Tiedän, että ylläpito kalpeni nähdessään otsikon, mutta aion kirjoittaa anyway. Olen leppoisa kaveri, enkä jaksa paljoa puuttua maailmanmenon arvosteluun. Mutta joskus verenpaine kihahtaa, kun näen tietynlaisia uutisia.

Ihonväri ei merkitse minulle mitään. Siis en ole ihonvärirasisti. Mutta kulttuurirasisti olen. Kultturi, joka perustuu alistamiseen ja kasvattaa kansalaisensa keskiaikaiseen arvostelukyvyttömyyteen ei ole hyvä kulttuuri. Se on paska.

Helsingin Sanomat uutisoi muutama päivä sitten Irakin suunnittelevan sallivansa 9-vuotiaiden naimisiinmenon. Lapsen huoltaja olisi aina isä ja aviomiehellä olisi aina oikeus sukupuoliyhdyntään vaimonsa kanssa. Lue artikkeli täältä.

Jussi Halla-Aho sai tuomion  aikoinaan rinnastaessaan blogissaan Islamistit pedofiileihin. Minusta Halla-Aho on hahmo, ja näyttää Adolf Eichmannilta, joka hieman laskee hänen vakuuttavuuttaan. Mutta minua kiinnostaa syyllistynkö nyt itse uskonrauhan rikkomiseen? Ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan? Totean siis että minun etiikkani ja moraalini sanoo, että Irakin hallituksen jäsenet ovat taipuvaisia pedofiliaan kuten kaikki shiiamuslimit (muut muslimit, kristityt, muut uskontokunnat tai ateistit), jotka eivät kyseenalaista tätä  ”oikeusoppia” ovat myös.

En voi käsittää, että elämme vuotta 2014 ja muslimimaailmalla ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä. Okei nyt yleistän. Varmasti löytyy. Mutta ei julkisesti. Kaiken tämän uskon yllä leijuu ehdottomuuden musta pilvi. Tämän osoitti mm.YLE:n uskonto-ilta. Kuinka moni muslimi on valmis sanomaan, että Koraanissa on paljon käsittämätöntä huttua, joka ei kerta kaikkiaan istu tämän päivän maailmaan?

Tästä voisi kysyä Suomen shiiamuslimit RY:ltä. Tuomitsevatko he Irakin lakiehdotuksen?

Ugh! Olen puhunut.

Minulla on paha tapa lamaantua, kun asiat tuntuvat kaatuvan päälle. Sen sijaan, että hoitaisin edes yhden asian kerrallaan, jään nyhertämään jotain turhaa ja lykkään asiaa. Nukun esim. ylipitkät päikkärit tyttären kanssa, kuten tänään.

No toisaalta tämän viikon pakan on sekoittanut pikkuneidin lähes jo viikon kestänyt vatsaflunssa. Lääkärissä on hypätty jo pariin otteeseen. Ei sieltä mitään erikoista löytynyt mutta raskasta tää on ollut . Non stop valitusta lähes viikko. Ainoat hiljaisuuden hetket, kun Tirsamaa on kutsunut…

On muuten lapsen sairastaminen sitten äärimmäisen hermoja stressaavaa. Kun mitään ei mahda. Ja kun parivuotias ei osaa kipujaan selittää. Pahimmassa vatsasäryssä ei kelvannut edes nesteet. Sitä mietti että kuoleeko se nyt käsiin. Lääkärissä käytiin ensin kunnallisella. Siellä tietysti kurkattiin korvaan ja suuhun sekä neuvottiin nesteyttämään.  Siitä jäi jotenkin epävarma olo,joten käytiin sitten vielä yksityisellä. Ottivat verenkuvan, josta ei löytynyt mitään hälyyttävää.

