Artisti, esiintyvä taiteilija, mentalisti, taikuri, keikkamies, showmies tai esiintyjä. Ihan sama millä nimellä kutsutaan sillä kaikki noista kuvaa työtäni yhtä vähän tai paljon. Artistin juhlapäivä on keikkapäivä. Vieroitusoireet aplodien puutteesta tuntuvat jo viikossa ja näkyvät kahdessa. Tätä kirjoittaessa olen juuri lopettanut vajaan parin kuukauden keikkatauon vaikka sana tauko voidaankin lyödä sitaatteihin. Kaikenlaista puuhasin tänäkin aikana, mutta elin hiljaisliekillä. Vaimo jakautui kolmannen kerran kahtia ja minusta tuli suurperheellinen. Yritän siis sovitella elämääni kolmen lapsen isänä, aviomiehenä ja maailmaa kiertävänä artistina. Kesää kohti mentäessä istun enemmän ja enemmän autossa, junassa ja lentokoneessa. Yövyn yhä useammin hotelleissa katsoen kaltereiden takaa nettisivuilla mainostettua hienoa näköalaa. Luulisi, että aikuinen mies tottuu tähän, mutta ei totu. Ikävä tässä painaa.
Kotiin ei voisi koskaan palata, jos sieltä ei ikinä poistu. Jälleennäkemisen iloa ei taas ei voisi kokea, jos ei hetkeksi eroa. Tämä lyhyt keikkatauko opetti monta asiaa. Koti on paras paikka maailmassa ja siellä olevat ihmiset rakkainta. Silti paikkani on tien päällä ja yleisön edessä ja koti taas on paikka jossa nautin työni suomista hedelmistä.
Keikoilla, takahuoneessa ja matkoilla sattuu ja tapahtuu. Tässä muutama esimerkki.

Hohdokas backstage, jossa on nerokkaasti yhdistetty taukotila ja suihku.

Hotellin mainostama näköala, jossa mieli lepää.

Hampaiden pesu, peili-TV:stä uutiset ja puhelimesta sähköpostit. Las Vegas 2013.

Tukholma kauneimmillaan.

Ei se aina voi mennä oikein vaikka kuinka tavaa. Chicagossa sain uuden nimen.

Perustuu tositapahtumiin.

Perustuu niin ikään tositapahtumiin.

Syy kaikkeen. Koti ja perhe.
Aiotko lopettaa ääniblogisi? Sitä oli hauska kuunnella.
Hyvä muuten, että kirjoitit hotellin näköalakuvan kuvatekstissä ”mieli lepää” etkä ”sielu lepää”. Viime aikoina sanojen, kuten ”mieli” ja ”tietoisuus” korvaaminen sanalla ”sielu” on ärsyttänyt minua suunnattomasti. Se on mukamas koristeellista ja hienoa, onnistuen olemaan vain hihhulimaista ja toivottoman vanhanaikaista. Sitä paitsi sieluoppi on hanurista.
Kiitos palautteesta. Enköhän mä jonkun äänibloginkin taas spiikkaa tässä jossakin vaiheessa. Siinä on vähän enemmän duunia, joten niitä on kiva tehdä silloin kun on ylimääräistä aikaa.