Heipparallaa.

Ongelmani blogaamisessa on, ettten keksi aiheita. En tiedä ketkä blogiani lukee, enkä tiedä miikä ihmisiä kiinnostaa. Ongelmani blogaajana on myös häpeä. Kaikki parhaat selfiet jää ottamatta, koska en kehtaa. Kaikki parhaat hetket jää kuvaamatta, koska en kehtaa vaatia lähipiiriä kuvaamaan. Kaikki parhaat jutut jää kertomatta, koska pelkään ettei toinen osapuoli tykkää aiheen kirjoittamisesta.

Sain ideani tähän blogikirjoitukseen tapahtumassa, jossa hiljattain olin, (puhun kautta rantain, vaikka tämä henkilö varmasti itsensä tunnistaa, mikäli blogiani eksyy lukemaan) siellä tapahtumassa oli siis henkilö, joka oli varustautunut kameralla, koska halusi kuvata tapahtuman, jotta voi tehdä siitä blogikirjoituksen. Fine. MUTTA hän videokuvasi koko tapahtuman ajan itseään videokameralla, välillä otti valokuvia (siis edelleen vain itsestään) ja kun tiilaisuus oli ohi, jäi hän kuvaamaan itseään vielä paikan päälle muiden poistuessa. MITÄ HELVETTIÄ? Mitä tämä henkilö edes tekee kaikella sillä materiaalilla? Vai käytetäänkö siitä materiaalista vain noin prosentti -ja tietysi vain niitä kuvia, jossa näytetään paljon kauniimmalta ja hoikemmalta kuin normaalisti? Ja mistä se asiasisältö tuotetaan, kun kaikki keskittyminen meni sen asian kuvaamiseen, eikä siitä nauttimiseen?

No niin tai näin, tässä omaa elämääni kuvin.

PS. Kuvat on otettu iPhonella, niiden ottamiseen ja käsittelyyn on  käytetty noin 10 sekuntia per kuva.

Pääsiäinen Aurassa. Siskon tytön kanssa reippailtiin ja mentiin juosten/pyöräillen mammalaan. Matkaa oli reilut 11 kilsaa ja silti aikaa meni alle tunti. Hyvä me! :)

Aurassa mulla oli ensimmäinen vapaasyöntipäivä. Voin kertoa, että tuli syötyä! Äiti oli laittanut koko perheelle ruuan ja ostanut suklaata enemmän kuin olisi tarpeen. Siinähän se koko päivä meni, syöden ja pelaten perheen kesken.

Muutenkin treenit/lenkit/syömiset on sujunut ihan hyvin. Paino junnaa kaikesta huolimatta aika samoissa, joten tänä viikonloppuna saan vaan yhden vapaan aterian. Oon yrittänyt kuumeisesti miettiä mikä se ois, muta en vaan keksi. Luultavasti karkkia, karkkia, karkkia. :D

Töissäkin on saanut tehdä vaikka mitä ihanaa ja keväistä. Siellä muutenkin käy vähän uudet tuulet, kun 8.5. mun kampaamossa aloittaa ihan superhyvä kynsiteknikko Micaela Pettersson. Micaela on käynyt nyt tekemässä mulle kahdet kynnet ja oon enemmän kuin iloinen. Paitsi että Micaela on hyvä tekijä, hän on myös nopea ja edullinen. Että tervetuloa vaan kaikille mun kampaamoon. :)

Alemassa kuvassa näkyy ensimmäiset Micaelan mulle tekemät kynnet. kun kuva otettiin, mula oli ollu noi kynnet jo kuukauden!

Nyt alkaa menemään niin oman firman mainospuheeksi, että parempi jättää tämä kirjoitus tällä kertaa tähän. :D Muistakaa kommentoida, kysellä, kertoa, mitä vaan, että saisin enemmän ideoita kirjoittamiseen ja tietoa siitä, mikä teitä, lukijoita, kiinnostaa. :)

-Iida

Loppuun vielä yks hassu kuva Kristofferista. Tsihih.