Nyt alkaa olla jo tauti voitettu. neiti on selvästi piristynyt. Mutta itse sitä alkaa olla aika poikki.  Tällä viikolla piti tehdä todella paljon asioita. Ensi viikonloppuna olen GoExpossa Selätin maskottina. Olisi valmistautumista ja palaveria sitä varten. Eilen ja tänään piti olla poraus/räjäytyshommissa Kirkkonummella. Sain onneksi siirtymään ensi viikkoon. Sata ja yks puhelinsoittoa ja muuta pikkuasiaa mielen päällä.  Ja sitten ihan kotihommia. Meikäläisen mancaven sisustusta. Toistaiseksi hyvin vaiheessa.

Siitä tulee makee kun valmis. Ja sitten se tärkein AAAARRRGGGHHHH!!! Veroilmoitus/tilinpäätös. Voi luoja että sen ajatteleminenkin ahdistaa.  Tuo perkeleen kasa pitäis selvittää…

Oon kyllä maailman huonoin yrittäjä, jos sitä mitataan järjestelmällisyydellä ja kuittien siistillä arkistoinnilla. Jos joskus tulee verotarkastus, niin tunnen veemäistä mielihyvää antaa ”arkistoni” heille tutkittavaksi…

On palveluja jotka tekisivät tumpeloyrittäjän elämän helpommaksi. Silmiin on osunut yritys nimeltä ukko.fi , joka mainostaa houkuttelevasti SÄÄSTÄ OMAA AIKAASI, VÄLTÄ BYROKRATIA, VÄLTÄ IKÄVÄT PAPERITYÖT. Täytyypä tutustua…jos tuntuu samalta niin osoite löytyy täältä.

No mutta nää on vaan näitä aikuisten tyhmän maailman velvoitteita. Näin se pitää vaan itselleen selittää ja priorisoida asiat lapsen hoitamiseen ja tähän postaukseen…

Eilen tuli Yleltä Venäjä-ilta. Vieraina oli hyvä otos älykkäitä ja vähemmän älykkäitä asiantuntijoita. Venäläistaustaisilta vierailta jäin kaipaamaan selkeää mielipidettä Ukrainan tilanteesta. Kukaan ei kertaakaan tuominnut suoralta kädeltä Putinin toimia. Tärkeimpänä pidettiin todeta, että venäläinen käytös on omanlaista, jota meidän tulisi ymmärtää ja sitä kautta rakentaa yhteisymmärrystä.

Fakta on se, että Putin on vallanhimoinen ja vaarallinen johtaja. Henkilö, jossa täytyy kaikki diktaattorin tunnusmerkit. Miksi kukaan suomenvenäläinen ei sano julkisesti, että Venäjä on nyt hullun hallinnassa. Ja että toimet Ukrainassa ovat täysin tuomittavia. Jos jossain tällainen blogi tai haastattelu on, kertokaa minulle. Eikö voi olla ylpeästi venäläinen tuomitessaan tämän hetkisen hallinnon. Onko venäläisessä menttaliteetissa kaipuu autoritääriseen johtajaan ja suurvenäjään? Onko se sisäänrakennettu?

En haluaisi yleistää, mutta se on pakko. Se vain on niin, että venäläiset ovat alttiita propagandalle ja kansalliskiihkolle. Eikä vain venäjän rajojen sisäpuolella. Moni jakaa ajatukset siitä, mistä meidän oma luopiomme Johan Bäckman eilen läskit tytisten saarnasi. Mutta jakaako Suomessa?

Venäjä on suuri maa eivätkä kaikki ole siellä Putinisteja. Mutta eivät natsi-saksassakaan kaikki kuuluneet Kansallis-sosialistiseen puolueeseen. Mutta hiljainen hyväksyntä on jo osa rikosta. Siksi kaipaisinkin suomenvenäläisiltä selkeämpiä mielipiteitä.

Tunnen eräässä asiassa pientä vahingoniloa. Aikoinaan juttelin erään nuoren venäläissyntyisen tytön kanssa Toisesta maailmansodasta. Hän oli vapaamielinen maailmankansalainen. Mutta kyseenalastaessani sodan voittajien teot ja moraalin, hänen silmissään välähti. Kerroin Stalinin ja venäjän joukkojen aihettaneen tuhoa ja kuolemaa aivan kuin saksalaistenkin. Etteivät venäläiset olleet yhtään heitä parempia. Sain osakseni kuuluisan kysymyksen: ”Oletko sinä fasisti?”

