavat hillojen säilytyksessä uuden elämän. Kanelijauhe, hillosokeri ja hunaja ovat myös suurimmassa osassa suomalaiskotitalouksia perusvarustusta. Etenkin tänä syksynä omenoita tuntuu olevan jopa liiaksi asti, joten ei tarvinne kovin pitkään kysellä, niin saat pussukallisen omenoita jolta kulta ystävältäsi. Nämä raaka-aineet tarvitset:

Kanelinen omenahillo (noin 2 litraa valmista hilloa):

• 50 kappaletta kotimaisia omenoita
• n. 0,5-1 dl kiehuvaa vettä
• n. 1 dl hillosokeria
• 2-4 rkl kanelijauhetta
• 2 rkl juoksevaa luomuhunajaa
• 8 kpl 2,5 dl:n kannellista lasipurkkia

Kuori omenat, poista niistä siemenkodat ja leikkaa omput noin sentin kanttiinsa kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot vähintään nelilitraiseen kattilaan. Kaada puoli desiä kiehuvaa vettä päälle ja lisää aluksi noin ¾ dl hillosokeria, 2 rkl kanelijauhetta ja ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita ja jätä miedolle lämmölle kannen alle hautumaan. Tarkasta noin vartin päästä maku ja lisämausta omaan makuusi sopivaksi. Hilloon ei tarvitse juurikaan lisätä nestettä, sillä hautuessaan sitä irtoaa omenoista itsestään. Itse en pidä ylenpalttisen makeasta hillosta, vaan haluan ennemmin, että omenoiden ominainen hapokkuus tulee tasapainoisesti kanelin ja makeuden ohella esiin. Kiehauta tässä vaiheessa kattilassa tai vedenkeittimellä riittävästi kiehuvaa vettä, jotta saat desinfioitua lasipurkit sekä kannet kiehuvan veden avulla. Yksinkertaisesti siis homma hoituu kaatamalla kiehuvaa vettä piripintaan (ja mielellään vähän ylikin) lasipurkkiin ja upottamalla kannet kiehuvaa vettä sisältämään astiaan.

Noin 45–60 minuutin hauduttelun jälkeen hilloni oli rakenteeltaan ja maultaan sellaista kuin halusinkin; hiukan vielä näkyviä omenan paloja sisältävää ja tasapainoisen makuista. Tässä vaiheessa kaadoin kuuman veden pois lasipurkeista ja kauhoin hillon puolestaan purkkien yläpintaan saakka. Kun kaikki purkit oli täytetty, niin otin kannet pois vedestä ja kiersin ne kahta pyyhettä apuna käyttäen kuumaa hilloa sisältävän purkin peitoksi (käytä pyyhkeitä, jottet polta käsiäsi).

Tämä projekti ei tätä monimutkaisempi ole ja hillo onkin hetken pöydällä jäähdyttyään valmis jääkaappiin nostettavaksi. Aamulla nostan hillopurkit kylmästä ja laitan niihin valmistuspäivästä kertovan tarran. Yhteen purkeista askartelen lahjapaperista ja -narusta kiitoslahjaksi sopivamman kokonaisuuden ja lähetän sen Sannan matkassa kiitokseksi omenalahjoituksesta Ninalle ja Lasselle (tehkää tekin ainakin yksi hänelle, keneltä omenat sait). Toisen purkin avaan ja lusikoin sitä liioitellun paljon vastakeitetyn kaurapuuron päälle. Tässä aamupalassa maistuu syksy. Palaan hetkeksi niihin lapsuuteni omppuhillomuistoihin.

Siitä alkaa olla kohta vuoden päivät, kun suomen kieleen saatiin yleisesti hyväksytty vastine pulled porkille. Joulukuussa 2013 nyhtöpossu-sana oli kaikkien huulilla. Tänä päivänä pulled porkia saa lähes jokaisen kauppaketjun pakastealtaasta, joten trendin suurin piikki taitaa olla taputeltu? Nyt kokkaillaan nyhtökanaa, nyhtöhirveä, noh, oikeastaan mitä vaan ylikypsäksi hauduteltua lihaa, jota säikeittäin uunista ulos otettuaan nyhdetään. Kokeilin nyhtää heppaa ja hyvinhän se tuostakin elukasta onnistui. Kiireettömään viikonloppukokkailuun tämä resepti toimiikin kuin nenä päähän.

