Kun  kaikki mahdollinen kiusa keskisuurella työpaikalla on ihmiselle tehty, tulee henkilöstöhallinnon ihmiselle tylsää. Hän puree alahuultaan, hypistelee puuhelminauhaansa ja katselee työhuoneen ikkunasta tehtaan pihalle. Siellä laahustaa viattomia työläisiä. He näyttävät melko onnellisilta ja ovat tietämättömiä siitä, että työelämän ehkä julmin peto tarkkailee heitä. Pian pupillit laajenevat ja suu vääntyy kireään hymyyn. Hän saa pirullisen idean: tykypäivä!

Työkyvyn ylläpitoon ja terveyden edistämiseen tarkoitettu reipas päivä on eräs kidutuksen jalostuneimpia muotoja. Päivä alkaa sillä, että väki ahdetaan auditorioon kuuntelemaan asiantuntijaa.  Hän kertoo kertoo, että on tärkeää voida hyvin. Tämä on vielä melko viatonta toimintaa ja ei välttämättä aiheuta pysyviä traumoja.

Auditorion jälkeen työväki ohjataan suurelle kentällä. Pakomahdollisuutta ei ole. Olen melko varma, että samaiselle kentälle vuonna 1918 ajettiin punaiset. He eivät enää kentältä palanneet. Pohjois-Koreasta oppinsa ammentaneet ylipirteyden ammattilaiset vetävät aamujumpan. Siitä tulee kuulemma hyvä olo – ei tule. Henkilöstöhallinnon kätyri seisoo syrjemmässä ja ottaa epätarkkoja valokuvia. Ne laitetaan intranettiin, näin häpeän tunteiden laaja kirjo ikuistetaan.

Tämän jälkeen monikymmenpäinen joukko jaetaan ryhmiin. Ryhmät muodostetaan siten, että ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan. On hauskaa tutustua uusiin ihmisiin – ei ole. Vanhatkin tuttavuudet muodostavat kivireen, jota on raskas perässään vetää. Kättelyt, nyökkäilyt ja vaivaantunut odottava hiljaisuus. Johan on lystiä!

On aika kilpailla toisia ryhmiä vastaan. Jokaisessa ryhmässä on erittäinen kilpailuhenkiset geenit omaava nelosdivarin kärkihyökkääjä. Naama punaisena se huutaa neuvoja kun ryhmä suorittaa liikunnallisia tehtäviä. Pakko voittaa – ei ole. Huuto jatkuu, kiihtyy, kovenee ja vaahtoa lentää suusta. Huomaan miettiväni miten huutajan kirkkaan oranssi lenkkikenkä toimisi äänenvaimentimena, jos sen työntäisi tämän epäonnistuneen jalkapallolupauksen kurkkuun. Pitkittäin tai poikittain, kumpi mahtaisi olla parempi?

Osa kilpailuista liikkuu seksuaalisen häirinnän harmaalla alueella. Keppiviesti on laji, jossa halkaisijaltaan noin kaksisenttinen ja pituudeltaan neljäkymmentäsenttinen keppi asetetaan nivusiin puristaen sitä yläreisien lihaksilla. Sitten koitetaan juostaan  niin, ettei keppi tipu. Kepin vaihto suoritetaan siten, että toinen pyllistää ja kepillinen tökkäisee nivusistaan sojottavan kepin seuraaviin nivusiin. Käsiä kepin vaihdossa ei saa käyttää. Kun hieman yli 50-kiloinen arka poikamies survoo jäykin lanneliikkein keppiä yli kaksi kertaa painavamman riettaan täti-ihmisen haaroihin, on minun vaikea nähdä mitä hyötyä siitä on työkyvylle tai terveydelle – sitä ei ole. Tilanteesta napsitaan valokuvia ja mieleeni tulee ajatus, että johtuvatko maamme korkeat itsemurhaluvut osin tykypäivistä.

Kun neljä tuntia liikunnallista ja henkistä nöyryytystä on takana, lähtevät nilkkansa taittaneet terveyskeskukseen. Henkisillä vammoilla selvinneet laahustavat sisätiloihin, jossa odottaa suomalaisen taivas: seisova pöytä. Se on ruokailutapahtuma, jossa ruuan laatu korvataan määrällä.  Kasvissyöjä seisoo lautasensa kanssa lihapainotteisella linjastolla ja tiedustelee missä kasvisvaihtoehdot ovat. Pitopalvelun emäntä hymyilee ja osoittaa, että tuossa on kanaa. Kasvissyöjä katsoo lautastaan, jossa on muutama kurkun viipale ja kukaksi veistetty tomaatti. Sitten hän katsoo pitopalvelun emäntää silmiin ja poistuu hitaasti takavasemmalle.

Ruokailun jälkeen jaetaan juomalippuja. Mokkaliiveihin sonnustautunut tanssiorkesteri alkaa settinsä soittamalla Mombasa-kappaleen. Kun viisi kuudesta juomalipusta on kaadettu kiduksiin kertyy ihmisen päähän sen verran tyhmää rohkeutta, että voi kertoa muille olevansa ihan helvetin kova  työmies. Nämä tilanteet ovat kiusallisia. Parhaiten ne niistä selviää kun taputtaa olkapäälle ja isällisesti kertoo: niin olet, tosi kova.

Paras päivä työkyvyn ylläpidon ja terveyden kannalta olisi vapaapäivä tai kaksi. Jos kuitenkin on ihan pakko jotain järjestää niin se olkoon saunailta järven rannalla. Makkaranpaistoa, olutta ja saunomista. Ja jos joku alkaa puhua työasiaa niin saunaknapolla ripakka lyönti perseelle – lujaa.
.