Odotan suurella mielenkinnolla 9.5.2014 venäläisten viettämää Voitonpäivää fasisteista. Tämä on monelle venäläiselle tärkeä itsetunnon juhla. Aivan kuin meille itsenäisyyspäivä. Kuinka näyttävällä propagandalla juhlallisuudet tapahtuvat. Ja onko venäjän kansa niin tyhmää, että eivät tunne pistoa sydämessään? Sillä nyt heidän rakas maansa on fasistinen ja ne jotka Putinille hurraavat ovat fasisteja.

Eli tälle tytölle vielä: ”Ei, en ole fasisti. Venäjämieliset ovat”

Ja päivitän tähän loppuun selvennyksen otsikosta, koska se on herättänyt närkästystä. Ryssä oli nimitys venäläisestä, joka pyrki väkivalloin rajojemme yli 70 vuotta sitten. Se on haukkumanimi. Ja toivottavasti emme joudu sitä enää uudelleen lanseeramaan. Mutta Putin näyttää tekevänsä kaikkensa saadakseen maailman vihat venäjän kansan niskoille. En hauku niitä jotka ovat valveutuneita ja rauhaa rakastavia. Mutta Putinin kannattajat ovat minulle ryssiä. Ja TE valveutuneet,  tuokaa äänenne kuuluviin. Älkää antako historian toistaa itseään…

Huom! Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Ostohyvityksen kanssa.

Vaimoni laittoi juuri oveen ”Ei mainoksia”-kyltin. Okei, onhan se rasittavaa pinota päivittäin luukusta putoavia pareita ja kantaa niitä lehtiroskikseen. Mutta kyllä minun silmä vaeltaa tarjoukset päällisin puolin. Ja elektroniikka liikkeiden mainoslehtien kanssa saatan jopa nautiskella hetken sohvalla. Haluan olla hintatietoinen ja tietää ns. päivän hinnan. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin että on ostanut tarvitsemansa tuotteen toiselta firmalta kalliimmalla. Vaikka puhuttaisiin vain kympeistä. Hintaseurannat ja vertaa.fi:t eivät ole kuitenkaan aina tilanteen tasalla.

Toinen minua tyydyttävä asia on bonus järjestelmä. Minua ei haittaa S,-ja K-ketjujen ruokakauppojen monopoli. Koska olen hintatietoinen, osaan ostaa oikeat edulliset ruoat näistä liikkeistä. Ja kerätä bonukset. Jos haluan jonkin tietyn tuotteen edullisemmin, sitten menen Lidliin…On helppo kerryttää bonareita. Vuositasolla esim. S-ketjun bonukset ovat yli 300 euroa. Ja ne ovat kertyneet pelkistä hyötyostoksista. Eli voisi sanoa, että joulu tulee maksettua vuoden mittaan kertyneillä bonareilla.

Ostohyvitys.fi

Se on tietysti myös psykologinen ilon asia tietää saavansa jotain takaisin. Nykyään kaikki on kallista ja on voittaja olo, jos tietää tehneensä hyvät kaupat. Kerään myös esim. hiustenleikkuussa, huoltoasemaruokailuissa, autopesuissa, kenkäostoksissa ja terveystuotteissa kuponkeja, joissa kymmenes kerta on ilmainen. Fakta on se, että kaikki mikä tulee kotiin päin, on voittoa.

Fakta on myös se, että me kaikki ostamme jotain jostain jatkuvasti. Ja yhä enemmän netissä. Nyt on mahdollista saada lähes kaikista ostoksista rahallista hyötyä. Ostohyvitys.fi on sivusto, jossa on lähes 600 ostopaikkaa, joissa asioinnista saat bonus rahaa suoraan pankkitilille. Ja nämä kaupat ovat ihan niitä samoja, joissa asioit muutenkin. Tää nyt näyttää varmaan röyhkeeltä mainostukselta mutta meneppä itse katsomaan. Ainakin vaimo ostaa Zalandon tuotteensa tästä lähtien tämän kautta…

Nonni! Nyt se alko. Meinaan urheilu ja järkevä syöminen. Olen tässä jo pari viikkoa sipsikulho edessä ja olut kädessä iltaisin vannonut itselleni, että huomenna se alkaa. Mutta aina on  iltaisin jääkaapista löytynyt jotain hyvää ja salille menon olen korvannut esim. päiväunilla.