Pulled Horse:

• 3 varsisellerin vartta pestyinä ja viipaloituina
• 3 porkkanaa hyvin pestyinä ja viipaloituina
• 2 isoa keltasipulia kuorittuina ja lohkottuina
• 4 valkosipulin kynttä kuorittuna ja kevyesti murskattuna
• 2 kiloa hevosen paistia
• n. 1,5 litraa vettä
• 1 pullo Teerenpelin Laiska Jaakkoa (tummaa luomulageria)
• 1,5 dl soijakastiketta
• 2 rkl vaaleaa balsamietikkaa
• 2 laakerinlehteä
• 3 cm inkivääriä pestynä ja viipaloituna
• 8 fenkolinsiementä
• 10 kokonaista mustapippuria
• 1 rkl Himalajan vuorisuolaa
• 2 tähtianista
• 1 kanelitanko
• 3 rkl luomuhunajaa

Lämmitä uuni ylä- ja alalämmöllä 150 asteeseen. Paahda varsiselleriä, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia joko uunissa (225 astetta ja noin 20–30 min) tai kuivalla ja kuumalla pannulla, jotta ne saavat hieman paahteista makua. Nosta huoneenlämpöön temperoitu hevosen paisti uunipataan ja kiehauta haudutusliemi tarpeeksi isossa kattilassa. Mittaa kattilaan siis loput ainekset ja kiehauta liemi. Maista ja lisämausta tarvittaessa. Kaada kuuma liemi ja paahdetut kasvikset paistin päälle ja peitä pata kannella. Nosta pata uuniin ja aloita lihan kypsytys 150 asteessa, jotta liemi lämpenee takaisin lähelle kiehumispistettä. Alenna lämpöä puolen tunnin jälkeen 95 asteeseen ja hauduttele paisti ylikypsäksi siinä yön yli eli noin 12 tuntia. Nosta pata uunista ja anna hetken jäähtyä ilman kantta. Nosta ylikypsä liha tarpeeksi laakeaan astiaan, jossa pystyt repimään sen kahdella haarukalla säikeiseksi. Siivilöi liemi padasta kattilaan ja ala redusoida (keittää lientä kasaan) sitä intensiiviseksi liemeksi. Parin tunnin keittelyn jälkeen voit nostaa hepan takaisin liemen joukkoon, josta se saa lisää mehevyyttä ja runsaasti makua. Lisämausta reilusti Himalajan vuorisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Perunamuusi:

• 1 kg jauhoista perunalajiketta kuorittuna ja pienittynä
• noin 2 litraa suolattua vettä keittämiseen
• 3 dl kuohukermaa
• 75 g voita
• Himalajan vuorisuolaa

Keitä perunat kypsiksi suolatussa vedessä ja valuta ne kuiviksi. Purista perunat lumiraudan läpi ”perunalumeksi” kattilaan ja haihduta perunoista loppu vesi liedellä. Kiehauta kuohukerma, voi ja suola ja pyöräytä se vähitellen perunoiden joukkoon nuolijaa apuna käyttäen. Lisää sitä sen verran, että muusin rakenne on mieluisa. Lisämausta tarvittaessa voilla ja Himalajan vuorisuolalla.

Tryffeliporkkanat:

• 4 porkkanaa kuorittuina ja tasakokoisiksi viipaloituina
• 3 rkl voita
• 2 rkl TryffDelin tryffelihunajaa
• 1 tl kuivattua rakuunaa
• ripaus Himalajan vuorisuolaa

Sulata voi pienessä kasarissa ja heitä tasakokoiset porkkanaviipaleet joukkoon. Kypsennä viipaleita napakan kypsiksi ja lisää hiukan ennen tätä hetkeä tryffelihunaja joukkoon. Pyöritä tasaisesti sekaan ja mausta kuivatulla rakuunalla ja suolalla.

