Yhteiskuntamme perustuu virheelliseen ajatukseen, että ainoa tapa tuottaa hyvinvointia on holhota aikuiset ihmiset terveiksi pikku palleroisiksi ilman vapautta kohdata elämän riskejä. Nyt kun hyvinvointivaltiota pitäisi uudistaa 2000-luvulle, on aika kyseenalaistaa sen fundamentit. Uskon, että holhouksesta voidaan luopua lähes täydellisesti.

Lapsia, eläimiä ja heikkomielisiä tulee suojella maailman pahoilta voimilta, koska he eivät ymmärrä järkipuhetta. Sen takia lapset laitetaan kouluun, eläinrääkkäys on kielletty ja heikkomieliset saavat apua elämänsä hallintaan. Aikuisia ihmisiä, sen sijaan, ei pidä suojella itseltään, ainakaan lähtökohtaisesti. Ei siksi, että ihmiset olisivat täydellisiä, jotka tietäisivät aina mitä haluavat, vaan juuri sen takia että kukaan meistä ei ole täydellinen – eivät siis ainakaan valtion byrokraatit.

Emme tarvitse holhousta yhtään sen enempään kuin ruttoa. Holhous on moraalitonta ylimielisyyttä, joka tuhoaa ihmisen kyvyn vapaaseen kehitykseen ja omaehtoiseen elämään. Holhouksen ja hyvinvoinnin yhdistäminen on vaarallinen virhe, jonka seuraamuksista kärsivät kaikki.

Ihmisyyteen kuulu mahdollisuus ja kaipuu yrittää ja epäonnistua. Ihmisen suurimmat edistykset ovat tapahtuneet silloin kun on ollut mahdollisuus ottaa elämä omiin käsiinsä, erota laumasta, haistattaa sukulaisten ja naapurien odotuksille pitkät, ja perustaa omanlaisensa elämä – usein ottamalla riskejä, jotka muiden mielestä ovat järjettömiä ja vaarallisia. Riskien avulla yksilöt toteuttavat itseään ja tekevät innovaatioita, jotka hyödyttävät viime kädessä koko ihmiskuntaa.

Ottamalla riskejä ihmiset usein löytävät jotain hienoa ja hyödyllistä. Mutta aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Ihmisen elämään kuuluu epätäydellisyys, ristiriitaisuus ja kyky tehdä virheitä – myös totaalisia emämunauksia. Virheistä oppii ja ne parhaimmillaan jalostavat. Yhteiskunnan ei pidä ajaa ihmisiä vastuuttomuuteen ja pehmustettuun löllöttelyyn, vaan kannustaa ja auttaa rohkeiksi ja vastuullisiksi maailmankansalaisiksi, jotka tietävät, mitä he haluavat, ja osaavat saavuttaa loistavia päämääriä; ja jotka voivat myös luottaa siihen, että hädän hetkellä valtion turvaverkko auttaa heitä pääsemään jaloilleen.

Aikuisia ihmisiä ei pidä suojella itseltään, eikä huonoilta valinnoilta, paitsi erityisissä poikkeustapauksissa, koska yksilön vapaus päättää omasta elämästään on kaiken hyvinvoinnin suurin lähde. Sen sijaan ihmisiä pitää hyvin vahvasti suojella muilta ihmisiltä – sekä varkailta että kukkahattutädeiltä – ja hyvinvointivaltion ylivallalta.

Ihmisen tärkein oikeus, ja ihmiskunnan kehityksen ja hyvinvoinnin edellytys, on ottaa riskejä ja elää omaehtoista elämää; ja juuri tätä oikeutta valtio, tuo kuolettava suudelma, pyrkii tappamaan.

Mitä holhouksen tilalle?

1700-luvulla Euroopassa syntyi ajatus vapaista ja tasavertaisista kansalaisista, jotka voivat itse päättää omasta tulevaisuudestaan. Tätä kutsutaan yleensä ”Valistuksen” ajaksi. Ilman valistusajattelua meillä ei olisi demokratiaa, markkinataloutta eikä ihmisoikeuksia.

”Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta.” – Immanuel Kant (lähde)

Kant jatkaa: ”Laiskuus ja raukkamaisuus ovat syitä siihen, miksi niin suuri osa ihmisistä [...] mielellään jää alaikäisiksi koko elämänsä ajaksi, ja miksi toisten on niin helppo ryhtyä näiden holhoojiksi. On niin mukavaa olla alaikäinen.” Ja onhan se! Valitettavasti holhousvaltion kansalaiset usein tykkäävät vaipoistaan – jopa niin paljon, että haluavat jokaisen täysi-ikäisen ihmisen kantavan vaippoja, ihan varmuuden vuoksi.

Minkä takia ihmiset sitten ovat jääneet alaikäisyyden tilaan? ”Kun [valtionmiehet] ovat tehneet karjansa typeräksi ja estäneet huolellisesti näitä rauhallisia luontokappaleita uskaltamasta ottaa askeltakaan siitä reikätuolista, johon he ovat nämä sulkeneet, he sitten osoittavat näille, mikä vaara uhkaa, mikäli nämä yrittävät kävellä yksin,” Kant sanoo. Eli jos karja kykenisi pitämään itsestään huolta, karjanhoitajaa ei enää tarvittaisi.

Mutta vapaus ei ole turmion tie! Eikä hyvinvointi tarvitse holhousmentaliteettia – päinvastoin! Holhoamisen vastustaminen tulee vaatimaan kamppailua valtion propagandaa vastaan. Se vaatii ymmärrystä, että hyvinvointia ei voi olla ilman vapautta, ja että holhoaminen tuhoaa nämä molemmat. Valtiota tulee rajoittaa, oli kyseessä sitten monarkia tai hyvinvointidemokratia.

Vartiainen sanoi hiljattain hyvin, että valtion tulee ”pitää kiinni julkisesta peruskoulusta, korkeakouluista, julkisesta terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta. Markkinoiden tulisi hoitaa muu.” (lähde: HS) Jos tuohon lisää huolen ympäristön kantokyvystä, olen Vartiaisen kanssa täysin samaa mieltä.

Yhteiskunnan tulee tarjota aikuisia ihmisiä holhoamaton yhteiskunnan turvaverkko, joka tukee autonomiaa, ja kannustaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Se tarkoittaa peruskoulua ja rokotusohjelmia lapsille, minimaalistaa byrokratiaa ja kannustavaa sosiaaliturvaa (esim. perustuloa), sekä julkisesti tuettua terveydenhuoltoa ja koulutusmahdollisuuksia, aikuisille. On erittäin tärkeää huomata, että holhoamisen vastustaminen ei tarkoita valtion hyvinvointitehtävien lakkauttamista, vaan ainoastaan rajojen asettamista holhoukselle.

Voimme helposti pitää huolta, että mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu ja ketään ei jätetä kadulle kuolemaan, vaikka luopuisimme kaikista nykyisistä holhoamisen, kuten työ- ja yöelämän liiallisen sääntelyn, muodoista. Holhoava politiikka on typerää ja tehotonta. Tarvitsemme hyvinvointia ilman holhousta, koska sen ainoana vaihtoehtona, valitettavasti, on holhousta ilman hyvinvointia.

”On niin mukavaa olla alaikäinen.” Ja kuitenkin holhousvaltion synnyttämä keinotekoinen uusavuttomuus, hyvinvoinnin nimissä, rampauttaa kokonaisen kansakunnan, mikä näkyy jo Suomen taloudellisissa näkymissä. Tarvitsemme vapaamman ja dynaamisemman yhteiskunnan, jos haluamme, että ihmiset eivät jää keskenkasvuisuuden tilaan, ikuisiksi lapsiksi, valtion karjaksi.

Jos ihmisiä estettäisiin tekemästä typeriä valintoja, ehkä sinäkään et olisi koskaan syntynyt!