Rakastan syksyä. En niinkään niiden sateisten, tuulisen koleiden ja pimeiden päivien, vaan sen tuomien mielettömien hienojen, tuoreiden raaka-aineiden takia. Juurekset, kasvikset, sienet, marjat, hedelmät jne. ovat sadonkorjuuajan kultaa. Nämä raaka-aineet inspiroivat ja innostavat kokeilemaan uutta, mutta myös pakottavat palaamaan niihin hyväksi havaittuihin klassikoihin. Itselleni omppuhillo on ehkä se kaikista pyhin, se jota vain oma mummo osasi silloin aikanaan oikein tehdä. Aika lienee kullannut nuo muistot, sillä eihän hyvän omenahilloin keittäminen oikeasti niin hankalaa ole. Siinä mummon keittämässä oli vaan se fiilis.
Perheemme parempi puolisko sai ystäviltään Ninalta ja Lasselta kassillisen heidän pihapuidensa omppusatoa. Käsivaakani mukaisesti tuossa Cittarin muovikassissa oli puna- ja keltaposkisia mollukoita noin kahdeksan kiloa; vähintäänkin siis riittävästi vapaapäivän hilloiltapuhteeksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli keitellä kahta erilaista hilloa: maustaa toinen kanelilla ja toinen vaniljalla. Huomattuani, kuinka hidas olin käyttämään kuorimaveistä ja kuinka nopeasti kuoritut omenat tummuivat, päätin keittää vaan yhtä hillosorttia – kanelilla maustettua.
Hilloprojektin aloittaminen on siitäkin helppoa puuhaa, ettei se vaadi juurikaan ylimääräisiä raaka-aineita jo kaapista löytyvien lisäksi. Väitän, että jokaisessa taloudessa on kaapin perällä muutama lasipurkki, jotka on kaupasta kotiin kannettu täynnä tacokastiketta, oliiveja, dijon-sinappia tai vaikkapa sitä hilloa. Nämä purnukat saavat hillojen säilytyksessä uuden elämän. Kanelijauhe, hillosokeri ja hunaja ovat myös suurimmassa osassa suomalaiskotitalouksia perusvarustusta. Etenkin tänä syksynä omenoita tuntuu olevan jopa liiaksi asti, joten ei tarvinne kovin pitkään kysellä, niin saat pussukallisen omenoita jolta kulta ystävältäsi. Nämä raaka-aineet tarvitset:
Kanelinen omenahillo (noin 2 litraa valmista hilloa):
• 50 kappaletta kotimaisia omenoita
• n. 0,5-1 dl kiehuvaa vettä
• n. 1 dl hillosokeria
• 2-4 rkl kanelijauhetta
• 2 rkl juoksevaa luomuhunajaa
• 8 kpl 2,5 dl:n kannellista lasipurkkia
Kuori omenat, poista niistä siemenkodat ja leikkaa omput noin sentin kanttiinsa kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot vähintään nelilitraiseen kattilaan. Kaada puoli desiä kiehuvaa vettä päälle ja lisää aluksi noin ¾ dl hillosokeria, 2 rkl kanelijauhetta ja ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita ja jätä miedolle lämmölle kannen alle hautumaan. Tarkasta noin vartin päästä maku ja lisämausta omaan makuusi sopivaksi. Hilloon ei tarvitse juurikaan lisätä nestettä, sillä hautuessaan sitä irtoaa omenoista itsestään. Itse en pidä ylenpalttisen makeasta hillosta, vaan haluan ennemmin, että omenoiden ominainen hapokkuus tulee tasapainoisesti kanelin ja makeuden ohella esiin. Kiehauta tässä vaiheessa kattilassa tai vedenkeittimellä riittävästi kiehuvaa vettä, jotta saat desinfioitua lasipurkit sekä kannet kiehuvan veden avulla. Yksinkertaisesti siis homma hoituu kaatamalla kiehuvaa vettä piripintaan (ja mielellään vähän ylikin) lasipurkkiin ja upottamalla kannet kiehuvaa vettä sisältämään astiaan.
Noin 45–60 minuutin hauduttelun jälkeen hilloni oli rakenteeltaan ja maultaan sellaista kuin halusinkin; hiukan vielä näkyviä omenan paloja sisältävää ja tasapainoisen makuista. Tässä vaiheessa kaadoin kuuman veden pois lasipurkeista ja kauhoin hillon puolestaan purkkien yläpintaan saakka. Kun kaikki purkit oli täytetty, niin otin kannet pois vedestä ja kiersin ne kahta pyyhettä apuna käyttäen kuumaa hilloa sisältävän purkin peitoksi (käytä pyyhkeitä, jottet polta käsiäsi).
Tämä projekti ei tätä monimutkaisempi ole ja hillo onkin hetken pöydällä jäähdyttyään valmis jääkaappiin nostettavaksi. Aamulla nostan hillopurkit kylmästä ja laitan niihin valmistuspäivästä kertovan tarran. Yhteen purkeista askartelen lahjapaperista ja -narusta kiitoslahjaksi sopivamman kokonaisuuden ja lähetän sen Sannan matkassa kiitokseksi omenalahjoituksesta Ninalle ja Lasselle (tehkää tekin ainakin yksi hänelle, keneltä omenat sait). Toisen purkin avaan ja lusikoin sitä liioitellun paljon vastakeitetyn kaurapuuron päälle. Tässä aamupalassa maistuu syksy. Palaan hetkeksi niihin lapsuuteni omppuhillomuistoihin.














0