Olen sen tyypin ihminen, että en liiku ilokseni. Urheilulla pitää olla jokin tavoite ja päämäärä. On se sitten laihtuminen tai jokin vaativa urheilusuoritus. Mutta se ei riitä, että olisin ”rantakunnossa” kesäkuun alussa. Se on liian suurpiirteinen päämäärä. Siksi otin nyt ensimmäiseksi tavoitteekseni osallistumisen 17.5 järjestettävään Extreme Runiin Vantaalla. Sinne on vain pari viikkoa, mutta juuri se antaa yrittämiselle potkua.

Aion nyt päivittää päivittäin syömisiäni ja olojani tänne. On hyvä että jaan tämän yleisesti, sillä silloin kynnys repsahtaa on suurempi. Julkisen häpeän pelko toimii.

Kirsikka on lupautunut osallistumaan myös kisaan. Ja päivittäiseen liikuntaan. Eilen vielä mässytin kabanossia iltapalaksi ja hän puolikiloa suklaata. Tiedän jo nyt , että illan vieroitusoireet tulevat olemaan kauheat.

Asumme 3 km Riihimäen keskustasta. Ideana on hölkkäillä joka päivä sinne kuntosalille. Treenata tunti ja hölkkäillä takaisin. Tämä pitää tapahtua ennen neljää kun haen lapsen tarhasta. Ja ruokavaliossa vähän rasvaa, paljon kasviksia ja sopivasti hiilaria. Iltaoluet, leivän mussuttaminen, juustot, levitteet ja ylensyöminen saa nyt jäädä.

Nyt aloitin aamupalani yhdellä palalla ruisleipää, kahdella kananmunalla, muutama siivu kinkkua ja kurkkua. Okei munan keittäminen olisi kevyempi vaihtoehto. Niin teenkin jatkossa…

Olen todella huono juomaan nestettä. Siis vettä. Huomaan usein että päätä hieman särkee ja tajuan, että se johtuu siitä, että en ole juonut joko päivänä oikein mitään. Sen takia kaksi litraa vettä on jääkaapissa. Niiden tulee olla juotuna nukkumaan mennessä.

Juoksin äsken Kirsikan kanssa ensimmäisen totuttelulenkin 50min metsässä. Hiki pukkaa mukavasti ja toistaiseksi hyvä fiilis.

Itseinholla saa lisää puhtia juoksulenkkiin…

Nyt sitten syömään. Ja ruokana on Andyn tonnikalapihvit, joihin ihastuin BB-talossa. Yksinkertaista ja hyvää.

3 purkkia tonnikalaa

2 kananmunaa

Korppujauhoja hieman

Tilliä

Puristettua sitruunaa

Sitruunapippuria

Tulista maustetta esim. Tabascoa

Nämä mössätään ja muotoillaan pihveiksi. Paistetaan tai uuniin. Tai sekä että. Taikinaa voi varioida kuinka paljon vain oman maun mukaan. Mutta Andyn ehkä tärkein pointti oli niiden tulisuus jamaicalaiseen tyyliin. Samma här. Anyway vähäkalorista ja hyvää ruokaa.

Jees. Kohta hakemaan lasta tarhasta. Risottoa illaksi. Ruoalla ei voi liiaksi kikkailla, sillä lapsille on tehtävä ravitsevaa ruokaa. Eikä ole mitään järkeä tehdä useita eri ruokia kerralla.  Mitenköhän ilta tulee menemään? Jääkaappia en tule enää avaamaan klo 18 jälkeen…

Tässä on aamun lähtöpaino…