Puolukkasurvos:

• 200 g puolukoita pakkasesta
• 1 rkl vettä
• 50 g luomuruokosokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• (2 dl crème fraîchea)

Kippaa pakastepuolukat (mieluiten itse poimitut) pieneen kasariin ja lusikoi vesi joukkoon. Sulata puolukat liedellä, lisää joukkoon sokerit ja ala hauduttaa miedolla lämmöllä makeutetuksi puolukkalisukkeeksi. Kun puolukat ovat sulaneet, makeutuneet sokereiden kera ja hieman survoutuneet lusikoidessa, niin on ”survos” valmis nostettavaksi kylmään jäähtymään. Halutessasi voit sekoittaa puolet survoksesta 2 desilitraan crème fraîchea ja saada aikaiseksi toisen, hiukan täyteläisemmän lisukkeen.

Kokoa tästä kattauksesta itsellesi mieluisin annos ja nauti se keskitäyteläisen rhônelaisen punaviinin tai Teerenpelin tumman luomulagerin, Laiska Jaakon kanssa. Hyvä seurakaan ei ole yhtään hullumpi lisuke. Lyhyesti sanottuna: kokeile tätä, niin yllätyt varmasti positiivisesti!

Olen äärimmäisen harvoin kipeänä, mutta sitten kun se kuume kouriinsa ottaa, niin tuntuu se sitäkin pahemmalta. Tämä syysflunssa on vienyt minutkin mennessään – valitettavasti. Monta päivää jatkunutta kuumetta, yleistä tukkoisuutta, valuvaa räkää, kurkkukipua ja yskää; kaikkea epämukavaa. Kun tämä jatkuu riittävän pitkään, eivätkä perinteiset apteekista saatavat dropit auta, niin on otettava kovemmat keinot käyttöön.

Siitä taitaa olla kolmisen vuotta, kun löysin silloisen lähimarkettini; Orimattilan S-marketin hyllystä scottilaisen Mackaysin valmistavan inkiväärimarmeladin. Etiketin tyylikkyydellään jo puhutellut ’Ginger preserve’ ei jäänyt pelkästään hienoksi ulkokuoreksi, vaan sisältökin oli jo heti ensitestaukselta täyttä tavaraa. Joo, myönnetään, onhan kyseisessä tuotteessa sokeria enemmän kuin hammaslääkäri sallii, muttei tätä ole tarkoitus suoraan purnukasta lusikalla syödä, vaan käyttää mausteena, flunssan karkotteena tai juustojen höysteenä – kohtuudella.

Silloin, kun lääketeollisuuden tuotteet eivät auta, niin kaivan esiin seuraavat, aina kaapista löytyvät raaka-aineet: Mackays inkiväärimarmeladin, limen ja fiiliksen mukaisesti tilkkasen tummaa rommia. That’s it! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän totin reseptiikka on seuraavanlainen.

Flunssan karkottava inkivääritoti:

• lasillinen kiehuvan kuumaa vettä (simppelisti vedenkeittimellä kiehauttaen)
• 2 tl Mackays inkiväärimarmeladia
• ¼ limeä
• (halutessasi teelusikallinen tuoretta, raastettua inkivääriä)
• (loraus tummaa suosikkirommiasi)

Lusikoi lasin pohjalle inkiväärimarmeladi, purista päälle parin limelohkon mehu ja kaada kuuma vesi joukkoon samalla sekoittaen. Jos et halua tässä tilanteessa lisätä rommia tai tuoretta inkivääriä, niin rohtosi on valmis. Jos haluat maustaa lisää, niin tee se nyt, sekoita ja nauti. Tämä ei ole tämän vaikeampaa. Voin kertoa, että pari näitä, niin flunssan kovin kärki on enää muisto vain.