George Orwellin klassikkoteoksessa Vuonna 1984 valta kontrolloi kansaa kaukovarjostimen kautta. Kaukovarjostin oli niin kuin telkkari, joka syötti koteihin propagandaa, mutta jonka kautta ihmisiä myöskin voitiin valvoa, ettei sanottu kiellettyjä sanoja tai tehty tuomittavia tekoja. Siis kaukovarjostin oli vähän niin kuin nykyaikainen älytelkkari.

Tiedetäänhän nykyäänkin, että ihmisiä voidaan vakoilla tietokoneiden kameroiden kautta. Mielenkiintoisimpien meistä liikkeet ovat varmasti hyvin tiettyjen tahojen tiedossa, jaammehan me innoissamme itsekin somessa koko ajan tietoa siitä, missä me liikumme ja kenen kanssa, kuten jaamme poliittiset näkemyksemme ja flirttailemme satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Varmasti meistä jokainen tiedostaa sen, että meitä on historiallisen helppo seurata ja valvoa ihan pelkästään sen somen välityksellä, ja kai me sen hyväksymmekin, ei kai me muuten moiseen alistuttaisi. Ja ainahan voi iskeä läppäristä kannen kiinni ja heittäytyä vaikkapa sohvalle katsomaan telkkarista. Ylen propagandauutisia tai muita subjektiivisia totuuksia. Tai tehdä jotain intiimiä. Vaikka jumpata.

Kerran jumppasin ihan innoissani olohuoneessa. Televisio, Samsungin Smart Tv, oli päällä. Kesken jonkun minut hyvin vähä-älyisen näköiseksi tehneen liikkeen tajusin, että telkkarin web-kamera oli mennyt itsestään päälle. Jouduin paniikkiin.

Hetken ehdin jo kuvitella, että televisio välitti kuvaa vähintäänkin jonnekin New Yorkiin Time Squaren jättiskriinille ja pelästyin, että ehkä juuri sillä hetkellä koko Manhattan pysähtyi tuijottamaan suut ammosena sinne jättiskriinille rävähtänyttä hikistä ja liian pienissä trikoissa jumppaavaa minua. Sitten seuraava ajatus oli se, että jotkun vallan valvojat jossain tirkistelykellareissaan masturboivat näyttöjensä äärellä.

Suljin television enkä ole sen koomin jumpannut.

Tuon pienen tapauksen jälkeen olen mietiskellyt joskus, että miten on mahdollista se, että me luemme vaikkapa Orwellin kirjaa ja kauhistelemme, että oispas kamalaa jos meilläkin nykyään tuolleen, mutta oikeasti elämme yhteiskunnassa jossa kaikki se on teoriassa mahdollista ja käytännössä mahdollisesti jo olemassa. Hassua, eikö?

En kiellä, ettenkö nauttisi nykyteknologiasta. Tänäänkin menin kauppaan ostamaan jotain, millä saan tapettua kiinanruusuuni hyökänneet kirvat. Tolupurkkeja katsellessani pystyin siinä sitten googlettelemaan, että onko sillä Tolun tuoksulla väliä tuholaistorjunnan näkökulmasta. Ei vissiin ollut, tai ainakin nyt on kiinanruusuni suihkuteltu koivuntuoksuisella Tolulla, mutta kyllähän ne mahdolliset valvontaviranomaiset saattavat ihmetellä ostoksiani, kun ne kortilla maksoin. Pullo lemppariviiniäni, italialaista Di San Marzano Primitivoa ja pullo Tolu Koivua. Nehän tietävät ihan oikeasti kaikki meidän liikkeemme.

Suhtaudun tuohon älyttömään televisioon suurella skeptisyydellä. Kun tiedetään, että älytelevisiot jakavat mm. tietoja siitä, mitä ihmiset niillä telkkareilla katsovat, niin mitäköhän muuta ne telkkarit mahtavat jakaa ja minne. Onhan nuissa ominaisuuksia vaikka kuinka.

Tuossa meidänkin telkkarissa on mm. sellainen liikekomentotoimintokin. Oikeasti, jos sen ottaisi käyttöön, niin miten se reagoisi natsitervehdykseen????